Maanantain ”mulla-ei-ole-riittävästi-aikaa-lapsille-Ryhmä-Hau-kasvattaa-meidän-lapset” -syöveriini löytyi heti seuraavana päivänä yllättävä tee-se-itse -terapiamuoto.
Eilistä ”psykologit vastaavat” -postausta varten selasin nimittäin tämän vuoden kuvia. Mulla on tietokoneella paljon sellaisia sekalaisia ”kaikki kuvat 150617” -tyyliin nimettyjä kansioita, joihin olen vaan tuupannut välillä kameran muistikortin tyhjäksi. Ja noita kuvia selatessani tajusin: sehän ei pidä ollenkaan paikkansa. Siis se, että lapset vaan täällä meillä videoita katselisivat ja koskaan ei tehtäisi mitään yhdessä. Höpö löpö. Sehän on vain mun tunne. (ja sinänsäkin tietysti tunne on jo kuuntelemisen arvoinen juttu; merkki siitä, että jotain voisi tehdä toisin)
Okei on kausia, mutta on sitten myös toisenlaisia kausia. Nämä kuvat (huonot ja tärähtäneetkin; ja ne ehkä niitä parhaita joskus ovatkin) näyttävät kuitenkin perheen, joka viettää aikaa yhdessä. Ihan kivaakin näyttäisi olevan. Huonoja hetkiä ei ole ikuistettu, haha.
On aina vähän randomia, että mitkä kuvat päätyvät blogiin ja mitkä jäävät ”kotialbumiin”, eli kansioihin tietokoneen syövereihin. Tänään kaivoin lisää kuvia – näitä ei ole (ehkä?) blogissa koskaan näkynyt. Tässä meidän perheen satunnaista meininkiä kuluneen vuoden 2017 aikana.
…koska mikäänhän ei estä tekemästä vuosikatsausta jo syyskuussa :D
Vuoden ensimmäiset 3 kk eleltiin vielä Espanjassa:
…ja seuraavat 5 kk Suomessa:
Nyt Suomen-syksyä vielä 2,5 kuukautta jäljellä ja sitten taas siirrytään tuonne ”uuteen etäkotikaupunkiin” Fuengirolaan.
Joo. Kyllä me sit kuitenkin pärjätään <3
27
