Tänä aamuna klo 9.30 meidän auton takapenkillä näytti tältä:
Sinne se tirppa nyt sitten jäi.
Päiväkotiin.
Joo oltiinhan me tietysti ajateltu, että tirppa on päiväkotiin enemmän kuin valmis. Siksihän tämä päätös tehtiinkin. Olin kuitenkin varautunut siihen, että harjoittelua tehdään pitkään ja kiireettä.
Tai ei ainakaan näin nopeasti.
Ensimmäisenä päivänä olin koko (puolikkaan) päivän meiningeissä mukana. Olin kuitenkin heti alusta asti mahdollisimman paljon taustatarkkailijana jossain mahdollisimman kaukaisessa nurkasssa olen-paikalla-mutta-olen-niin-kuin-en-olisikaan -tyyliin. Ensimmäisenä päivänä tirppa oli ”hoidossa” myöhäisaamusta päiväuniaikaan asti; päikkäreille mentiin kuitenkin kotiin.
Samoin toisena päivänä olin mukana, vaikka Silva oli jo sitä mieltä, että ”sä voit kuule jo lähteä”. Tällöin tirppa oli ”hoidossa” välipalaan asti – eli myös lepohetken (ei nukkunut) ja sen jälkeisen leikkiajan.
Kolmantena päivänä olin mukana aamulla vajaan tunnin, ja sitten lähdin pois. Joel haki Silvan iltapäivällä välipala-aikaan.
Ja nyt tänään, neljäntenä päivänä, tirppa heilautti eteisessä ”heippa” ja hyppelehti innoissaan ja taakseen vilkaisematta jonnekin sen vanhan puutalon uumeniin leikkimään. Kuulemma oli jotain teatteripantomiimileikkiä alkamassa.
”Se minua nyt kyllä kovasti kiinnostaa!”, tirppa hihkui.
Oih, kuulostipa kivalta minunkin korvaan.
Sinne se sitten meni teatterileikkiin ja äiti ei enää päässyt mukaan.
Yksi puuttuu kyydistä <3
Kuulemma ”takapakit” ovat kyllä yleisiä; kun lapsi jonkin ajan kuluttua hoksaa, että hei tännehän tullaankin jatkuvasti. Mutta ehkä meidän kaavailtu ”kolme päivää viikossa ja osapäiväisesti” -rytmi pitää homman tirpan mielestä vähän niin kuin harrastusmaisena.
Täytyy iloita hyvästä alusta.
Vaikka oudoltahan tämä arjen muutos tietysti edelleen tuntuu.
69
vannikkila
21.9.2015 at 14:27Meillä takapakkia tuli kun hoitopaikka vaihtui – mutta samalla tosiaan siis vaihtui koti, joten ehkä muutoksia vain oli liikaa. Nyt kuitenkin jo vilkutetaan äidille(kin, isälle vilkutettu jo pidempään) hoitopaikan ovella ja kävellään aamupalalle tai leikkimään.
Kasvavat pienet <3
krista
21.9.2015 at 14:30<3 nää pienet, jotka on niin isoja ja sit niin pieniä <3
Silva on muuten kotona halunnut leikkiä paljon vauvaa viime viikosta alkaen. Siis sellaista, että Silva on vauva ja Seela on isosisko. Varmasti on ikään kuin vastapainona tarve olla vielä ihan pieni, kun hoidossa on niin iso tyttö ja reipas <3
murina
21.9.2015 at 19:43Meillä 3v on monta kertaa hoidon aloituksen jälkeen puhunut, että kotona hän on niin niin pieni. Samantien aina jatkaa, että hoidossa voin olla iso.
Ninnuli
21.9.2015 at 15:04Moi!
Tsemppiä päiväkodin aloitukseen. :) Hei olen jonkin aikaa miettinyt tuota etusivua. Kun uusimman kirjoituksen alla näkyy pienempänä vanhat kirjoitukset aikajärjestyksessä niin voisiko niiden vanhojen kirjoitusten minitekstinpätkien ja kuvien yhteyteen saada näkyville kuinka monta kommenttia mihinkin kirjoitukseen on tullut? Kiinnostuneena seuraan keskusteluja ja olisi huomattavasti helpompi, ettei tarttisi aina kliksauttaa juttua auki tarkistaakseen onko tullut uusia kommentteja, vaan niiden määrän näkisi numerona jo siinä etusivulla.
krista
21.9.2015 at 15:32Kiitos!
Joo hei tuo on tosi hyvä kehitysehdotus – sitä vinkattiin jo kerran aikaisemminkin ja se on kyllä sellainen, minkä ehdottomasti haluan toteutukseen! Omat taidot sellaisen koodaamiseen loppuivat kuitenkin kesken, mutta ajattelin, että se olisi sen verran hyvä ominaisuus (just keskustelun kannalta), että siitä oon varmaankin jossain vaiheessa valmis ihan maksamaan jollekin oikealle koodarille. Riippuu tietysti myös vähän siitä, että mitä se maksaa ja onko mahdollsita :D Eli toivotaan, että lähitulevaisuudessa on tulossa!
hannah
21.9.2015 at 15:06Hienostihan tuo on mennyt ja tosiaan lyhyt hoitoviikko ja -päivät voi hyvinkin tehdä sen, että harrastusmoodilla menee. Ja 3-vuotiaalla on jo ajantajua sen verran, että satunnaisuus ei ole niin hankala juttu. 1-vuotiaalle tuollainen osaviikkoaloitus on usein vaikea, koska totutelu aloitetaan joka kerta alusta eikä lapsi hoitopäivien jälkeen ymmärrä, että sama tulee toistumaan, vaikka välipäiviä tuleekin. Mites te nuo unet nyt hoidossa olette järjestäneet, viettekö vaunut mennessäni vai opetteleeko Silva sisäunille?
krista
21.9.2015 at 15:40Totta! Silvalla on nyt selkeästi esim. ”muskaripäivä”, ”tanssituntipäivä” ja nyt myös ”hoitopaikannimitähän”-päivä – mutta just 1-vuotias ei varmaan osaisi ajatella vielä näin.
Silva ei ainakaan toistaiseksi ole näyttänyt mitään merkkejä siitä, että nukahtaisi hoitopaikan lepohetkellä; siellä luetaan satuja/kuunnellaan musiikkia, ei se sellaiseen ole tottunut nukahtamaan :) Vaunujen vieminen ei kuulemma onnistunut. Nyt toistaiseksi ollaan tehty niin, että Silva haetaan suht aikaisin (n. 14.30) ja se nukahtaa kotimatkalla ja nukkuu päikkärit siinä 15-17. Kesälläkin usein meillä venyi päikkärit siihen, joten tuo on ihan ok. Tietysti Seelan päikkärit on nyt sitten epäsynkronoituna tän kanssa; optimisteina yritetään kuitenkin, että kotipäivinä unet tapahtuisivat yhtä aikaa 13-16 ja hoitopäivinä sitten Silvalla myöhemmin.
Mutta aika tietysti näyttää, miten ne sitten menevät.
Veema
21.9.2015 at 20:08Olis aika hauska kuulla tämä myös Seelan näkökulmasta – miten Seela on reagoinut siihen, että Silva on osan aikaa poissa? Osaako ottaa ilon irti siitä, että saa olla kerrankin ainoa lapsi talossa?
krista
21.9.2015 at 20:37Oi kyllä – tämän päätin jättää bloggauksen aiheeksi ihan erikseen. Varmaan vielä tällä viikolla (tai viimeistään ens) tulossa!