Yllätyksiä (joskus jopa positiivisia) on kotipuutarhuriamatöörin elämä täynnä: kun ostaa manian vallassa torilta sipuleita ja tökkii ne sitten ohjeita lukematta randomilla maahan, niistä todellakin saattaa tulla kukkia seuraavana kesänä.
Siinä viime syksynä niitä maahan tunkiessa (ja jälkikasvun tarmokkaasti auttaessa) täytyy sanoa, että en olisi kyllä todellakaan tätä uskonut.
Tästä se lähti:
Näppäränä puutarhurina räpsäisin sitten vielä istutuksen jälkeen sipulipusseista kuvan, että muistaisin kevään tullen, että mitä on tullut istutettua.
Sen jälkeen yhtä näppäränä puutarhurina unohdin, että olin näppäränä puutarhurina räpsäissyt sen kuvan.
Ja kevään tultua olen sitten katsellut penkistä kohoavia tunnistamattomia kukkasia ja voivotellut, että voi voi voi olisinpa ollut niin näppärä puutarhuri, että olisin ottanut syksyllä sipulipusseista kuvan.
Näppärää. Kerrassaan näppärää.
Nyt tuota syysistutuskuvaa koneelta etsiessäni löysin kuitenkin ihan vahingossa myös sen näppäryyteni! Oi kyllä! Otin todellakin sellaisen kuvan! Mähän OLEN itse näppäryys!
Muistissa vaan ehkä vähän skarppaamista, hehe:
Nojoo, nyt kun pakkauskuviin vertaa, niin ovathan nuo aika minimaalisia nuo meidän sipulikukat. Mutta hei, eipä anneta sen häiritä! Vaan keskitytään siihen, että me istutettiin eka kertaa sipuleita ja niistä tuli ihan oikeita kukkia!
Sitä paitsi pakkauskuvat ovat luultavasti photoshopattuja, elämä ei.
Että kasvaa se sipulikukka tumpelollekin! Kasvun ihmeet ja silleen!
Kukkaketo 2017.
Ja sitten nuo tulppaanit. Nyt seuraavaksi mä ihan avoimesti myönnän tässä, että en ole koskaan mitenkään erityisesti fanittanut tulppaaneja.
Ne ovat jotenkin niin… …yksinkertaisia. Ihan kauniita toki, mutta niistä ei vaan tule mulle sellaista vau-efektiä niin kuin vaikka unikoista tai… …mikä se onkaan se hieno kukka, jonka nimen aina unohdan… …ne jotka kasvaa tuossa omassa penkissäkin ja joiden nimen joudun googlaamaan joka kesä… …pioneista! Niin, pioneista. Ikimuistoisista pioneista, jotka mä aina unohdan!
Mutta tulppaanit eivät aiheuta mulle mitään erityisiä väristyksiä.
Lapset kuitenkin siinä meidän sipulimaniassa valitsivat torikauppiaan pöydästä juuri niitä tulppaaneja, enkä alkanut niitä varsinaisesti vastustellakaan. Tulkoon sitten tulppaaneja.
Niistä punaiset ovat just niitä tavallisia. Mutta entäpä nuo kaksiväriset? Vau!
Taisin juuri muuttaa mieleni tulppaaneista. Ensi vuonna voisi kokeilla sellaisia kerrostettuja. Sellaisia hörselöisempiä. Kerrannaisia. Kerroksellisia. Tai mitä nyt sitten ovatkaan. Kerrastoja.
Jos muistan.
19
Siria
3.6.2017 at 19:36Nyt tuntuu vähän nillitykseltä, mutta oon saanut kuvan, että oot empaattinen ja ajattelevainen ihminen, niin uskallan sanoa ilman pelkoa lyttäyksestä :) Eli vaikka tiedän, että sanaa ”mania” käytetään usein arkikielisesti kuvailemaan innokkuutta, mutta kaksisuuntaista sairastavan läheisenä se aina iskee silmään negatiivisesti, kun sitä käytetään ns. väärin (anteeksi, jos näin ei ole).
Kauniita kukkia kuitenkin, varsinkin nuo kaksiväriset! Mukavaa kesää :)
krista
3.6.2017 at 19:54Hei enpäs ollut tullut ajatelleeksikaan, täytyypä kiinnittää jatkossa paremmin tuollaisiin huomiota! ♡
Miitu
3.6.2017 at 20:09Mulla on tullut nyt tässä päivänä muutamana mieleen vuoden takainen (?) kasvien ulkoilutus. Meillä kun kaksvuotias pikkuhortonomi kuljettaa ruukkukasvinsa aamuisin parvekkeelle ja iltaisin takaisin sisälle.
krista
3.6.2017 at 22:56Voi suloista <3 Joo, vuosi sitten oli se ulkoilutus, silloin aloitin ne kylvöhommat keväthuumassa :) Ulkoilutus on tärkeää :)
Omenapuustatas
3.6.2017 at 21:45En haluais myös nillittää mut ihan tiedoksi, että seinän viereen ei kannata missään nimessä perustaa kukkapenkkiä! Se voi aiheuttaa pahimmassa tapauksessa kosteusvaurion. Erityisesti jos on huono salaojitus (oliko teillä se uusittu?) voi pienikin kosteus aiheuttaa paljon haittaa sokkelissa!
Tiedän, että vanhoissa taloissa on usein kukkapenkit seinustalla – itse muuttaessani vanhaan puutaloon siivosin ne ensitöikseni pois. Vaikka puutarhanhoito ei olekaan intohimo, ihan joku perus puutarhanhoitoteoksen luku kannattaisi, opit paljon uutta :). Muun muassa niistä kukkapenkkien perustuksesta, perennoiden hoitamisesta ja vaikka kasvualueista ja mitä kukkia kannattaa minkätyyppiseen maahan ja alueelle laittaa :)
Toki vaihtoehto on blogata aiheesta ja kerätä ”viisastelijoiden” kommenteista uutta tietoa :D
krista
3.6.2017 at 22:53On tiedossa :) Mutta oot ihan oikeassa, tosi paljon näkee ihan korkeita kukkapenkkejä vanhojen talojen seinustalla, ja se tosiaan ei ole hyvä. Meillä ”oikea” kukkapenkki on tuolla keskemmällä pihamaalla (tulppaanikuvat on sieltä) ja juuri tästä seinustalta on karsittu ne viimeisetkin (oli vain muutamia) korkeat kasvit pois – eikä näitä matalia sipuleitakaan laitettu seinän viereen. Lisäksi korkea aito kivijalka ja rakentamaton kellari tekevät sen, että riski on oikeastaan olematon. Salaojat tehty muutamia vuosia sitten :)
–
Varsinainen rakennusvinkkiblogihan tää ei tietty ole, mutta hyvinkin voisi tehdä jonkun ”tiesitkö että” -jutun joskus :)
Torey
3.6.2017 at 22:14Mun tarttis istuttaa kanssa pioneja. Meillä oli kun muutettiin tähän, mutta joku kevät ne kai vahingossa hävitettiin kun pihaa uusiksi pistettiin.
Mä ripottelin simeninä herneitä ja kukkia pihalle aikasemmin. Nyt tässä niitä ja viime vuoden istutuksia katselin tossa… uskomatonta mutta niistä näyttäisi tulevan jotain. :D
krista
3.6.2017 at 22:57Pionit on kyllä <3 <3 <3 Mä en alkuun edes kunnolla tunnistanut niitä tuolta penkistä, mutta aina vaan sitten yllätyin, että OOOO mitä ihania. Onneksi en ole onnistunut tappamaan niitä :D
-
On nuo kasvun ihmeet kyllä ihania <3 Nyt heti jo miettii, että mitä kaikkea sitä muuta istuttaisi :)