Singer Singerillä

Mulla on ollut jo useamman vuoden kotiarkeen liittyvä unelma.

Meinasin kirjoittaa, että kodinsisustusunelma, mutta eihän tämä mitään sisustusta ole, vaan ihan pelkkää funktionaalisuutta.

Mutta siis! Olen unelmoinut, että meillä kotona olisi aina valmiina oleva ompelupiste. Oi kyllä, tällä tasolla on perheenäidin unelmat.

Miettikää, mitä ihanuutta: kun aamulla huomaa, että kalsareissa on reikä, voisi vaan puolessa minuutissa sur-rur-rur. Ja sitten jalkaan.

Enkä käyttäisi niitä reikäkalsareita monta vuotta joka ikisen kerran ajatellen, että hitsi kun ensin saisi korjautettua ompelukoneen, sitten asetettua sen jonnekin, sen jälkeen viritettyä langat, ommeltua reiän umpeen ja pakattua ompelukoneen taas takaisin jonnekin kaappiin. Ääääh, näännyin jo.

(todistusaineisto huhtikuulta 2020 täällä, nyt tuon just paikkasin tämän, jonka kanssa oon elänyt nyt vuosikausia)

Ehkä jos olisi joku kiinteä ompelemispaikka, jossa revenneen sauman kiinnisurauttaminen olisi nopeaa ja helppoa, sitä tosiaankin tulisi tehtyä.

Ehkä.

Äidiltäni peritystä ikivanhasta kasariompelukoneesta ei kerrassaan tullut enää toimivaa; se oli temppuillut jo vuosikausia, ja sen kanssa tehtiin vaikka minkälaisia DIY-korjausviritelmiä. Välillä toimi, välillä ei. Lopulta pelkästään ei. Huoltoon huoltoon joo joo joo, taidettiin olla 1,5 vuotta silläkin aikomisen tiellä.

Sitten sisuunnuin ja ostin tuollaisen edullisenpuoleisen pienen Singerin. No niin, askel kohti perheenäidin unelmaa!

Seuraava kysymys: mihinkäs sen ompelupisteen sitten sijoittaisi?

Toiveissa oli tosiaan pysyvä ompelupaikka eikä niin (kuten ennen), että kone olisi pitänyt aina erikseen kaivaa kaapista.

Keittiön pöydälle? Nääh, hukkuisi rojun sekaan. Hmmm, paikat vähän vähissä.

Kunnes hei! Tietysti! Singer Singerillä, tässähän sen paikka tietysti on!

Tuo pöytätarkoituksessa toimiva vanha Singer on mummiltani peritty, ja ihana! Pöytälevyn alla sen konekin on koristeellinen, ja koko sen tarina minulle tosi tärkeä: Niihin aikoihin Posiolle oli vaikea saada tällaista ”luksustavaraa”, ei sinne tainnut mennä silloin vielä tietäkään. Jos en ole ihan väärin ymmärtänyt tai lapsen mieli tehnyt uneensekoittuvia tepposia, tuo kone toimitettiin jopa trokareiden välityksellä: keskellä yötä jäitä pitkin Posionjärven yli. Päivisin sitä pidettiin piilossa.

Olen aina tuntenut sellaista syvää sielunyhteyttä juuri tämän Karjalasta evakkoon lähteneen, pienen, iloisen ja puheliaan mummini kanssa, vaikka yhteisiä vuosia meillä ei ollut monta. Olen aina vuosien ja vuosikymmenien aikana kuvitellut, että millä tavoilla hän olisi minua tukenut ja kannustanut, jos vaan olisi saanut elää pidempään. Minulla on häneltä ”käsinkosketeltavina muistoina” vain tämä Singer, rukki sekä pari valokuvaa lapsuusjouluista. Ja muistot tietysti. Vieläkin itkettää, kun ajattelen vanhaa, ilmeisesti jopa mummin Karjalasta tuomaa Tatjaana-nimistä nukkea, josta mummi oli supsuttanut korvaani ”hoida sinä tätä sitten, kun minusta aika jättää”. Mutta sitä ei sitten mummin ajan jälkeen koskaan löytynytkään, oli kuulemma kaatopaikalle mennyt. Voi Tatjaana! Anteeksi mummi, en saanutkaan Tatjaanaa hoitooni.

Kävin juuri Google Mapsista katselemassa vanhaa mummilaani. Se on remontoitu sellaiseksi, että sitä ei enää edes tunnistaisi. Tuota rinnettä joskus kirmasin alas rantaan. Siinä kasvoi paljon kissankäpäliä, joita aina silittelin. Miten ne olivatkin niin pehmeitä!

Ovatkohan kissankäpälät vielä siellä?

Ehkäpä siksikin tämä Singer on minulle niin tärkeä. Sen laatikoissa on vielä mummin käyttämät langat ja neulat, en ole sieltä halunnut niitä siivota.

Oi, menipä tunteelliseksi!

Heh sisustuksellisesti tämä vanha upeus on tietysti aika paljon hienompi kuin tämä valkoinen muoviversio, mutta ei tässä nyt sisustuksesta olekaan kyse vaan revenneen haarasauman ompelemisesta, haha.

Joskus kyllä kutkuttaisi myös käydä tuon vanhan poljettavan Singerin kimppuun: oi, jos siitäkin saisi vielä toimivan! Veikkaan, että hyvinkin saisi siitäkin vielä toimivan. Jos haluaisi sitten oikein kunnolla perinnefiilistellä mummin jalanjäljissä, oih!

Mutta nyt toistaiseksi surauttelen meidän perheen ratkenneet saumat tällä pikkukoneella. Singer Singerillä.

Luvassa toivottavasti vähän vähemmän ”laitan vaan kato tähän pitkän paidan, kun muuten mun reidet näkyy rei’istä” -pukeutumisvalintoja tulevaisuudessa!

21