Parantumattomimmallakin (ahhaha nämä suomen kielen sijamuodot) optimistilla on ollut täällä vähän optimismit hukassa. Tämän Helsingin talven ja tammikuun kanssa, ja ehkä vähän muutenkin.
Niinpä näin maanantain (hups nyt onkin keskiviikko) kunniaksi kiskon väkisin itsestäni kymmenen positiivista ajatusta. Kiskon, kiskon, kyllä sieltä jotain täytyy tulla!
Kas näin:
1. Mun tämän aamun toppavaatteet pitivät vettä lähes puolet kävelymatkasta.
2. Taapero sanoi ”hauskaa päivää” eikä huutanut enää läheskään koko aamua.
3. Hakumatkalla mun kengät olivat niin vähän märät, että kenkien märkyyttä ei edes huomannut ennen kuin vasta ulkona.
4. Myös toinen mun rukkasista oli melkein kuiva.
5. Taaperon sokerimaalaus tahmasi vaan sen talvitakin, jonka pinta on helpommin pyyhittävissä sekä maton, joka oli muutenkin menossa pesuun.
6. Huomasin, että mun ei tarvitsekaan tehdä apurahahakemusta, koska siinä on sellainen kriteeri, minkä perusteella en sitä kuitenkaan saa.
7. Ei ole enää aamuisin ja iltaisin läheskään yhtä pimeää kuin pari viikkoa sitten vaan näkyvyyden estää ainoastaan hernerokkasumu.
8. Sain tähän postaukseen toisenkin kuvituskuvan, koska ylempää kuvaa ottaessani olin vahingossa räpsäissyt kuvan omasta läpimärästä kädestäni.
9. Taaperon liukastumisesta ja hampaiden lyömisestä hiekkalaatikon reunaan tuli vain aika vähän verta.
10. En keksinyt enää omaa, joten lainasin optmismia some-kaverilta: Kovalla ja liukkaalla alustalla liikkuminen kuulemma kasvattaa eri lihaksia kuin pehmeällä liikkuminen – joten tämä talvi on ollut tehokasta motoriikkaharjoittelua taaperolle.
Että loistava maanantai hei!
Joo joo joo keskiviikko.
Ps. Olin aiemmin tänään aikeissa kirjoittaa positiivisena asiana myös sen, että kukaan meidän perheessä ei ole kipeä. Nyt on.
17 Comments
Lauralis
29.1.2025 at 18:31Ihan en kyllä ehkä kuitenkaan tavoittanut sellaista positiivisuuden aaltoa. 🤭
Mä tarvitsin tänään otsalamppua vielä 8.30 kun ulkona ruokin eläimiä. Silloin näkemäni kiiluvat silmät puutarhassa oli kuitenkin onneksi kauriin eikö suden.
Oletko muuten miettinyt blogin ”pääkuvan” ( vai miksi sitä sanotaan) vaihtoa? 😊
krista
29.1.2025 at 18:48Mut hei sentään yritin! :D Ja haha tuo sun ”oli kauris eikä susi” ois ollut hyvä jatko tuolle!
–
Hihi en oikeastaan :D Siis miettinyt pääkuvan vaihtoa! Tuo on niin älyttömän hieno kuva, en ikinä saisi/löytäisi parempaa tai edes läheskään sitä tasoa kuin tuon Sissi Vuorjoen ottama kuva! Jos nyt joskus elämässä tulisi joku ammattilaisen ottama kuvamahdollisuus, joka istuisi täydellisesti banneriksi, niin tietysti silloin! Mutta eipä ole toistaiseksi tässä öööö kymmeneen vuoteen tullut sellaista eteen :D
Leena K
29.1.2025 at 19:18Eiks oo kiva että oli monta talvea putkeen ihan siedettävää? Ja nyt voi jo alkaa odottaa kevättä…
krista
30.1.2025 at 09:25No tää on positiivista ajatttelua! Itse en vielä tähän eilen kyennyt, mutta ehkä sitten (lauantaina?), kun aurinko seuraavan kerran vähän pilkahtaa :)
A
29.1.2025 at 19:20Mun positiivisuus on sitä luokkaa, että ehkä lapsukainen ensi viikolla jo pääsisi kouluun (hän on ollut nyt 1,5 viikkoa kotona sairastamassa, voi huoh). Ja voi mikä onni on, että yli 10 vuotiaan lapsen vanhempina voidaan sumplia miehen kanssa työaikatauluja, ettei kipeä lapsi joudu koko päivää olemaan yksin kotona (sellaisia 3-4h yksinoloja vaan). Ja ollaan miehen kanssa vielä pysytty terveinä. Ja olen toiveikas, että lapsi olisi kunnossa, kun ensi viikolla on yläasteen valintakoe (kääk, siis yläaste, voi vitsi). Ja ehkä vajaan kuukauden päästä ollaan Espanjassa (ihan hiihtolomasella vaan).
—
Meilläpäin on myös ihanasti lumet sulaneet, ettei liukasta ja jäätä enää ole. Ja parvekkeella odottavat sukset voi vielä kellarivarastoon (mahtavaa, ehdin mun 2 päivää kestäneen hiihtokauden aikana hiihtää 8km yhteensä!) ja alkaa ajatella kesän parvekeistutuksia. Yksi harvinainen aurinkoinen päivä viikon sisään ja parvekkeella (lasitettu) nousi lämpö jo 25 asteeseen. Eipä siis hetkeäkään, kun voi syödä etätyöpäivän lounaat parvekkeella valohoidossa. Ja öö … emmätiä. Miksi on taas ikuinen marraskuu…
krista
30.1.2025 at 09:29Hei hyviä optimismin pilkahduksia vähintäänkin! Ja kääk, toivottavasti meille ei iskenyt noin pitkä tauti: 5-henkisellä perheellä toi olisikin sitten vähintään kuukausi sairastamista, jos oikein sopivasti vuorotellen menisi… Hups, tuo ei taaskaan ollut optmismia! :D Mutta pidetään peukkuja, että toipilas siellä pääsee jo vähitellen kouluun, paranemisia!
–
Mutta kuulostaa kivalta etenkin tuo Espanjan lomanen. Meillä ei ole tänä vuonna sitä kokonaista kuukautta tulossa (niisk), mutta pääsiäisenä ajateltiin käydä siellä ”toisilla kotikulmilla”, kun on muutamia vapaapäiviä siinä. Mutta uuuuuh pääsiäinen on jotenkin niin kaukana, huhtikuun lopussa vasta. Ja ääh, taas ei ollut positiivista. Ois pitänyt sanoa: sitten on varmaan jo ihanan lämmin! Täytyy vielä treenata tätä :D
Jp ja kirppu
29.1.2025 at 19:25Oliks tää sellanen postaus, että tähän pitää omatkin posit listata. Listaan kuitenkin:
-sain poljettua 10km kuntopyörällä 6 viikon mykoplasman sairastamisen jälkeen
-tammikuu on lopuillaan
-aloitin työt niin, että 4 päivää viikossa, ja lapsi saa olla isän kanssa kotona
-tällä lapsella on sellainen isä, jolle voi vauvan jättää huoletta (pitääkö tähän mainita että se pärjää ehkä jopa paremmin kuin minä ❤️😂)
-selvisin hengissä kaksista isompien lasten kaveri/sukulaissynttäreistä (häly on vaikeaa miulle)
-oon maailman ainut, joka tykkää tällaisesta talvesta
-koiraa ei kannata pestä, kun kelit on kuitenkin huonot
-tuli tammikuussa ihan oikea palkka ja tili ei ole tyhjä.
-Saako vielä kehua omaa puolisoa kuin huippu se on
-isoimmat huolet vauvasta helpottanut
Jos univelkaisena sain laskettua oikein, niin 10 tuli❤️ Ja varmaan vähän miettien olisin saanut toisen 10. Ja takaan, että en oo optimisti. Enemmän realisti/pessimisti ei pety tyyppi
krista
30.1.2025 at 09:31Tää oli just sellainen! :) Ihana lukea näitä, näistä itse asiassa itse saa vähän posia imettyä, kun huomaa toisten kivoja pieniä (ja isompiakin) asioita ja tavallaan hoksaa, että no onhan niitä oikeasti itselläkin.
–
Ihanaa, että teillä loksahtaa uusi arki tuolla tavalla, kuulostaa tosi hyvältä <3 <3 <3
Anna
29.1.2025 at 19:28Omia positiivisia tästä ilmastoehdistuskuplasta tältä sateiselta maa… ei kun siis keskiviikolta. Sotkit nyt minunkin aivot xD
1. Metsässä oli jää sulanut kokonaan polkujen ulkopuolelta, eli liukasta pystyi välttelemään.
2. Kukaan päiväkotiryhmäni lapsista ei astunut massiiviseen koirankakkaan, joka oli jätetty siivoamatta lasten majan etupihalle (rajasimme sen kivillä kuin nuotion ikään, jotta kukaan ei myöskään astuisi siihen).
3. Pipo kastui läpi vasta paluumatkalla päiväkodin parkkipaikalla.
4. Omalla taaperolla oli ollut tosi hyvä päiväkotipäivä.
5. Sateesta huolimatta (vai juuri siksi) lähdettiin metsään eikä jääty pihaan. Se tekee aina hurjan hyvää.
6. En joutunut aamulla hipsimään pihalle neljän jälkeen laittamaan autoa lämpöön (aamuvuoro).
7. Näin keikkalaisena pystyin täyttämään päivän tyhjät kohdat pyörittämällä vaatteita kuivurissa (hanska nurin, toinen oikein, märät lämpimimpään kohtaan, kuivemmat vähän syrjempään).
8. Muistin muistuttaa aamulla, että oma taapero saa mukaan hoitoon kuravaatteet ja saappaat.
9. Nämä sateet luultavasti täydentävät pohjavesivaroja, jotka olivat täällä alueella vähissä loppukesästä/alkusyksystä.
10. Sateesta huolimatta meillä oli ihan todellä ja oikeasti tosi kiva metsäretki.
10+ Kaikkien motoriikka kehittyi tänään erilaisissa maastoissa ja alustoilla sohjoisesta hangesta niihin jäisiin polkuihin :D
krista
30.1.2025 at 09:32Kiitos kymppiplussasta, eli mun viimeisen kohdan krediitit kuuluvat siis tosiaan tänne! <3
-
Nyt mun alkoi tehdä mieli metsään! Hyvillä varusteilla ja hyvällä asenteella (mun pitäis vähän treenata tuota asennepuolta just nyt) tuo vois olla oikesti kivaa. Pitääpä ottaa tavoitteeksi ens viikonlopuksi!
EmppuL
29.1.2025 at 20:07Pyysin mun 3-vuotiasta keksimään tästä päivästä positiivisia asioita (on kipeänä ollut kotona). Täältä pesee:
-On saanut leikkiä yläkerrassa
-On saanut makoilla sohvalla
-On katsottu muumia
-Ja Frozenia
-Söin kaiken ruoan
-On ollut tosi kiva päivä!
Ja sit vielä kirjurin eli äidin posit:
-Ei ollut mitään aikataulua eli ei myöskään kiirettä
-Oli hyvää ruokaa
-Lapset ollut tosi iloisia vaikka ollaan kauheassa räkätaudissa
-Tammikuu on kohta ohi xD
krista
30.1.2025 at 09:33Oi miten ihanaa, nämä on tosi aitoja kivoja asioita – ja kipeyden keskelläkin nähdä tällaisia <3 Nuo 3-vuotiaat osaa tuon positiivisen ajattelun luonnostaan. <3
Riika A
29.1.2025 at 20:16Tervetuloa Fugeen! Täällä… sataa. Ja kohta kolme viikkoa on joku porukasta aina ollut kipeänä. Tällä hetkellä me molemmat aikuiset yhtaikaa. Mutta päivän positiivinen: kaikki lapset on nyt terveinä, joten kunhan aamuisin on saatu Boltattua lapset tarhaan on aikuiset saaneet reuhassa sairastaa monta tuntia. 😊
krista
30.1.2025 at 09:34Ou noooooouh! Paljon paranemisia sinne! Onko satanut paljonkin? Viime vuonna oli paljon pelkoa siitä veden loppumisesta/säännöstelystä, oisko tämä talvi sitten vähän helpottanut tilannetta…?
Neili
29.1.2025 at 21:15Yksi äiti kertoi, kuinka 2-vuotias oli kysynyt aamulla matkalla päiväkotiin: äiti, missä se kaunis aamu on tänään?
Monena aamuna tammikuun aikana olivat ihailleet kaunista aamua.
krista
30.1.2025 at 09:34Oi, erinomainen kysymys! Tän mäkin haluaisin tietää! <3
Nadja
30.1.2025 at 09:40Positiivisuusterveisiä meidän 12v:sta: huomenna onkin taas perjantai ja ylihuomenna on jo helmikuu ja sitten ihan pian jo hiihtoloma. Ja 7v:n huomautus perään: ei hiihto-, vaan kevätloma. :D
Lämpimiä halauksia Tampereelta ja paranemista toipilaalle! Toivottavasti te muut pysytte terveinä <3