Meidän ”vauva” Seeluskainen (1v 4kk) on juuri nyt siinä mahtavassa vaiheessa, missä näkee pienen pään oikein pihisevän intoa imeä uusia sanoja ja niiden merkityksiä sisäänsä – ja muodostaa niistä itse omaan suuhunsa sanoja. Joel sen totesi yhtenä päivänä ihan ääneenkin: Seelasta ihan näkee, että hän on aivan valmis alkaa jutella meidän kanssa.
”Katsokaa, miten hienosti mä osaan jo itse pukea!”
”Sanooko jo ”ei” – että eijeijEI”, kysyi äitini puhelimessa.
Ei sano! Mutta sanoo että ”joo”! Joo joo JOO.
Kun äiti tai isi tajuaa tulkita taaperon eleen oikein (”mitä Seela haluaa – näytä, mitä Seela haluaa, näytä äidille, näytä… …haluatko…. potalle (päänpyöritystä)… vettä (päänpyörutystä)… lukea kirjaa…?”) Seela hihkaiseen riemukkaan JOO-huudon – ja ihan juuri sellaisella oikealla äänenpainolla. JOO! Koko elämä on yksi iloinen pirteä JOO!
(pysyypä maailma tasapainossa – kolmevuotias isosisko kun vastaa tämän talon vastustelupuolesta)
Heleän JOO:n lisäksi naperon sanavarastoon kuuluu tällä hetkellä ainakin.
Hyvä – tää oli se ensimmäinen sana (täällä), käytössä edelleen
Pää – tämä on Seelan mielestä parasta ikinä mitään. ”PÄÄ” ja oman pään taputusta. Myös kaikki hatut ja kypärät ovat ”pää!”
Avaa – yleisin sana, tarkoittaa kaikenlaista antamista – ja myös avaamista. Esimerkiksi ulos halutessaan Seela menee paukuttamaan ulko-ovea huutaen ”avaa! avaa!”
Mennään – tätäkin käytetään jatkuvasti, kätevä sana. Kun napero vastustelee uuden toiminnon aloittamista (esim. syömään meno), voidaan todeta, että ”mennään” ja lähteä käsi kädessä kulkemaan. Siinä vaiheessa naperokin innostuu ”mennään! mennään!” ja koko vastustaminen unohtuu.
Kukka – oh, eilen opittua. Kukka! Kukka! Kukka! Maailma on täynnä kukkia Seelan silmin – kaikki auringot, tähdet ja vaikkapa pyöreänmalliset logot ovat nyt kukkia.
Vanhempien tulkintaa tarvitaan mm. näissä:
Paa – paperi
Paaj – pallo
…ja vaikkapa:
Tättä – vettä
Tätti – maitoa (imetystä)
Tyttu – tutti
Tätä – tuo/tämä
Tät-TÄ – TAJUA NYT JO HEMMETTI VIE, MITÄ MÄ TARKOITAN
Ai niin, ja kukan lisäksi eilen tuli toinenkin uusi sana.
Kopodikopodi.
Ihan selvä hevonen. Ensin kotona kirjasta, sitten myös vietnamilaisen ravintolan koriste-esineestä. Myöhemmin myös lehmästä – no hei kavioeläin mikä kavioeläin.
Mun pieni on jo näin iso. Äiti ehkä just nyt halkeaa onnesta ja ylpeydestä.
2
Korppu (Ei varmistettu)
25.8.2015 at 12:15Mutta! Missä vaiheessa Seelasta on tullut blondi?! :D
Kristaliina
25.8.2015 at 13:30Seela on meidän kesäblondi! <3 Saas nähdä, onko väritys pysyvä myös talviolosuhteissa :) Joel on lapsena ollut ihan valkotukkainen ja iholtaan tummapigmenttinen – voi olla, että Seeluska tulee siinä(kin) isäänsä. Onhan se muutenkin ulkonäöltään ihan pikku-Joel <3
Vyyhti (Ei varmistettu)
25.8.2015 at 12:27Parhaita asioita vanhemmuudessa on päästä seuraamaan lapsen puheen kehitystä, se vain on jotain niin uskomattoman kiehtovaa. Ensin se oppii jokeltelemaan ja toistamaan äänteitä, jossain vaiheessa tulee sanan alku, sitten kokonainen sana. Pian tulee jo monta sanaa, sitten pidempiä sanoja ja pieniä lauseyritelmiä. Oih niitä ihania omia sanoja, jotka se keksii ja sitten taas unohtaa! Kohta se jo osaa soveltaa sääntöjä: kukkan, minälle, pitkämpi. Ennen kuin huomaakaan, se osaa puhua ihan oikeita lauseita ja kertoa mitä jänniä asioita sen päässä liikkuukaan. Se osaa kertoa tunteistaan, ajatuksistaan, toiveistaan. Se väittää vastaan ja perustelee mielipiteitään, kertoo menneestä ja odottaa tulevaa. Se osaa vitsailla ja keksii sanaleikkejä, harjoittelee kirjaimia ja keksii tarinoita.
Miten huikea matka tähän kolmeen vuoteen onkaan jo mahtunut!
Kristaliina
25.8.2015 at 13:32En kestä, miten hyvin kirjoitettu! Just näin, varastit mun ajatukset ja puit ne sanoiksi!!!
Toi on kans mahtavaa tosiaan tuo kielioppisääntöjen soveltaminen. Mun oli noin ziljoona kertaa tarkoitus Silvan puhumaanopetellessa kirjoittaa just tuosta; en tiedä, kirjoitinko koskaan… Mutta just noin! Huikeaa!
Vierailija (Ei varmistettu)
25.8.2015 at 12:28Puheen kehitys on sitten kivaa seurattavaa!
Meillä kolmonen on Seelaa kuukauden vanhempi poika ja meinasinkin, että kärsimättömänä äitinä kohdalleni varmaan nyt on annettu myöhään puhuva lapsi. Mut ei, 1v3kk iässä täyttelin erästä tutkimuskyselyä ja jo tuolloin käytössä oli viitisentoista sanaa. Nyt 1,5v lähestyy parin viikon päässä ja viime viikolla kuulimme ekat kahden sanan tokaisut: anna kukka ja tyttö pois <3 Muita ahkerassa käytössä olevia sanoja ovat auto, tyttö, pois, kakku, kukka, kakka, potta, aa-aa (nukkuman), ai-ai (sattuu), anna, pää, napa, pupu, haukku, ammu… Päivähoidon aloitus on nyt lykännyt puhumista taka-alalle, kun uutta seurattavaa ja touhua on niin paljon, mutta epäilemättä uusia sanoja imetään sielläkin päivittäin. Ei tosiaan oikein voi enää vauvasta puhua.
Vierailija (Ei varmistettu)
25.8.2015 at 12:29Ai niin, sanoohan tuo myös ”äiti”, joka tasapuolisuuden nimissä tarkoittaa myös isiä.
Kristaliina
25.8.2015 at 14:29Vau, tosi paljon sanoja!
Ai niin, tulee meilläkin tietty myös äiti – paljon harvemmin kyllä kuin esimerkiksi AVAA. Seela ilmeisesti olettaa, että kaikki ymmärtää, että käsky koskee äitiä tai isiä :)
EMerituuli
25.8.2015 at 13:51Hihii! Meillä kaikki liikkumisvälineet on autoja, eli hevonenkin on luonnollisesti sitten hauto :D Lehmä on muuten sorkkaeläin. Kavioeläimiä on yllättävän vähän: ainoastaan sarvikuonot, tapiirit ja hevoseläimet kuuluu ”kopukoihin”. Mutta ihana Seela ja osaapa hän jo paljon sanoja! :)
Kristaliina
25.8.2015 at 14:25Lehmän sorkat – kummallista :) Mulla oli tuossa itse asiassa ensin mukana ”öö vai onks lehmä edes kavioeläin” -lisähuomautus, mutta nappasin sitten pois, kun sotki tekstin luettavuutta :) Ois kannattanut pitää mukana :D
Hauto :D :D :D :D Ihana!
EMerituuli
25.8.2015 at 16:55Et arvaa kuinka paljon nauroin sarvikuonojen ”kavioille” (vaikka kyllähän ne tosiaan aika lailla kaviot on) ja sitä, että kuulivat samaan jengiin esimerkiksi aasien kanssa :D :D
Vierailija (Ei varmistettu)
25.8.2015 at 15:07Meidän perheen autot on Volkkareita ja 1,5 v sujuvasti kutsuu niitä autoiksi. Taannoin tuli tutut uudella Volvollaan pihaan ja poika kovasti osoitteli meidän autoa hokien ”auto, auto”. Volvoa ei suostunut nimeämään ollenkaan autoksi kuin vasta seuraavalla visiitillä :-D Muutoin kyllä ihan sujuvasti kutsuu kaikkia nelipyöräisiä autoiksi, oli kyseessä sitten traktori, puimuri tai rekka. Ja off topic, tuo poikalapsen moottorivehkeisiin kiinnittämä huomio on meillä ihan eri kertaluokkaa kuin tytöillä koskaan.
Vierailija (Ei varmistettu)
26.8.2015 at 12:02Meidän poika ei 9-vuotiaana tunne vielä yhtään automerkkiä. 5-vuotias likka tuntee kaikki. :)
Pyjama
26.8.2015 at 12:28Arvasin, että ei tarvitse kommentoida, että joku on ehtinyt ensin mainitsemaan sorkista. :D
Kärttyri
25.8.2015 at 14:17Kavioeläin – sorkkaeläin. Potaatou – poteitou
Kristaliina
25.8.2015 at 14:26Irak – Iran :)
Eevih (Ei varmistettu)
25.8.2015 at 16:12Heh, juuri tuo sanojen opettelu ja sellainen tosi selkeä ”älyäminen” lapsen kehityksessä oli tosi mielenkiintoista seurattavaa kun hoidin kesän n. 1,5v (siis apua miten pahoja katseita sain leikkipuistossa kun sanoin lapsen iän noin leväperäisesti, muut käytti enemmän muotoa esim 15,5kk :D) poikaa joka mun hoitojakson aikana kekkasi monia sanoja. Myös kävelemisen ja liikkumisen opettelu oli niin täynnä vauhdin riemua että teki ihan mieli itsekin oppia se uusiksi jos se vaan olisi mahdollista :D