Viimeisen vuoden aikana olen tajunnut yhden jutun. Tai no okei monta juttua. Mutta tämänkin jutun: se, että sisaruksilla on samanlaiset/samantyyliset vaatteet, ei välttämättä ole mitään vanhempien itse luomaa söpöstelytarvetta.
Olin nimittäin jotenkin ajatellut (en tietoisesti miettien vaan silleen alitajunnan tasolla), että ”samat vaatteet sisaruksilla” on vähän sama kuin söpöt hörselöt vauvoilla. Että ei niinkään lapselle vaan etupäässä vanhemmalle.
Mutta joo – joskus vuosi sitten tämän kuvan ottohetken aikoihin tajusin.
Sillä nimittäin on ainakin meillä todellakin väliä, mitä siskolla on päällään.
Tai mitä sisko saa lahjaksi (liittyen eilisen yllärimunakeskusteluun myös) tai millä lelulla sisko leikkii.
Samalaista. Samanlaista. Samanlaista. Pitää olla samanlaista kuin siskolla!
Samanlaisen ei meillä tarvitse (kop kop puuta) olla identtistä – nuo eka kuvien mekot taitavat olla ainoat täysin samanlaiset vaatteet tytöillä. Leluista identtisiä taitaa olla mun Frankfurtista tuomat yksisarviset.
Mutta jos Silvalla on Elsa, Seelalla on Anna. Jos Silvalla on Mansikka Marja, Seelalla on Sitruuna Siiri. Jos Silvalla on Helinä-keiju, Seelalla on Ariel.
Ja kyllä: tähän asti isosisko on päässyt vielä määrittelemään itselleen sen ”ensisijaisemman” hahmon – tyyliin että Elsa vai Anna. Seela puolestaan ei vielä hoksaa, kumpi kahdesta samantyyppisestä hahmosta on se ”päähahmo”, vaan pikkusisko on leikeissä esimerkiksi erittäin tyytyväinen Anna.
Saas nähdä, miten meidän käy siinä vaiheessa, kun pitää olla vaikkapa kaksi Elsaa.
Samanlaiset mansikkahatut, oi kyllä.
Siinä missä Silva ei vielä 2-vuotiaana välittänyt yhtään, mitä päälle puettiin, samanikäisen Seelan kanssa vaatevalinta voi olla hyvinkin tarkkaa. Ja kyllä: riittävän samanlaista kuin siskolla.
Jos siskolla on mekko, mekko myös toiselle siskolle. Tai legginsit/sukkahousut. Onko paljaat varpaat vai sukat. Pitkät hihat vai lyhyet. Hulmahtaako helma. Se on kuulkaas tarkkaa.
Joskus alkuun tein sydäntäsärkeviä mokiakin – just niihin aikoihin, kun pikkusisko alkoi juuri havainnoida siskoaan ja haluta samanlaista.
Esimerkiksi syksyllä ostin Silvalle päivähoitokäyttöön pikkuhameen alennusmyynnistä; Silva kun oli kieltäytynyt (koska pitää olla tietysti samanlaista kuin hoitokavereilla) käyttämässä paitaa ja pöksyjä vaan piti olla mekko hoidossa. Ajattelin, että pikkuhameen ostamalla saa paidatkin takaisin käyttöön.
Joka tapauksessa – tulin sitten kotiin iloisena ostospussukan kanssa; tulepas Silva katsomaan, mitä äiti osti!
Silva kaivoi tyytyväisenä pussista hameen, jess! Ja pikkusisko… Voih! Pikkusisko juoksi iloisena pussille, kurkisti sinne – ja huomasi tyhjäksi.
”Tyttö? Tyttö?”, tuolloin 1,5-vuotias Seela pettyneenä kyseli.
Että missä on tytön hame.
Voi sydämen särkyminen sentään.
Lupasin itselleni, että en voi enää ikinä mokata noin. Totta kai pikkusiskolle myös! Karseaa, että en yhtään tajunnut. Kaivoin kaapista Seelalle vanhan hameen, se onneksi siinä vaiheessa meni vielä täysillä läpi. Mutta enää ei kyllä menisi.
Joten kyllä. Meillä on lapsilla keskenään samantyyppiset vaatteet ja samantyyppiset lelut.
Se on tärkeää <3
Voi hitsi muuten näitä kesäkuvia <3 <3 <3
Pakko laittaa vielä yksi:
Siskot <3
Tulisipa pian taas kesä!
43
Heispi
29.3.2016 at 15:29Ihania kuvia!
Sama samanlaisuus meilläkin :) vaatteilla ei niin väliä, mutta toisaalta uusi vaate on hieno ja se halutaan päälle heti :) ja aina halutaan just se lelu, jolla veli leikkii. Paitsi jos on kaksi ihan samanlaista :)
krista
29.3.2016 at 17:20Joo uusi päälle HETI; oli se sitten vaikka kesämekko pakkasella <3
Emmi Nuorgam
29.3.2016 at 15:38Mä taas ajattelen niin, että kun Hilda on isompi, niin on olemassa sellaisia ”isojen” juttuja, joita Eino vaan ei saa. Helposti nimittäin tulee kohdeltua lapsia kaikissa asioissa samalla tavalla, vaikka toisen pitäisi olla isosisko ja toisen pikkuveli. :)
Vannikkila
29.3.2016 at 15:45Hyvä pointti. Todella hyvä pointti :)
Riikkinen
29.3.2016 at 16:08Tosi mahtavaa minunkin mielestäni! Olin itse se isosisko, joka kyllä jatkuvasti joutui ottamaan pikkuveljen mukaan lähtiessään kaverien kanssa ulkoilemaan yms., mutta ei saanut mitään isosiskon erioikeuksia. Tai siltä se ainakin tuntui. :) Pikkuveljeen on loistavat välit, en nyt katkeroitunut ole, mutta ihanaa kun huomioitte isosiskoakin jollain ”isompien jutuilla”.
Veema
29.3.2016 at 16:33Pikkusisko täällä moi :)
Eli muistakaa välillä myös antaa niitä ”pikkusiskon”-juttuja myös.
Kaksi pointtia nimittäin näin pikkusiskon näkökulmasta:
se isosisko on saanut jotain, mitä se pikkusisko ei koskaan saa: vanhempien jakamattoman huomion x-määräksi vuosia.
Sekä paljon uusia juttuja, jotka taas pikkusiskolle periytyy ”vielä ihan hyvinä”. Meillä ainakin periytyi vaatteet ja lelut tehokkaasti nuoremmalle. Ja kun joskus sai jotain ihan kokonaan, täysin sulle hankittua, oli se juhlapäivä :)
krista
29.3.2016 at 17:09Mä tosi voimakkaasti oon sitä mieltä, että molempien kuuluu olla tasa-arvoisia iästä huolimatta. Niitä oman ikätason juttuja samoin myös molemmille ja silloin erikseen – esim. mä menen Seelan kanssa leikkimään jonkun Seelan ikätoverin kanssa ja Joel Silvan kanssa jonnekin Silvan kaverin/juttujen pariin. Ja toisin päin. Yhteistä aikaa ja yksityistä aikaa – kaikkea.
–
Mutta kun ollaan yhdessä, silloin kaikilla on samat oikeudet, vaikka ikää lasissa olisikin kaksi vuotta vähemmän kuin toisella.
Vannikkila
29.3.2016 at 19:39Se, mikä on hyvä, on, että tosiaan teillä siis on myös tytöille tuollaista omaa ja omien ikätovereiden kanssa yhteistä aikaa. En voi kirjoittaa mitenkään suoranaisena ehtona, mutta omasta kokemuksestani (ja mulla ja siskollani on oikeasti kunnon ikäero), että jos olisi pelkästään tuota ”kaikki tehdään yhdessä, samoilla oikeuksilla”, voisi vanhempaa alkaa joskus rasittamaan. Ja ovathan tytöt vielä niin nuoria :)
–
Tietty meillä oli siskon kanssa pakostakin eri kuviot, kun olin itse koulussa, kun hän oli vasta ihan pieni. Silti kun vapaa-ajalla sitä joskus olisi halunnut mennä johonkin kivaan ja jännään juttuun kavereiden kanssa, niin tuupattiinkin neljävuotias sisko mukaan. Monessa otin hänet aina suoraan mukaan, mutta sitten oli hetkiä, jotka olisi halunnut tehdä ”yksin” (siis kavereiden kanssa), tuntui se epäreilulta. Ja selitys oli tietysti aina ”sisko on niin paljon nuorempi, sinun pitää isosiskona ymmärtää”. Mutta kun halusi olla edes sen verran murrosikäinen ja mennä kavereiden kanssa :D
–
Noh, ei se enää haittaa, mutta silloin joskus joo :) Nyt meillä siis mennään omassa perheessä kyllä tuolla Kristan kuvaamalla ”kun ollaan yhdessä, silloin kaikilla on samat oikeudet”. Ja tämä tarkoittaa siis myös aikuisia – jos aikuiset herkuttelee jäätelöllä, kuuluu sitä antaa maistiaisiksi myös pojalle jne. :)
krista
29.3.2016 at 17:12Aaa ja pakko muuten lisätä tästä mieleen tullut juttu, jonka joku mulle mainitsi silloin aikoinaan siinä yhteydessä, kun tuskailin, että en voi antaa masussa olevalle Seela-tulokkaalle samaa jakamatonta huomiotani kuin Silva-vauvalle aikoinaan.
–
Silloin joku sanoi niin, että kahden vuoden ikäerolla se välttämättä on niin, että vauva ei saa samaa jakamatonta huomiota (etenkin jos isompikin kotihoidossa). Mutta kun se ”vauva” on 2-vuotias, se puolestaan saa paremmin huomiota kuin se isompi on 2-vuotiaana pystynyt saamaan (koska silloin oli mukana hommissa vauva). En ehkä osaa muotoilla sitä niin hyvin, mutta silloin se oli lohduttava ajatus :) Ja ihan tottakin, koska meidän 4-vuotias on nyt osa-aikahoidossa ja Seelalla se aika ”jakamatonta aikaa”.
Riikkinen
29.3.2016 at 17:38Ymmärrän kyllä hyvin tämän. Meillä ei näin ollut, koska oli tosiaan isosisko ja pikkuveli 3,5 vuoden ikäerolla, eikä (tyttö)vaatteitani vauva-aikoja lukuun ottamatta niin hirveästi voinut eteenpäin kierrättää vaan ne menivät serkuille. Lähinnä itsellä jäi mieleen se, että parhaalla kaverilla oli esim. vähän myöhempi nukkumaanmenoaika kuin pikkusiskoillaan ja se tuntui tosi kivalta isomman huomioimiselta. Me saimme veljen kanssa kaikki tavarat ja oikeudet (kännykät, kotiintuloajat ja sellaiset) samaan aikaan, eli veljeni sai ne käytännössä paljon minua nuorempana. Varsinkin kotiintuloajat harmittivat, kun olin vielä paljon veljeäni vastuullisempi eikä sitä huomioitu mitenkään. Ymmärrän kyllä myös vanhempieni ajatusta tasa-arvosta, ei sillä. Tähän asiaan liittyy selvästi vähän kaikilla jotain pientä harmitusta menneisyydestä. :)
krista
29.3.2016 at 17:06Mä allekirjoitan ja samalla en. Tai siis meillä niitä ”isompien juttuja” tulee automaattisesti silloin, kun on asioita, joita pikkusisko ei vielä osaa/voi – vaikkapa pikkulegot. Niillä leikitään silloin, kun pikkusisko on vaikka isin kanssa kaupassa. Samoin ”isojen juttuja” on silloin, kun toinen vanhemmista on toisen kanssa ja toinen toisen; meillä tällaista ”jakoa” tulee viikon aikana aika useinkin. Viikoittain lapset myös leikkitreffaavat omanikäisiään myös ilman siskoa, toki myös yhdessä.
–
Mutta silloin, kun lapset leikkivät yhdessä täällä meillä kotona, mun mielestä on tärkeää, että molemmilla on samat ”oikeudet”. Oli sitten pikkusisko tai isosisko. Esikuvana mä itse asiassa oon pitänyt yhtä ystävääni (sullekin tuttu Tasan-meiningeistä), joka oli meillä kahden poikansa kanssa silloin, kun Silva oli 1-vuotias ja pojat paljon isompia. Pojat välittömästi ottivat meidän 1-vuotiaan tasa-arvoisena leikkiin mukaan – ja ystävä kertoi, että heillä on tärkeää, että kaikenikäiset saavat osallistua. Mun mielestä tää oli mahtava ohjenuora ja sitä on pidetty kiinni. Myös Silvan hoitopaikassa on mahtava, kun suurimman osan ajasta kaikki 3-vuotiaasta eskareihin leikkivät samoissa tiloissa ja vapaasti keskenään. Kaikki saavat omalla taitotasollaan osallistua <3
Emmi Nuorgam
29.3.2016 at 21:10Niin meillähän taas lapset elää niin symbioottisessa suhteessa, että tähän saakka niillä ei ole ollut mitään omaa. Päivähoito on yhteinen, harrastus on yhteinen, leikit ja kaverit on yhteisiä jne. Kun sitä ikäeroa on hädintuskin vuosi, niin kellekään ei ole ehtinyt antaa sellaista huomiota, jota toinen ei olisi saanut ja toisinpäin. Siksi se on meillä tärkeää panostaa nyt juurikin siihen, että kummallakin on omia juttuja, joita toisella ei ole – Hilda esimerkiksi sai pääsiäisenä käydä naapurimökillä leikkimässä isojen leikkejä ja Eino puuhasi sitten sen aikaa omalla mökillä jotain. Se oli Hildalle ihan supertärkeää, sillä on nyt selvästi todella vahva itsenäistymisvaihe ja se oli aika iso juttu, kun sai mennä ihan yksin leikkimään. Tosi pieniä juttuja, mutta sitten taas ihan valtavia, joita ei ole koskaan tullut aiemmin ajateltuakaan.
Kotona olevat erilaiset oikeudet tarkoittaa meillä sitä, että kokkaillessa tai askarrellessa Hilda saa leikata oikealla veitsellä tai saksilla, mutta Eino ei vielä saa. Ne on siis todella paljon sidoksissa kehitys- ja taitotasoon – voisin kuvitella, että tulevaisuudessa sitten joskus isompi saa valvoa pidempään kuin pienempi tai saa viikkorahaa aiemmin kuin nuorempi. Enkä mää osta Einolle uusia kalsareita jos tarve on vaan Hildalla – enkä toisinkaan päin, mutta se taas ei liity ikään vaan ihan vain puhtaaseen tarpeeseen. :D
Tuo leikki- ja ryhmähomma on musta itseasiassa suomalaisessa päivähoitojärjestelmässä yksi erikoisimmista jutuista; miksi kaikki lapset totutetaan olemaan vain oman ikäistensä seurassa? Ja miksi samaan päiväkotiryhmään laitetaan 12 alle 3-vuotiasta sen sijaan, että siellä olisi pari vauvaa, taaperoita ja eskari-ikää lähestyviä yhdessä. Ajattelisi sen olevan hoitajillekin mielekkäämpää, kun saisi touhuta samojen lasten kanssa koko näiden päivähoitotaipaleen alan (ja nauttia oman kasvatustyönsä hedelmistä eri tavalla kuin tässä nykyisessä systeemissä). Lapsetkin oppisi leikkimään ja toimimaan eri ikäisten lasten kanssa ja ottamaan toisia ihan eri tavalla huomioon – musta se on ihan päivänselvää, että kun ollaan porukassa, niin kaikki leikkivät kaikkien kanssa ja piste. :)
krista
29.3.2016 at 21:25Joo totta – meillä on varmaan osittain erilaiset tilanteet; ja teillä vielä paljon pienempi ikäero kuin meidän tytöillä. Meilläkin tosiaan ollaan PALJON yhdessä, mutta alusta asti myös paljon erillään erilaisissa kokoonpanoissa mahdollisimman vaihelevasti. Esimerkiksi tanssitunnit on molemmilla omat ja muskaritkin itse asiassa päätettiin ottaa tytöille omat ryhmät eikä sisarusmuskaria, vaikka sellainenkin ois ollut tarjolla. Just siksi, että tulisi niitä ”omia hetkiä” myös. Ja just tuollaista meilläkin tehdään jatkuvasti, että ”hajaannutaan” (eli niin kuin teillä tuo mökkihomma), oikeastaan melkein päivittäin. Ihan jo sellaisissa arkijutuissa, että Joel lähtee Seelan kanssa kauppaan (Seela rakastaa kaupassakäymistä) ja mä sillä aikaa juttelen päivän kuulumiset Silvan kanssa ja rakentelen vaikka niitä pikkulegoja. Oon kans huomannut, että nää ”omat hetket” on molemmille tosi tärkeitä. Sit ollaan taas paremmin mielin yhteisleikeissäkin <3 Noon joo ja Silvahan käy siis yksin hoidossakin sen 20 tuntia viikossa (ja Seela sillä aikaa puoleksi äidin ja puoleksi isin kanssa) eli siinäkin mielessä "lähtötilanne" meillä hyvin eri.
-
Hups miten sekava viestipötkö, kännykästä kirjoittelen :)
Emmi Nuorgam
29.3.2016 at 21:31Mää en olisi pystynyt menemään sinne muskariin KAHTA kertaa, herranjumala toi yksikin on mulle jo niin kuormittava, että pelkkä ajatus kylmää. :D Ehkä sitten jos Markku olisi enemmän kotona – tai ei kyllä varmaan sittenkään. Ei ole muuten koskaan tullut mieleen, että vaan toinen lapsista voisi lähteä mukaan kauppaan ja jäädä kotiin. Tätä mä just tarkoitan sillä, etten ole tajunnut niiden olevan eri ihmisiä. Hahhaha. Vuoden mutsi.
krista
29.3.2016 at 21:46<3 <3 <3
-
Psst ja sellainenkin ero tietty, että kun Seela aloitti muskarin/tanssitunnit samanikäisenä kuin Silva aikoinaan (reilu 1v), niin Silvahan siirtyi siinä vaiheessa jo 3-vuotiaiden ryhmään, jossa ollaan ilman vanhempaa. Eli muskarissa mä käyn kahdestaan Seelan kanssa (koska tykkään siitä) ja Silvan muskarin ajan puolestaan joko minä/Joel on Seelan kanssa aulassa leikkimässä. Ja tanssitunnit puolestaan ovat peräkkäin niin, että ensin mä käyn Seelan kanssa sen tunnin (edelleen: koska tykkään siitä) ja Silva ja Joel odottavat aulassa. Sit Silva menee omalle tunnille ja me muut odotetaan ja homman päätteeksi mennään yhdessä nepalilaiseen lounaalle. Eli sellainen koko perheen kiva aamupäivä.
-
Että on siinä merkitystä just sillä ikäerolla, sille että on kaksi vanhempaa sitä logistiikka hoitamassa sekä ihan sillä, että mä ITSE tykkään käydä ohjatussa toiminnassa lapsen kanssa. Mun on pakko myöntää, että nykyisin ajoittain oon lasten kanssa olemiseen sen verran puutunut, että MINÄ tarvitsen sen ohjatun toiminnan jaksaakseni touhuta ajatuksen kanssa mukana :D Jos me ollaan kotona, mä vaan yritän jättää lapsen yksin leikkimään jonkun kivan jutun pariin ja äkkiä itse paeta johonkin jotain muuta puuhastelemaan :D Että joo vuoden mutsi täälläkin :D
Karin
30.3.2016 at 00:20Mulla ja veljellä ikäeroa hiukan päälle vuosi. Paljon yhteisiä leluja. Autot taisi pääsääntöisesti olla veljen, nuket pääsääntöisesti mun. Oli omia leikkejä ja yhteisiä leikkejä. Veljeä ei velvoitettu ottamaan mua ulos leikkimään, mutta meilläkin oli niin symbioottinen suhde, että monesti leikittiin yhdessä, varsinkin pienempinä, mutta myös vanhempina veli saattoi jonkun kaverinsa kanssa tulla hakemaan mua mun kavereiden luota, josko tulisin heidän kanssaan ”seikkailemaan” milloin minnekin.
*
Meillä ei nukkumaanmeno ollut kyllä eriaikaista, kun ikäeroa oli NIIN vähän. En olisi suostunutkaan, me nukuttiin myös vanhempien makuuhuoneessa aika pitkään ja pulistiin keskenämme ennen nukahtamista.
Vannikkila
29.3.2016 at 15:44Mieheni on siis omen perheensä Seela – hänellä on siis isoveli pienellä ikäerolla. Muistan vieläkin anopin tarinan siitä, kuinka mieheni oli pienenä todennut ”Olisipa jotain omaa, vaikka polkupyörä”. Hän siis sai usein (aina) veljelleen pieneksi jääneitä vaatteita jne. Melkein itku tuli, kun kuuntelin sitä, vaikka nyt mieheni onkin jo aikuinen. Itsellä kun on siskoon niin paljon ikäeroa, ettei meillä ollut samanlaista – minun vanha oli hänelle ”uusi”, koska ei ollut milloinkaan nähnyt sitä minulla.
–
Kahden kanssa saa varmasti olla tarkkana, ettei nuorempi saa aina vain isosisaruksen vanhoja vaan myös jotain omaa.
–
(Mutta on jotain mieheni myös tehnyt ensin – isoveli löysi pari vuotta myöhemmin itselleen samannimisen naisen, kuin minä olen miehelleni. Mutta minä olin siis ensin. Ja ei, meitä ei kierrätetty veljeltä toiselle ;)
krista
29.3.2016 at 17:15Hihitys tuolle viimeiselle :)
–
Mutta toi on totta ja itsekin on huomannut tämän: että sitä haluaa ostaa myös uutena Seelalle jotain (esim. vaatetta), vaikka periaatteessa ”pärjäisi” pelkillä Silvan vanhoillakin. Tän huomasin jo heti vauva-aikana; ostin Seelalle jo ”omia” vauvanvaatteita ja niitä käytettyäkin aika paljon. Nyt, kun oon lajitellut vanhoja vaatteita myyntiin ja rakkaimpia säästöön, on hauskasti huomannut, että on ”oi tää oli Silvalla” -vaatteet, ”oi tää oli Seelalla” -vaatteet ja ”oi nää oli molemmilla” -vaatteet. Itselle jotenkin rakkaimmilta tuntuvat ne, jotka ovat olleet molemmilla, mutta tietysti myös molella ”yhdellä olleella” on tunnearvoa :)
Heidi
29.3.2016 at 15:52Onneksi meidän perheessä päästiin helpolla koska tuli perinteinen pikkuveli ja sitten poikatyttö-pikkusisko, joka suorastaan INHOSI käyttää tyttömäisia kuteita. Joten meillä ei tapeltu paljon tavaroista. Paitsi teini-iässä kun sisko alkoi varastamaan mun meikit :D
krista
29.3.2016 at 17:18Niin joo sitten teini-iässä saattaa olla taas ihan uudet kuviot tän suhteen, että mikä on kenen :D
–
Toistaiseksi meillä muuten on niin, että pikkusisko HALUAA nimenomaan ne vaatteet, joita isosiskokin on käyttänyt. Varmaan jonkun isosiskoihailun takia :) Sekin saattaa tietysti elää erilaisia kausia, että onko samanlaisuuden vai erilaisuuden ihailu päällä :)
Hanna
29.3.2016 at 16:13Meidän pojat on 3 v 4 kk ja 1 v 2 kk. Ennen kuopusta naureskelin lapsensa samoihin vaatteisiin pukevia, mutta nyt huomaan pukevani noita samiksiksi koko ajan omasta aloitteestani, pikkuveli kun ei vielä ymmärrä vaatteiden päälle mutta musta siitä tulee kiva yhteenkuuluvuuden tunne ja isommasta se tuntuu olevan ihan hauskaa, vaikka ei hänkään niin hirveästi välitä mitä päälleen pukee, joitain lemppareista hänelläkin toki on. Ja söpöäkin se on! Heti tunnistaa veljeksiksi, meidän pojat :)
Hanna
29.3.2016 at 16:14Ja mulla ja mun pikkusiskolla on sama ikäero ja meillä oli myös aina samaa, tai niin että mulla punainen ja siskolla sininen samanlainen tms. :)
krista
29.3.2016 at 17:19Hahaa ja hei YKS OLENNAINEN JUTTU MULLA UNOHTUI TUOSTA POSTAUKSESTA!
–
Kun sisaruksilla on esim. samanväriset hatut (tai paidat) leikkipuistossa, niin AI ETTÄ HELPOTTAA vanhemman osaa! :) Nimittäin valvomisen kannalta. Meillä on erityisesti ne vihreät aurinkohatut olleet niii-iiiin hyvä. Aina pystyy silmissään seuraamaan, että missä viipottaa vihreä hattu :)
Tilia
29.3.2016 at 16:22Tuli tästä mieleen se vanha joulupostaus, jossa kirjoitit, että Seela ei saa meiltä vanhemmilta tänä vuonna vielä mitään. Multa meni sydän ympäri jo silloin, mutta onneksi Seeluska osaa jo pitää nyt puolensa ja saa samaa mitä siskokin!
Olen itse se pikkusisko, jolle ei tarvinnut ostaa mitään omaa, kaikki oli veljeltä kierrätettyä. Nyt sitten esim. meidän lapsuudenaikaiset lastenkirjat ovatkin kaikki veljen ja tietenkin hänellä on ne oikeus viedä ne lapsuudenkodista omille lapsilleen, vaikka ne ovatkin minulle ihan yhtä rakkaita. Omien lasten kanssa olen kyllä fiksumpi ja kuopuksen nimiin on yhtä lailla kirjoja, legoja ja junaradanosia ostettu. Saa sitten esikoinenkin leikkiä niillä, mutta kaikki eivät ole hänen nimissään.
Vaatteiden suhteen en kyllä aina osta molemmille samalla kerralla, kun esim. kirppislöytöjä ei vain aina satu yhtä aikaa tulemaan, mutta meidän lapset on jo sen verran isompia, että pystyy selittämään, miksi näin. Kummallekin kun kuitenkin ostellaan, ei vain sille esikoiselle.
krista
29.3.2016 at 17:01Hei eipä irroiteta asiayhteydestä – tai tarkennetaan: kummallekaan meidän lapselle ei ole laitettu ensimmäisinä jouluin a paketteja, koska he ovat olleet vielä VAUVOJA silloin. Muilta ovat molemmat vauvajouluinaankin saneet jotain (ja olemme sen tienneet etukäteen), joten rapisteltavaa paperia ja imeskeltävää lahjanarua on riittänyt. Tämä tarkennuksena, että ei jonkun muunkin sydän turhaan kääntyile :)
Anu
29.3.2016 at 17:20Ihan pakko kuitenkin täältä vielä käännellä joidenkin sydämiä ;) Mulla on kolme lasta, enkä ole kenellekään ostanut vielä yhtään joululahjaa. Isommat on kuitenkun jo 8-vee. Enkä meinaa ostaakaan niin kauan kun kaikki lahjat ( mitä sukulaiset, kummit yms antaa) on joulupukilta. Tuntuu, että muutenkin lahjoja on aivan liikaa, niin miksi turhaan ostaisin lisää vaan koska ”pakko”. Ja kaikki kolme lasta ovat syntyneet viikon sisällä joulusta, joten rahanmenoa on joulun tienoilla ihan tarpeeksi muutenkin :D
Postauksen aiheeseen: mulla on siis identtiset kaksoset ja oon aina ollut tarkka siitä, että puen heidät erilailla. En halua lisätä sitä, että heidät on muiden mielestä entistä vaikeampi erottaa. Ja muutenkin mielummin korostan heidän yksilöllisyyttään. Ja onhan se toki kivempi ostaa kaksi erilaista hienoa mekkoa kuin kaksi samanlaista.
krista
29.3.2016 at 17:28*jossain sydämet vääntelehtivät* :D Mulla ei, koska ymmärrän ton hyvin. Jos tulee paljon lahjoja joka tapauksessa, sillä ei ole mun mielestä mitään itseisarvoa, onko jonkun lahjan takana äiti/isi vai joku muu. Ja ETENKIN jos ne ovat joulupukilta. Mieluummin sitä jopa rajoittaa sitä lahjamäärää olemalla ostamatta itse. Meillä lahjat tulevat lahjanantajalta nimellä mainittuna, joten siksi ollaan itse ostettu YHDET lahjat per lapsi (vanhemmilta yhteisesti), jonka lapset ovat itse saaneet valita. Nyt viime jouluna annettiin siis nuo Mansikka Marja ja Sitruuna Siiri. Kumpikin lapsi valitsi lelukuvastosta omansa.
–
Mutta jos oltais teidän kuvaamassa tilanteessa/perinteestä, niin samalla tavalla toimittaisiin.
–
Mä mietinkin muuten tuota kaksosuusjuttua tätä kirjoittaessani! Että tuntuisikohan sitä siltä, että pukisi samaan vai eriin. Itse ajattelisin kans näppituntumalta, että eriin – mutta tietysti sellaista ei voi ajatella, jos ei ole omalla kohdalla; sit omakohtaisesti voikin olla ihan erilaiset tekijät painamassa. Mutta teillä ei ole lapset protestoineet sitä, että ei ole samanlaiset?
–
Meilläkään ei ole tosiaan TÄYSIN samanlaisia varmaan muuta kuin nuo yhdet lahjaksisaadut mekot, mutta usein tytöt haluavat niin, että on samantyyppinen vaate eri värissä tai tyyliin molemmilla leggarit&paita (eri kuvioilla ja malleilla) tai molemmilla vaikka mekko, joka hulmuaa :)
Sus-anna
30.3.2016 at 17:35Mä halusin kaksosille ehdottomasti erilaiset vaatteet, yksilöllisyys jne. Kunnes alkoi vaatimus, kitinä ja tappelu vaatteista, ihan sama, kulkekoot samoissa, kunhan pukevat!
krista
30.3.2016 at 22:06Hahaa, voin hyvin kuvitella, että just noin ois meilläkin mennyt, jos tytöt ois olleet kaksoset :D
Koo
29.3.2016 at 17:16On kyllä niin söpiksiä siskot että :) Ja varmasti parhaita kavereita tulossa näistä. Mulla on yhet lapsuudenkaverit, siskokset pienellä ikäerolla, ja he ovat yhä tosi hyviä ystäviä keskenään ja jakavat ystäväpiirin. Mä niitä aina kadehdin siitä yhteydestä, vaikka toki lukeudun parhaisiin kavereihin ja mullekin kerrotaan kaikki asiat :D Nää mun kaverit kans ihan pienenä puettiin samanlaisiin, ennenku koulussa sitten maut eriytyivät.
Meillä on tyttö ja poika, tyttö kolme vuotta vanhempi, että vaatejuttuja ei pahemmin jaeta – toki tytölle ostin paljon sukupulineutraalia vaatetta ennenkuin hänen oma makunsa muuttui sellaiseksi Absolutely Fabulous shokkipinkkimeiningiksi jossain vaiheessa (toki äitinä vähän tasoitin, että ei kyllä osteta kahta leopardikuviovaatetta samaan syssyyn ja samaan asuun) mutta pikkuveli saa kyllä melkein kaikki uutena.
Tuon tyhjän kauppakassipettymykse kyllä tunnistan. Tytölle kun tulee ostettua vähän enemmän kun pojalle, niin joskus on ollut kyllä pettynyttä poikaa kotona kun kassissa ei ollutkaan mitän hänelle, ja nykyään muistan aina jotain ottaa molemmille. Tuo on tyytyväinen sukistakin, varsinkin jos niissä on Ninjago-logo ;)
Mutta lelut. Tyttö ei edes leiki leluilla kauheasti – ei tykkää legoista, ei barbeista, vaan pitää olla pelkkää LPS:ää (Littlest pet Shop) ja kun niitä hahmoja on nyt se 40 niin uusia ei tipu ja mitään muuta hän ei halua. Parku on kuitenkin kauhea jos pikkuveli saa uuden legon ja hän vaan kynät tai muovailuvahan tms. (joista pitää). ”MIKS TOI SAI LELUN JA MÄ VAAN JOTAIN HYÖDYLLISTÄ!” (kuten viimeksi synttärinä) Noh. Koska sä et halua mitään lelua! No, nykyään onneksi on tuo aivotoiminta parantunut ja hänelle käy lahjaksi vaikka kahvilakäynti äidin kanssa kaksin.
anneb
29.3.2016 at 20:51me ei myöskään olla ostettu lahjoja ensimmäisenä synt.päivänä eikä jouluna. halusin rajoittaa lahja tulvaa ja onneksi, kaikki meidän läheiset ovat myös sitä mieltä. eli siis ei ole erikseen tarvinnut vääntää, että ei paljon lahjoja. joulut on molemmat vietetty mun äidin luona, ja sinne on jäänyt aina mummilta saadut lahjat, tänä jouluna se oli auto ja kirja. (ja sitten on näitä pehmeitä paketteja, mistä äiti erityisesti tykkää:D)
–
Itse huomasin, että tuo lahja-juttu on täysin vanhempien luomaa , ainakin ensimmäiset 3-vuotta. sellanen sääli-muudi, -siiis tämä on mun oman pohdinnan ja kokemuksen tulos- eli siis sääli-moodilla tarkotan, että luodaan oman pään sisällä sellanen maailma, ettäon surullista,jos ei saa lahjoja ym. –>nyt puhun lapsesta.jolle ei ole vielä oikeen syntynyt käsitystä lahjoista. useimmien kyse on alle 2v. Eihän vauvat oikeasti käsitä mitään joulu-/synttärilahja käsitettä, eikä opi suremaan asiaa, jos ei erikseen osoiteta.
–
Mun muksu on täyttää 3-vee ja alkanut päiväkodin myötä puhumaan syntymäpäivistä, ja ilmeisesti vähän jo hiffaa mistä kyse, mutta en edelleenkään aijo luoda synttärihysteriaa, ja tulee saaamaan MAX, yhden lahjan vanhemmiltaan,
–
Itseasiassa viime joulukin meni just ja just ohi, että ei ihan tiennyt mistä kyse. Me nimittäin miehen kanssa halutaan , että paketit saadaan henkilöiltä, ei pukilta. Mutta joulun jälkeen lapsi näki joulupukkeja ohjelmissa ym, ja oli hyvinkin vaikuttunut, samoin joulukuusesta ja tähdestä. Nyt on taas aikaa miettiä miten ensijoulu lapselle esitetään, joulupukki voisi tuoda joulutunnelmaa..? argh mä en tiijä, lapsi itse sen niin hyvin nappasi.
Tässä viimeaikoinaa tapahtuneena, lapsi bongasi joulupukin bussissa (eli pappa jolla oli parta) ja oli aivan fiilareissa.
krista
29.3.2016 at 21:05Tosi paljon samaa ajattelua meillä! Meillä on muuten toiminut tosi kivasti se, että lapset on tosiaan (niin kuin toisessa kohdassa jo kerroinkin) joulun alla lelukuvastosta valinneet itselleen YHDEN lahjan. Niistä puhuttiin joulun alla pitkään ja olivat ihan superonnellisia, kun ne sitten saivat (muilta sukulaisilta saadut paketit vähän epäreilusti jäivät täysin varjoon :D ) ja sama me toistettiin nyt synttärien kanssa. Eli käytiin leluosastolla ja pitkään ja hartaasti ihailtiin sieltä leluja ja YHDEN toiveen niistä saa esittää – Tähkäpää-barbi siis tulossa. Mun mielestä se on jotenkin kiva ajatus, että se on sitten se yksi ja tärkeä <3 Kavereilta tulee tieysti sitten pikkupaketteja (meillä on lastenjuhlat) myös :)
krista
29.3.2016 at 20:52Oi onni ja ilo, että tosiaan näyttäis siltä – se kun ei aina ole ihan itsestäänselvää vaan riippuu tosi monesta jutusta. Ja varmasti myös vaihtelee kausittain. Mutta ainakin tähän asti tytöt ovat olleet/ovat toinen toisilleen ihan paitajapepputärkeät <3 Vaikka tietysti just tätä "MÄ haluan tän lelun" kriisiä onkin akuutisti ilmassa :D
-
Absolutely Fabulous -tyyli :D :D Ihana! Mäkin haluaisin pukeutua tulpaleopardikuvioihin! :D
-
Joo leluista näillä meidän tytöillä on tosi paljon sama maku ja Seelalta on jäänytkin "vauvaleluilla" leikkiminen tosi lyhyeksi (Silvaan verrattuna), kun tietysti ne isosiskon lelut ovat lähes alusta asti olleet ne kiinnostavimmat. Toi Littlest Pet Shop -buumi meillä on jäänyt ihan hämäräksi; en välttämättä edes tiedä ,millaisia ne on (tai sitten tiedän, jos yhdet mummilan pikkukoirat on niitä). Mutta eiköhän sekin tartu, jos päivähoitokaverilla iskee buumi päälle :)
Lintunen
29.3.2016 at 18:01Meillä on lapsilla ikäeroa saman verran kuin teidän tytöillä. Esikoinen on poika ja kuopus tyttö, se helpottaa ehkä vähän. Mutta muuten kuulostaa aika tutulta: jos toinen saa (eikä ole synttärit), pitää (munkin mielestä) myös toisen saada. Jos ei ihan samaa, riittävän samanlainen kuitenkin. Meillä esim. mies osti erikoisella miekan vuosi sitten, kuopus jäi ilman. Tyttö halusi oman miekan ja kävi sen isänsä kanssa seuraavana päivänä ostamassa. Sama taikasauvan kanssa: kuopukselle tein eka ja seuraavana päivänä pojalle oma. On mun mielestä epäreilua ostaa yhdelle, mutta jättää toinen ilman ellei kyse ole vaateostoksista, jotka tehdään tarpeeseen. Silloinkin yritän katsoa toiselle jotain pientä tarpeellista samalla.
krista
29.3.2016 at 20:55Joo, sama linja meillä!
–
Noista tarveostoksista tuli mieleen, että meillä oli just nyt sellainen tilanne, että Seela tarvitsi uuden välikausihaalarin (oli jäänyt pieneksi), kun taas Silvalla menee hyvin viimekeväinen/syksyinen.
”Miksi Seela sai uuden ja mä en saanut”, Silva heti kysyi, mutta ihan silleen hyvässä hengessä. Kerroin, että sille se on mennyt pieneksi, mutta sun haalari on vielä sopiva. Ja näytin, että sen sijaan se saa uuden pipon, koska se puolestaaan oli jäänyt Silvalta pieneksi (ja oli saanut sen valitakin) ja Seela puolestaan saa Silvan vanhan. Selitys oli sillä ihan selvä – ei mitään kränää tai protesteja. Hyvä niin :)
SiniSuu
29.3.2016 at 18:06Tää on varmaan taas tällanen aihe, että oikeastaan riippumatta siitä miten *teillä* toimitaan niin kaikilla pukkaa ne omat muksuna koetut ’kaltoinkohtelemis-tää-on-niiiiiiin-väärin’ -kokemukset päälle, oli sitten sisaruksista isoin, pienin taikkavaikka keskimmäinen. Ja se on ihan sama kuinka tasapuolisesti on kohdeltu (taikka yritetty kohdella) kun välillä ne ”traumat” aiheutuu ihan hämäristä aiheista; allekirjoittanut oli hyvin katkera pienenä, että isin reissuilta lähettämissä korteissa oli aina isosiskon nimi ensin XD
Ja asia joka ei aiheuttanut katkeruutta mutta huvitusta kyllä jo aikoinaan kun oltiin (3-vuotta vanhemman) siskon kanssa molemmat jo n. suurinpiirtein teini-ikäisiä oli isän äidillä tapa ostaa joululahjoiksi asioita, jotka olivat samanlaisia, mutta erikokoisia. Isosisko sai ison kaulahuivin, pikkusisko pienen. Isosisko ison meikkipussin, pikkusisko samalla kuviolla pienemmän pussukan jne.
krista
29.3.2016 at 21:14Totta :D …ja tässähän oli alkuperäisenä aiheena ”vain” se, että tytöt haluavat samanlaiset vaatteet ja lelut, ja siitä päästiinkin sitten nopeasti paljon syvemmälle tasolle. Tästä varmaan ehkä näkee sen, miten monitasoisia nämä sisaruussuhteet voivat olla! Tosiaan voi olla samaan aikaan se maailman rakkain oma sisarus ja sitten tavalla tai toisella kaiherrus JOSTAIN, oli se sitten mikä juttu vaan. Ja isosiskolla oma kaiherrus ja pikkusiskolla omansa, vaikka vanhemmat olisivat kuinka yrittäneet tehdä kaiken mahdollisimma hyvin <3 Mutta joo mä ajattelen, että näin sisarusten vanhempina näihin on kyllä tosi tärkeä kiinnittää huomiota! <3 Meillä itsellä mä oon jo omana Seela-raskausaikana tehnyt sisäisen päätöksen, että pyrin panostamaan erityisesti tän asian hoitamiseen mahdollisimman paljon; se on niin älyttömän tärkeä juttu, mahdollisesti koko elämän pitkäkestoisin ihmissuhde <3
-
Ja OIH plus sata sydäntä tuolle sun lapsuus"katkeruudelle". Just näin - hitsi se voi olla niiiiin pieni juttu, jota vanhempi ei voi vaan tulla ajatelleeksi! Ja sit jos/kun lapsi ei sitä ääneen sano, ja ja ja <3 <3 Voih lapsuussinua <3
-
Ja VOI EI myös tuota teidän vanhempien tavaranostotapaa! <3 Ei ne varmaan tulleet ajatelleeksi, että siinä ois jotain. Onneksi suhtauduitte huvituksella, aika huvittavaa se onkin :)
Pieta
29.3.2016 at 20:21Juuri viime viikolla kaivoin isommalle muumipyjaman säilöstä, kun vanhat olivat jo vähän kinttanoita (pieniä). Voi sitä pettymystä ja huulen väpätystä pienemmällä, kun ei hänelle löytynyt muumipaitaa! Vaikka yleensä en lohduta materialla tai syömisillä, niin sillä kertaa lupasin ostaa pienemmälle pikapuoliin oman muumipaidan. Leikit ja syömiset on heillä pitkälti samoja, vaikka ikäeroa on 2,5 vuotta. Vaatteista ei tuota muumipyjamaa enempää ole vielä ollut kätinää mutta viitteitä moisesta kyllä on.
krista
29.3.2016 at 21:32Voi <3 Meillä ei ihme kyllä (kop kop puuta) ole ollut vielä näitä kriisejä, kun joku vaate onkin siirtynyt pienemmälle. Mutta samoin viitteitä on kyllä ollut; sellaista epäilevää kysymystä, että "miksi Seela saa tuon", mutta selitys on hyväksytty ja mennyt läpi ilman protesteja. MUTTA muumityynystä (siinäkin muumit!) meillä oli vähän vastaava, kun se sellainen lasten lättänätyyny siirtyi Silvan käytöstä Seelalle. Siinä oli vähän enemmän protestia mukana, mutta selityksellä selvittiin siitäkin - heh ja kertomalla, että sitten, kun tulee omat sängyt, niin tulee ihan omat lakanat niihin myös ja mitäköhän-kuvioita-niissä-lakanoissa-vois-olla ja niin edelleen :)
Miitu
29.3.2016 at 21:24Siskot <3 Tuo siskosten suhteen syveneminen on kyllä niin sydämeen käyvän ihanaa seurattavaa. Pääsiäisreissulla ennen niin takertuva kuopus vilkutti meille vanhemmille "hei" ja "pois" ja lähti tohkottamaan siskon kanssa omia leikkejä. Kaupassa piti pitää siskoa kädestä kiinni ja pihalla tuli suuttumus, kun pitikin ottaa äitiä kädestä kiinni. Muutenkin nyt on alkanu uus kausi, kun yhteisleikit on alkanu sujua. Kriisit syntyy lähinnä siitä, kun pienempi ei osaa muuttaa lennosta leikin kulkua vaan leikki esim. maja-/päiväkotileikkiä samoin kuin edelliselläkin kerralla.
–
Äitini on se toinen tytär, jolle muu perhe hieman naureskeli, kun (sattuneesta syystä) toivoi aina lahjaksi housuja tai kenkiä. On nyt sitten osaltaan pitäny huolta, että pienempi saa myös omia juttuja. Vaatteita munkin on tullut joitain omia hankittua, mut valitettava seuraus tästä on sit se, että pikkusiskon vaatekaappi tulvii. Lelut on ollu toistaiseksi haastavampi juttu, kun ei tuo pienempi oo vielä osoittanu sen suurempaa kiinnostusta mitään erityistä kohti. Joitain leluja (oma nukke ja nukensänky) tuli syntymäpäivänä hankittua just sen vuoksi, että olis jotain pikkusiskon "omaa", vaikka leikkijä siihen aikaan oli pikemminkin isosisko ja uutta nukkea tähän talouteen ei olis kyllä tarvittu.
–
Ehkä se vuotta isompi ikäero vaikuttaa, että meillä vanhemmalle on jo kertyny isommille kuuluvia leluja ja askartelutarpeita, mitä pienempi ei ainakaan ihan vapaasti saa käyttää. Pikkunuket on tosin alkanu olla myös pikkusiskolle "vapaata riistaa", joten suurimmat "anna!" -taistelut käydään nykyisin saksista, liimasta ja tusseista…
krista
29.3.2016 at 21:38Joo sama meillä <3 Ihan joka päivä saa herkistyä, kun siskot vaikka halailevat ja pitävät kädestä. Ja voi sitä ylpeyttä, jolla Silva esittelee aina kaikille, että "tää on mun pikkusisko" <3 <3 <3 En kestä, miten ihanaa <3 <3 <3
-
Apua mä oon vaan luovuttanut (tosi aikaisessa vaiheessa) noiden askartelutarvikkeiden kanssa. Seela vaan SAA ja sit toivon, että kenellekään ei käy mitään. No, meillä on sellaisia muovisia lastensaksia, niillä se jo vetelee ja liimapuikoilla myös. Tussit... uhhuh... joo on tusseilla värittänyt alusta alkaen, kun kynää otti käteen. Aika paljon on värittänyt lähinnä itseään :D Korkit lentää ja tussit kuivuu noin sekunnissa. Mutta mä vaan luovutin. Se nostais muuten niin karsean metelin, että helpompi vaan antaa mennä ja toivoa parasta :D :D Glittereitä sun muita meillä ei ole vielä Silvallakaan; jos niiden aika iskisi nyt, niin niillä tehtäis varmaan vähän niin kuin noilla pikkulegoilla. Meillä on siis sellainen ylähylly, jossa on "ison tytön" tavaroita. Niitä otetaan sieltä vain silloin, kun pikkusisko on poissa.
Miitu
29.3.2016 at 22:21”Äitin on nyt pakko viedä pikkusisko nukkumaan. Kuuntele vaikka satua sillä välin. Äiti tulee sitten siivoamaan ne kimalteet takaisin purkkiin.” (Hiippailua oven takana) ”Mä pikkusen koitin siivota ite niitä kimalteita. Ihan vähän vaan meni lattialle.” … … Lapsuuteni suuri rakkaus – miten inhoankaan sinua nykyisin :D
–
Meidän sakset on ihan kunnon teräksisiä, ja kun muistoissa on yhä esikoisen osalta saman ikäisenä case sormi salamana saksien väliin ja tk:ssa taiteiltu tumppu, ei tuo pienempi äkkiväärä ihan heti oo saamassa saksia käsiinsä. Ei tuolla riittäis kädessä vielä mittaakaan saksia käsittelemään. Piirtää saa ja puuvärit on meillä aika huolettomasti. Hyvin on otettu isosiskolta mallia, kun joka viivaa tullaan erikseen esittelemään ”kato!” Tussien osalta kiinnostaa lähinnä korkin kanssa venkslaaminen – itsensä piirtely on isosiskon bravuuri ollu ainakin tähän asti.
–
Ps. Kiitos, kun yhä kirjoitat tätä blogia. Meinasin eilen (vai olikohan se jo toissa päivänä) kommentoida jotain, mutta sitten tuo keskustelu karkasi taas ihan omiin sfääreihinsä, ja tuntui, ettei omaa sanottavaansa olisi saanu enää supistettua – saatika naputeltua puhelimella – ilmoille. Vahva olet.
Maija
29.3.2016 at 21:42Minulla on itselläni muutaman vuoden vanhempi isosisko. Lapsena olisin halunnut, että pukeudutaan ”kaksosiksi”, mutta sisko oli toista mieltä. Sisko veti usein raivarit, jos saimme jotain samanlaista ja toisinaan sitten rikkoi sen mun omani (niisk).
Meille on tulossa toinen lapsi pienellä ikäerolla ja itselleni tää sisarusten samanarvoisuus/eriarvoisuus on todella tärkeä aihe.
Me saatiin aikanaan samoja oikeuksia samaan aikaan, mistä sisko oli katkera, koska oli vanhempi. Ja sitten sama velvollisuuksissa, mistä itse mökötin, kun kaksi vuotta nuorempana jouduin esimerkiksi tiskaamaan :D
En vielä tiedä, miten meillä tullaan nämä kaikki asiat ratkaisemaan (uutta/vanhaa, mitä saa tehdä/mitä pitää tehdä jne), mutta aika näyttää. Nytkin esikoisella on tooosi paljon muilta saatua ja kirpparilta ostettua eli tuskin tulee juurikaan tottumaan siihen, että saisi kaiken uutena. Silti se ei välttämättä ole sama asia kuin siskon vanha.
Sekin varmaan vaikuttaa, tuleeko toisesta poika.
Jänniä ja vaikeita asioita nämä. Ihanat siskokset teillä <3 Ja tuon saman väriset lakit -vihjeen pistin heti korvan taa!
krista
29.3.2016 at 21:55Mä uskon, että jo just näihin huomionkiinnittäminen kannattaa – ja ne ”oikeat” toimintatavat voi olla lapsesta ja eri vaiheista riippuen varmaan niii-iiiin erilaiset. Että on varmaan just hyvä, että on ikään kuin kuulolla ja valmiina muokkaamaan toimintatapojaan sen mukaisesti. Mutta joo mullekin tää oli tärkeä aihe, ja on edelleen <3
-
Meillä muuten kans on aika paljon kierrätettyä jo valmiiksi, joten meillä ei ainakaan vielä lapset tunne sellaista, että onko joku "oikeastiuusi" vai ei. Uusi on se, joka tulee ensimmäistä kertaa meille käyttöön. Toki siskon vanha on tietysti just eri; toisaalta toistaiseksi Seela on siis vain onnellinen saadessaan jonkun Silvan vaatteen. Sekin varmaan jossain vaiheessa muuttuu :)
-
Tsemppiä kaikkeen tulevaan! Oletko huomannut, kun mä alussa kirjoitin aika useinkin sisaruussuhteista silloin pikkusiskon juuri synnyttyä; että miten me pyrittiin huomioimaan esikoisen tunteita ja niin edelleen. Tässä pari linkki, ja sinne ihan kokosin "nää niksit on toimineet meillä" -juttujakin:
Ensimmäisen viikon jälkeen: https://www.puutalobaby.fi/sisarukset/
”Kaksi vauvaa” -ajatus eli neuvolantädiltä saatu vinkki: https://www.puutalobaby.fi/kaksi-vauvaa/
3 kk jälkeen: https://www.puutalobaby.fi/siskot-3-kk/
Maija
30.3.2016 at 18:10Kiitos linkityksistä! Täytyykin tarkastella nyt uudelleen nuo postaukset, kun aihe on itsellekin pian ajankohtainen.
Ps. Se Joelin banaanikanaohje oli hyvää 😋
krista
30.3.2016 at 22:05Kiva kuulla! :)
Sanna
30.3.2016 at 08:18Näitä kommentteja on kyllä aivan mahdoton lukea puhelimella :/ saisikohan asialle tehtyä mitään? Harmittaa oikeasti, kun jää hyviä kommentteja lukematta :D
Koo
30.3.2016 at 11:53Mulla auttaa kun kääntää puhelimen vaakaan – sitten näkee kommenttien kommentitkin.
Ninnulinnu
30.3.2016 at 14:21Mulla ei kyllä auta sekään, että kääntää puhelimen, silti ne häviää liian reunaan. Edelleen myös toiveissa, että tuohon etusivulle, jossa näkyy minipätkä muista kuin uusimmasta jutusta saisi näkyville montako kommenttia näihin vanhempiin on tullut, ei jaksa enää kliksautella vanhempia auki vain todetakseen, että ei sinne ollutkaan tullut mitään uutta.
krista
30.3.2016 at 14:30Joo, tämä on harmi kyllä tällaista taiteilua! Nyt asetuksissa on, että kommentteja voi olla kolmessa tasossa ja se tuntuu keskustelun kannalta aika hyvältä – että voi vastata just sille, kenelle aikoo. Alussa oli viisi tasoa, vähensin siitä neljään ja nyt siis kolme. Mutta jaan tuon tuskan; omalla kännykällänikään en aina pysty, joskus auttaa kääntäminen. Voin testata jossain vaiheessa vähentää tasoja testiluonteisesti kahteen; että vaikeuttaako keskustelua silloin.
–
Myös tuon kommenttien määrän etusivulle TODELLAKIN tahtoisin itsekin! En ole löytänyt siihen valmista ”plugaria” enkä itse osaa koodata. Voisin vähän jatkaa kyselyä ja ottaa myös tarjousta, että paljonko sen koodaus maksaisi ammattilaisella teetettynä… Nää on vähän tällaisia kukkaronnyörikysymyksiäkin joskus, kun näitä teknisiä muutoksia (siis niitä, joita ei osaa tehdä itse) joutuu itse makselemaan :) Mutta haluaisin sen ominaisuuden kyllä itsekin, se on ehkä akuutein uudistus, jonka tahtoisin!
–
Kiitos kehitysvinkeistä/palautteista, otan niitä mielelläni aina vastaan! Ja jos jollain on hyviä teknisiä vinkkejä antaa, myös niitä otan vastaan ilolla :D
hannah
30.3.2016 at 12:59Meillä pikkusisko on saanut myös monta asiaa nuorempana kuin esikoinen ihan vain siitä käytännön syystä, ettei aina voi lapsia erotella vaikka eri tilaan puuhailemaan, mutta toisaalta on myös paljon näitä juttuja, joissa oikeudet seuraavat velvollisuuksia ja osaamistasoa. Ja kun kolmoseen on ikäeroa viisi vuotta keskimmäisestä, on tokikin paljon juttuja, joita isommat saavat (katsoa tiettyjä ohjelmia, leikkiä pikkulegoilla sulkien pienimmän portin taakse, viettää karkkipäivää (pienimmältä mahdollisimman salassa), poistua kotipihasta muualle leikkimään, koskea tiettyihin tavaroihin, jotka ovat joko särkyviä tai saattavat olla pienimmälle satuttavia…) ja pienin ei. Mutta se on myönnettävä, tehdyt valinnat ja linjaukset eivät ole olleet läheskään yhtä harkittuja ja tiedostettuja kuin teillä vaan monet asiat on tehty ihan vaan fiilispohjalta. Suurempaa sisarkateutta meillä ei ole koskaan ollut (ikäeroa samaiset 2v kuin teilläkin). Lähinnä nyt pikkukoululaisena esikoinen on joskus sanonut, että ”sä syytät aina mua ensin”, koska pienempi on riidan tullen se äänekkäämmin parkuva. On siitä kyllä sitten keskusteltukin, että onkin kohtuullista odottaa isommalta rakentavampaa käytöstä tapellessa kuin pienemmältä.
Mitä vaatteiden hankintaan tulee niin meillä sitä on aina tehty lähinnä tarvepohjalta, joten se saa, joka tarvitsee ja kumpikin lähinnä käytettynä. Pikkusiskosta on välillä kiva saada kirpputorilta jotain ”jonkun muun kuin isosiskon vanhaa”, vaikka toisaalta hän välillä suuresti ilahtuu jostain isosiskon vanhasta vaatteesta, josta on tykännyt jo hänen päällään. Samiksia vaatteista löytyy lähinnä juhlapukeutumiseen eli kun olen halunnut että koko perheelle löytyy jotenkin yhteensointuva asustus, olen saattanut ostaa tytöille keskenään samanlaista (tai samaa eri väreissä). Muutoin en tuollaista kautta muistakaan, että pukeutumisessa olisi pitänyt saada samanoloista kuin toisella. Leikeissä toki oli vaihe, jolloin piti aina saada juuri se lelu, jolla toinen oli leikkimässä. Mutta tämä ei kohdistunut pelkkään sisarukseen vaan ilmeni tietyssä iässä ihan hoitoryhmässäkin. Lahjoissa sen sijaan ollaan pyritty olemaan mahdollisimman tasapuolisia ihan tietoisesti.
En muista :)
30.3.2016 at 20:05Meillä lahjoissa taas meni jouluna niin epäreilusti (aikuisen näkökulmasta) kuin vaan voi. Kuopus sai lätkäkamat ja esikoinen netistä tulostettuja kiiltokuvia. Puolustukseksi on sanottava, että kiiltokuvilla oli nii-iin paljon enemmän tunnearvoa, sillä ne olivat samanlaiset kuin mulla lapsena, ja niiden perään oli monta kertaa harmiteltu kun olivat jo huonossa kunnossa ja paljon vaatteita hävinnyt. Kumpikin oli tyytyväinen lahjaansa, eikä ainakaan vielä ollut katkeruutta ilmassa. Myöhemmin kun tajuavat paremmin tavaroiden arvoa, voi tietty alkaa kaihertaa. Miten musta tuntuu, että pojat muutenkin saa paljon kalliimpia lahjoja. Siis kaikilta sukulaisilta.
krista
30.3.2016 at 22:04Mä oon vahvasti sillä kannalla, että lapsen kokemus reiluudsta on se, mikä ratkaisee! Aikuinen voi ajatella just hintaa, mutta lapsi enemmän sitä, miten tärkeä/rakas se asia itselle on <3 Esimerkiksi mä oon tässä aiemmin kirjoittanut, että Silva halusi synttärilahjaksi Tähkäpää-barbien. No, nyt se näki lelukaupassa (käytiin ostamassa ystävälle synttärilahjaa) sellaisen Frozen-figuurin, joka maksoi vaan muutaman euron - oisko ollut 3 kpl kympillä. Ja päätti, että haluaa mieluummin SEN. Ei lapsi sitä silleen osaa ajatella, että mikä on rahallisesti arvokasta. Ja hyvä niin <3 Se aika tulee sitten kuitenkin varmasti myöhemmin :D Toki siinä vaiheessa on ikävä, jos huomaa, että "heeeei toinen on saanut paljon kalliimmat lahjat" :)
En muista :)
30.3.2016 at 22:33Joo, mä luulen, että niitä lätkäkamoja ei muista kukaan kymmenen vuoden päästä, mutta paperinuket säilyy mielessä (ja ehkä tallessakin) pitkään <3
krista
30.3.2016 at 22:43Niiii-iiin totta! Ja jos lapsi on yhtään samantyyppinen kuin minä, niin tuollainen ”juuri tällaiset oli äidilläsi, kun äiti oli lapsi” -jutut ovat niitä rakkaudella vaalittuja ja toivottavasti niitä, jotka voivat siirtyä seuraavallekin sukupolvelle vielä! <3
Kippuralla
17.4.2016 at 09:04meillä tytöt on 5 ja loppuvuodesta 9 =) ja edelleen tykkäävät pitää sekä samanlaisia että samoja.
joko niin että molemmilla on hameet/hupparit/lenkkarit/neuletakit napeilla, tai sitten samoja. meillä on muutamia samoja vaatteita tytöillä ja muutamia samoja mutta erivärisiä. toki tuo ikä- ja kokoero tekee tästä vähän hankalampaa, että löytää niitä.. tytöt siis saattavat kysyä monesti että äiti voitko ostaa meille samanlaiset.