Sähköauto pakkasessa

Stop the press: sähköauto on loistava talviauto.

Taas on algoritmit tehneet työtään ja syöttäneet minulle päivätolkulla klikkiuutisia teemalla sähköauto hyytyi pakkasella. Se tuntuu tosi jännältä, koska itsellä on niin täysin erilaiset kokemukset sähköautolla ajamisesta yli 30 asteen pakkasessa – samoin sähköautoilun ryhmässä näyttäisi tyliin 99 prosentilla (ID Buzzin ryhmässä luku taitaa olla aika lailla sata) olevan erittäin positiiviset kokemukset.

Mutta sitten ne yhden prosentin avautumiset ”kaikki meni vikaan” -teemalla päätyvät lähes sellaisinaan lööppeihin.

No joo, niinhän se menee, aiheesta kuin aiheesta. Joelin kanssa just vertailtiin, että lööpeissä on ”vatsatautikaaos Kanarian lennolla” eikä kerrota niistä sadoista lennoista, joissa sitä vatsatautikaaosta ei ole. Haha.

Tässä kuitenkin meidän kootut kokemukset sähköautoilusta pakkasella!

Oltiin siis kuuden vuorokauden ajan liikkeellä Sotkamossa, jossa lämpötila oli suurimman osan aikaa -30 asteen kireämmällä puolella. Paluumatkalle Sotkamo – Helsinki (n. 600km) lähdettiin -35 asteessa, ja suurin osa matkaa oli tosiaan 30-35 astetta, jossain Mikkeli-Heinola välillä tuli ensimmäiset kakkosella alkavat luvut pakkasmittarilukemiin.

Autona lokakuussa ostettu ID Buzz. Kyllä, juuri se auto, jota vuosi sitten lööpeissä haukuttiin talviautona. Olen ihmeissäni: meille Buzz on ollut loistava talviauto!

Sähköautolla yli -30 asteen pakkasessa sujui siis näin:

1. Sähköauto käynnistyi pakkasella kuin palmun alta

Haha ”kuin palmun alta” sanonnan olen lainannut joltakulta netistä (perus-lähdeviite), mutta se on vaan niin osuva.

Mutta eihän sitä käynnistymistä sähköautolla oikeastaan huomaakaan. Vähän niin kuin klikkaisi vedenkeittimen päälle: ei se yski ja kröhi, vaan klik vaan käynnistyy. Ei pumpata kaasuja ja kuunnella auton köhimisiä ja pidetä peukkuja pystyssä ja varpaita ristissä.

Kun katseli ympärilleen autokantaa siinä -35 asteen pakkasessa, niin siellähän oli perinteisiä autoja hyytyneinä, virtoja annettiin autosta toiseen (meillä itsellä oli vanhassa autossa sellainen apukäynnistin, joka oli pakkasella kullanarvoinen) ja autot tupruttivat pakokaasua ilmoille tyhjäkäynnillä kauppareissujen ajan, jotta ne eivät hyytyisi markettien pihohin.

Mutta meidän sähköauto: klik ja se on liikkeellä. Oli niin hassua, kun meidän auto ei oikeastaan ollut edes jäässä – en edes skrabannut autoa kertaakaan! Vaikka monet autot ympärillä näyttivät siltä kuin ne olisi iglun alta kaivettu.

Puoli tuntia ennen lähtöä laitoin kännykkä-appista auton lämmityksen liikkeelle, ja sitten vaan ajamaan.

2. Kilpparimoodi yllätti

Kilpikonna yllätti talviautoilijan.

En ole aikaisemmin päässyt näkemään kilpikonnaa Buzzin mittaristossa, mutta ensimmäisen aamun (-31 astetta) startissa se siihen putkahti. Akkua oli silloin noin 40 % jäljellä.

Kilpikonna on siis merkki siitä, että nyt hei äkkiä laturille: auton toiminta on rajoitettua liian alhaisen akun takia. Olen aiemmin paremmilla keleillä mennyt laturille siinä parinkymmenen prosentin tietämillä, joten kilpparimoodi ei ollut entuudestaan tuttu – ja miten se nyt jo 40 prosentissa siihen tuli?!?

Noooh, ajelin pokkana päivän menot (ehkä tyhmää), kun ajattelin, että hei, 40 prossaa vielä. Laturille olin menossa illalla, kun akkua oli jäljellä noin 25 %. Siinä vaiheessa alkoi jo näyttöä siinä sammua ja tuntui vähän niin kuin traktoria ajaisi. Ruudulle kilkkasi ”ulkolämpötila on liian alhainen, lataa akku” -ilmoituksia. Jaiks! Menen, menen, oon jo matkalla!

Tuon oppitunnin jälkeen pidin akkua loppureissun yli 40 prosentin tilassa: kävin joka ilta laturilla äänikirjaa kuuntelemassa. Kilpparit pysyivät poissa.

3. Oppitunti: älä ajattele megapakkasella akun varausta niin kuin tavallisesti

Oppitunti sekä omasta tapauksesta ja muutamista lööppijutuista onkin tämä: vaikka on oppinut, että akussa on näin-ja-näin paljon pelivaraa, niin sen varaan ei kannata laittaa, kun pakkasta on yli 30 astetta.

Itse ajattelin pitää akkua mahdollisimman täytenä eli koko sen kuuden päivän ajan 40-80 prosentissa. Iltaisin ennen pakkasöitä tosiaan latasin sinne 80 prosenttiin, jotta aamulla on sitten ”varaa” eikä iske kilpparit heti alkuunsa.

Tuollaiset megapakkaskelit ovat kuitenkin sen verran harvinaisia, että siinä samalla muiden poikkeusjuttujen kanssa (pukeutuminen, lämmitys jne) tekee senkin, että lataa sähköauton akun korkeammalle tasolle kuin tavallisesti. Uskon, että sillä säästää monta murhetta ja ehkäisee niihin lööppeihin pääsyä.

Jos olisi vielä kotilatausmahdollisuus, niin sehän ei olisi vaiva eikä mikään latailla vaan kotilaturilla akku aina täydehköksi kotiparkissa ollessa.

Eikä siellä pikalaturilla istuminenkaan mikään ongelma ollut. Mulla oli hyvä äänikirja ja otin sen oman ajan kannalta: kävin myös täydennyskauppareissuilla siinä samalla.

4. Varaudu pidempiin latausaikoihin

Karkeasti sanoen: edellisellä Sotkamon-reissulla oli syysloma, mittari molemmin puolin nollaa. Silloin laturilla kului pikalatauksessa n. 20-30 minuuttia, jolla tavallisesti ladattiin akku n. 30 prosentista 80 prosenttiin.

Ja sitten vastaavasti -30 asteen pakkasilla laturilla kului samassa latauksessa n. 45 minuuttia – tunti.

Tämä yllätti oikeastaan jopa positiivisesti. Siitä ”tosi paljon pidemmät latausajat” on niin paljon hoettu, että sääennusteita katsellessa ennakkoon kauhistelin, että istutaanko me siellä laturilla sitten monta tuntia. Sen rinnalla 45 minuutin lataus tuntui meganopealta!

Tyypillisesti meidän Buzzi otti latausta sisään noilla pakkasilla n. 40 kWh- 60 kWh vauhdilla eli ihan kohtuullisesti.

Totta kai se on pidempi kuin normaaliolosuhteissa. Ehkä tämä onkin enemmän sellainen asennekysymys.

5. B-moodikikka

Näin mua neuvottiin ja näppituntumalla vaikutti toimivalta; älkää polttako (sähköauto)roviolla, jos ei mene ihan 100 % oikein.

Lämmin akku ottaa siis latausta nopeammin vastaan. Yksi mahdollinen ekstrakikka lämmittämiseen on ajaa B-moodilla ennen latausta. B-moodilla siis sähköauto ottaa jarrutusenergiaa talteen akkuun päin; eli kun höllää kaasua, auto jarruttaa ikään kuin itsestään ja ottaa energiaa talteen. Eli vaikka jos edes muutamia kertoja pääsee kiihdyttämään ja hidastamaan B-moodilla, akku ilmeisesti vähän siitä lämpenee.

Itse ainakin testailin (täytyy vaan katsoa, että takana ei ole toista autoa, joka tästä häiriintyy) ja tosiaan näppituntumalla ihan niin kuin auto olisi sen jälkeen laturilla ottanut paremmin latausta sisään heti alusta alkaen.

6. Entä jos laturi on rikki?

No, tämä jännitti.

Ja tämä skenaario toteutuikin Sotkamossa, jossa just olin ajamassa tutulle laturille, johon henkilökunta teippasi ”epäkunnossa” -teippejä. No, parin kilometrin päässä oli toinen latausasema ja se oli ihan toiminnassa. Mutta ehdin jo ajatella, että jos sekään ei toimi, lähdenkö sitten Kajaaniin ajamaan. Akkua oli yli 40 % eli sekin olisi varmasti silläkin pakkasella ollut toimiva vaihtoehto.

Mutta just siksi, koska mahdolliset rikkonaiset laturit jännittivät, pidin akkua mieluummin siellä korkeassa lataustilassa ja menin laturille siinä vaiheessa, että olisin vielä pystynyt ajamaan seuraavallekin paikkakunnalle esimerkiksi Sotkamo -Helsinki -matkalla.

Esimerkiksi siis niin, että en mitenkään olisi jättänyt yhden kortin varaan, että ”lataan sitten Sukevalla” (jossa on yksi laturi), vaan katsoin etukäteen, että Iisalmessa on monta latauspaikka, Kajaanissa on monta latauspaikkaa – ja riittäähän lataukset sitten vuorenvarmasti niin, että on käytössä vielä plan b, c ja d.

Kun pakkasta on yli 30 astetta ja kolme lasta kyydissä, ei tehnyt mieli ottaa riskejä.

Tietysti ihan pohjoisessa on eri asia, kun latausasemia on niin paljon harvemmassa. Ja muitakin vastaavia katvealueita on. Toivottavasti tällaisiin verkostoihin tulee lähiaikoina parannusta!

7. Kiitos Buzzin isolle akulle

Kaikkeen edelliseen liittyy totta kai myös sähköauton akun koko. Pienellä akulla koko pakkasautoilun yhtälö olisi ollut paljon hankalampi, mutta ID Buzzin 77 kWh akku tuntui olevan talviautoiluun oikein sopiva.

Lukemia ennen paluumatkalle lähtöä.

8. No paljonko sillä sitten ajaa?

Se on tietysti se yleisin kysymys.

Mulle sanottiin aina sähköautosta puhuessa, että ”pakkasella toimintamatka voi olla jopa puolet siitä ns. luvatusta” rangesta.

Niinpä yllätyin taas positiivisesti että oikeastaan vasta siinä megapakkasten -30 asteessa se oli se puolet. Sitä ennen enemmän.

Taas karkeistan: ID Buzz lupaa optimiolosuhteissa 424 km toimintamatkan. Käytännössä (kun auto saatu lokakuussa) se on ollut tähän asti meillä noin 380 km tietämissä – eli se matka nollan prosentin akusta sataan, todellisuudessa sitä akkua tosi mielellään ladataan jo ennen sitä nollaa, haha.

Ja noilla megapakkasilla esimerkiksi paluumatkalla Sotkamo -Helsinki toimintamatka oli jotain vähän päälle 200 km. Ihan kohtuullinen mun mielestä tälleen ”extreme-olosuhteisiin”. Jos se olisi ympäri vuoden tässä, saattaisivat tunteet olla toisenlaiset.

Käytännössä paluumatkalla tämä tarkoitti sitä, että katselimme sellaisia vähän päälle sadan kilometrin ajopätkiä latausten välillä, yleisin taisi olla 100 km tietämillä. Eli halusin taas mieluummin silleen varman päälle kuin riskillä – ja edelleen: tällä ei lööppeihin pääse, mutta perille kyllä.

9. Kuinka monta kertaa pysähdyttiin lataamaan 600 km matkalla?

Tämä saa nyt ”kusematta Lappiin” -Sepot kauhistumaan, haha. Mutta mainittakoon etukäteen, että kolmen lapsen kanssa ihan yleisen matkamukavuudenkin kannalta meillä pysähdellään parin tunnin välein. Esimerkiksi 1,5-vuotias taapero jaksaa hyvin parin tunnin rupeaman kerrallaan, sitten on kiva vähän nollata ja juoksennella, ja sitten seuraava parituntinen.

Kuskina meillä ei myöskään ole Seppoa vaan eräs äiti-ihminen, jonka rakon koko on meillä ehkäpä se yleisin pysähtymisen syy. Yleisempi kuin lataustarve, haha.

Ja tosiaan näillä pakkasilla ja lapset kyydissä halusin pitää akun varauksen siinä 40-90 % tuntumassa pitkälläkin matkalla, vaikka auto varmastikin oli ajamisestakin lämminnyt.

Matkaan lähtiessä tosiaan mittari näytti – 35 astetta. Ja näillä disclaimereilla paluumatkan latauspaikat meillä olivat:
K-Citymarket Kajaani (43 km lähdöstä, otettiin akku mahdollisimman täyteen ja käytiin kaupassa)
ABC Iisalmi (90 km edellisestä: käytiin kahvilla)
ABC Kuopio (90 km edellisestä: syötiin lounas)
ABC Juva (114 km edellisestä: veskissä ja välipala)
ABC Heinola (129 km edellisestä, syötiin illallinen ja lapset alkoi unille)
Kotona (136 km edellisestä, akkua jäi muistaakseni 30-40 %)

Pysähdyttiin siis viisi kertaa, menomatkalla (-15 astetta) neljä kertaa. Syyslomalla kolme kertaa, aikaisemmin bensa-autolla ajellessa 2-3 kertaa, toisaalta heh silloin usein myös yövyttiin matkan varrella.

Eli pysähtymisen tarpeeseen on vaikuttanut niin moni muukin asia kuin auton malli: mm. lasten ikä, päiväunitottumukset, kuskin raskaana oleminen, uimarantakelit, kauppareissun tarpeet, ruoka-ajat ja niin edelleen.

Niinpä en tällaisissa ns. ääriolosuhteissa pidä tuota viiden pysähdyksen reissua… no, juuri minään. Oikein onnistunut ajomatka, Buzzilla on loistavan mukava ajaa ja kaikilla hyvä fiilis!

Loppulukemat kotipihalla.

10. Sisätilojen lämpö

Niin, no tähän näkemykseen varmaan vaikuttaa se, että mihin on tottunut.

ID Buzz sai vuosi sitten huonot arvostelut juuri tästä – ja heh tää on taas asia, jota ei mun näkökulmasta ymmärrä. Onko arvostelijan tausta-ajatus ollut, että pakkasillakin pitää ajaa lyhythihaisissa?

Oon ajanut pakastearkulla kaikki nämä vuodet: kintaat kädessä ja toppatakki päällä. Buzzissa sai ajaa avokäsin heti, kun lähtee esilämmitetyllä autolla liikkeelle. Pienemmällä pakkasellla sisätilat saa esilämmityksellä jopa trooppiseksi, mutta tuollaisella megapakkasella en kyllä edes yrittänyt laittaa isoa hönkää päälle ja käyttää akkua sellaiseen.

Ei se nyt tuollaisessa ääripakkasessa sisätiloja lämpimäksi lämmitä, mutta ei kyllä palellutkaan.

15 asteen pakkasessa sen sijaan (Helsinki tänään) just huomasin, että lämmin puhkuu kyllä ilmastoinnista välittömästi. Mutta 30 asteessa ei jaksa.

11. Muita huomioita

Kilpparin lisäksi näyttöön pompsahti ilmoitus lasinpesunesteen lisäämisestä. Se oli siis todennäköisesti jäässä; eikä ihme, katselin myöhemmin pysähtyessä läjää myynnissä olevista lasinpesunesteistä ja niissä pulloissa sanottiin, että – 20 asteeseen asti.

Toisena virheilmoituksena jossain vaiheessa ilmestyi ilmoitus rengaspaineiden tarkistuksesta. Siihen olisi voinut ehkä jotenkin reagoida, mutta heh en reagoinut. Oletan, että sekin johtui megapakkasista.

Hmmm pitäiskö tämä nyt tiivistää jotenkin…

Itselleni tuollaisten ääripakkasissa autolla liikkuessa olennaista on:
a. …että auto käynnistyy helposti, säädöttä ja stressittä – check
b. …että perille pääsee turvallisesti, mukavasti ja hyvällä fiiliksellä – check

Eli jos mahdollista, tällaisen reissun jälkeen tykkään meidän Buzzista jopa entistäkin enemmän: sehän on myös talviautona ja ääriolosuhteissa erittäin toimiva ja luotettava peli!

Totta kai tosiaan sitä pitää ladata pakkasella useammin, mutta sen kun tietää ja hyväksyy – eikä taistele sitä vastaan ajamalla vaikka akkua niin tyhjäksi, että tuleekin sitten ongelmia – niin kaikki hyvin.

Tällaisella yhden pakkasreissun ja yhden automallin perusteella sanoisin sähköautoiluun pakkasella vielä tällaiset viisi keskeistä vinkkiä:
1. Älä päästä akkua liian tyhjäksi, jos et halua ottaa riskejä.
2. Tsekkaile etukäteen, että sulla on plan b lataukseen.
3. Asennoidu niin, että tämä on ääriolosuhdetta eikä tilanne ole sama ympäri vuoden. Pidä taukoja, kuuntele äänikirjaa, älä laske minuutteja.
4. Jos olet ostamassa autoa ja talviautoilu on tärkeää, kiinnitä auton hankinnassa huomiota akun kokooon. ID Buzzin 77 kWh tuntuu meille hyvältä.
5. Iloitse siitä, että auto lähtee käyntiin ja hyväksy se, että latausta tarvitaan enemmän.

Ja nämä kun on mielessä ja hallussa, voi mun mielestä sähköautolla huristella pakkasessa oikein turvallisin mielin!

32