Saako bloggaajan ilmaisuvapautta rajoittaa? (ei sisällä vauvoja)

Maria Morri (Ei varmistettu)

Hyvä vierailija (15.38), kannattaisiko vetää vähän sitä henkeä. Varsinkin kun saarnaat muille pää punaisena huutamisesta. ;)

Potilaiden luottamus koostuu monenlaisista asioista, ja jos olet lukenut niitä kommentteja tai satuit näkemään poistetun tekstin kommentteja, siellä monet tavikset itse asiassa kehuivat kirjoittajaa ja sanoivat, että tulisivat mielellään hänen potilaikseen, koska tällainen avoimuus, huumorintaju ja jalat maassa -asenne herättää heissä luottamusta. Teksti siis herätti heissä luottamusa. Luottamusta.

Ja toisaalta, tosiasiallisesti tavisten luottamusta lääkäreihin ei ole heikentänyt se, että on kirjoiteltu kepeään otteeseen ruumiinavauksista, vaan se, miten voimakkaasti kolleegat ja opettajat ovat tähän reagoineet! Näin ihmiset kertovat! Pahimmat loukkaantujathan ovat olleet tosiaan enimmäkseen alan sisäisiä toimijoita. Että jos olet aidosti huolissasi potilaistasi ja luottamuksesta, kannattaisi ehkä pohdiskella avoimesti ja vakavasti myös näitä puheenvuoroja siinä sivussa kun päivittelee isoon ääneen kaikenlaisia vääriä mielipiteitä omille kolleegoilleen. Vai tiedätkö sinäkin omia potilaitasi paremmin mistä he järkyttyvät ja mistä eivät?

Itse olen viestintäalalla, ja kuten kaikki varmasti tietävät, myös toimittajilla on oma ammattietiikkansa, jota pidetään alan sisäisesti korkeassa arvossa, mutta toisaalta sitä eivät kaikki läheskään niin ihanteellisesti noudata. Tapana on toki haukkua ja halventaa näitä ruodusta poikkeavia ammatinharjoittajia, tekeehän yleisökin niin, mutta samalla jokainen joutuu myös katsomaan aika ajoin peiliin – aika monesti joutuu joko olosuhteiden takia tai omaa tietämättömyyttään kohtaamaan sen tosiasian, ettei ole kaikissa toimissaan ollut ihanteiden mukainen mallioppilas.

Jokaisen on mietittävä etiikkaansa ja sitä, mikä on se tärkein tavoite sen ohella, että noudattaa lakeja ja kunnioittaa muiden oikeuksia. Lääkärille se varmaan on potilaan paras: tällöin hän ei tee asioita, joiden katsoo vaarantavan tämän. Toimittajalle tavoite voi olla kenties tiedonvälittäminen ja täten demokratian turvaaminen. Ei ole vain yksiä ainoita toimintatapoja siihen, miten näitä tavoitteita saavutetaan. Yksi toimintapa yhdessä tilanteessa ei välttämättä olekaan paras toisessa. Jakaahan myös esimerkiksi abortti ja eutanasiakin lääkäreitä nimenomaan ammattietiikan perusteella. Yksi katsoo, ettei ole potilaan parhaaksi auttaa tätä haloo *kuolemaan*, kun taas toinen katsoo, että se on nimenomaan armollinen teko. Ei etiikka ole mitenkään suoraviivainen tai helppo juttu, vaikka siitä miten muille raivoaisi. Tässäkin asissa on ollut monia, joiden mielestä potilasturvallisuutta ei ole loukattu, jokunen niistä jopa itse alalla olevana, tuossa uudessa tekstissä esimerkiksi.

Tämän blogauksen kommenteissa myös eräs mies kertoo, miten hänen poikansa on kuollut ja hänelle on tehty ruumiinavaus, mutta miehellä ei ole ollut mitään tietoa siitä, mitä sellaisessa tehdään. Mies kiitteli Kanaa blogistaan eikä pitänyt tekstiä mitenkään pahana. Hänelle teksti on ollut pikemminkin palvelus kuin mikään luottamuspulan lääkäreihin aiheuttanut painajainen. http://pahis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127667-laakarit-avuttomana-sosiaal…

Mutta siis tätä kohuahan ei ole syntynyt siitä, että hirveesti kovasti tykättäis just ruumiskirjoittelusta, vaan siitä, että sitä niin kovasti on haluttu tukahduttaa, ja siksi mäkin täällä olen kirjoittelemassa. Netissä kaikenlaiset sensurointiyritykset keräävät tosi nopeasti huomiota, kuten huomaamme. Kaikki haluavat tietää, mitä meidän ei haluta lukevan.

Sananvapauden väheksyminen on minusta Suomessa aika vakava asia. Ei sinänsä ihme, että Suomi on saanut ennätysmäärän tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, kun ihmisten asenne ilmaisunvapauteen on vähän tuollainen hällä väliä -meininki, ”ei tässä ole kyse sananvapaudesta vaikka oikeesti onkin”. (Tulee vähän jopa mieleen homoliittojen vastustajien ”ei tässä ole kyse mistään tasa-arvosta!” -retoriikka.) Historia opettaa, että vapaudet katoavat pikkuhiljaa ja vähitellen hyviin tarkoitusperiin puettuina, ellei niistä pidä kiinni ja niin hiton lujaa. Silloin ei auta pää punaisena huutaminen.

Tässä muuten juttu lääkisläisten kokemuksista anatomian laitoksella jo vuodelta 1996: http://ylioppilaslehti.fi/1996/04/ensi-avaus-anatomian-laitoksella/

Maria Morri (Ei varmistettu)

…Mut mä voin kyllä allekirjoittaa, sananvapaus ON niin paljon siistimpi juttu kuin mielensäpahoittaminen. Se on ihan sikasiisti. Sananvapaus turvaa joka päivä demokratiaa ja tekee mahdolliseksi sun ja mun elää vapaassa yhteiskunnassa, tolleen tälleen parilla sanalla. Mielensäpahoittaminen on vain vinee. Ja get this: sananvapaus pitää sisällään myös mielensäpahoittamisen, mutta mielensäpahoittaminen harvemmin näyttää sisältävän sananvapautta. :D Eli esim. mä puolustan jokasen mielensäpahottamista ja oon innokas keskustelemaan siitä, toisin kuin…. Noh, mitenkäs tässä lääkäri-gatessa taas kävikään. ;)

Peace and love, tärkeät asiat ovat saaneet tän myötä ihan mielettömästi huomiota, ja se on mahtavaa!

Kristaliina

Aikamoista keskustelua :)

Eniten tässä tapauksessa minua nyt hämmästyttää tämä anonyymien lääkäreiden/lääkäriksi itseään väittävien henkilöiden rähinä – niin täällä (vähemmän) kuin (enemmän) Kainaloisen Kanan palstallakin. Ja juuri se, että he tulevat anonyymeinä vauhkoamaan nimillään/kasvoillaan esiintyville vakikeskustelijoille.

Noudattavatko he nyt sitä lääkärien sosiaalisen median ja arvokkaan käyttäytymisen ohjeistusta, mistä nyt on paljon puhuttu…? Kannattaako nyt todella rähistä julkisesti tämän palstan kotiäideille ja sen toisen palstan lääkisopiskelijalle…? :)

No okei on täällä paljon muitakin lukijoita kuin kotiäitejä, mutta on vaan jotenkin niin absurdia, että mun palstalla on yhtä äkkiä joitain lääkäreitä rähisemässä :D

Haluaisin ajatella, että ehkä nämä huuteljiat eivät oikeasti ole näitä arvostamani ammatin edustajia vaan nettihäiriköitä, jotka itseään lääkäriksi kutsumalla yrittävät saada huudoilleen enemmän painoarvoa. Pliis, maailma, anna olla näin :)

Vierailija vielä (Ei varmistettu)

Kiitos kommenteista Am ja ja Maria Morri.

Pahoittelut rähjäämisestä, ne olivat varmaan nämä iänikuiset salaliittokommentit jotka johtivat caps lockin käyttöön.
Tässähän oli kyseessä itseasiassa alunperin hyvinkin pieni ja vähäpätöinen juttu, joka paisui suureksi, koska joidenkin mielestä sanan- ja ilmaisunvapautta on loukattu. Tiedekuntaneuvostolta olisi ollut tyylikkäämpää pyytää yksityisviestillä Kainaloista Kanaa poistamaan kirjoituksensa – paitsi ai herran jestas, silloinhan vasta sananvapautta varmasti olisikin loukattu, koska juttu ei olisi tullut kaikkien tietoon ja myös yksittäinen, harmiton opiskelija olisi säästynyt tältä kommenttien vyöryltä ja jo poistamansa tekstin uudelleen jakamiselta (vastoin hänen nimenomaista pyyntöään) kaikissa mahdollisissa paikoissa.

Jotenkin ajattelisi, että tämänkin vauhkoamisenergian voisi käyttää sananvapauden puolustamiseen siellä, missä sen puute on oikea ongelma. En ole ainakaan kuullut, että lääkäreillä yleisesti ottaen olisi sellainen kokemus, että heidän sananvapauttaan rajoitetaan. Kiitos kuitenkin, että ammattiryhmään kuulumattomat henkilöt jaksavat siitä olla näin kovin huolissaan.

Ilmeisimmin meillä on tässä asiassa näkemyseroja. Tai sitten toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Pidän kantani yhä vielä. Tässä ei ole kysymys sananvapaudesta. Tässä on kysymys vaitiolovelvollisuudesta ja potilaan kunnioittamisesta ihmisenä. Siksi en jatkossakaan julkisesti aio puhua elävästä tai kuolleesta potilaasta ”ällöttävänä” ”muhjuna” tmv (Am kyse on edelleen tavasta ilmaista, ei sinänsä itse faktan kertomisesta). Tämä värikäs ja epäkunnioittava kielenkäyttö on ollut tiedekuntaneuvoston poistopyynnön syynä, epäilemättä. Ei siihen liity mitään sen salaisempaa. Täällä on sanottu, että olipa hyvä tietää, mitä siellä ruumiinavauksissa _oikeasti_ tehdään ja että nyt yritetään yksi ”edelläkävijä” (?) vaientaa. Siis häh? Mitä sitten oikein luultiin, että siellä obduktiosaleissa tehdään? Jotain kokeita Mengelen hengessä vai? Jos ei tiedä, voi kysyä. Kyllä siihen vastauksen saa, ainakin minulta. Vai pitäisikö lääkärin arvata, että juuri tämän potilaan omainen haluaa, että kerron, mitä ruumiinavauksessa tehdään? Minkäänlaista ongelmaa ei olisi muodostunut, jos kirjoittaja olisi yksinkertaisesti kirjoittanut tavalla, joka kertoo faktan tekemättä potilaasta objektia, jota kaivellaan, sörkitään, jolla on naama lytyssä, joka haisee pahalle ja on ällöttävä. Yksittäinenkin tällainen epäkunnioittava kirjoitus on ikävä juuri siksi, että jostain syystä se usein tulkitaan koko lääkärikunnan mielipiteeksi (vrt. pari valelääkäriä= koko lääkärikunta on mätä), mitä ymmärrettävästi ei haluta.

Usko pois Maria Morri, kyllä potilaan luottamuksen voi saavuttaa aika monella muullakin keinolla kuin kertomalla seikkaperäisesti (ja huom., anonyymisti) ruumiinavauksista blogissaan. Avoimuus, keskustelevuus, asiantuntevuus ja yhteistyö ovat siinä muun muassa avainasemassa. Eikä nyt varmaan myöskään ”tavisten luottamus lääkäreihin” ole heikentynyt tämän jutun takia, joka kuitenkin on niin pieni. Media on kyllä itse asiassa ottanut viime vuosina asiakseen kaikenlaisten kohujen kehittämisen, aiheesta ja aiheetta (aiheetta mm. tänä syksynä sunnuntai-Hesarissa ollut täysin ala-arvoisesti kirjoitettu ja erittäin heikolla taustatutkimuksella tehty juttu siitä, miksi lääkärin ei pääse), mutta ei niistä lopulta ole pitkään kohistu. Suurin osa vielä onneksi uskoo, että suurin osa meistä tekee tätä työtä ihan oikeilla motiiveilla ja on ihan tavallisia ihmisiä.

Todennäköisesti pointtini ei tullut vieläkään selväksi, mutta tämä olkoon viimeinen yritys, ettei mene ihan pään seinään hakkaamiseksi. Rauhallista joulun odotusta itse kullekin.

(P.S. Maria Morri, viestintäalan ihmisenä tiedätkin ehkä, että kollega kirjoitetaan yhdellä e:llä.)

Sivusta seurannut (Ei varmistettu)

Tällaisia sananvapauden ja hyvän maun vastakkainasettelukuohuntoja tuntuu olleen viime aikoina esillä aika paljon. Varmaankin tämä liittyy siihen kulttuuriseen murrokseen – kuten joku muukin huomautti – jossa ihmiset tuottavat entistä enemmän itse valmista tekstiä muiden luettavaksi blogien yms. kautta ilman mitään välikäsiä. Tilanne on verrattain uusi, ja selvästi viestintä hakee rajojaan. Monelle tuntuu olevan epäselvää, mitä verkossa voi kirjoittaa ja miten: selvimmin tämä ehkä näkyy rasismi- ja sovinismikysymyksissä.

Sananvapaus on tottakai tärkeä asia, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä, että näissä keskusteluissa vedotaan sananvapauteen aavistuksen liian helposti. Sananvapauteen vedotessa unohtuu herkästi tämän vapauden kääntöpuoli: sanomisen vastuu.

Sananvapauteen on minusta oikeudenmukaista vedota lähinnä silloin, kun sanomisen sisältö on aidosti jostakin näkökulmasta tärkeää ja perusteltua. Sananvapauden nimissä kieroja poliitikkoja on oltava oikeus arvostella, vaikka se olisi heidän työlleen epäedullista, ahneita yrityksiä on voitava kritisoida asiaperustein, vaikka se vähentäisi niiden myyntiä, vankiloiden huonoista oloista on saatava kirjoittaa, vaikka se ärsyttäisi virkamiehiä, ja uskontojen nimissä tehtyjä hirveyksiä pitää saada paljastaa, vaikka se aivan aidosti loukkaisi ja satuttaisi monia ihmisiä.

Sen sijaan sananvapauteen on minusta moraalisesti epäilyttävää vedota sellaisissa tilanteissa, joissa oma sanominen loukkaa ja satuttaa muita, mutta ei tuota vastapainoksi hyvää mistään perustellusta näkökulmasta. Onhan meillä arjessa ja kasvokkainkin vastuu sanomisistamme: ei sananvapaus netissäkään tarkoita sitä, että kuka vain voisi huudella mitä vain ilman vastuuta sanoistaan.

Suhteeni tuohon ruumiinavausblogi-gateen on vähän sekava, mutta kallistun kyllä pikemminkin sille kannalle, että sen osalta liikutaan epäreilussa sananvapauteen vetoamisessa enemmän kuin aidossa sananvapausloukkauksessa. Minusta on ihan perusteltua, että lääkärin tulee myös netissä noudattaa lähtökohtaisesti tiettyä hienotunteisuutta potilaista puhuessaan, jos haluaa puhua lääkärin tai lääketieteen opiskelijan positiosta (kuten kirjoittaja selvästi teki). Ihan samalla tavalla vaikka lastentarhanopettajan olisi sopimatonta oman ammattiasemansa takaa kirjoittaa hoitamistaan lapsista esimerkiksi viitaten joihinkin heistä toivottomina tapauksina, joista nyt heti tietää, että niistä tulee isoina vain sossupummeja ja luusereita.

Asia muuttuisi minusta sananvapauskysymykseksi, jos tekstillä todella olisi jokin muu tavoite kuin vain tulla kirjoitetuksi. Jos tekstillä pyrittäisiin kritisoimaan opetustapoja, paljastamaan tiedekunnan väärinkäytöksiä tai vaikkapa luomaan aidosti taidetta, tilanne olisi erilainen, ja silloin näkisin itsekin tämän sananvapauskysymyksenä. En kuitenkaan näe, miksi lääkärin pitäisi saada kirjoittaa potilaistaan ”ihan huvin vuoksi” tavalla, joka ei hänen ammattikuntansa näkökulmasta edusta position vaatimaa hienotunteisuutta. Olisin toki sitä vastaan, että poliisi puuttuisi asiaan – lain puitteissahan tässä kyllä toimitaan – mutta en nyt näe, miksi kollegojen arvostelu tässä tilanteessa olisi ollut asiatonta.

En tunne tämän tapauksen taustoja riittävästi ollakseni loputtoman vahvasti mitään mieltä, ja voi hyvin olla, että näkemykseni on kyseisen blogin osalta väärä. Näillä tiedoilla olisin kuitenkin siis lähtökohtaisesti sitä mieltä, että meidän kannattaisi miettiä sananvapauden vastapainona myös sanomisen vastuuta ehkä hieman enemmän kuin näissä sananvapauskeskusteluissa tyypillisesti tehdään.