Siivoaminen ei ole mälsää!

Terkut Espanjan-kodin siivouspäivästä!

Olinko tuon otsikon kirjoittaessani:
a) kännissä?
b) valehtelija?
c) päästäni sekaisin?

d) ufojen kaappaama ja kaksoisolennolla korvattu?

Mutta siis oikeasti. Siivoaminen täällä ei jostain syystä ole yhtään mälsää. Osansa on varmasti jonkinlaisella uutuudenviehätyksellä, mutta on tässä varmasti muutakin. Ehkä?

Yksi iso tekijä on varmasti kaappitila ja se, että tavaraa meillä on täällä kuitenkin mukana rajattu määrä. Siis paljon tavaraa meillä täälläkin on, mutta silti ei koko elämän muistot 80-luvulta asti ja kaikki perityt jutut päälle. Täällä tavaroille on mahdollista antaa oma paikkansa, jolloin ne on myös helppo siivota sinne takaisin paikoilleen. Vaikka meillä puutalossakin on jatkuvasti tavaroidenjärkeistysprojekti päällä, se on kuitenkin ihan selkeästi sellainen loputon suo. Yhdestä päästä kun järjestää, niin toinen jo falskaa.

Ja toinen juttu on varmaan se, että vaikka esteettisesti rakastan vanhaa, kulunutta ja runsasta estetiikkaa, kovin siistiltä se ei ainakaan meillä kotona näytä – ei edes silloin, kun on vasta siivottu. Aina on vähän rempallaan.

Täällä Espanjan-kotona puolestaan on kiiltävät ja uudet pinnat, heh ja sellaiset Sotka-henkiset huonekalut. Ei yhtään ”meidän” näköistä esteettisesti siis. Mutta hitsi että täällä on nopea ja helppo pitää paikat puhtaan näköisinä. Siivoamme pari tuntia, ja sitten on kaikkialla täysin siistiä ja kiiltävää. Puutalossa kun siivoaa pari tuntia, kukaan ei voi edes päätellä, että missä se on siivous on oikein tehty ja koska.

Koti täällä on jotenkin siivottavissa, toisin kuin koti kotona.

Mutta silti: on se puutalon oma koti tietysti se omanlainen. En mä sitä mihinkään vaihtaisi ja juuri sellaisen olen halunnutkin. Mutta nyt vaan jotenkin niin kouriintuntuvasti ymmärrän sen eron, että mikä ero on pitää siistinä vanhaa puutaloa tai kiiltäväpintaista suht uutta (pinnoiltaan) kerrostaloasuntoa.

Hei että ei me siis ollakaan sotkuisia, mutta ne on vaan ne olosuhteet hei!

Tähän mä aion jatkossa vedota.

Ja sit noihin ufoihin kans.

*******

Mutta muutamia kodin koneita täällä kyllä ihan akuutisti kaipaa. Heh ja tarkoituksella siis kodin koneita eikä kodinkoneita. Tarkoitan siis koneita, joita meillä kotona puutalossa on, mutta tässä kodissa ei ole.

Ja koneita, joiden käyttöarvon näköjään syvimmin tajuaa silloin, kun niitä ei ole käytettävissä.

1. Rikkaimuri

Oi halleluuja. Oho tulipa kirkollisesti. Mutta kirkollisesti tai ei – mutta oijoijoijoi, kuinka kaipaankaan sitä nurkan sinistä töröttäjää, jonka on voinut bongata about jokaisesta puutalon keittiöstä otetusta kuvasta. Esimerkiksi Instassa täällä ja täällä. Rikkaimuri, oi rikkaimuri.

HUH enpä ole tajunntkaan, miten valtavasti meidän ruokapöydästä kamaa oikein tipahtelee lattialle. On se sitten ruokaa tai pienten askartelijoiden silppua ja kaikenmaailman glitter-whatever-paljetteja. Puutalossa ne tulee aina suraistua rikkaimuriin saman tien; varmaan monta kertaa päivässä ja ihan huomaamatta. Täällä kun ei ole rikkaimuria, keittön pöydän alunen näyttää about koko ajan kamalalta.

Samoin rikkaimurilla meillä kotona vetäistään eteisen hiekat usein. Ja yksittäiset villakoirat muutenkin. Ja kun se on kädessä, sillä suihkaisee vähän sieltä täältä kävellessä – ja on vähän niin kuin huomaamatta siistimpää kuin ilman rikkaimuria.

Suomessa voi hyvin riittää ”iso imurointi” kerran kahteen viikkoon (heh ja silloinkin usein siivoojan tekemänä). Täällä muutaman päivän jälkeen näyttää jo etenkin keittiön pöydän alusta… …aikamoiselta.

2. Imuri

Siis sellainen joka imee eikä haise.

Yyyyyyyyyh en ole muistanutkaan, millaista se voi pahimmillaan olla, kun imuri löyhkää. Ei siis tuoksahda tai haise, vaan löyh-kää. Tällä meidän imurilla on ihan varmasti imuroitu joskus jotain… …hyvin kuollutta. Yyyyyyyyh.

3. Pyykinlajittelusysteemit

No, tämä ei ole kone vaan korisystemi. Mutta siis ooooooh miten ikävöinkään puutalokodin pyykinlajittelua. Täällä olemme taas tässä:

Kävelisinkö tästä pyykkikasojen yli…? Graaaaah!

Mutta siitä olen superiloinen, että täällä on pyykkikone. Ja oikein hyvä sellainen. Huh. Mutta joo hajoilen taas tuosta lattialle siirtyneestä pyykinlajittelusta.

4. Tiskikone

Tästä ohimennen mainitsinkin täällä – eli aiemmin Espanjan ja Suomen kotien varusteluita vertaillessani.

Mutta siis j*mankauta sitä käsintiskaamiseen menevää aikaa! En yhtään ihmettele, että ennen tiskikoneen käyttöönottoa perheeäidit käyttivät astioiden tiskaamiseen ja kuivaamiseen 30 000 tuntia elämästään (lähde: Wikipedia täällä). Siltä se tuntuukin. Oh kun päästään kotiin, aioin oikein hekumoida astianpesukoneen täyttämisellä ja tyhjentämisellä, oh oh oh! Muistan muuten täysin elävästi sen tunteen, kun ensimmäisen kerran kodissani oli astianpesukone (sitä ennen olin varmaan ollut seitsemän vuotta ilman tiskikonetta). Oh oh oh! Ihana päästä siihen tunteeseen taas uudestaan kiinni. Oh oh oh!

Hahaha tuli tuollainen spontaani pieni tiskikonehekuma tuossa. Sori.

Nyt pyyhin vielä työpöydän pölyistä. Sitten koko asunto on siivottu.

Koko asunto. Siivottu.

Mindblown.

23