Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kirkon Ulkomaanavun/WeFoodin kanssa.
Hävikkiruoka. Tuo koko sana ”hävikki” on tainnut ilmestyä päivittäiseen käyttökieleen vasta tässä viimeisten vuosien aikana, kun suomalaiset ovat aiheeseen heränneet. Hävikkiruoka on siis sitä ruokaa, joka syystä tai toisesta päätyy jätteeksi. Noin 30 % hävikistä syntyy meidän tavallisten ihmisten omissa jääkaapeissa – ja tähän voi siis vaikuttaa ihan jokainen! Ja loput 70 % syntyy ruokaketjun kaikissa muissa osissa ihan sieltä tuotannosta asiakkaan jääkaappiin asti.
Ja paljonko Suomessa menee ihan syömäkelpoista ruokaa hävikkiin? Se luku on jotain ihan järkyttävää. Vuodessa menee nimittäin hävikkiin 450 miljoonaa kiloa ruokaa.
450 miljoonaa kiloa vuodessa, pelkästään Suomessa!!!
Pyörryn.
Syitä tuohon ruokahävikkiin on hurjan monia. Kotijääkaapissa ruoka ”unohtuu” jonnekin takaosaan ja menee vanhaksi. Ruokakaupassa asiakas valitsee pisimpiä päiväyksiä ja edellisten päivien tuotteet jäävät hyllyyn. Leipomosta ostetaan tämän päivän ihana tuore leipä, mutta kukas syö ne eilen paistetut…? Ja niin edelleen.
Osalle ruokakauppojen hävikistä on jo rakennettu toimiva käyttöväylä; esimerkiksi joihinkin ruoanjakelupisteisiin saadaan ruoka hävikkiruoasta. Mutta tuosta määrästä (450 miljoonaa kiloa!!!) voi päätellä, että kaikkialla ruokaketjussa syntyy vielä valtavasti sellaista hävikkiä, jolle ei ole vielä rakennettu toimivaa hyödyntämistapaa.
Tällainenkin pointti tuli minulle uutena juttuna: Esimerkiksi jonkun tuotteen maahantuojalla voi olla kuivatuotteita (vaikkapa tee), jossa on päiväystä vielä jonkin verran jäljellä. Tavallisten ruokakauppojen tavoite on hankkia hyllyilleen tuotteita, joissa päiväystä on mahdollisimman pitkään jäljellä, jotta heidän päässään ei syntyisi jätettä. Mutta WeFood-myymälä voi hyvin ottaa vastaan näitä ns. kakkoslaadun ruokatuotteita, joissa on vielä jäljellä jonkin verran päiväystä mutta joita ei enää tavallisiin ruokakauppoihin hankittaisi.
Eli täten löytyy hyvä väylä tälläiselle käyttökelpoiselle kakkoslaadun tuoteelle päästä (edullisemmalla hinnalla) asiakkaan ruokapöytään!
WeFood on Suomen ensimmäinen hävikkiruokaa myyvä kivijalkakauppa (hävikkiruokaa myyviä nettikauppja on ollut tätä ennenkin), ja se on Kirkon Ulkomaanavun hanke. Konsepti on peräisin Tanskasta (DanChurchAid) ja se on siellä ollut iso menestys. Kauppoja on Tanskassa jo kolme.
Ja tuo ensimmäinen WeFood-kauppa sijaitsee vasta avatussa Redi-kauppakeskuksessa Kalasatamassa. Kerros K1.
Mietin, että miten voisin tutustua WeFoodin toimintaan parhaiten. Ja totesin, että no hei minäpä menen töihin sinne! Bongasikohan joku viime viikolla sieltä tämännäköisen (keskinkertaisesti pihalla olevan) myyjän…?
Työvuoro WeFoodin kaupassa oli aivan supermahtava kokemus eikä se varmasti jää viimeiseksi kerraksi! Asiakkaat olivat niin hyväntuulisia ja ihania ja innoissaan ”löydöistään”. Hyvää ruokaa ja ihan huomattavasti edullisemmin kuin ruokakaupasta! Monella asiakkaalla oli selvästi eettiset syyt olla asiakkaana: kaikki tämä ruoka, mikä muuten menisi hävikkiin, pääsee nyt ruokapöytään!
Kehuja suorastaan satoi ja se teki myyjänkin iloiseksi – vaikka minulla ei tietysti kaupan syntyyn ollut osaa eika arpaa, niin silti! Ai että, miten hieno juttu tämä on!
Kaupan idea on (lyhyesti selitettynä) se, että yhteistyökumppanit (mm. Apetit, Meira, Heinon Tukku, Ruohonjuuri, Arvid Nordquist ja paljon muita) lahjoittavat hävikkiruokaansa WeFoodille. Logistiikkatiimin vapaaehtoiset hakevat siis päivittäin ruokaa yhteistyökumppaneilta; Nissan on lahjoittanut tuohon tarkoitukseen sähköpakettiauton, jolla vapaaehtoiset ajelevat ruokaa hakemassa!
Ruoka myydään WeFoodin kaupassa reippaasti perusruokakauppahintaa edullisemmin; tärkeää on tietysti se, että ei synny hävikkiruokakaupan hävikkiä, eli kaikki ruoka halutaan kaupaksi. Osassa ruoasta on vielä päiväystä jäljellä, osassa ”parasta ennen” -päivä on jo umpeutunut mutta henkilökunta ja asiakkaat itse arvioivat (mm. makutesteillä) sen olevan syömäkelpoista. ”Viimeinen käyttöpäivä” -päiväyksen ylittäviä tuotteita ei saa olla myynnissä.
Toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja joukkorahoituksella (15 euron virtuaaliosakkeella saa 10 % alennuksen tuotteista), ja kaupan tuotot menevät Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön.
Kaiken kaikkiaan siis mun korvaan ihan poskettoman ihana konsepti – ja ai että, miten ihanat ja innostuneet ihmiset tätä on tekemässä! Sata sydäntä kaikille!
No mitä sieltä kaupasta sitten saa?
Mun yhden työvuoron perusteella sanoisin, että riippuu kellonajasta ja sattumasta, haha! Eli tämä ei ole sellainen perinteinen ruokakauppa, johon voi kävellä sisään tietäen saavansa kaiken. Vaan tarjonta riippuu ihan siitä, että mitä kivoja ylläreitä ne logistiikkavapaaehtoiset sieltä rullakoilta sisään kärräilevät. Kun rullakko tulee sisään, siinä on vähän joulun tunnelmaa: Oi, mitä kaikkea täällä! Ihan tuoretta salaattia! Sieniä! Mitä nää on? Hei ja iso laatikollinen inkivääriä!
Ja sitten tietysti hirveä (ihana!) hässäkkä, kun tuotteita hinnoitellaan ja syötetään pikapikaa koneelle ja yritetään saada mahdollisimman pian hyllyille myyntiin. Ai että! Minä siinä yritin ottaa myyntikassan (semisti mokaillen) haltuun, kun muu porukka toisen kassan äärellä hinnoitteli ja loi uusia tuotteita ja laittoi niitä hyllyille. Mutta kiire ei tuntunut stressiltä vaan silleen ihanalta, että ai hitsi mitä ruoka-aarteita saatiin just myyntiin!
Myyntihintoja myös päivitetään tuotteiden kunnon mukaan, henkilökunta pitää siis hommaa hanskassa koko ajan. Esimerkiksi ensin viiden kilon perunasäkit maksoivat euron (!). Sitten todettiin, että joissain säkeissä oli vihreää – niinpä säkit avattiin ja käytiin käsin läpi ja laitettiin hyvät perunat irtomyyntiin 0,30 euron kilohintaan. Myöhemmin tuli kuormassa 10 kg säkkejä kuorittuja perunoita (varmaan suurkeittiöihin tarkoitettu); niiden hinnaksi laitettiin muistaakseni 2,50 euroa säkki.
Oman työvuoroni aamuna oli vähän hiljaisempaa: tarjolla oli silloin mm. 0,1-0.2 euron leivonnaisia ja yksittäisiä tuotteita. Mutta muuten oli paljon tyhjiä hyllyjä. Joskus ennen puoltapäivää leipäkuorman saapuminen aiheutti ensimmäisen kävijäpiikin. Ja pakan räjäytti sitten Heinon Tukun rullakot alkuiltapäivästä. Työvuoroni päättyi yhdeltä (en olisi malttanut lähteä pois, oli niin kivaa!), ja kuulemma iltaisin töiden päätyttyä on myös tavallisesti vilskettä ja vilinää myymälässä.
Myymälä on siis auki aamuyhdeksästä iltayhdeksään.
Myöhemmin tarjonta voi hyvinkin kehittyä siihen, että kaupasta voisi saada kaiken tarvittavan. Mutta tässä vaiheessa tosiaan tarjonta vaihtelee ja siksi onkin tosi tärkeää, että kaupan sijainti on helposti ”pistäytymisen” päässä. Eli että sieltä voi käydä silloin tällöin kurkistamassa senhetkisen tarjonnan ohikulkiessa, jopa vaikka ennen varsinaiseen ruokakauppaan menoa.
Tsekkaa päiväys! Kuva on otettu 3.10. eli päiväystä oli vielä 10 päivää jäljellä!
Minä toistan siis niitä ihan samoja huokailuja kuin mitä asiakkaat siellä myymälässä: mahtavaa, että tällainen on olemassa!
Nyt vaan kaikki tsemppi ja tuki tälle toiminnalle – joten menkää ihmiset tutustumaan kauppaan, jos yhtään liikutte siellä päin! Voi vaan toivoa, että tämä saa Suomessakin niin hyvän menestyksen (siltä se ainakin eka päivinä näytti!), että näitä saadaan lisää, ja muihinkin kaupunkeihin!
Mitä sitten tämän eteen voi tehdä?
No tietysti käydä siellä kaupassa – tai kiinnostaisiko vapaaehtoistyö joko kaupassa tai sähköautoa ajelemassa? Vapaaehtoiseksi ilmoittautujilta toivotaan sitoutumista kolmeen työvuoroon (yksi vuoro on 4h) kuukaudessa. Vuorot valitaan itse, joten pienemmälläkin aikamäärällä pääsee mukaan. Mä itse aion siis ilmoittautua tuonne kauppaan vapaaehtoiseksi sitten, kun me palataan Espanjasta. Koska se nyt vaan oli niin kivaa. Hyvä tapa tehdä vapaaehtoistyötä!
Ja myös voi osallistua joukkorahoitukseen ostamalla virtuaaliosakkeen WeFoodin kauppaan (15 tai 30 euroa). Ohjeet löytyvät täältä.
Ja sitten voi tietysti jakaa tietoa tämän kaupan olemassaolosta!
Kiva tapa jakaa tietoa on osallistua somehaasteeseen! Ja sen voi tehdä muuallakin kuin täällä pääkaupunkseudulla.
Kokkaa siis ruokasi niistä raaka-aineista, joita kotoa sattuu löytymään. Tai kerro oma henkilökohtainen vinkkisi tai ajatuksesi ruokahävikin pienentämiseen. Jaa kuva tai vinkki Instagramissa tai Facebookissa ja käytä hashtageja #wefoodsuomi ja #hävikkihaaste. Saat hyvän mielen lisäksi 10 % alennuksen kertaostoksesta WeFoodin kauppaan, kun näytät kuvaa/tekstiä kaupassa asioidessasi. Kampanja on voimassa lokakuun loppuun asti.
Tätä lisää! Hyvä WeFood!!!
27
Tuija
8.10.2018 at 17:07Minä olen töissä päiväkodissa ja ruokahävikki mietityttää välillä kovastikin. Tuntuu että maalaisjärki on kadonnut ja vain numerot ratkaisee. Jos esimerkiksi välipalalta jää vispipuuroa/kiisseliä/piirakoita/jogurttia yli, ne menee kaikki roskiin. Niitä ei säästetä esimerkiksi seuraavalle aamupalalle.
Toisaalta välillä ollaan helisemässä, kun ruokaa ei tunnu riittävän kaikille. Usein kiisselit jne, tulee jakaa kuppeihin etukäteen, että kaikille riittää yksi annos, eikä lisää ole. Samoin leivän päälle on yksi kurkkuviipale, tomaatti, tms. Puuro meiltä loppuu monena aamuna, mutta keittiöön on tullut ohjeistus, ettei sitä saa keittää enempää, koska kuulemma ei ole tarkoitus syödä puuroa niin paljon, ettei lounas maistu. Osa meidän lapsista tulee jo kuuden jälkeen, niin kahdeksalta on jo iso nälkä.
Tuntuu hölmöltä, että osittain meillä on niukasti tarjota lapsille ruokaa, mutta samalla sitä sitten heitetään roskiin. Ylijäämäruokaa voi ostaa keittiöltä, mutta mitään ruokia ei saa tarjota uudelleen lapsille. Juuri tänään oli sellaiset yksittäispakatut rahkat lapsille, ja ne ei kovin usein maistu. Puolitettiin kulhoihin pienempiä annoksia lapsille tarjottavaksi ja avaamattomia rahkoja jäi useita. Ne palautettiin keittiölle, ja sieltä ne menee varmaan sitten lopulta roskiin..
krista
8.10.2018 at 17:34Mäkin just päädyin juttelemaan kouluruoasta tutun kanssa. Just puhuttiin siitä hävikistä, mikä sieltä syntyy – mutta sitten mulle tuli mieleen, että meneeköhän ne sioille? Mun kouluaikana muistaakseni puhuttiin, että menee; mutta oliko vain luuloa, tai onkohan sen suhteen muuttunut käytännöt, tullut jotain pykäliä että ei saakaan viedä jne.
–
Mutta HUH hurjaa on tuo kuvaamasi ruokahävikki! Tuohon pitäisi kyllä kans jotenkin tarttua, onhan se ihan valtavan karua, miten kouluissa tai päiväkodeissa menee hyvää ruokaa roskiin – kun ajattelee sitä määrää kouluja/päiväkoteja, ja viitenä päivänä viikossa, auts. Vähintäänkin tuollaiset yksittäispakatut kyllä pitäisi jotenkin hoitaa käyttöön eikä roskiin! Paljon on tehtävää kyllä, mutta oon ymmärtänyt, että yritykset tähän kyllä heräilee ja kysehän on yhteiskuntavastuustakin!
Saida
8.10.2018 at 21:21Hei, sioille on omat varta vasten tehdyt rehut eikä niille saa syöttää mitään ihmisten ylijäämiä. =)
krista
8.10.2018 at 21:40No näin mä oon jostain kuullut/ hämärästi ymmärtänyt! En tiedä, oliko 80-luvun Kuusamossa vielä tapana syöttää ihan jätettä vai oliko se tosiaan ihan luulopuhetta…
–
Ps. Joo, tuli tuplana! Poistan tuon toisen!
MMinne
9.10.2018 at 12:13Käsittääkseni ennen tosiaan oli ihan yieinen käytäntö, että ruokajäte meni sioille/muille eläimille. Muistan koulussakin siitä puhuttaneen 90-luvulla. Ellen nyt aivan väärässä ole, niin se on ollut ihan 2000-luvun puolellakin vielä, mutta varmasti tarkoin säädeltynä. Kunnes se sitten vallan kiellettiin jonkun maailmalla riehuneen tautiepidemian vuoksi..
krista
9.10.2018 at 16:17Mminne joo tällainen mielikuva mullakin on!
Veera
8.10.2018 at 22:11Mäkin työskentelen varhaiskasvatuksessa ja meillä ihan sama juttu. Usein perus ruuat loppuu kesken. Toisinaan ruokaa heitetään ihan hirveästi roskikseen, koska se ei maistu lapsille, eikä kyllä maistuisi aikuisillekaan. Ihan biojätteeseen se menee ei mihinkään muuhun käyttöön.
krista
9.10.2018 at 09:01Auts :( Etenkin lautashävikki on tietysti hankala, kun ei sitä voi kukaan muukaan syödä – mutta voisiko sitä tarjoiluastioihin jäävää ruokaa sitten toimittaa eteenpäin jotenkin… Siihen tarvittaisiin joku systeemi! Joskus kai sitä tosiaan voi ostaa keittiöstä, mutta silti varmasti menee paljon roskiin :(
pikkukalanen
8.10.2018 at 18:00Tää on kyllä tosi kiva idea, jos asuisin Helsingissä niin menisin ehdottomasti käymään tuolla, mut ehkä vielä joskus näitä tulee muuallekin :D
krista
8.10.2018 at 18:09Joo tämä ois niii-iiin huippua, jos menestyisi niin hyvin, että tulisi lisää noita kauppoja – Tanskassa tosiaan jo kolme! Ja ainakin tuolleen asiakkaiden innostuksen ja kokemuksen perusteella näyttäisi sillä, että tämä tulee menestymään <3
Onneli Winter/Onnelin elämää
8.10.2018 at 18:12Hiljan justiin ajattelin että tuskin rediin tulee asiaa mutta taidanpa joku päivä töiden jälkeen käydä :) Kiva että hävikkiruualle tuli myyntipaikka. Toivotaan että näitä tulisi muuallekin Suomeen.
krista
8.10.2018 at 20:21Joo, kannattaa käydä! Etenkin jos on duunimatka vaikka metron varrella, niin tuo on ihan näppärä sijainti! Tää sijaitsee siis K1-kerroksessa, apteekin ja Saiturinpörssin väillssä, yritin tarkoituksella tuon yhden julkisivukuvan laittaa suunnistamisen helpottamiseksi :)
Esba
8.10.2018 at 18:23Siis tää on niiiiiiiiiiiin ihana konsepti!! Tää tarttet ajan kyllä joka paikkakunnalle! Harmi, että tuolla ei ole mahdollista vierailla.
Ite oon nyt valitettavasti prismassa töissä, ja sielläkin hävikin määrä on ihan järkyttävää. Toki ilta-ale (-60%) on auttanut hävikin vähentämisessä, vanhat leivät menee hyväntekeväisyyteen, mutta silti sitä hävikkiä vaan tulee. Ja tänään näin jotain aivan järkyttävää, mitä en oo ennen tiennyt. Käyttötavarapuolelta oli jäänyt IHAN KÄYTTÖKELPOISIA kenkiä, yksittäisiä pareja myymättä ja NE HEITETTIIN ROSKIIN!!!!!!!!!! Mitä mitä mitä mitä mitä??????? Käykö kaikille vaatteille samalla lailla?? Eikö niitä voi viiä mihinkään vaatekeräyksiin?? Oon niin järkyttynyt ja lähes shokissa edelleen tästä, että oli pakko avautua kun vähänkään liittyi aiheeseen. Mutta peukku tälle wefoodille!!
krista
9.10.2018 at 09:04Me just puolileikillään ideoitiin, että tarvittaisiin hävikkikauppa myös käyttötavaralle! Sellaisille, jotka ei ole menneet alen alen alen alellakaan kaupaksi; Fugessahan oon päätellyt, että joillain markkinamyyjillä on just tällaisia vaatteita, jotka on kerätty usean kaupan hävikistä, ja oon niitä ostanutkin. Ostaisin Suomessakin, oon just tasan sitä kohderyhmää, jolle ei ole mitään väliä, että onko viime vuoden mallisto vai viiden vuoden takainen!
–
Tosi hurjaa, jos todella menee ROSKIIN. Karseaa. Oon ymmärtänyt, että tuollaista ei pitäisi enää tapahtua, niin kaupat ainakin sanoo, kun joskushan niitä kohuja on noussut noissa joissain ketjuliikkeissä, HM & vastaavat. Toivottavasti tuo teillä tapahtunut oli jokin yksittäinen aivopierupäätös joltain eikä toistuva tapa sentään!
krista
9.10.2018 at 09:05Piti ihan lähteä googlailemaan ja tällainen löytyi: https://yle.fi/uutiset/3-10154891
Esba
9.10.2018 at 13:46Mielenkiintoinen uutinen, en ollutkaan aiemmin törmännyt. Toivotaan tosiaan että oli vaan aivopieru tältä yksittäisellä työntekijältä. Voisin kyllä tilaisuuden tullen ihan mielenkiinnosta kysellä miten heillä yleensä on tapana näissä tilanteissa toimia
krista
9.10.2018 at 16:19Kysy ihmeessä, silleen ihan positiivisen rakentavasti tietty!
Anne
8.10.2018 at 22:58Niin mahtavaa!! Harmittaa vain, ettei tällaista ole (ainakaan vielä) Turussa ja muualla. Haluaisin todella tällaisen kaupan lähistölle, että voisi käydä siellä lähes päivittäin hakemassa hävikkituotteita. Samalla tässä olisi mukavaa löytämisen iloa, kun ei tiedä etukäteen, mitä on tarjolla. Harrastan tätä samaa kyllä jo lähikauppojen ilta-alejen aikaan, mutta vielä parempaa olisi, kun koko kauppa olisi erikoistunut edulliseen hävikkiruokaan. Hienoa myös, että olet lähtenyt homaan mukaan ihan käytännössä! :)
Tämä postaus sattui sopivaan aikaan myös sen suhteen, että juuri tänään sama aihe sai aikaan tunteita itsessäni. eräässä kaupassa oli siis tuote-esittelijä tarjoamassa maistiaisia vegaanisesta uutuustuotteesta (itsekin maistoin ja tykkäsin kovasti). Esittely loppui ja paikkaa alettiin siivota. Pöytään oli jäänyt vielä jonkin verran maistiaisia – täysin hyväkuntoisia – ja sitten nämä vain raa’asti kaadettiin roskiin. Katsoin kauhulla vieressä ja teki mieli huutaa, että antakaa ne minulle! Olisin voinut syödä heti tai vaikka viedä taskussa kotiin. En kuitenkaan kehdannut enää mennä kaivamaan roskiksesta, mutta asian jäin kuitenkin vaivaamaan vielä pitkäksi aikaa. Hyvää ruokaa roskiin täysin turhaan :(
Huh, kiitos hyvästä postauksesta ja anteeksi tästä avautumisesta :D Ihanaa kuitenkin huomata, että jossain ainakin asiat menevät parempaa suuntaan ja toivottavasti tämä mahtava konsepti leviää muuallekin!
krista
9.10.2018 at 09:15Just tällaista löytämisen iloa näkyi tuolla myymälässä koko työvuoron ajan ja hitsi että se ilahdutti, asiakkaat iloitsivat ruokalöydöistään (joka olisi voinut olla ROSKAA jos ei olisi päässyt myyntiin) niin kuin se olisi ollut aarre <3 Melkein jokainen asiakas kassalla mainitsi jotain, että "mahtavaa" tai kiitteli tai jotain, ai hitsi vieläkin tulee hyvä mieli <3 <3 <3
-
Mun äiti kans just kertoi, että hänen ruokakaupassaan Sotkamossa oli ollut illalla kuulutus, että nyt aletuotteet -60 %, se on jo ihan huippuhyvä käytäntö sekin ja punaisia lappuja kannattaa bongailla! Sekin on jo hävikin vähentämistä ja edullisia ostoksia myös! Mutta toivotaan tosiaan, että WeFoodkin pääsee laajentamaan useampaan kauppaan, tätä todella kaivataan! Ja yhteistyöyrityksillehän tämä on myös tosi hyvä juttu; se kertoo vastuullisuudesta, että hävikkiruoka lähtee hyödynnykseen <3
.
Ja voi ei noita maistiaisia, mäkin aloin jo miettiä ja suussani makustella, että mitäköhän tuottetta se on ollut... Voi olisivatpa vaikka huudelleet tai kuuluttaneet, että nyt tulkaa syömään pois, hakemaan rasialla tms. tai vieneet itse kotiinsa!
Hakkarainen
9.10.2018 at 08:07Pitkästä aikaa luin yhteistyöpostauksen huolella alusta loppuun. WeFood on itselleni vieras, mutta AI ETTÄ jos sellainen tulisi Joensuuhun tai Kuopioon! Ehdottoman hyvä idea.
Olen ollut itse pariin kertaan tekemässä pätkiä ruokakaupoissa, ja se hävikin määrä on pyörryttävä. Tuntuu niin väärältä kaataa purkkitolkulla hyvää maitoa viemäriin ja täyttää roskalaari täysin terveellä leivällä ja lihalla. Ja tärkeintä napsaista roskiksen lukko kiinni, niin ei varmastikaan kukaan pääse hyödyntämään tätä hävikkiä.
https://aatenarikka.blogspot.com/
krista
9.10.2018 at 09:29Lukollisista roskiksista tuli mieleen, että jännä muuten ajatella, miten 2000-luvun alun ”ääri-ilmiöstä” roskisdyykkauksesta on tullut/tulossa yleinen ns. tavallisen ihmisen toimintatapa, eikä enää tarvitse dyykata mistään roskiksesta vaan ihan siististi ja hygienisesti kaupan hyllyltä. Tai siis muistan silloin joskus lukeneeni lehtijuttuja dyykkareista ja kuvia tosi hienoista ruokalöydöistä. Ja jännä ajatella, että he olivat ns. oikeassa! Eli ikään kuin uranuurtajia tässä! Jossain vaiheessa tuli sitten niitä, että ruoanjakeluun sai antaa hävikkiruokaa (sekin kai oli ensin kiellettyä) ja muistan, kun joku kauppa oli uranuurtaja: miten muistaisin, että Vallilan S-market alkoi antaa Hurstille… Ja sitten vähitellen tietoisuus hävikkiruoasta kasvaa ja kasvaa, kaupan alallakin puhutaan paljon heidän oman hävikin pienentämisestä (tappiotahan se kaupalle on) ja tässä on nyt ensimmäinen hävikkiruokakauppa – voisikohan tämä olla joskus parinkymmenen vuoden päästä tavallinen tapa hyödyntää ruokaa…? Että näitä olisi kaikkialla ja ihmeteltäisiin sitä aikaa, kun ei ollut…? Ehkä vähän utopistista, mutta ei toisaalta yhtään mahdotonta! Mä uskon, että ihmiset haluavat tällaista kauppaa käyttää!
Riika A
9.10.2018 at 14:08Tästä tuli mieleen, että voiskohan kaupoissa yleistyä joku oma ”hävikkiosasto”, johon kerättäisiin kaikki hävikkituotteet, ja josta ne sitten myytäisiin ikään kuin ”omaan piikkiin”. Tää ei valitettavasti ole ehkä kaupoille houkutteleva skenaario (perustaa nyt halpakauppa oman myymälän kylkeen! Bad for business!), mutta lainsäädännöllä tämä voisi olla mahdollista. Tai siis ei toki tarvitse olla mikään erillinen osasto, mutta pointtina että hävikin kippaaminen roskikseen ei saisi missään tilanteessa olla yrittäjälle houkutteleva vaihtoehto. Tähän suuntaan onneksi ollaankin jo lainsäädännöllä menossa.
krista
9.10.2018 at 16:23Tosi hyvä idea! Ja vaikka ei olisikaan kaupalle se taloudellisesti kannattavin systeemi, niin toisaalta saahan kauppakin nyt enemmän vaikka -80 % tuotteesta kuin jätteeseen menevästä (vaikka toisaalta aletuotteen ostaminen tietty pois siitä, ettei asiakas osta sitä täydellä hinnalla). JA mikä iso vastuullisuusteko/mainehyöty tuo olisi! Mulla itselläni on vahvasti sellainen tuntuma, että ei sitä hävikkiä halua kauppakaan (se on pois heiltäkin), mutta tarvitaan vaan toimivat systeemit ja niitä toivottavasti vähitellen kehitetään!
Riika A
9.10.2018 at 08:48Tää on niin ihana konsepti! Itellä harvemmin tulee naapurikaupunkiin asiaa, joten tuskin tulee kauheasti vierailtua, mutta ihanaa että edes tämän verran ruokaa saadaan pelastettua. Ja joku vielä saa siitä halvalla terveellistä sapuskaa. Itsekin tuli opiskelijana syötyä lähinnä sitä kliseistä makaronia ja tonnikalaa, salaatti oli liian kallista. Tuohon hintaan kuitenkin voi jo vähävaraisempikin ostaa vaikkapa banaaneja. :)
–
Luulisi, että hävikkiruokamyymälöitä alkaisi pikku hiljaa ilmestyä pitkin Suomea. Sitä odotellessa voi onneksi harrastaa hävikkiruokashoppailua omassa lähikaupassa, ostamalla niitä ”huomaa päiväys” -tuotteita.
krista
9.10.2018 at 09:35Kyllä, just näin! Ja hih mä kasvissyöjänä söin halvinta makaronia ja ketsuppia :D Voi ankeus, siinä oli kyllä ravintoarvot kohdillaan :D Mutta niin totta: tämä kauppahan on esimerkiksi köyhän opiskelijan aarreaitta! Aika moni asiakas muuten kassalla kertoi, että mitä aikoo ruoasta tehdä – eli löytö ikään kuin inspiroi ruoanlaittoon! Esimerkiksi kaalilaatikkoa syötiin tuon päivän iltana monessa paikassa. Muakin alkoi tehdä mieli kaalilaatikkoa :D
–
Ja kyllä, hävikkiruokashoppailua kannattaa harrastaa punaisia lappuja bongaamalla! Ja tietysti omassa jääkaapissa niin, että hyödyntää kaikki ostetut ainekset eikä anna vanhentua takariviin! Tässä meillä on tehty ryhtiliikettä tässä viimeisen… …viiden vuoden aikana ihan tietoisesti. Joskus harmitti, kun paljon pääsi päiväyksiä vanhenemaan ihan omalla huolimattomuudella. Ihan sellainen pieni henkilökohtainen skarppauskin tekee paljon oman jääkaapin sisällä!
Riika A
9.10.2018 at 14:12Makaronia ja ketsuppia, yyyh. :D Mutta joo köyhänä opiskelijana metron varrella asuessani tää olis kyllä ollut ihan huippu! (Paitsi ettei mun opiskeluaikoina metro pysähtynyt Kalasatamassa, mutta noin muuten.)
–
Ja joo mäkin usein meen kauppaan ilman minkäänlaista ajatusta siitä mitä aion sieltä ostaa, ja kun sitten teen sen yhden oranssilappuisen löydön, koko ateria koostuu sen ympärille.
krista
9.10.2018 at 16:25”inspired by alelappu” <3 <3 <3
Sumonen
9.10.2018 at 12:27Ihan mahtava juttu! Oon tätä jo eteenpäin hehkuttamassa, mutta aijai…oon hiljattain luopunu facebookin käytöstä (koska turha aika syöppö) ja instaan en oo koskaan ees retkahtanu. Muutoin on menny hienosti, mut just aina tälläisillä hetkillä kun vois jotain hyvää jakaa niin sitä kokee pienen hetken harmitusta, kun ei sitä facebookkia enää oo. Mmmhhh…aina välillä kokee jotain ulkopuolisuuden tunnetta, mut muutoin on ollu ihan todella vapauttava päätös luopua moisesta. Ihan vähän poikkesin nyt tästä aiheesta…
krista
9.10.2018 at 16:29Mä kans mietin joskus, että millaista olisi elämä ilman Facebookia ja Instaa… Voi mikä vapautuva aikamäärä ainakin! Toisaalta joskus pre-someajalla mä pelasin välillä tetristä kirjoitushommien välillä samaan tapaan kuin nyt selaan somen, että ehkä sitä keksisi sitten vaan jotain muuta korviketoimintaa :D Mutta joo, varmasti vapauttavaa mutta toisaalta ymmärrän ulkopuolisuuden tuntemukset välillä myös!
Melissa
12.10.2018 at 09:16Meillä ei laiteta mitään roskiin. Pyritään käyttämään kaikki mitä mahdollista, jossakin toisessa asiassa jos ei muuten. Kuten vaikka kalannahka :) Se olisi mun seuraava asia mikä pitäisi toteuttaa.
Itse olen alkanut tehdä reseptejä mitä kaikkea voi tehdä esimerkiksi naateista, kaalien varsista sekä lehdistä. Nuo kun useasti menee roskiin ja kukkakaalinlehtiäkin asiakkaat repii jo kaupassa vaikka niistä saa herkullista ruokaa.
krista
12.10.2018 at 09:32Ihan huippua, todellakin hatunnoston arvoista! Me pyritään tuontyyppiseen myös, mutta ollaan vielä harmillisen kaukana – mutta yritystä on valtavasti ! Ootko sä tehnyt blogiin parhaita ”hävikinhyödyntämisvinkkejä”? Se varmasti kiinnostaisi monia! Vaikka juttusarjana, että mitä kaikkea olet ”tähteistä” kokkaillut <3
Tilia
12.10.2018 at 09:39Satu Koiviston Gastronaatti – kuinka rakastua rippeisiin, ilmestyi 2014. Monet reseptit löytyvät myös Isyyspakkauksen blogista.
krista
12.10.2018 at 10:15Kyllä! Vakkariseurattava täälläkin :)