Eräässä Fuengirolan leikkipuistossa (Parque de le Fantasia) on satuteema; lähinnä se näkyy satuaiheisina patsaina ympäri puiston.
Tänään puistossa ”Mikä satu tämä on? Miten se satu menee?” -kysymyksiin (huonosti) vastatessani tajusin, miten vähän perinteisistä saduista muistankaan. Tai miten saatan muistaa vain pieniä pätkiä tai hahmon nimen, mutta en kokonaista juonta. Esimerkiksi Bremenin soittoniekat – siinä eläimet menivät päällekkäin torniksi, näen silmissäni kuvankin. Mutta miksi?
Laitetaanpa tähän käyntiin pieni kuva-arvoitustehtävä: tunnistatko nämä sadut? Mistä hahmosta on kysymys, ja millainen tarina se satu on. Ja hei: kokeillaan ilman googlea! Itsekään en siis ole vielä googlannut näitä; googlataan vasta jos kukaan ei muista :)
1. Huilunsoittaja, alla hiiriä tai rottia:
Itselläni on tästä hämärä muistikuva, mutta en saa päähäni sadun nimeä enkä kyllä juontakaan.
2. Tyttö antaa ruokaa oravalle:
No okei tää on helppo. Pienenä outona lisäelementtinä toki mainittakoon, että miksiköhän tuo koira (haha) tuossa kieltään lipoo; samoin myös tytön sivussa oleva kilpikonna ei kovin hyvin istu siihen maailmaan, jossa itse olen tottunut sadun kuvittelemaan.
3. Kissa vaatteet päällä:
Tämän hahmon nimi ja sadun nimi ovat minulle niii-iiiin tuttuja! Mutta mitä siinä sadussa tapahtuikaan? Ei mitään mielikuvaa.
4. Rotta, jolla rahaa ja juustoa:
Ei mitään käsitystä. Ehkä tätä ei kerrota Suomessa?
5. Possu jolla trumpetti ja tuollaiset työvälineet:
Ensin sanoin, että en tunne satua. Mutta sitten Silva alkoi kertoa sitä, ja mähän muistin. Jotenkin.
Puistosta löytyi myös kaksi tämän possun kaveria – ja sitä en muuten yhtään tiedä, miksi heillä on soittimet.
7. Hiiri, joka mahdollisesti menee kasikuvassa naimisiin:
Myös tuossa kirjapatsaassa on joku satu. Kasikuvassa hiiri menee kai naimisiin; muuten en oikein saa kuvista selvää.
No niin, vastauslistaa tulemaan! Montako tunnistat?
Itse tunnistin yhden kokonaan, yhden lapsen avulla, yhden nimen tasolla ja yhden ”joo joo mä tiedän tän, mutten just nyt saa päähäni” -tasolla.
Heh oisko se sitten 1/6. Avustettuna 2/6 ja lempeästi tulkittuna 4/6. Pistäkää paremmaksi! Ei googlea!
11
Kuu
1.2.2017 at 20:561. (Jonkun kaupungin) pillipiipari. Hiiret seuraa huilunsoittajaa pois kaupungista.
2. Punahilkka. Tyttö kävelee metsän läpi mummolaan mutta susi (joka kuvassa lipoo huulia) on jo syönyt mummon ja syö tytönkin! Metsästäjä leikkaa mummon ja tytön pois vatsasta.
3. Saapasjalkakissa. Köyhällä pojalla on ystävänä kissa joka onnistuu huijaamaan kuninkaalle ja kaikille muille että poika on rikas ja ylhäistä sukua. Poika saa prinsessan ja linnan. Kissa saa saappaat.
4. Tästä ei mitään tietoa..
5. Kolme pientä porsasta. Yksi possu rakentaa talon oljista, toinen oksista ja kolmas tiilestä. Susi haluaa syödä possut ja puhaltaa kumoon kaksi ensimmäistä taloa mutta ei tiilitaloa!
Tähän täytyy suositella Ylen loistavaa kuunnelmasarjaa saduista! Meille kun yleensä on tuttuja vain Grimmin veljesten versiot, mutta noita kuunnelmia kuunnellessa yllätyin miten muinaisilta ajoilta ja kaukaisista maista tutut sadut on oikeasti peräisin. Alkuperäiset tai väliversiot oli myös aina täynnä seksiä ja väkivaltaa, koska satuja kerrottiin ennen aikuisten kesken. Esimerkiksi prinssi onnistuu saamaan Prinsessa Ruususen raskaaksi tämän nukkuessa..
http://areena.yle.fi/1-3641006
krista
1.2.2017 at 22:24Joo just pillipiipari on tuttu sana! Mutta en muistanut yhtään, että miten tuo juoni meni; muistin vaan, että se jotenkin lumosi hiiriä :)
–
Punahilkan loppuakaan en muuten muistanut! Ja Saapasjalkakissasta myös tuon nimen, mutta en juonta :) Hei kiitos vinkistä, täytyypä kuunnella! Mua ihan hurjasti kiinnostaa kans ne ”sivujuonet”, aika hurjaa tuo nukkuvan prinsessan… kröhöm… no: raiskaaminen. Huh huh, kun noin ajattelee!
Paula
1.2.2017 at 21:01Hauskaa!
1. Hamelnin pillipiipari. Poika kai houkuttelee kylää kiusaavat rotat pois huilun avulla? Saiskohan niistä peräti jonkun palkkionkin.
2. Aattelin punahilkaks, jota susi siinä himoitsee syödäkseen, mut sun kuvauksen jälkeen en oo yhtään niin varma :D
3. Saapasjalkakissa. Puhuva kissa auttaa kilttiä poikaa rikastumaan.
4. Ei hajuakaan
5. Kolme pientä porsasta. Possuilla on eri materiaaleista rakennetut talot, joita susi puhkuu ja puhaltaa, kunnes tiilitalo ei sorrukaan. Akuankkaversiossahan näiden nimet on veli huilu ja veli viulu et ehkä ne on jotain muusikoita?
6. Ei tietoa
krista
1.2.2017 at 22:32Hamlenin! Oiskohan se tosiaan ollut Hamlenin; kuulostaa tutulta!
–
Joo mäkään en ole ihan varma, miten se kilpikonna tuohon satuun liittyy – susikin on yllättävän kesy versio :D Mutta kyllä se tietty se oli :D
–
Muusikkopossuja; joo oisko ollut…? Yksi soitti näistä marakassia, yksi rumpua ja yhdellä oli tuollainen trumpetti (?).
–
Nelosta ja kuutosta vielä kaivataan! Oisko ne jotain tän alueen tyypillisiä satuja, joista suomalaisessa perintessä ei ole versioita…? Oisko Espanjassa asuvia kuulolla…?
Annu
1.2.2017 at 22:014: maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri, mutta mis se toinen on? :D tai fernand ja bianca ilman biancaa…
krista
1.2.2017 at 22:35Hei voisko tää tosiaan olla maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri…? Me käytiin se katsomassa nukketeatterissakin, mutta en tuosta hoksannut. Mutta tuossa kyllä ilmeisesti oli jotain naimisiinmenosta, joten en ihan varmasti nyt tätä uskaltais sanoa vielä 100 % oikeaksi… :)
–
Oi mä tykkäsi tuosta Bernard ja Biancasta, se oli joku leffa/sarja silloin, kun mä olin lapsi!
Leena
1.2.2017 at 22:281. Hamelnin pillipiipari: pojalle on luvattu palkkio, jos hän saa hävitettyä rotat kaupungista. Rotat seuraavat huilunsoittajaa ja hyppäävät jokeen. Pojalle ei kuitenkaan makseta luvattua palkkaa, joten piipari soittelee huiluaan, ja kaupungin lapset seuraavat häntä eivätkä vanhemmat näe lapsiaan enää koskaan….
krista
1.2.2017 at 22:32Oho! Aikamoinen! Onkohan tää nykyään kerrotussa versiossakin… Aika karuja nää jotkut tarinat!
Päivi / Puolivälissä
1.2.2017 at 23:15Se on ihan karsea tarina! Viime kesänä meillä kävi vieraita, jotka olivat juuri käyneet Hamelnissa. Toivat tuliaisiksi pehmorotan (eh…) ja satukirjan Hamelnin pillipiiparista. Ekan lukukerran jälkeen kirja päätyi pannaan. Satu lasten joukkomurhasta ei jotenkin sytytä.
krista
2.2.2017 at 11:27Huh huh! Luulisi, että se loppuosa ois siitä jo poistettu; että rotat lähtee kaupungista, senpituinense. Vanhoissa saduissa on kyllä aikamoisia juonia :(
Ebe
1.2.2017 at 23:21Minäkin muistan tämmösen hatarasti! .Ja tuosta kohta neljästä tulee mieleen joko se maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri TAI sitten ”hiiri se kissalle takkia ompeli”-taru
Ebe
1.2.2017 at 23:25Ja possuiata siinä ok veli Ponteva, veli Huilu ja veli Viulu :)
Ebe
1.2.2017 at 23:26Voihan *ruma sana tähän* tätä puhelimen tekstinsyöttöä! Niinkuin ois kännissä kirjoittanut :’D
krista
2.2.2017 at 11:28Hihi nyt kun sanoit ja luin tuon kommenttisi, niin sehän tosiaan kuulosti vähän humalaiselta – sun kännykkä ehkä oli juhlatunnelmissa :D Mun puhelin tekee just samaa, ja vaikka ois itse kirjoittanut oikein, se saattaa perhana vie muutella sanoja vielä ihan miksi sattuu…
Huopatossutehtailija
2.2.2017 at 12:42Itse muistan kuulleeni Pillipiiparista version, jossa kostoksi palkkion maksamatta jättämisestä hän kyllä houkuttelee kaupungin lapset mukaansa, mutta sen sijaan että tappaisi heidät (tai tekisi jotain muuta kamalaa) hän vie heidät satumaahan, jossa on karuselli, leluja ja karamelleja ja kaikkea ihanaa. Minulle on jäänyt mieleen juurikin satukirjan kuva tästä onnelasta, joten tämä satu ei ole jättänyt minulle traumoja, itse asiassa se oli yksi suosikeistani lapsena. Toisaalta, nyt kun ajattelee, niin se että lapset viedään pois vanhemmiltaan tuntuu nyt aikuisena aika karmaisevalta, olipa paikka millainen paratiisi tahansa. Voisikin virkistää muistiaan ja lukea vanhoja satuja uudelleen ihan omaksi ilokseen – esimerkiksi Bremenin soittoniekat soittaa (heh) kyllä jotain kelloja päässäni, mutta mitään eläintornia en siitä muista. Tarinat varmasti tuntuisivat aika erilaisilta nyt, ja huomio kiinnittyisi eri asioihin. On mielenkiintoista, että usein nuo vanhat sadut tuntuvat pelottavammilta aikuisena kuin lapsena.
krista
2.2.2017 at 13:26No hei paljon parempi loppu; vaikka vanhemman kannalta silti karmaiseva :)
–
Vanhoissa tutuissa saduissa on kyllä vaikka millaisia kauheuksia, mitä ei lapsena oikein tajunnutkaan. Esimerkiksi Hannun ja Kertun alku; eiks siinä vanhemmat aio myydä lapsensa vai antaa pois vai mikä se olikaan se syy, miksi ne Hannu ja Kerttu metsään ylipäänsä lähtevät…
Google my friend
2.2.2017 at 07:37Toi rotta on ”El Ratoncito Pérez” espanjalainen hammaskeiju, siellä hiiret vaihtaa hampaat rahaan tai makeisiin
krista
2.2.2017 at 11:30Ooo loogista, kyllä kyllä! Ei hammaskeiju vaan hammashiiri :) Mutta heeeeeei, googlen käyttö oli kiellettyä! :D Hehe no tää ei ois ehkä selvinnyt ilman sitä, eli joo saat anteeksi :)
murina
2.2.2017 at 09:47Bremenin soittoniekoissa ne eläimet menee torniksi, koska ne pelästyttää talossa olevat rosvot, että saa niiden ruoat. 1. Hamletin pillipiipari, johdattaa huilun avulla rotat pois kaupungista palkkiota vastaan (ja tuo ne takaisin kun ei meinaa rahojaan saada). 2. Ekana tulis mieleen punahilkka, jota susi kyttää. 3. Saapasjalkakissa, huijaa velhon muuttumaan hiireksi ja syö sen, että isäntä saa itselleen velhon linnan. 4. Ei mitään käsitystä. 5. Iso paha susi ja kolme pientä possua?
Mervi
2.2.2017 at 12:56Tuo viimeinen ”La Ratita Presumida” löytyy meidän poikien espanjankielisestiä satukirjasta! (Mieheni on espanjalainen). Se kertoo pinnallisesta ja kauniista hiirineidistä, joka haluaa naimisiin (muistaakseni). Kosijaa on jos minkälaista, mutta kukaan ei kelpaa. Kunnes kissa tulee kosimaan. Sitä en muista miksi se kissa sitten kelpaa (en käytä googlea ;)), mutta hiiri ja kissa menevät kuitenkin naimisiin. Ja lopuksi se kissa kai syö sen hiiren :D Tai ainakin yrittää syödä. Sadun opetus on kai se, ettei pidä olla niin pinnallinen. Tai ”moni kakku päältä kaunis”. Tai jotain :D
krista
2.2.2017 at 13:24Ha haa, mahtavaa! Ja nytpä kerron lisää meidän tulkinnasta: Joel tuota satua ”käänsi” siellä puistossa – se ei siis koskaan ole opiskellut espanjaa, mutta sillä on sellainen kummallinen kielipää, että se jotenkin pystyy muutaman täällä vietetyn kuukauden jälkeen ymmärtämään paljon ja kommunikoimaan perusjutut espanjaksi. No joo, mutta siis Joelin ”käännös” tästä oli tosiaan hyvin samansuuntainen kuin tämä! Mahtavaa!
Koo
2.2.2017 at 13:23Meille on vaari jostain kirpparilta ostanut sellasen satukrijan jossa on vanhoja satuja mutta Richard Scarryn hahmoilla (Hessu-kissa ja Mato Matala jne). Aluksi vähän vierastin sitä, kun nirppanokkana ajattelin että pitää olla *aitoja* satuja, mutta se kirja olikin tosi kiva ja lapset halus kuulla niitä moneen kertaan ja monta vuotta ollaan sitä luettu. Siinä ei ole kaikkia, mutta esim toi Bremenin soittoniekat on ja Punahilkka ja Kultakutri ainakin. Ainakin tulee tarinat jotenkin tutuksi, yleissivistyksen kannalta ;)
Mulle on käynyt joskus niin, että oikeen ylpeenä ajattelen kertoa lapsille iltasaduksi jonkun vanhan sadun, vaikka Pinokkion, mutta en sitten muistakaan sitä yhtään :D Onneksi wikipediasta saa äkkiä itsensä päivitettyä muutamalla silmäyksellä ja sitten sen pystyykin jo kertomaan. Tosin monena kertana mulle on itsellenikin tullut ylätyksenä millainen se satu alunperin olikaan. Vesitetyt Disney-versiot hieman erilaisia :D
–
Mä muuten itse ala-asteikäisenä ahmin kaikki HC Andersenin sadut mummolassa kun sillä oli niitä kirjoja ja vaikka ne oli monasti tosi surullisia ja raakojakin, niin tykkäsin tosi paljon. Siinä iässä ei enää mitään traumojakaan jäänyt. Yhdessäkin tarinassa lapsi kuolee ja äiti lähtee jostain Manalasta sitä etsimään ja sitten menettää silmänsä ja äänensä ja mitä kaikkea siinä matkan varrella.
–
Yksi satu josta tykkäsin jo alta kouluikäisenä oli sellaisessa kirjassa (jonka vieläkin näen sieluni silmin) kuin Aurinkoiset Kesäsadut. Sen nimi oli Onnellinen prinssi, ja se näki jalustaltaan mitä kaikkea kauheuksia sen kaupungissa tapahtuu, ja pyysi kyyhkystä viemään köyhille pikkuhiljaa rubiinisilmänsä ja timantit miekasta ja kultaukset vartalosta jne. Loppujen lopuksi patsas oli ruma ja kaupunkilaiset poltti sen ja jäljelle jäi sen lyijysydän. Ai että mä halusin kuulla sen monta kertaa :) Mitähän se musta kertoo… :D
A
2.2.2017 at 14:47Näistä vanhoista hurjista saduista tulee mieleen kun luin tyttärelle iltasaduksi Meidän Marikkia. Mielikuvissa ihanaa Astrid Lindgren kerrontaa vähän kuin Melukylän lapset, vaan väärässä olin ja rankasti (Marikki on Lindgrenin realististi kautta, opin myöhemmin). Sen mä vielä pystyin hanskaamaan, että naapurin isäntä oli juoppo (naapurin poika ja vaimo hoiti leipomon ylläpidon), mutta siinä vaiheessa kun Marikin perhe kulkee vaivaistalon ohi ja siellä on mies jolla päästä viiraa (koska miehen vaimo hukuttautui lapsen kanssa) ja mies kidnappaa Marikin pikkusiskon, niin iski sellainen sensuuri että huhhuh. Sivukaupalla eteenpäin onnelliseen loppuun ja seuraavana päivänä Marikki meni takaisin kirjastoon.
Devika Rani
3.2.2017 at 12:39Onpas vaikeaa kommentoida ettei tulis luettua muiden vastauksia. :D
1. Pillipiipari, olikohan nimessä myös paikka..?
2. Punahilkka
3. Saapasjalkakissa
4. ?
5. Apua, mikä tän sadun nimi on?? 3 possua ja iso paha susi??
6. ?
Vaula
3.2.2017 at 23:15Hahaa tiesin lähes kaikki, koska olen katsonut talven aikana meidän nelivuotiaan kanssa kaikki suomenkieliset Taotao-jaksot YouTubesta! Näköjään pandamuori kertoikin aika perinteisiä tarinoita :)