Hmm, ehkä tekee ihan hyvää vauhkota välillä jostain ihan muusta kuin kakkavaipoista. Eilen illalla ja tänään täällä puutalossa pääpuheenaihe on ollut ”vakkarilukijani” Kainaloisen Kanan bloggaus täällä. Ja etenkin sen synnyttämä jälkipyykki.
Varoitus: Kanan teksti on roisi ja saattaa järkyttää joitakuita. Jos suolenpätkät ja eritteet eivät ole arkipäivääsi, ei välttämättä kannata klikata – voin referoida tapahtuneen tässä :)
Kainaloisen Kanan blogi kertoo lääkisopiskelijan elämästä, ja kyseinen postaus hänen kokemuksistaan ruumiinavauksista. Kyllä: vaikka sitä ei tekisi mieli ajatella, se on varmasti aika sotkuista puuhaa. Veikkaanpa, että tuo on kuitenkin yksi lääkisopiskelijoille useimmin esitetyistä kysymyksistä: ”miltä se oikein tuntuu?”
*******
Eilen illalla bongasin postauksen keskustelusta yllättävän kommentin: siinä lääketieteellisen tiedekunnan edustajat pyytävät Kainaloista Kanaa poistamaan bloginsa! (myöhemmin kävi ilmi, että henkilöt tarkoittivat vain kyseistä postausta)
Mitä ihmettä?
Tämähän on se sellainen inttermaneetti – se on kuulkaas täynnä roisia ja mautonta läppää. Mutta sitten meillä on sellainen asia kuin sananvapaus.
Postasin tuohtuneena linkin omaan Facebookiini. Sitten puutalobabylandiassa mentiin nukkumaan.
Aamun valjetessa Kainaloisen Kanan postaus oli noussut Lilyn luetuimmaksi ja kommentteja on jo toista sivua. Ja ei – ne eivät ole kaikki minun Facebook-kavereiltani :) Sosiaalisen median tapahtumilla kun on taipumus levitä ihan itsestään, se taisi tulla taas todistetuksi.
*******
Keskustelussa sekoittuu kaksi ihan erillistä kysymystä:
1. Onko kirjoitus mauton? Loukkaako se jotakuta?
Siihen voi vastata ”jee” tai ”paskaa!” tai mitä tahansa siltä väliltä. Se on mielipidekysymys, joku tykkää ja joku pahoittaa mielensä. Kommentti voisi kuulua vaikka: ”Miksi ihmeessä kirjoitat näin rumasti? Tämä tuntuu minusta pahalta”. Mutta niin: se on mielipidekysymys.
2. Saako joku taho (yliopiston tiedekunta) omaan auktoriteettiinsä vedoten pyytää (vaatia?) opiskelijaa poistamaan kirjottamansa tekstin?
Ei saa. Se on yksiselitteisesti laitonta.
Tiedekunnan edustaja kirjoittaa myöhemmin, että kyse ei ole sananvapaudesta vaan ”arvokkaasti esiintymisestä”. Kommentti on älytön. Jos tiedekunta pyytää tekstin poistamista, se on sensuuria. On syy sitten ihan mikä tahansa.
*******
Mielensä voi pahoittaa niin monesta asiasta. On sitä Lilyssä osattu aikaisemminkin:
Minun teksteistäni joku on satavarmasti joskus pahoittanut mieleni.
Entäs mielipidetoimittaja Roosan näkemykset sitten?
Rönsy-palstan Joanna saa usein miesasiamiehet ärtymään.
Tommikin on lietsonut mielensäpahoittajia mm. täällä.
Ai niin, ja tietysti Punakynä! Minäkin vedin herneet nenään tästä ja kirjoitin oman vastineeni täällä.
Blogit ovat mielensäpahoittajille hedelmällistä maaperää. Niissä kun ykstyinen ihminen töräyttelee omia mielipiteitään, usein kärjistetystikin.
Onko kuitenkaan kehenkään meistä yllämainituista otettu yhteyttä ja vaadittu poistamaan jotain tekstiä?
*******
Kainaloinen Kana saa minun täyden tukeni. Toivon vilpittömästi, että hänen kirjoituksensa ei saa häntä vaikeuksiin.
Toivon myös kanssabloggaajahengessä teiltä kaikilta muiltakin tukea Kanalle. Kenenkään mielipiteenvapautta ei saa rajoittaa tai yrittää sensuroida – ei vaikka siitä joku mielensä pahoittaakin.
(jos siis ilmaisu ei ole laitonta, mutta sehän on sitten eri asia)
Koska – niin – sensuuri on laitonta.
Tsemppiä!
Lähäri (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 12:07En nyt ole tuota tekstiä lukenut ja muutenkaan en juuri tästä tapauksesta mitään ole kuullut, mutta hoitoalaa opiskelevana tiedän, ettei ruumiinavauksista saa puhua julkisesti (eli siis ei saa kertoa, mitä siinä tapahtuu yms.). Meidät on ainakin vannotettu olemaan huutelematta missään julkisesti siitä, mitä on ruumiinavauksissa nähty. Eli luulisin, että kyseessä oleva teksti on pyydetty poistamaan juurikin lääkäreiden ja muiden hoitoalan työntekijöiden vaitiolovelvollisuuden takia.
NinaMaria
20.12.2012 at 12:21Googlaamalla löytyi muuten kaikki samat asiat ja tiedot mitä kana blogissaan kirjoitti. Eli kyse ei ollut mistään asioista joita ei löytäisi ihan muualtakin netistä. Ihana netti.
lääkisläinen87 (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 12:28opiskelen myös helsingin lääkiksessä ja ehdin lukea jo aikaisemmin ko jutun dissektioista ja obduktioista. en nyt enää täysin muista koko jutun yksityiskohtia, mutta en ymmärrä tätä haloota. tietenkin oma näkökanta on aivan eri kuin siviilin tai jonkun, joka on äskettäin menettänyt omaisen, mutta se on pakko sanoa, että kenenkään ei tarvitse luulla että ei osattaisi kunnioitettaisi potilaita, oli ne kuolleita tai ei.
opiskelijoille alusta asti painotetaan koko ajan joka puolelta myös kuolleen henkilön kunnioitusta ja vaitiolovelvollisuutta myös kuolleiden potilaiden kohdalla. se mitä opetetaan menee suurinpiirtein niin että, saatte puhua toistenne kanssa (selviytymiskeino käsitellä kuitenkin rankkoja ja uusia asioita) mutta ei julkisesti, ja jos on pakko esim sporassa jostain avautua, niin sillä tavalla ettei kukaan voi tunnistaa kenestä on kyse. omasta mielestä kanan jutussa ei menty minkään rajan yli, se tosiaan oli hyvin yleiseen sävyyn kirjoitettu. monesti ulkopuoliset ihmiset on kiinnostuneita juuri nimenomaan ruumiinavauksista. ja ei kai kenellekään tule yllätyksenä mitä ihmisen sisältä löytyy. ei se aina mitenkään miellyttävää ole, mutta luonnollista.
ylläolevalle bilsaa opiskelevalle vierailijalle haluisin vielä sanoa, että tietenkään en voi sanoa varmasti miten opiskelijat ruumiinavauksessa tuossa tilanteessa käyttäytyivät, mutta sitä hommaa ei vaan voi tehdä silkkihansikkaat kädessä, välillä tarvitaan ihan raakaa voimaa, jotta asiat saadaan tehtyä. ja sitä kuollutta ihmistä voi kunnioittaa vaikka välillä joku vitsi tulisikin heitettyä. ne tilanteet on meille tärkeitä oppimisen kannalta ja jokainen potilas on askel eteenpäin ja mielenkiintoinen keino oppia lisää. tietenkin mauttomia vitsejä ja vääriä tilanteita on olemassa, ja ikävä jos joku lääkisläinen on tosi huonosti käyttäytynyt, mutta siinäkin näkee, että ei olla mitenkään muita parempia ihmisiä, suureen joukkoon mahtuu aina muutama idari.
aika monessa ruumiinavauksessa olen nyt ollut ja itse en ole yhtään epäkunnioittavasti käyttäytyvää opiskelijaa tavannut. tätä ammattia vaan ei voi tehdä silleen, että ei mitenkään kommentoisi tai tarkastelisi kriittisesti henkilöä. fyysinen ruumis tulee pystyä irroittamaan siitä henkilöstä, varsinkin kun kyseessä on kuollut henkilö. elävien potilaiden kohdallakin vaikeista asioista on pakko puhua, vaikka se olisikin potilaan joskus hankala hyväksyä.
tiedekunnan toiminta on ällistyttävän typerää, mutta tiedekunta nyt muutenkin on hyvin konservatiivisesti toimiva ja hankala tulla toimeen. ei yllätä loppujen lopuksi hirveästi. olisi mielenkiintoista tietää kyllä, että millä ne on pystyneet painostamaan asiassa.
Maria Morri (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 12:34Vaitiolovelvollisuuden ymmärtää hyvin silloin, kun puhutaan siitä yksityisyydensuojan kontekstissa tarkoituksena suojella potilaita sekä näiden henkilöllisyyttä, ja tästähän on myös laissa säädetty. Se on ehdottomasti hyvä asia, ja tämähän itse asiassa on myös ilmaisunvapauden rajoittamista, mutta sellaista rajoittamista, että tuskin kellään on vaikeuksia sitä allekirjoittaa. Perustelut ovat hyvät: ei mennä laulamaan kylille ja toreille mikä siellä ketäkin naapuria vaivaa. Arkaluontoisten asioiden ja henkilötietojen levittely on myös taviksilta kielletty.
Miten yksilöimätön kuvaus tunnistamattoman, kuolleen ihmisen ruumiinavauksesta liittyy tähän, mun on vaikea ymmärtää, vaikka alan sisäiset konventiot nyt sitten olisikin mitä. Perusteluissa oltiin potilaiden tunnistamisen ohella huolissaan elävien ja kuolleiden kunnioittamisesta ja yleisön loukkaantumisesta: ensimmäinen ei täyty ei sitten mitenkään ja kaksi viimeistä ovat puhtaasti makuasioita, kuten kommenteissa on tullut ilmi, eikä niitä tulisi minusta käyttää misään tilanteessa oikeuttamaan ilmaisunvapauden rajoittamista.
Vierailija (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 12:35Ihan koko juttu keskusteluineen löytyy muuten toisaaltakin http://www.paalijarvi.fi/b/ruumiiden-leikkelya.html.
Vierailija (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 12:52Ylioppilaslehti 3/2006 http://www.jylkkari.fi/oldies/arkisto/0603/paasivu.htm
Ihan julkisesti kerrottu suht samat asiat, välineistä JOPA kuva.. ;) Miusta tää nyt on ihan liiotteluu koko juttu lääkiksen puolelta siis.. Hyvä Kristaliina että otit asian esille. Eihän tuossa yhtään vainajaa/ muutakaan vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa asiaa rikottu. JA Googlehan kertoo samat asiat hakemalla. Toki ainut inhottava kerrottu asia oli tuo ruumiinosilla leikkiminen. Eräs läheisen sairaalan ruumiinavaaja lauleskelee/huudattaa musiikkia kovaa työskennellessään. Onkos sekään sopivaa? Ja kuulisittepa kahvihuoneen jutut…..
Mites esim. kodinkonekauppiaat puhuvat ärsyttävistä asiakkaistaan? Tai taksikuskit kännisistä asiakkaistaan? Ei kovin kunnioittavasti. Sama ihminen se sielläkin on. Tää on vaan herkempi puoli, ja ihmisten helpompi löytää syyttävä sormi sinne, mistä ei voida puolustautua.
Jonayla
20.12.2012 at 12:56Varsinkin nyt, kun kirjoittaja on poistanut tekstin, jonka ehdin miehelleni näyttää, ennen sen poistamista, vaikka kyllähän sen netistä vieläkin löytää, jos haluaa. ;) Mieheni kirjoitti asiasta mielestäni todella hyvän bologtekstin, josta olen itse täysin samaa mieltä:
http://teemuhelle.wordpress.com/2012/12/20/kukkahattuseta-pahastuu/
Ps. Kyseinen kirjoitus oli loistava, nyt minua alkoi entistä enemmän kiinnostaa, mitä ”isot kihot” haluavat meiltä salata ja mitä jekkuja siellä on vainajille tehty perinteenä jo vuosikausia, jos ei jo kymmeniä vuosia.
TH (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 13:00Olisikohan siinä jotakin ihmisluonteesta paljastavaa, jos ei löydä eroa vainajan ja taksin takapenkillä istuvan kännisen ölisijän välille?
Vierailija (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 13:12No se voi olla Th se sama ihminen muutaman tunnin kulttua taksin penkiltä poissa.. KAIKKI me samanarvoisia ollaan! :)
Kuuluu se kunnioitus olla muissakin ammateissa, ei pelkästään sote puolella. JA pointtina tarkoitin, että ihan yhtä kunnioittavasti kännistä tai ärsyttävää asiakasta tai vainajaa on kohdeltava – kaiken takana on aina ihminen omine taustoineen. Siinä se luonne-ero ;)
Vierailija (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 13:19Kyllä mä näen vivahde-eroja sille, leikitäänkö kuolleen ihmisen elimillä vai parjataanko takapenkille oksentavan ihmisen toilailua.
TH (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 13:31Edellisen vastauksen kirjoitin siis minä.
phocahispida
20.12.2012 at 14:22Luin tekstin ennen kuin siitä tuli the juttu.
Olihan siinä kuvattu toimitusta värikkäin sanankääntein, mutta se oli kirjoittajan valinta tekstin tyylilajiksi. Koska kyse ei ole kuivasta oppikirjatyylistä, on ymmärrettävää että kirjoittaja viihdytti kevyemmällä tyylillä niin itseään kuin lukijoitakin.
Mielensäpahoittajia löytyy aina.
Itse en halua minuun kohdistettavan mitään ruumiinpalvontaa kuoltuani. Eläviä ihmisiä on mielestäni syytä kunnioittaa, heille se merkitsee jotain. Vainaja ei ymmärrä enää maallisista asioista mitään. Puolestani minun jäännökseni saisi käyttää mahdollisimman pitkälti hyödyksi elinluovutukseen tai tutkimuskäyttöön.
Tiedekunnalla ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla oikeutta kiristämällä ja uhkailemalla pakottaa yksityishenkilönä tekstinsä luonutta sensuroimaan tuotostaan. Varsinkaan kun se ei paljasta kenenkään elossa olevan tai edesmenneen potilaan tietoja.
Vierailija (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 14:46samaa mieltä kanan jutusta. eikä se juttu edes ollut mitenkään kamala, vaikka yritin kovasti ajatella asiaa esimerkiksi sitä kautta, että mun rakas isäni on kuollut ja hänelle on tehty ruumiinavaus. mut oikeesti, kuvitteleeko joku jotain muuta kuin mitä tuossa kirjoituksessa sanottiin? et ruumiinavaus on just sellanen ku csi-sarjassa? hmh.
mut sit tää punakynän äititeksti, mulla tuli siitä paha mieli (huonomutsifiilis, tarkemmin), koska hitto, mä en oo yhtään tollanen! pitäis varmaan olla. mä puhua pälpätän omia asioitani yhä vieläkin niin kauan, et mun keskustelukumppani itse kysyy lapsen kuulumisia. ”ainii, siis sillä menee hyvin! kaikki ookoo.” tms. mulla on siis 4kk ikäinen lapsi. pidän itsestäni ehkä vielä enemmän huolta nyt, kuin ennen lapsen syntymää. en olekaan äitikerhossa! jotenkin mulla ei oo vieläkään tullut mitään sellaista mistä yleensä äiti-ihmiset puhuu, ”tää on mun elämän tarkoitus! tätä mä oon aina halunnu. nyt musta tuntuu, että oon kokonainen” yms. huoh. mä ootan vaan, et äitiysloma loppuu ja päääsen opiskelemaan/töihin. mä oon äiti, mutten kuitenkaan. ainakaan märkäpahvilaatikkopää-äiti. tunnen itseni ulkopuoliseksi. enkö oo nyt täysin hiffannu tän jutun ideaa?
pain pain pain in the ass (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 15:18Jotenkin vaikea uskoa, että ruumiinavauksesta ja alasta yleisellä tasolla puhuminen aiheuttaisi noin paljon hälyä lääketieteen parissa työskentelevien keskuudessa. Suomessa ehdoton vaitiolovelvollisuus on vain papilla, mutta hänkin saa puhua saamistaan tiedoista yleisesti, jos niitä ei voida yhdistää kehenkään.
Jos te, ”Pekka Louhiala ja viisi muuta”, luette tämän, voisitteko vastata, että miksi OIKEASTI pyysitte blogin poistoa? Ei, mahdollinen jonkun loukkaantuminen ei ole riittävä peruste moiselle painostukselle. Ei, kenenkään tietyn potilaan kunniaakaan ei nähdäkseni loukattu. Meneex alan imago tällasist paljastuxista??!
Lisää tabujahan tähän maailmaan tarvitaan…
Vierailija (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 15:38No voi elämän kevät mikä haloo. Lukekaa oma kommenttini Kainaloisen Kanan ”Härkänen”-tekstin alta, missä yritän valottaa esimerkkiä elävällä potilaalla. Myös nimim. ”Eläinlääkärin” ja monen muun oikeasti alalla toimivan/sitä opiskelevan kommentti kannattaisi lukea, eikä huutaa täällä ja toisaalla pää punaisena siitä sananvapaudesta.
Vaitiolovelvollisuus EI OLE pelkästään potilastietojen suojaamista, tajutkaa nyt ihmiset hyvät! Minulla on Suomen kansalaisena sananvapaus, enkä rikkoisi sitä, jos kertoisin kuinka v-mäinen oli edellinen potilas ja millainen vaiva hänellä oli. Vaikka kukaan ei voisi tunnistaa potilasta kuvauksestani, rikkoisin vaitiolovelvollisuuttani. Rikkoisin ammattietiikkaani vastaan. Kuinka kukaan vaikeassa tilanteessa oleva potilas uskaltaisi tulla kertomaan minulle tai toiselle lääkärille ongelmistaan (esimerkkinä vaikkapa seksuaalinen hyväksikäyttö/perheväkivalta tmv) jos hänellä olisi syytä epäillä, että ehkä kirjoitan siitä samana iltana facebookiin tai blogiin, koska minua huvittaa ja minulla on sananvapaus? Vastatkaa näihin kysymyksiin, olkaa niin hyvät, nyt koko keskustelu kiertää kehää teidän kaikkien vaahdotessanne samasta asiasta samoilla sanoilla.
Ja en kyllä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa näille paranoideille salaliittoteoriolle, jotka aina nostavat nykyään päätään kun jossain vähänkin lääkäreistä puhutaan. Täällä nimim. Jonayla erityisesti: ”minua alkoi entistä enemmän kiinnostaa, mitä ”isot kihot” haluavat meiltä salata ja mitä jekkuja siellä on vainajille tehty perinteenä jo vuosikausia, jos ei jo kymmeniä vuosia.”
Voi jumalauta sentäs, etten sanoisi (nyt menen asiattomuksiin jo itse). Mitä ihmettä jengi oikein kuvittelee? Mitä jekkuja?? Tämä on ihan absurdia. Ja JUURI näillä arveluilla maallikot itse mystifioivat koko lääkärin työn. Jonayla, onneksi sinulla ja muilla epäilijöillä on täysi mahdollisuus hakeutua itse opiskelijaksi lääketieteelliseen, siitä sitten isoksi kihoksi ison kihon paikalle, jotta voit itse selvittää, mitä jekkuja siellä tehdään vainajille. Ei muuta kuin kirja käteen ja onnea matkaan!
TH (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 15:52Nimenomaan, lisää tabuja ei kaivata. Jo pelkästään se, että jokin tahot/jotkin tahot vaativat kirjoituksen poistoa on merkki siitä, että taustalla on jotakin jota pitää avata (jokin muukin kuin ruumis). Ja sen jälkeen on hyvä keskustella siitä, mitä on oikeus vaatia ja keneltä. Sananvapauden rajoittaminen on minusta vakavaa. Varsinkin jos siihen osallistuu jokin instanssi.
Am
20.12.2012 at 16:01Vierailija 15:38:
Ymmärrän kyllä periaatteessa pointtisi – ja siis myös blogipostausta poistettavaksi pyytäneiden & lääkäreiden sosiaalisen median ohjeistuksen pointin: ammattietiikkaan kuuluu vielä lainkin yläpuolelle meneviä periaatteita. Lain mukaan vaitiolovelvollisuus liittyy vain henkilön tunnistettavuuteen ja yksityisyydensuojaan, mutta ammattieettiset ohjeet ja käytännöt voivat rajata myös nyt esimerkiksi sitä, mihin sävyyn työstään yleisesti on sopivaa puhua. Tässä keississä on nyt sitten kyse siitä rajankäynnistä, mikä kenenkin mielestä sopivan puolelle jää ja mikä enää ei.
Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että käyttämäsi esimerkit (kertoa yksittäisen ihmisen perheväkivaltakokemuksista Facebook-sivuillasi tms) eivät mitenkään vertaudu tuohon poistettuun postaukseen, jossa käsiteltiin yleisellä tasolla ruumiiden operointia. Olisi ihan eri asia revitellä elävän ihmisen kertomuksilla joista hän voi tunnistaa itsensä kuin esimerkiksi kertoa, että yleisesti ottaen vanhaa ruumista leikatessaan voi kohdata kaikenlaista ällöttävääkin. Kelle tuo tulee yllätyksenä? Ketä se loukkaa? Kyllä multa on kuollut läheisiä ihmisiä ja olen myös nähnyt heidän ruumiinsa, eikä tee mitenkään erityisen pahaa ajatella asiaa. Ruumis on ruumis, ei enää elävä ihminen, ja toki oletan, että niiden kanssa työskentelemään joutuvat ihmiset kehittävät kaikenlaisia henkisiä selviytymiskeinoja – kuten ronskin, analyyttisen tai humoristisen otteen hommaan.
Eli eli, ymmärrän kyllä että lääkärin ammattietiikkaan kuuluu miettiä mitä lääkärinä sanoo, mutta mun mielestä tuo mainittu postaus ei minkään rajan yli mennyt. Tästä nyt sitten ilmeisesti lääkärikunnan sisällä ollaan erimielisiä, ei siitä, etteikö lääkärin ammattietiikka velvoittaisi arvioimaan ennakkoon miten sananvapauttaan käyttää.
Am:lle (Ei varmistettu)
20.12.2012 at 16:43Vierailija 15:38 palaa asiaan: kyse ei olekaan siitä, että kukaan lääkäri ikinä (toivottavasti) tekisi niin kuin karrikoidussa esimerkissäni kerroin. Vaan siitä, että potilaan tulee voida luottaa siihen, että lääkäri ei näin toimi, ei senkään jälkeen, kun potilas on kuollut, vaikka ”ruumis on ruumis” ja vaikka nykyään kaikesta on tapana avautua missä tahansa (Huom, eri asia on sitten tietysti ilmoitusvelvollisuus).
”Lääkäriä velvoittava, potilaan etuun perustuva salassapitovelvollisuus on lääkärinetiikan perinteisiä kulmakiviä. Ilman salassapitovelvollisuutta luottamuksellinen hoitosuhde ja siinä tarpeellisten tietojen saaminen eivät ole mahdollisia ” (Therapia Fennica).
Ronski, analyyttinen ja/tai humoristinen ote hommaan vaaditaankin. Epäilemättä sitä enemmän, mitä raskaampien asioiden kanssa on työssään tekemisissä. Siitä ei olekaan kysymys. Kysymys on siitä, että asioilla on oikea paikkansa ja aikansa. Siten esimerkiksi ronskin huumorin paikka ei ole blogissa, bussissa, fb:ssä tai sukulaiskahveilla, vaan työpaikalla, vain kollegoiden kuullen. Mielestäni sama pätee Kainaloisen Kanan ruumiinleikkelykirjoitukseen, toki pienemmässä mittakaavassa (koska eihän hänen kirjoituksensa varsinaisesti ollut ronski).
empuska
20.12.2012 at 16:53Meinasin kirjoittaa jutun mielensäpahoittamisesta, kun eilen tuntui eräässä postauksessa ihmisten oikein kilpailevan, kuka pahoitti mielensä ja miten pahasti. Sillä ei ollut mitään tekemistä tämän kohun ympärille. Empatia tässä tunnevammaisessa netissä on hyvä ja hieno juttu, ei siinä mitään.
On kuitenkin kumma, että pahoitetaan mieli mielensäpahoittamisesta, jos kyseinen mielensäpahoittaminen kohdistuu suoraan ihmisen sanoja vastaan. Avoimet konfliktit ovat ärsyttäviä handlata, mutta jotenkin jäätävää jeesustella siitä jotenkin moraalisella ylemmyydellä kuten sananvapaudella. Sananvapaus on hieno asia, mutta niin on sekin, jos haluaa vaikuttaa kirjoituksella.
Tämä ei tietenkään ollut näitä tapauksia, mutta samaa jeesustelua käyttävät hyvin epämiellyttävät tahot, jotka haluvat vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ihmisten mielipiteiden. Ihmettelen vieläkin, miksi ihmisten on niin vaikea tajuta, että netissä ei voida palloilla miten tykkää ja ulvoa sananvapauden perään, kun joku lyö raipalla järkeä päähän. Samoin kuin se, miksi ihmiset, jotka tämän perään kuuluttavat, katsellaan heti nenänvartta pitkin hyysäämisenä.
Kannattaa siis hetken miettiä, ennen kuin alkaa itkemään, miten sananvapaus on niin paljon siistimpi juttu kuin mielensäpahoittaminen. Sananvapaudella ne Redditin jampat lapsipornoakin jakoivat vuosikausia, että good riddance for that fucking idea.
Am
20.12.2012 at 16:54Ymmärrän kyllä edelleen kaiken tuon muun, mutta en sitä, mikä tuossa poistetussa postauksessa oli ”väärin”. Kirjoitat, että ”potilaan tulee voida luottaa siihen, että lääkäri ei näin toimi, ei senkään jälkeen, kun potilas on kuollut” – niin, jos kuolen siihen että mieheni hakkaa minut, minä tai läheiseni emme ehkä haluaisi, että lääkäri kirjoittaa Facebook-sivuillaan tutusta potilaastaan jonka mies hakkasi sitä ja nyt se on kuollut, näytti muuten pahalta. Mutta jos sen sijaan lääkäri kertoisi puolen vuoden päästä nimettömänä blogissaan, että ruumiinavauksen tekeminen väkivaltaan kuolleelle tuntuu tältä ja tältä, ei siinä olisi musta mitään ongelmaa. Tää on se rajanvetokysymys jossa oon nyt Kainaloisen Kanan tekemän valinnan puolella.