Lähdin kiireellä (ylläri) hammasraudankiristykseen, Joel jäi aamupalalle lasten kanssa. Kun avasin ulko-oven, edessä lainehti kutsuvan aaltoileva valkoinen lumivaippa ja leppoisa nollan asteen lämpötila.
Kaivoin puhelimen esiin.
”Juu?”, Joel vastasi hyväntuulisesti.
”Hei täällä on kuule ihan tosi-tosi kiva ilma, et jos…”
”No-no-no-no-no-NO. Not a change.”
”Eiku vaan, että jos sä…”
”EN.”
(naurua)
”Okei, mutta sitä vaan, että täällä on aika kiva ilma, ihan nollakeli ja kaikkialla puhtaan valkoista.”
”No, nauti siitä sit se sekunti ennen kuin oot kahlaamassa siellä keskustan loskaläjässä.”
(tuut-tuut-tuut-tuut-tuut)
En ehtinyt edes jatkaa, että no oikeastaan täällä on myös jäinen tihkusade ja auraamattomat tiet. Ja neljä kiroilevaa kaupungin ulkotyöntekijää kaivamassa esiin bussipysäkkiä kinoksesta.
Ulkoillaan sit kesällä.
(Ps. Ei oikeasti tullut luuria korvaan. Lapin lisä.)
murina
13.1.2015 at 13:59Mä oon kanssa ”miks kukaan ulkoilee jos ei oo pakko” ihmistyyppiä (ja oon sitämieltä ihan riippumatta vuodenajasta) ja kyllä tänään taas kirosin, että pitäiskö sittenkin harkita toista autoa, kun tarvoin tuolla umpihangessa vaunuja työntäen…. Mut toisaalta, ihan yhtäpaljon mua ärsyttää auton kaivaminen esiin lumihangesta ja pienemmän lapsen pukeminen 5min automatkaa varten, että oikeestaan mun pitäiskin ehkä harkita kotikoulua tolle eskarilaiselle :D
Kristaliina
13.1.2015 at 20:10Jep. Sama. Niin paitsi kesällä. Vaikka tää on suorastaan vaarallista sanoa ääneen, ulkoilua pidetään meidän maassa niin itsestäänselvyytenä :) Oon joskus ajatellut vähän enemmänkin blogata aiheesta (siis että me ei ulkoilla), mutta tositaiseksi en ole uskaltanut :D
Riika V.
13.1.2015 at 20:37Ihan samaa mieltä. Mä ja lapset ulkoillaan vähän, koska meillä on koirat! Joidenkin mielestä varmasti aivan liian vähän, mutta mä oon jo päässyt siitä yli enkä jaksa potea huonoa omaatuntoa. Ei siis todellakaan joka päivä. Mies ja lapset ulkoilevat sitten viikonloppuisin vähän enemmän ja pappa vie usein Sofiaa mökille mäenlaskuun tms. Aleksanteri ei nuku vaunuissa eikä Sofia ollenkaan päikkäreitä, joten yritän aina silloin tällöin viedä niitä arkenakin ulos! ;) Kevät, kesä ja alkusyksy on tietenkin asioita erikseen.
murina
14.1.2015 at 10:32Joo en mäkään ensimmäisenä uusille tutuille huutele, että kyllä me voidaan ihan hyvin olla koko päivä sisällä, eikä ahdista yhtään! Ainut joka välillä saa ”haluan ulos” kohtauksia, on kuopus, mutta aika vähissä nekin on ollut nyt talvella, kun tota pakko ulkoilua tulee kuitenkin lähes päivittäin eskarimatkojen takia…
Ja kyllä mä sellaisiakin lapsia (ja aikuisia) oon tavannut, joiden on PAKKO ulkoilla joka päivä pari tuntia tai pää hajoaa, mutta onneksi meillä ei asu sellaisia ;)
maggggie (Ei varmistettu)
13.1.2015 at 14:20”lapin lisä” – haha, ihan mulle ennenkuulumaton termi, täytyy kyllä omia omaankin sanavarastoon!
Kristaliina
13.1.2015 at 20:05Joo toi on termi, jolla on totuuspohjansa :D
Täällä joskus kans kirjoitin: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/parasta-ikina-mitaan
Riika V.
13.1.2015 at 17:46Joo, kyllä siitä pitäis joku palkinto saada kun saa lapset ja ittensä puettua ulkovaatteisiin ja koirien kanssa pihalle asti. Ja sit vielä takas sisälle. Ei kestä sitä huudon ja hien määrää!
Kristaliina
13.1.2015 at 20:07Tsempparipalkinto! Mikäköhän ”linkkaa itseesi” -päivä mulla tänään on, mutta tähänkin tuli vanha linkki mieleen: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/tsempparipalkinto
Riika V.
13.1.2015 at 20:31No kyllä! Se juuri. :)
Vilhil (Ei varmistettu)
13.1.2015 at 19:05Just aiheesta juteltiin viikonloppuna! Ulkoilma ei ole mulle ongelma, mutta talvi on. Tai siis kylmä ja LUMI! Ajattelen itse niin, että ulkoilu on lapsille lähes sama kuin ruoka, juoma, leikki ja lepo. Eli perustarve. Vaikka ei itseä niin innostaisi, pakottaudumme joka päivä ulos lasten edun nimissä. Ja toivon, että kunhan lapset kasvavat ja pääsemme todenteolla puuhaamaan ulkona, niin innostuisin jälleen itsekin..:)
Kristaliina
13.1.2015 at 20:09Mulle taas puolestaan tuo lumi luo sellaisen pienen plussan tähän muuten ankeaan (kylmä!) talvieloon. Lumisäällä mä saatan jopa ulos innostua lähtemäänkin :)
Mut kesällä sit vastaavasti ollaan ulkona koko ajan! Aaaa paitsi jos sataa :D
Piipo79
13.1.2015 at 19:16Musta tänään oli niin superihanaa tehdä innosta kihisevän naperon kanssa lumiukkoa (mukaan liity vielä tuntematon mummo tyttärensä kanssa!) ja pulkkailla kun kerrankin ei ollut kylmä (eikä liian vetistä aamupäivällä), eikä edes tuullutkaan! Kerrassaan luksusilma Helsingissä. Kunnon varusteet kun oli niin ei edes tultu märkinä kotiin, jopa hanskatkin olivat kuivat vaikka kieriteltiin lumipalloja melkein parisen tuntia.
Kristaliina
13.1.2015 at 19:50Joel oli muuten (hehe, kerrankin) väärässä: keskustakaan ei ollut tänään loskapaskan kourissa, ainakaan silloin päivällä! Paitsi tiet. Mutta katselin esim. Ullanlinnassa yhtä leikkipuistoplänttiä, ja ihan ihanan valkoinen oli sekin! Siinä kulmalla tuuli oli aika voimakas (verrattuna meidän kotimaalaiskulmiin siis viiden kilometrin päässä), mutta mäkin kyllä määrittelisin ton luksusilmaksi helsinkiläisittäin :)
Vierailija (Ei varmistettu)
13.1.2015 at 21:00Onpas ihana kuulla, ettei kaikki muutkaan ulkoile! En ymmärrä, mitä tämmöisen 1,5 veen kanssa edes tekisi ulkona. Nyt käydään silloin tällöin kiertämässä kotikortteli ympäri ja ihmettelemässä lintuja ja autoja. Max puoli tuntia. Sen jälkeen lapsi jo mankuu vaan syliin. Vaunuilla liikutaan joka paikkaan, joten saapahan sit siinä raittiin ilmansa – tosin ei sitäkään ihan päivittäin… Ehkä parin vuoden päästä ulkoilussakin on jotain ideaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, ettei siitä nauti vielä lapsikaan, joten miksi väkisin.
Kristaliina
13.1.2015 at 22:15Meillä Silvan kanssa ”ulkoilukäänne” tapahtui suunnilleen tuon ikäisenä – mutta, kas avainsana: kesä. Silloin oli ihana lämmin kesä, leikkipuistot ja niin edelleen. Ei todellakaan vaikea keksiä tekemistä! Ja samoin nyt sit vähän vanhemman kanssa lumileikeissä – silloin kun sitä lunta siis on :) Mutta esimerkiksi vasta kävelemään oppineella onhan se vaikea edes liikkua niissä toppavaatteissa ja niin edelleen…
Mutta kyllä teilläkin varmasti kevään tullen ulkoilukärpänen puraisee! Sit voi tankata sitä raitista ilmaa senkin edestä! Sitä täällä meilläkin odotellessa :)
Vierailija (Ei varmistettu)
14.1.2015 at 00:58Joo kevättä odotellessa, aah! Ennen lasta en ihan oikeasti kaivannut kesää tässä vaiheessa vuotta, mutta nyt, nyt ei jaksais enää yhtään tätä toppavarustautumista! Ja tää on vasta eka talvi liikkuvan lapsen kanssa…mitähän näistä vuosista vielä tuleekaan :D
Katju (Ei varmistettu)
13.1.2015 at 21:32Meillä puolestaan ulkoillaan tyyliin satoi tai paistoi. 2 v 2 kk ja 10 kk työstäminen ulos kahdesti päivässä on näin talvella aika ankeeta, mutta vanhemmalla ipanalla leviää pää (ja sitä myötä meillä muillakin) mikäli joutuu oleen koko päivän sisällä, eikä pääse purkaan valtaisaa energiaansa ulos.
Kristaliina
13.1.2015 at 21:44Mä niii-iiiin ymmärrän tän, ja meidänkin lähipiirissä on paljon päivittäistä raitisilma-annostaan kaipaavia mukeloita, joista selvästi näkee, että onko sitä oltu ulkona vai ei. Tuosta meidän tirppanasta sitä eroa ei puolestaan näe millään – ei nukkumisessa, syömisessä, mielialassa tai missään. Erikoinen tyyppi :) Tai no on tällaisia lapsia tietysti muitakin, varmaan taas temperamenttikysymys.
Mutta jos lapsi tuntuisi ulkoilua akuutisti kaipaavan, niin varmasti ulkoitaisiin aktiivisemmin myös me.
Riika V.
13.1.2015 at 22:01Sama homma täällä! Ei huomaa isosiskosta eikä (ainakaan vielä) pikkuveljestäkään, että ollaanko oltu ulkona vai ei. Ja kyllä mekin lasten kanssa melkein päivittäin poistutaan kotoa jonnekin. Kyläilemään tai kauppaan tms. Sekin auttaa ainakin mulle siihen päänleviämistunteeseen. Mutta ulkoilla ei kyllä päivittäin!
Kristaliina
13.1.2015 at 22:09Joo: meilläkin on tanssituntia, muskaria, temppukoulua, loruhetkeä ja leikkitreffiä sun muuta. Lähes joka päivälle jotain, jos ei muuta niin mummilassa tai kirjastossa käyntiä. Mutta ei aina. Joskus vaan leikitään kotona :)
Pakko kyllä sit vielä tähdentää, että kotona meillä kyllä aktiivisesti leikitään lasten kanssa. Tai askarrellaan/luetaan/jne. Eli silleen, että aktiviteettia tarjotaan ja virikkeitä, ei missään nimessä vain möllötetä :) Tai että aikuiset tekisivät askareitaan ja lapset leikkisivät yksin.
Yks, mitä ollaan Joelin kanssa kans spekuloitu, on kodin tila. Vaikka ei tämä puutalo mikään giganttisen iso ole, niin silti tässä on silleen enemmän ”ilmaa” kuin vaikkapa kerrostaloasunnossa. Täältä ei tule silleen tarvetta lähteä päätä tuulettamaan kuin vaikkapa mun/Joelin entisistä kerrostaloasunnoista jo ihan lapsettomanakin saattoi tulla. Täällä saa myös omaa tilaa jotenkin ihan eri tavalla, kun on alakerta ja yläkerta jne. Eli taidetaan vaan viihtyä liian hyvin :)
Riika V.
13.1.2015 at 22:19Toi on totta! En kanssa voi sietää sitä, että vaan olla möllötetään. Siis, että täytyy olla kaikkea yhdessä tekemistä ja leikkimistä! Ihan kokoajan ei tietenkään voi olla, mutta siis ymmärrän pointin ja olen ihan sataprosenttisesti samaa mieltä. Ja just toi talo-homma. On paljon touhuttavaa joka puolella eikä kyllä pääse tulemaan tylsää. Vaikka siis neliöitä nyt ei ihan älyttömästi olekaan. Mutta siis nään tärkeempänä sen yhdessäolon kuin sen, että nyt on pakko mennä ulos. Mutta tämä siis toimii meillä näin ja ymmärrän kyllä ihan täysin myös niitä, joiden on pakko päästä ulos. Jokainen tavallaan!
Riika V.
13.1.2015 at 22:11Paitsi, jos isompi lapsista haluaa ulos, niin sitten kyllä on pakko mennä! :D Tapahtuu aika harvoin kyllä näillä keleillä.
Vierailija (Ei varmistettu)
13.1.2015 at 21:38Mä en erityisesti nauti ulkoilusta, mutta lapsi nauttii. Joten siksi viikonloppuisin on ulkoiltava (vähintään kerran päivässä, mieluusti kaksi) oli keli mikä keli, sisällä ollessa hajoaa pää (aikuisilta koska lapsi on ihan mahdoton). Viikolla ulkoilut hoitaa päiväkoti. Eipä sen tietty tartte olla vajaa 3v:n kanssa kauhean iso juttu, huonoilla keleillä me puetaan ulkovaatteet päällä ja mennään taloyhtiön pihalle telmimään (ja meillä on siis tosi pieni kantakaupungin piha) tai mennään korttelin ympäri (sateella esim. osataan tytön kanssa mennä reittiä jossa löydetään parhaat lätäköt lapselle pompittavaksi). Tänään oisin kyllä voinut mennä lapsen kanssa pulkkamäkeen ja tekemään lumiukkoja, mutta koska työ, lapsi teki sit lumiukot päiväkodin pihalla ja pulkkailu hoitui päiväkotimatkalla (ja lumivuorikiipeily isän kanssa kotimatkalla).
Ois kiva sanoa tähän, että uloslöhtö on nykyään kumminkin kiva helppoa, kun lapsi osaa pukea itsensä rukkasia lukuunottamatta omatoimisesti, mutta valitettavasti lähestyvät 3v. synttärit näkyvät massiivisena uhmaiän esiinmarssina ja kaikki siirtymät on ihan älyttömän vaikeita (ts. pukeminen keskeytyy noin miljoona kertaa kokovartaloraivareihin ja kun päästään lopulta ulos on ainakin vanhemmat ihan hiessä). No, kesää odotellessa…
oho (Ei varmistettu)
13.1.2015 at 21:46Siis täh? Oon oikeasti kuvitellut, että KAIKKI pienten lasten vanhemmat vie lapsensa ulos päivittäin. Suositushan on 2h päivässä, mutta itselleni pidän miniminä tuntia
näin talvisaikaan. Kerralla reilu tunti on monesti riittävän pitkä aika siihen että pienemmällä, ei niin paljon liikkuvalla tulee jo kylmä, ja illalla pimeällä harvemmin enää lähdetään ulos, ehkä pari kertaa viikossa vaan.
Mutta… Aika radikaalia!! :D meillä
JOSKUS viikonloppusin ollaan ulkoilematta, jos on paljon ohjelmaa tai ollaan vaikka reissussa. Sisäarkipäivän saan perusteltua huonosti itelleni ehkä kerran kuussa, ei kovin usein siis.
Rupesin just miettimään saisko tässä tuntea ittensä melkein sankariksi! Ei nimittäin todellakaan aina nappais, mutta näen sen lasten kannalta aika perustavanlaatuisena tarpeena ja kehittävänä. Ja esim liikunnan ja teveyden kannalta tosi tärkeänäkin kyllä. Ja totta on että niinä harvoina sisäpäivinä myös itse turhaudun helpommin ja miehen palatessa kotona on äkänen akka. Mistä lie johtuu.
Mutta helppoa se ei ole: kolmevuotiaalle on viimeiset kaksi vuotta pukeminen ollut se haaste nro 1 elämässä, kun on hyvin tarkka siitä että mikään ei ole rutussa tms. Uloslähtemistä edeltää yleensä puolen tunnin konsertti ja aika monet rukkasten uusintalaitot kun ne lentää nurkkaan.
Jotenkin mä sain tän nyt käännettyä niin, että keksin kerrankin jotain sen arvosta, että voin oikein taputtaa itteäni päälaelle, että ootpa reipas! :D
Kristaliina
13.1.2015 at 22:02Joo ei kaikki – ne muut ei vaan uskalla sanoa sitä ääneen :)
Ja kyllä: saat tuntea itsesi reippaaksi, päälaelletaputukset totaaliansaittu – etenkin kökköilmoilla :)
Vierailija (Ei varmistettu)
14.1.2015 at 12:02Tuo liikunta ja motoriikan kehittyminen on ulkoilussa muuten tärkeä pointti. Ulkona vaan väkisin ollaan aktiivisempia ja epätasainen maasto antaa haastetta kehittyville liikkumistaidoille. Itse koen eläväni juuri lasten pakottamana tosi täysipainoista elämää; ulkoilua, terveellistä ruokaa säännöllisesti, leikkiä ja luovuutta, kädentaitoja. Päälle vielä aikuisten jutut (parisuhde, ystävät, opinnot ja viihde), niin haikeana jo pohdin tulevaisuutta kun tämä väistämättä töihin paluun myötä muuttuu. Onneksi ei vielä pitkään pitkään aikaan.
Natis
14.1.2015 at 13:13”Ulkona vaan väkisin ollaan aktiivisempia ja epätasainen maasto antaa haastetta kehittyville liikkumistaidoille.”
Kyllä ja ei. Päiväkodissa ne pienimmät 1-1,5 vuotiaat monesti vain seisovat paikoillaan paksuissa vetimissään ja palelevat näyttäen surkeilta. Sisällä he liikkuisivat ihan eri tavalla. Näin siis monesti, ei suinkaan aina.
Piipo79
14.1.2015 at 14:26Ainakin Helsingin päiväkodeissa oli viime syksynä ollut kampanja jossa pyrittiin aktivoimaan leikkejä niin ulkona kuin sisällä ja toivottavasti tämä jäänyt tavaksi monessa paikassa. Eri ikäisillä liikkuminen erilaista, mutta eipä siihen ulkoliikuntaan koskaan totu jos ei siellä ole :-) Sekin on jo hyvää treeniä et opettelee liikkumaan paksummissa varusteissa!
Vierailija (Ei varmistettu)
14.1.2015 at 15:23Meidän lapsen päiväkodissa pienten ryhmässä käydään retkillä (ilman rattaita!) lähimetsässä ja järjestetään ulkojumppaa päiväkodin pihan viereisellä kentällä. Kumpaakin viikoittain ja ihan pienimmistä 1-2v. lähtien. Tykkään ja iso sydän päiväkodin hoitajille.
Piipo79
14.1.2015 at 15:45Sama juttu, niin tyytyväinen päiväkotiin! Metsää kun ei löydy niin käyvät katselemassa satamassa laivoja jne!
Vierailija (Ei varmistettu)
14.1.2015 at 21:29Ajatukseni itseasiassa olikin suunnattu koskemaan kotihoidossa olevia lapsia, päiväkodissa mennään ryhmä edellä ja pienet jäävät helposti monessa muussakin asiassa paitsi.
Vierailija (Ei varmistettu)
15.1.2015 at 13:51Miten tämä musta kuulostaa niin kotiäidin kommentilta.
Minulla on kokemusta tasan yhdestä päiväkodista joten mistäpä minä mitään tiedän, mutta tässä (kunnallinen päiväkoti Helsingissä) pienistä kyllä pidetään huoli ja oman (1,5-vuotiaana hoitossa aloittaneen) lapseni osalta mulla ei ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaa. Päiväkodissa lapseni mm. oppi syömään ihan itse (kyllä siellä pieniä autetaan syömään, mutta myös kannustetaan syömään itse) ja käymään potalla (koska pienestä pitäen käydään potalla siirtymissä koko ryhmän voimin). Pihalla tehdään hiekkakakkuja lasten kanssa, leikitään hippaa ja viedään ihan pienimmätkin (1-2v.) retkille ja ulos päiväkodin pihalta pienryhmissä (ja kun päiväkoti on sitoutunut elinikäiseen liikkumiseen, niin siellä ei passivoida lapsia rattaisiin, vaan pienimmätkin saavat kävellä ja tutkia maailmaa omaan tahtiinsa). Niin ja tottakai päiväkodissa joutuu joskus (no, usein) odottamaan vuoroaan kun pieniä on neljä yhtä aikuista kohden, mutta ainokaiselle lapselle tämä varmasti on hyvä taito oppia (ja monilapsisissa perheissä se tietysti opitaan myös).
Vierailija (Ei varmistettu)
17.1.2015 at 22:48Ei pelkän kotiäidin vaan myös päiväkodin tädin, joka töissä ollessaan tekee työtään sydämellä ja hyvin, mutta silti sitä mieltä, että moni pieni (ja isokin) jää päivähoidossa myös usein paitsi. Sylejä ei vain riitä, pihalla tapahtuu niin paljon ja kokoajan, että vaikka kuinka juoksisi paikasta toiseen voi joku jäädä tönöttämään paikalleen, ryhmänä mennään ryhmän ehdoilla ja aikatauluilla. Ei päiväkoti paha paikka ole, enhän muuten olisi kasvattajaksi opiskellut. Varhaiskasvatus on myös tärkeä arvo. Fakta vain on, että ryhmät ovat isoja ja se ei ole hyvä. Ei siis kotiäiti – uraäiti vastakainasettelua. Toteamus vain siihen, että kotihoidossa ei tule tilannetta, että pientä ei pihalla huomiotaisi ja liikutettaisi, ajatukseni ulkoilun aktivoivasta ja motoriikkaa vahvistavasta vaikutuksesta oli suunnattu koitihoitoa ajatellen. Päiväkodissa se ei ole selviö.
Vierailija (Ei varmistettu)
14.1.2015 at 08:35Itse puoli pakottauduin ahkerasti ulos kun lapset oli pieniä. Ekan vuoden ulkoilua tuli riittävästi kun tyypit nukkui vaunuissa nelisen tuntia päivässä pihalla ja sen jälkeenkin puolet ulkoilusta tuli unessa. Lähipiirissä on joitain tosi vähän ulkoilleita lapsia, joille päiväkodin tiivis ulkoilurytmi kelissä kuin kelissä on sitten ollutkin ihan shokki. Toki jotkut vähän ulkoilleet ovat siihenkin solahtaneet ihan ongemitta. Mutta mikä parasta, nyt kun lapset ovat sen ikäisiä että ulkoilevat keskenään, he haluavat ulos kelissä kuin kelissä! Jos se muutama tunti hengästyttävää liikuntaa, minkä lapsi tarvitsee päivässä hengästyttävää liikuntaa tehdään vain sisällä (ja vielä kavereiden kera), on äiti aika hengästynyt lopulta siihen meteliin, vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin. Ei meilläkään niinkään lapsista näe että tarvitsevat ulkoilunsa, mutta kunnon ja terveyden vuoksi varmasti tarvitsevat sen vauhdikkaan liikkumisen.
Kristaliina
14.1.2015 at 12:47Heeeeei muuten jos ulkona nukkuminen lasketaan ulkoiluksi, niin tirppahan saa tietysti säällä kuin säällä kolme tuntia raitista ilmaa päikkäriulkoillessa :) Seelakin vähitellen on oppimassa vaunu-unille, se ois tässä meidän kevään tavoite pikku hiljaa opetella.
Mä oon muuten tuossa keskenäänulkoilumielessä niii-iiiin iloinen, että meillä on vieläpä toi oma piha. Ja tosta pienestä ikäerosta samalla. Muutaman vuoden päästä tytöt varmaan siellä leikkivät keskenäänkin – eikä edes autoteitä edes ole lähistöllä, luksusta.
Natis
14.1.2015 at 13:15Jos puhutaan raittiista ulkoilmasta, niin tottakai lasketaan.
mungoliini (Ei varmistettu)
14.1.2015 at 11:30viikolla 4v ulkoilee päiväkodissa 1-2 kertaa, riippuen onko pitkä päivä vai ei. monesti vien suoraan ulos kympiksi, ja haetaan neljän jälkeen. siitä sitten kävellen kotiin, ehkä 500m mutta joskus se kestää kauan, kun kaikki kinokset pitää nuohota läpi.
koululaiset ulkoilee toki välitunnit+nyt luistelevat päivittäin koulussa. muuten ulkoilevat sitten 1-3h säästä riippuen illalla.. viikonloppuna saatetaan käydä kävelyllä pulkan kanssa, tai sitten tuo lauma (4,7,8+naapurin lapset) ulkoilevat tässä rivarin pihassa keskenään. mä inhoan ulkoilua, kesällä on aina kuuma, onneksi ei tarvitse enää jokapäivä seistä tönötellä kun ei ole hoitovapaalla ;D
mungoliini (Ei varmistettu)
14.1.2015 at 22:45vastaan vielä itselleni. 2/3 meidän lapsista on selkeitä ulkoilmaihmisiä, meillä pursuaa eteinen kenkiä ja ulkovaatteita. ne haluaa ulos säällä kun säällä, märät kamat kuivamaan, syömään ja takaisin ulos. pari saappaat per naama, parit talvikengät, kolme settiä ulkovaatteita (enää ei suostu käyttämään kurakamoja) per lapsi, tsiljoonat pipot, huivit, rukkaset.
välillä oikeasti toivon, että vähempikin homma ja määrä vaatetta riittäisi ;) varsinkin kun se loska ja kura kohta astuu kuvioon, sitä odotellessa….
kukkahattutäti 2 (Ei varmistettu)
14.1.2015 at 12:47Hui, kyllä kerran päivässä pitää päästä pihallle!!! Edes pieni lenkki vaunuilla tekee kutaa! Lasten äänetkään (lue huudot) ei tunnu niin kaameilta kun ne saa päästellä höyryjä pihalla. Musta tuntuis työläältä olla koko ajan sisällä ja keksiä tekemistä, kun meillä kersat saa myös välillä pakottaa pihalle, niin kummasti ne katoaa sinne jonekin ja tulevat sisään niin pirteinä ja punaposkisina…Ruoka masituu paremmin, uskokaa!! Eräs tuttava oli ihmetellyut siskoni ulkoiluja pienen lapsen (silloin 2v) kanssa, että kuinka se jaksaa mennä monta kertaa päivässä pihalle??!!!!! Heh heeeeee mä luulin että se oli vitsi!!! Se kävi kersan kanssa korkeintaan kaksi kertaa viikossa pihalla. Olen myös kuullut että on kyttänaapureita kiinnostaa nää lasten ulkoilut: oli tehty lastensuojelu ilmoitus kun lapset ei olla pihalla!! se oli kyllä rimanalitus kyttääjältä… Yllätys ei liene suomalaisille sekään että meillä on neljä vuodenaikaa, eli nautitaan niistä jokaisesta kun ne ovat ja opetataan lapsille mitä kivaa voi kunakin vuodenaikana tehdä!! (sisällä könnäyksen lisäksi) :)
Kristaliina
14.1.2015 at 12:49Hihi, varmaan tää on tosiaan temperamenttikysymys niin lapsilla kuin aikuisillakin. Ei ton meidän tirppanan tarvitse tosiaan mitään höyryjä päästellä, se tykkää askarrella ja nyhertää :) Joel on ollut lapsena kuulemma ihan samanlainen ja ihan hyvä tuli siitäkin, en siksi ole huolissani :)
Vierailija (Ei varmistettu)
14.1.2015 at 13:54Meillä ei kanssa ulkoilla ihan vaan ulkoilun vuoksi, jos ei satu huvittamaan. Mutta ei oo kyllä säästä johtuvaa, jos sattuu aurinkoisena kesäpäivänä olemaan sisälläpysymisfiilis, niin ok. Tai jos sattuu kylmänä ja pimeänä sadepäivänä olemaan ulkoilufiilis, niin sekin ok.
Musta olisi ihan järjetöntä lähteä väkisin ulkoilemaan, jos KETÄÄN ei huvita, ihan yhtä järjetöntä toki ois olla sisällä, jos ulkoilu olennaisesti tekee päivän helpommaksi. Mutta mulla on sellainen lapsi, joka saa akuutin pääleviää kohtauksen, jos ei koko päivänä saa olla rauhassa ja leikkiä YKSIN!!
Ylipäänsä musta on olennaisempaa kuunnella lapsen ja muun perheen fiiliksiä, ihan missä vaan asiassa, kuin sokeasti seurata suosituksia…
ps, meillä myös toisinaan harrastetaan ihan vaan sitä sisällä möllötystäkin, koska mun mielestä lapsilla kuuluukin olla välillä tylsää :D
Kristaliina
14.1.2015 at 13:57Ihanaa (vapauttavaa), kun tällaisiakin sanotaan ääneen!
phocahispida
14.1.2015 at 15:27Mulla on pyörinyt viikon luonnoksissa samasta aihepiiristä postaus. :D
Vissiin käynyt jo selväksi, että tämä mutsi ulkoilee mieluiten telttailemalla ja retkeilemällä, ei tekemällä pakollisia päivittäisiä iskuja loskaan…