Eilen illalla rutiininomainen tasainen ja hyvinvointiharmoninen elämäni vahvahteli liitoksistaan. Haahuilin epätietoisena puutalon eteisen ja olohuoneen väliä, ajoittain jääkaappiin silmäillen ja omia sisäisiä tuntemuksiani tarkastellen. Mitä ihmettä mä nyt oikein teen?
Epätietoisuus jäyti ja mahdolliset seuraukset nostattivat uhkaavat huolipilvet lähitulevaisuuden yöunitulevaisudennäkymien päälle.
Enkä voinut syyttää ketään muita kuin itseäni!
Olin nimittäin tehnyt jotain kohtalokasta: syönyt lounaan ihan väärään aikaan.
Kuvan lounas ei liity tapaukseen.
Olipa kyllä niin koomista eilen huomata itsestäni, miten tosiaan väärään aikaan syöty lounas saa iltapasmani ihan sekaisin. Olin siis syönyt tyrmäyserän peruna-munakoisovuokaa myöhäisenä lounaana vasta viideltä – sitä ennen olin syönyt (tämä mulle hyvin epätyypillistä) pari ruokaisaa välipalaa, jotta jaksaisin myöhäislounaaseen asti.
Illalla sitten levottomana vilkuilin kelloa. Seitsemän. Kahdeksan. Yhdeksän. Kymmenen. Eikä mulla yhtään nälkä.
Jos nyt en syö, heräänkö yöllä nälkään?
Lopulta kello yksitoista (siihen asti kavereidensa kanssa virtuaaliroolipelannut) Joel toi mulle sänkyyn voileivän ja puolikaan avokadon.
Ahhhhahahaha.
On mun elämä sitten kerrassaan vauhdikasta ja vaarallista.
Enkä mä ennen ollut näin ruokailukellonaikoihin fiksaantunut! Ennen lapsia esimerkiksi viikonloppuna saatoin mennä pelkällä (myöhään syödyllä) aamupalalalla koko päivän, ja vasta pilkun aikaan ravintolan suljettua (haha) tajusin, että äkkiä pitsaa.
Lasten myötä moni asia on muuttunut elämässä tasaisemmaksi – vai olenko vaan tajunnut, että pienet ennakoinnit (vaikka sitten syömisten suhteen) tuovat hyvinvointia eivätkä ole välitön merkki tappotylsyyteen vaipumisesta…?
Juuri nyt tällä hetkellä kello on 16.14 ja hörpin sitä päivän viimeistä kahvikupillista. Olen syönyt aamupalan yhdeksältä, proteiinivanukasvälipalan päiväzumban jälkeen ja lounaan tavalliseen tapaan kolmelta.
Illallinen meillä syödään puoli yhdeksältä.
Tasaista ja täsmällistä. Ehkä tylsää, mutta ainakaan en harhaile epätoivoisena etsimässä Dumle-pussia ruokakaapista.
Olettekos te muut tällaisia ruokatäsmällisiä vai syöttekö fiiliksen mukaan kelloon katsomatta?
21
A
20.5.2020 at 16:44Meillä lapsiperhe-elämä on tuonut ”triljoona” ateriaa päiviin (ts. ”viisi ateriaa päivässä”). Ennen lasta mentiin miehen kanssa moodissa lounas töissä klo 11 ja päivällinen klo 18-20 välillä…Tähän nähden nykyään joutuu syömään koko ajan (joutuu, koska meneehän siihen ihan tuhottomasti aikaa päivästä…ruokailuihin ja ruuan laittamiseen). Kotiopetusaikaan rytmi oli aamupala klo 8 (lapsi), lounas klo 11-12, välipala klo 14-15, päivällinen klo 17-18 ja iltapalaa klo 19 (lapsi), aikuiset myöhemmin. Nyt kun lapsi on koulussa, niin syö aamupalaa aiemmin että ehtii kouluun kasiksi, eli rytmi menee aamupala klo 7 (lapsi), lounas klo 10 (lapsi, koulussa), lounas klo 11-12 aikuiset, välipala klo 12 (lapsi) ja päivällinen klo 17 jne…lapsella tosi hassu rytmitys, mutta koulun lounasaika on mitä on ja välipalan jälkeen on ulkona kaverinsa kanssa niin että hyvä kun saa päivälliselle syömään kotiin.
—
Periaatteessa ollaan hyvin rytmiuskollisia, mutta toisaalta lapsi on jo sen verran iso, että esim. lomamatkoilla toimiva kompo on vaikkapa iso hotelliaamiainen klo 8, myöhäinen lounas klo 14, välipalaa jossain välissä ja runsas iltapala klo 20 (tämä esimerkki Espanjan lomalta, siellä ei ollut mitään toivoa mennä illalliselle, kun lapsi on unilla jo klo 20 aikoihin ;))
krista
20.5.2020 at 16:50Meillä taas on kelloon laitettuna ehkä vähän ”ei-suomalainen” rytmi, lounaan ja illallisen kellonajat ovat aika espanjalaiset. Meillä on klo 8-9 aamupala, puolilta päivin pieni välipala. Lounas klo 14-15 välillä, pieni välipala kuudelta ja iso illallinen sitten puoli yhdeksän. Eli viisi kertaa päivässä, mutta iltapalaa ei ollenkaan vaan illallisen jälkeen mennään nukkumaan. Silloin, kun lapset olivat hoidossa/koulussa, lounas tuli siellä toki aikaisin, silloin syötiin yksi välipala koulun jälkeen (jos hoidossa/iltiksessä ei ollut) ja toinen sit kuudelta ja illallinen puoli yhdeksän edelleen.
–
Meilläkään lapset eivät olisi moksiskaan joustoista. Mutta vanhemmilla näköjään menee pasmat sekaisin muutoksista :D
Annm
20.5.2020 at 16:46Olen huomannut että itselläni tylsän säännöllinen ateriarytmi on tosi olennaista omalle hyvinvoinnille. Kolmen-neljän tunnin välein on minun syötävä, tai tulee huono olo ja alkaa heikottaa. Arkena aamiainen klo 6, lounas klo 11, välipala klo 14, päivällinen klo 17 ja iltapala klo 20. Viikonloppuisin sama mutta parilla tunnilla myöhäistettynä. Tuntuu että mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän olen alkanut nauttia kaikenlaisista rutiineista ja säännöllisyyksistä, ja huomata niiden vaikutuksen omaan hyvinvointiin (eikä mulla ole edes lapsia). On kyse sitten syömisestä, nukkumisesta, liikunnasta tai rentoutumisesta, tasaiset rutiinit on parasta. Melkein ahdistavalta tuntuisi palata esim. villien ja vapaiden opiskeluvuosien spontaaniin ja rytmittömään elämäntyyliin :D
krista
20.5.2020 at 16:53No kuule ihan sama kokemus! Jotenkin sitä on huomannut, että vaikka just ruoan säännöllisyys ja unen määrä (ja se, että liikkuu) ei olekaan ”tylsää aikuisuutta” vaan se on se hyvinvoinnin perusta. Ehkä SE sitten on sitä tylsää aikuisuutta :D :D :D (mutta en vaan huomaa sitä, koska oon jo niin tylsä :D )
elliina
20.5.2020 at 16:48Kuulostaa niin tutulta ja tääl ollaan vielä vielä pahempia:) Mä luulen et me opet ollaan kyl pahimpaa laatua ruokarytmijumittajia ja one and the only lounasaika on noin 11-12 välillä. Ja jos se menee sekaisin niin auta armias:) Ja toi iltapalajuttu on kans niin tuttua, vaik ei oo nälkä niin jotenkin ”pakko syödä” iltapala varmuuen vuoks. Ruokarytmeissä anoppilaan meno on kyl oma haasteensa, johon aiemmin osasin kyl suht sulavasti sopeutua mut pienen lapsen myötä hankalampi. Heillä juodaan pari kahvit pullan kera aamupalan jälkeen ja päiväruoka tuossa kolmen kieppeillä. Mulle itelle kiljuvaan nälkään ei mitenkään uppoo kahvi tai varsinkaan makea pulla. Ja siinä sit painiskella vieraskoreuden kanssa että kehtaako jo ehotella oikeen ruuan valmistelua. Ja tää ruokajuttu on mulla laajentunu 2v lapseen niin etten uskalla laittaa nukkuu päikkäreitä ilman lounasta ku pelkään et hänki herää nälkäisenä. Eli juu kyllä näitä on pohdittu meilläkin:)
krista
22.5.2020 at 10:11Hahaa totta, teillä on varmaan ihan fiksaantunut tuo lounasaika! Aikoinaan, kun olin ”päivätyö-työssä”, meillä oli töissä muuten suurin osa varmaan sellaisia kellontarkkudella lounaalle (ja iltapäiväkahville) lähtijöitä. Itse sitä ihmettelin, kun mun tapana oli venyttää lounaalle lähtöä niin pitkään, että hätkähdin, että ruokala menee kiinni. Tai niin pitkään, että joku tuli kysymään lounasseuraksi. Mutta nykyään ymmärrän paremmin, että säännöllinen syöminen on itse asiassa hyvästä! Ainakin paremmasta kuin kahvin kittaaminen tyhjään vatsaan iltapäiväkahteen asti, uhh…
–
Hih meillä on teidän anoppilan kanssa sama lounasaika! Mutta joo todella ymmärrän, että se on ihan hurjan myöhäinen, jos tavallisesti syö ennen puoltapäivää! Ja joo toi on muuten tosi olennaista, että päikkäreitä nukkuvan lapsen vatsa on sopivassa tilassa nukkumaanmennessä. Nälkäkiukkuaan ennenaikaisesti heräävä taapero, uijuijui, mieluummin tarkemmat ruokarytmit :)
Maaritanneli
20.5.2020 at 17:11Meillä on nyt Koronan vuoksi koulussa ryhmän lounasruokailu klo 10.00. Siinä ehtii muutaman kerran omata nälän tunnetta, ennen viiden-kuuden aikaan tapahtuvaa päivällistä. Tosin normaalistikin se on jo klo 10.20..
krista
22.5.2020 at 10:12Hih nyt tätä kirjoittaessa kello on 10.11. Sä oot luultavasti nyt lounaalla, mutta mä juon vasta toista kuppia aamukahvia! (aamupalan söin tunti sitten, nyt on se ”toisen kahvikupin” aika :) )
Miitu
20.5.2020 at 17:22Meillä on suhteellisen tasainen ruokarytmi, joka on ollut voimassa sieltä vastasyntyneiden teholta asti: 8-11-14-17-20 – viikonloppuna-lomalla tunnilla tai parilla myöhästettynä.
.
Mitä henkilökohtaiseen ruokarytmiin tulee, mä oon aamupäiväruokailija. Aamupala pitää saada tunnin sisään heräämisestä tai alkaa heikottaa. Ennen lounasta voisin syödä parikin välipalaa, mutta sitten päivällisen jälkeen en välttämättä tarvitse enää ruokaa.
krista
22.5.2020 at 10:14Tää on jännä, miten ihmisten ruokrytmit on niin erilaisia, mä taas oon ihan ehdottomasti iltapainotteinen syöjä, siksi mulle tuo espanjalaistyyppinen ruokarytmi just sopiikin! Mulla on tosiaan 9 (aamupala), 15 (lounas), 20.30 (illallinen) ne pääetapit ja illalla on se tukevin ateria. Sit välillä (klo 12 ja 18) voi olla vaikka avokado tai jotain muuta pientä välipalaa.
Oliver
20.5.2020 at 17:25Erittäin täsmällistä on! 5 ateriaa päivässä aina samoihin kellonaikoihin. Tykkään myös siitä kun työpaikan ruokalassa saa koottua helposti aterian lautasmallin mukaisesti. Kotona hankalampaa kun oon niin laiska tekeen salaatteja. Ennen lapsia oli paljon epäsäännöllisempää, mutta kummasti silloin vaivanneet vatsavaivat ovat loppuneet. Ehkä osittain säännöllisemmän ja terveellisemmän syömisen myötä?
krista
22.5.2020 at 10:17Apua noista vatsavaivoista… Mä oon siis tän kertonutkin ja tuolla yllä just kerroin, että ennen lapsia venytin töissä lounasaikaa ja join pelkkää kahvia tyhjään vatsaan – siis ihan hullua! Mä tosiaan join työpaikan automaattikahvia tyhjään vatsaan (en syönyt aamupalaa), ja ai hitto sitä korvennusta. Mä vaan naureskelin sille enkä silti mennyt syömään kuin vasta sitten mahdollisimman myöhään ja väkisin! Ihan hullua. Nykyisin en halua, että mua korventaa/väsyttää/nälkäkiukuttaa/pyörryttää tms. vaan säännöllisellä ruokarytmillä tykkään pitää olon HYVÄNÄ. En tajua, miksi sitä jotenkin jopa nautti tuolla tavalla itseä kahvirääkätessä!
Oliver
22.5.2020 at 11:39Mulla oli kans tapana mennä kahvilla ja light-limsalla pitkälle iltapäivään :D Viikolla söi tosi kevyesti ja sitten viikonloppuna taas alkoholia, hamppareita, pitsaa, irtokarkkeja… Ei mikään ihme jos nykyään vatsa voi paremmin.
Hanna
20.5.2020 at 20:49Jos olen omissa hoteissani, saattaa syöminen jäädä helposti pelkkään aamiaiseen. Luin joskus vuosi(kymmeniä) sitten neuvon, jonka mukaan kannattaa syödä aamulla kuin kuningas, päivällä kuin kauppias ja illalla kuin talonpoika. Eli iso aamiainen, järkevä päiväruoka ja vaatimaton iltanen. Meillä syödään vain yksi lämmin ruoka, yleensä kolmen-neljän aikaan. Muut ateriat porukka syö silloin kun ne sopivimmin päiväjärjestykseen kullakin sopii, mies esimerkiksi tekee vuorotyötä, ja tytär koulunsa mukaan, missä saa vielä toisen lämpimän aterian päivässä. Ei ehkä ihan se tavallisin tai suositelluin tyyli, mutta kaikki tulevat ruokituiksi riittävän usein ja terveellisesti. Paitsi että mun pitäisi oikeasti opetella syömään iltakuuden jälkeen muutakin kuin lääkkeet. Mutta kun ei ole koskaan nälkä, ja ruoka painaa mahassa kun yrittää nukkua… Kunnon ensimmäisen maailman ongelma.
krista
22.5.2020 at 10:26Mä kans usein kuulen ja näen vaikka naistenlehtien jutuissa tällä Suomessa sitä, että illalla pitäisi syödä kevyesti, että se olisi terveellistä – mutta sitä mä aina protestoin, koska mun mielestä se on ihan kulttuurisidonnaista! Uskon, että se perustuu enemmän tapoihin kuin siihen, että millä olisi vaikutusta terveyteen, painoon tms. Eli just vaikka Espanjassa syödään päivän pääateria yhdeksän-kymmenen aikoihin enkä nyt ole ihan varma siitä, ovatko he jotenkin sairaampia tai ylipainoisempia kuin suomalaiset, ei ainakaan siltä näytä :)
–
Ja siis tuolla samalla taustalla ajattelen, kyllä, että vaikka teilläkin sitten jokainen syö omaan rytmiinsä ne muut ruoat, niin jos se on riittävän usein ja terveellisesti, niin sittenhän se on hyvä vaan! Eli tosiaan nämähän ovat todella tapasidonnaisia, pääasia että se oma tapa sopii siihen omaan ravinnontarpeen rytmiin ja pysyy olo hyvänä.
–
Haha mun ensimmäisen maailman ongelma on puolestaan päinvastainen kuin sulla eli se, että en halua yhtään mennä nälkäisenä (tai edes nälkää aavistelevana) nukkumaan :D Mä ra-kas-tan sitä, kun vatsa on ihan täynnä nukkumaan mennessä ja WOOOOMP uni tulee välittömästi eikä herää yöllä nälkään. Kaikkein karseinta on se, jos yöllä herää sellaiseen orastavaan nälän tunteeseen – silloin en saa varmasti enää unta, ja jos lähden alakertaan syömään vaikka banaanin, niin siitä virkistyn sitten niin, että siinäkään tapauksessa en saa enää unta. Että tällaisia :D
A
22.5.2020 at 13:05Mä luulen että tämä vaihtelee ihmisestä toiseen. Meillä mies on niitä jotka eivät voi nukkua jos maha on liian täynnä ja mä taas rakastan mennä nukkumaan maha täynnä (ja karseeta on herätä yöllä nälkään). Yhdistäpä sitten nämä mieltymykset kun toinen haluaa tuhdin iltapalan ja toinen kevyen :D Aamupäivällä mulle on ihan se ja sama syönkö vaiko en (kahvi maidolla riittää varsin hyvin iltapäivään, nälkä tulee ja menee ohi), mutta illalla ei saa olla nälkä. Lapsesta en osaa sanoa että onko silllä miehen vai mun mieltymykset, hän syö tyytyväisenä mitä vaan on tarjolla :)
Karoliinn
20.5.2020 at 21:04Ennen lapsia syötiin ihan miten sattuu. Nykyään ”laitostunut” ateriarytmi tarkoilla kellonajoilla.. :D olo pysyy hyvänä koko päivän!
krista
22.5.2020 at 10:30Sama täällä! :)
Jenni M.
20.5.2020 at 21:10Koko perheellä sama säännöllinen suomalainen rytmi 7-8, 11, 14, 16, 19. :D Lounasta ei voi siirtää Klo 11:sta mahan murisematta, muissa saattaa joskus venähtää.
krista
22.5.2020 at 10:33Tämä taitaa tosiaan olla tosi tyypillinen rytmi Suomessa! Hih tämä onkin sitten tosiaan jännä, kun vaikka suomalaiset Espanjassa on aivan ”pois aikatauluista”, kun lounasnälkä on 11-13 ja ravintoloiden lounaat alkaa vasta klo 14. Tai päivällisnälkä on silloin, kun espanjalaisten lounasaika just loppuu ja useimmat ravintolat availee vasta klo 20 aikoihin illalliselle :D No, nykyisin espanjalaisista ravintoloistakin löytyy joustoja ruoka-ajoissa eli moni paikka on auki koko päivän. Ja onpahan rauhallista syödä sikäläisittäin ”väärinä aikoina” eli suomalaisittain just oikeina aikoina. Mun mielestä on jotenkin tosi kiehtova ajatus, että miten kulttuuri/tapasidonnaisia nämä kellonajat tosiaan ovat!
Taija E
21.5.2020 at 09:15Voi ei, me ollaan näköjään ihan huithapeleita 🙈 Arkena ruokarytmi on säännöllinen, mutta vkloppuisin mennään miten milloinkin. Aamupala ja lounas syödään melko säännöllisesti ja kellon tarkkuudella kotona, mutta loput ruokailut riippuu ihan menojen mukaan. Joskus syödään tuhdimpi välipala, päivällinen skipataan ja iltapalaksi jotain päivällisen tyyppistä. Joskus syödään välipala ja päivällinen, mutta sellaisella viiveellä, että iltapalaksi lapset jaksavat syödä vaan yhdet hedelmät. Joskus lounaan jälkeen syödään vaan pelkkiä välipaloja. Illalla kaikilla on kiljuva nälkä ja iltapalaksi syödään sitten kotimatkalla haettua noutoruokaa. Meillä kuopus on se, jolla tulee aina ensimmäiseksi nälkä ja kiukku, joten hänen syömisiään on pakko seurata ja hän saattaakin saada ylimääräisiä banaanivälipaloja tms. esim autossa. Oletteko te aina kotona ruoka-aikaan vai miten saatte noin säännöllisen rytmin onnistumaan? Meillä aina joku ruokailu osuu sellaiseen aikaan, kun ollaan liikenteessä ja siksi ruokailut elää hyvinkin paljon.
krista
22.5.2020 at 10:37Joo meillähän siis lämpimien ruokien rytmit tavallaan just rytmittyy sen mukaan, että ollaan just parhaiten kotona silloin :D Eli illallinen on just ennen nukkumaanmenoa, klo 20.30 ollaan varmasti kotona, kun taas vaikka klo 19 ei välttämättä olla. Ja samoin klo 15 ollaan kotona, kun tytöt (ja usein minäkin) menee päikkäreille silloin :) No, usein tietysti (ennen koronaa) syötiin kodin ulkopuolella lounas tai päivällinen, mutta se ajoittui silloinkin just niin, että ruokailu > kotiin nukkumaan. Eli meidän rytmiin tosiaan just nuo ajat sopii – olisiko sitten niin, että itse asiassa nuo ajat olisivat vakiintuneetkin just sen takia, että meidän omaan rytmiin ne istuvat parhaiten. Niin se varmaan on just mennyt!
–
Ja aa siis kerronpa vielä meidän ”myöhäinen päivällinen, ei iltapalaa” -ajatuksen taustan – se nimittäin ei ole pelkästään Espanjassa opittua vaan oli meillä käytössä jo aikaisemminkin, mutta Espanja sitä on tietysti vahvistanut. Tämä alko joskus lasten ollessa taaperoisia, kun me huomattiin, että aiemmalla päivällisellä he eivät malttaneet syödä riittävästi vaan nykersivät vaan vähän, kun taas sitten iltapalalla puputtivat leipää mahansa täyteen. Alkoi mietityttää, että hitsi vie nyt menee tuota pelkkää leipää nälkään, kokeillaanpa pyöräyttää toisin päin ruokien aikataulut. Niinpä sitten tehtiin ja todettiin, että tämähän toimii!
Torey
21.5.2020 at 10:24Mulla ei oo mitään kellon tarkkaa, mutta huomaan kyllä olossani jos väli ruokien välillä venyy liian pitkäksi.
Arkisin meillä päivällinen on yleensä aina samoihin aikoihin. Se on se aika jolloin istutaan yhdessä pöydän ääreen. Ja miehen kanssa siihen saatetaan sitten toviksi jumahtaakkin juttelemaan kaikesta ja lukemaan. Mies päivän lehteä ja mä sen hetkistä kirjaa. 😁
https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/05/20/meilla-on-koti/
Karina
21.5.2020 at 12:07Niin kauan kun lapset oli ns. pieniä, niin pidettiin hyvinkin säännölliset suomalaiset ruoka-ajat, niinkuin joku tuolla yllä kommentoikin, niin 7-8, 11, 14, 16, 19 :D (tai no päivällinen ehkä 17 ja sitten iltapala 19.30) En tiiä, tuleeko noi neuvolasta vai mitähäh. Nyttemmin ollaan lipsuttu uhkaavasti. Arkena lapset syö tietty koulussa lounaan sillon kun on lounasaika, ottaa ite kotona välipalaa ja sitten päivällinen on yleensä viiden, kuuden aikaan kun työpäivät loppuu ja saadaan aikaiseksi tehdä ruoka. Iltapala sitten kahdeksan aikaan. Viikonloppuna ja lomilla sitten meneekin mielenkiintoiseksi, kun me kaikki heräillään eri aikoihin, viimeinen (eli tytär) tulee aamupalalle kymmenen jälkeen. Lounas on sitten ehkä yhden kahden aikaan tai sitten ei. Välipalaa otetaan jos tulee nälkä, ja päivällinen on ehkä kuuden aikaan. Iltapala on meillä ainoa merkkipaalu. Se on aina ennen kahdeksaa, ja jos onllut myöhäinen dinner, niin sitten iltapala on vain joku hedelmä tai rahka. Lapset ei osaa ollenkaan mennä nukkumaan ilman iltapalaa, jota aina ihmettelen. Joskus kun ollaan ulkomailla tai vaikka risteilyllä ja päivällinen siirtyy tosi myöhäiseksi, on vaikka laivalla viimeinen kattaus, niin silti siellä hytissä/hotellihuoneessa pitää olla vaikka se banaani jonka voi vetää ennen nukkumaanmenoa. Outoa ehdollistumista :D Muutenkin meidän lapset on järkkyjä iltapalaihmisiä (kerrosvoileipä, rahka/jugurtti/viili, hedelmä, riisikakku, porkkanaa) , niin ehkä se myöhäinen dinner ois sittenkin hyvä idea.
Mun omilla syömisillä ei ole mitään päätä eikä häntää jos olen yksin. Mulla ei verensokeri hetkauta mitenkään, vaikka tiedän mitä se voi ihmiselle tehdä… moni kaveri on ihan hirveän huonolla tuulella nälkäsenä ja sitä jaksan aina ihmetellä. Voin myös aivan hyvin olla vaikka koko päivän suht syömättä ja mennä nälkäisenä nukkumaan, ei tunnu missään. Mutta pyrin kyllä pitämään normaalit ruoka-ajat koska näin kuuluu tehdä :)
Jules
21.5.2020 at 22:21Lasten ja työn takia jonkinlainen rytmi meillä on. Arkena lapset syö aamupalan eskarissa klo 8, lounas klo 11, välipala klo 14, päivällinen klo 16-17 välillä ja iltapala klo 19. Viikonloppuisin jota kuinkin sama rytmi. Aikuisilla ei välipalaa ja iltapala myöhemmin. Viikonloppuisin saatetaan skipata toinen lämmin ruoka jos vaikka ollaan retkellä. Silloin välipala runsaanpana. Lomilla rytmi vähän myöhäistyy. Itselleni nämä eivät tunnu niin tarkoilta enkä oikein edes huomaa, jos ateria jää väliin (vararavintoa kehossa vissiin riittämiin🙈), mutta lasten parasta ajatellen haluan pitää ruokailurytmistä kiinni ja näyttää myös itse mallia syömisen kanssa.
Tilia
22.5.2020 at 08:15Aika tasaisena täytyy ruokailut pitää, jos ei halua pitää migreenin takia kokonaan paastoa syömisistä…
Tiia
22.5.2020 at 09:08Meilläkin on jo vuosia syöty kellon tarkkuudella. Lapset on tuoneet syömisiin rytmiä ja rutiinia, sillä ennen lapsia söin tosi epäsäännöllisesti ja myös paljon epäterveellisemmin. Vähän tuolla samalla systeemillä, että myöhäinen aamupala ja sit yhtäkkiä olikin niin kova nälkä, että repsahti ties mihin mättöihin. Kyllä mullakin menisi iltapasmat sekaisin tuollaisesta lounasholtittomuudesta! :D
lasten ja hellan välissä
22.5.2020 at 09:14😁 haha meillä on 5 ateriaa päivässä ja ne on hyvin jämptit ajat😂 olen jossain postauksessanikin sanonut että vaikka koko muu maailma laatuusi niin ruika-ajat pysyy
Meidän lapset on aina tosi nälkäisiä (liikkuvat paljon) niin elinehto koko perheen hyvinvoinnille on meillä toimiva ruokahuolto.