Sen tietää, kun se tulee vastaan.
Joskus ihan yllättäen. Kulman takaa. Juuri silloin, kun sitä ei tajua odottaa. Se iskee heti tajuntaan, ja silloin tietää, että Se se on:
Se Oikea.
Tämä tapahtui San Gimignanon pienessä kaupungissa Italiassa. Vietimme Joelin kanssa Italian-matkamme toista kahdenkeskeistä päivää ja ajelehdimme pitkin keskiaikaisen kaupungin kapeita katuja.
Mikä siinä olikin, että käännyimme juuri siitä kulmasta ja näimme pienen kultasepänpajan? Ja mikä sai meidät astumaan ovesta sisään?
No mutta siinä se sitten oli, keskellä vitriiniä ja upeasti valaistuna: juuri oikea vihkisormus.
Kun me viime vuoden syyskuussa sanoimme ”Tahdon!”, emme halunneet ajatella sormuksia, häävalsseja tai -kakkuja. Ja ihan hienosti ollaan jo vajaa vuosi naimisissa oltu ilman niitäkin. Asenteeni sormuksen suhteen oli ”no ehkä jos ihan täydellinen sattuu joskus vastaan tulemaan”. Se voi tapahtua ylihuomenna tai vaikka kymmenen vuoden päästä.
Ja San Gimignanossa se sitten tapahtui.
Sormus on käsityötä, mallina arkeologisista kaivauksista löytyneet etruskien muinaiset korut. Niin ja etruskithan olivat kai niitä ensimmäisiä, joiden on todettu vihkisormuksia käyttäneen.
18 karaattia pelkkää täydellisyyttä.
Täydellisyyttä juuri minulle.
Niin joo paitsi:
Hmm, pitivätköhän etruskit vihkisormuksiaan peukalossa…?
Pienentää sitä siis täytyy.
2
Katie
31.5.2013 at 10:16Vauvau! Aika huikea. Voisin kuvitella että täydellisen kristamainen.
Ja kiva että kävitte San Gimignanossa! Ihana paikka, eikö?
Kristaliina
31.5.2013 at 23:07Kiitos! Ja just nimenomaan ”mun näköinen”: me tajuttiin se heti, kun tuo sormus nähtiin. (vaikka ei siis oltu edes vihkisormusta etsimässä, kunhan vaan pyörittiin ja kulutettiin aikaa) Pajan pitäjäkin taisi vähän hämmentyä, kun me vaan tyyliin todettiin, että joo, toi me otetaan – se oli niin selvää :)
Joo, ihana paikka oli! Aika täynnä kyllä turisteja, mutta siellähän me muiden turistien joukossa sujuvasti vaelleltiin pitkin poikin. Upea aurinkoinen ilmakin sattui – ja tosiaan toinen päivä yli vuoteen (eka oli se Siena), kun oltiin ihan kahdestaan. Vau.
Jenn-
31.5.2013 at 10:17No munkin kihlasormus oli puol vuotta ties missä sormessa, vaan ei nimettömässä, ennen kuin vein sen pari viikkoa sitten pienennettäväksi. Enää täytyis muistaa laittaa se aamuisin sormeen, kun en tykkää nukkua sormukset sormessa.
Kristaliina
31.5.2013 at 23:13Hih joo saa nähdä, missä vaiheessa mä saan ton hoidettua :) Minne sä muuten veit pienennykseen? Vinkkejä otetaan vastaan! :)
Jenn-
2.6.2013 at 09:04Vein sen lopulta Itiksen Kultajouseen. Kyselin useammasta paikasta ja hinta-arviot vaihteli välillä 35-100 euroa. Halvin oli siinä aikatalkon Kultajousessa, mutta en sitten jaksanutkaan viedä sitä sinne, vaan vein seuraavaksi halvimpaan.
Dalmi
31.5.2013 at 10:18Oi miten kaunis! Vau, ohhh ja iih!
Kristaliina
31.5.2013 at 23:09Hih kiitos!
Tyyne
31.5.2013 at 11:04Minäkin etsin vielä sitä oikeaa sormusta, toivottavasti tulee pian vastaan! :)
Ja pakko mainita, että kyllä sitä ihan hienosti menisi vihille ilman juhlia, kakkua ja valssiakin, mutta… ehkä juhlien (kuin juhlien) järjestämisessä on muut syyt motiivina, kuin että ei voi mennä vihille/täyttää 1v./30v./valmistua/jne. ilman että niitä juhlisi ;)
Kristaliina
31.5.2013 at 23:11Toivottavasti Se Oikea Sormus tulee pian vastaan sinuakin!
Joo, totta kai monet on motiivit – ja mikäs sen kivempaa kuin juhliminen. Mä itse asiassa veikkaan, että meidänkin naimisiinmenoa juhlitaan vielä joskus (jälkikäteisesti siis), kun meillä on sellainen juhlienjärjestämisfiilis. Vaikka 10-vuotishääpäivänä jos ei muuta :)
Tuulie
31.5.2013 at 12:10Kaunis ja ihanan uniikki! Sopii hyvin kantajalleen :)
Kristaliina
31.5.2013 at 23:09Kiitos, se on kyllä just ihan ”mua”! :)
millis (Ei varmistettu)
31.5.2013 at 15:58Ihana ja ainutlaatuinen tapa löytää ainutlaatuinen ja ihana sormus. Sen täytyy olla just se oikea. :)
Kristaliina
31.5.2013 at 23:08Samaa mieltä! :)
Liisa
2.6.2013 at 22:34Kaunis sormus. Onko Joelilla jo oma? Vai tuleeko hänelle sormusta lainkaan?
Meillä on sormukset vielä kaivertamatta. Tänä vuonna juhlitaan kolmatta hääpäivää (eli nahkahäitä, lolz).
Kristaliina
3.6.2013 at 00:14Kiitos!
Joelille ei tule sormusta ollenkaan (ainakaan toistaiseksi) – ei tykkää koruista. Tästä itse asiassa puhuttiin joskus alkuaikoina; Joel totesi, että sille isoin este mahdolliselle naimisiinmenolle joskus on se, että se ei vois kuvitella käyttävänsä sormusta. Mä olin ihan, että täh. Voihan sitä naimisissa olla ilman sormustakin. Joel vaikutti aika yllättyneeltä. Ja helpottuneelta :)
Mäkään en itse asiassa todennäköisesti käytä tuota silleen ”joka päivä” -tasolla. En ole viime aikoina oikein käyttänyt sormuksia ja tuntuisi jotenkin ahdistavalta, jos nyt mukamas ois jotenkin pakko-pakko :) Eli pidän silloin, kun on sormusfiilis, ja kun sopii yhteen vaikkapa korvisten kanssa :)
Tshih ai kolmas on nahka :)
Papyli
5.6.2013 at 23:46Todella kaunis sormus ♥
Meidän piti alunperin mennä naimisiin kahdestaan maistraatissa, mutta mentiinkin naimisiin pojan ristiäisten yhteydessä ja kirkollisessa vihkimisessä pitää olla sormukset. Niinpä ostettiin miehelle äkkiä halpa hopea sormus ja itse sain äidiltä hänen ja isän vanhan kihlasormuksen. Nyt kun oma isä menehtyi juuri ennen häitä en ehkä haluakkaan vaihtaa toiseen sormukseen. Suunnitelmana meinaan oli ostaa molemmille myöhemmin ”mieluisat sormukset”.
Bianca** (Ei varmistettu)
18.4.2014 at 21:51Taianomainen sormus keskeltä taianomaista paikkaa, täydellistä!