Rv 11 kynnyksellä – ultrakuulumisia

Ensimmäiseksi ultraajan näytölle ilmestyivät villisti sätkivät pikkujalat.

Toiseksi Joelin puhelin pärähti soimaan. Noooouh! Äänettömälle! Kesti se ikuisuudelta tuntuva tyypillinen 2 sekuntia, kun puhelimensa äänet päälle unohtanut kännykänomistaja epätoivoisena yrittää hamuta puhelinta taskustaan ja sen jälkeen vielä sulkemisnäppäintä.

Mutta vispaavat jalat oli jo nähty, todistettavasti!

Ja mikä meiniki siellä olikaan!

Niin hassua. Kaksi ja puoli viikkoa sitten ensimmäisessä varhaisultrassa (7+0) siellä näkyi maallikon silmään vain jotain suhmuraa ja pieni sykkivä asia. Sen sykkivän asiankin tajusin vasta sitten, kun kätilö näytti, että tuo tuossa, se on se sydän. Kappas, niin onkin.

Ja nyt! Nyt (9+3) siellä oli jo ihan sellainen sammakkoel… pieni ihmisenalku! Oli aivan selvää, että missä on pää, missä on peppu, ja missä heiluvat pienet jalat ja kädet.

Hän oli siellä pää alaspäin, yritti vimmalla puskea itseään kai seinästä läpi, haha! Sitkeä pikkuinen, pysy sitkeänä jatkossakin!

Uskomaton tunne. Siellä hän oli. Hassua, että tuollainen vipinä ja melske, mutta minä en vielä tunne mitään.

Muuta kuin sitä pahoinvointia, haha. Ehkä se onkin merisairautta, kun tämä pieni tyyppi siellä noin melskaa.

Tänään on 9+6. Huomenna siis 10+0, eli tällä hassulla raskausviikkomatematiikalla huomisesta alkaa 11. viikko. Raskausappin mukaan raskaudesta on takana jo 24,6 %. Mitäääh? Jo melkein 25 %, neljäsosa, mitä ihmettä?

Vatsa tuntuu ihan viikonlopun aikana pompahtaneen esiin. Voi liittyä myös siihen, että pahoinvoinnin välttämiseksi syön ihan koko ajan.

Olo on kuitenkin juuri nyt – kiitos tuon ultran varmastikin – paljon luottavaisempi kuin viimeksi tässä kohdassa. Nyt siellä vatsassa erittäin todistettavasti on elämää. Tietysti seuraavaksi jännitetään nt-ultraa heti joulun jälkeen: että onko sillä melskaavalla pikkutyypillä kaikki varmasti hyvin siellä.

Olemme siis nyt käyneet kahdesti yksityisellä varhaisultrassa – tämä jälkimmäinenkin käynti vielä laskettiin varhaisultraksi.

Viime kerran jälkeen puolitosissamme vitsailimmekin, että jos raskaus vielä meille tärppää, sitten hankitaan kyllä joku premium-jäsenyys jollekin klinikalle: sellainen, johon ojennetaan vaan Visa-kortti, ja sen jälkeen tulee automaattisesti joka viikko kutsu johonkin tutkimukseen. No, sellaisia näin äkkiseltään… ei kai ole, ha. Tai no en ole oikeasti etsinytkään.

Mutta siis mennään vaikka kolmannenkin kerran, jos siltä tuntuu. Kuten olen kertonutkin: sen verran karu kokemus jäi siitä viimekertaisesta, kun niin pitkään tosiaan odoteltiin nt-ultrasta sellaista tietoa, joka olisi voinut olla saatavissa jo 6-7 viikkoa aikaisemmin. Käyn vaikka viisi ultraa, jos voin välttää tuollaisen toistumisen.

Nyt ollaan kuitenkin oikein hyvässä tilassa!

Pikkujalkojen vipellys – check. Ensimmäinen neuvolakäynti on huomenna, ja nt-ultrakin jo kahden viikon päästä.

Ehkä tämä tästä! Olo on jopa vähän… toiveikas?

82