Noooooooou! I feel you! Mulla repes tissit jo raskauden puolivälissä (siis miten ne voi jo ennen vauvan maailmaantuloa olla noin kaksi kuppikokoa isommat kuin aiemmin), mutta maha on ainakin toistaiseksi kaunis ja sileä. Pari kuukautta aikaa ratketa. Apua.
Kristaliina
17.3.2014 at 14:32
Toivotaan, että vatsasi säästyy!
En tiedä, onko noista öljyistä apua (tuskin muuta kuin ehkä henkistä), mutta mä yritän nyt ainakin uida tuossa Weledassa :) Mulla just loppui se jokin aika sitten ja rasvasin vähän aikaa tavallisilla apteekin rasvoilla ja -öljyillä. Väkisinkin tulee mieleen, että oisko sillä sitten kuitenkin ollut merkitystä, kun eka raskaudella käytin Weledaa ja silloin ei tullut mitään… Toisaalta eihän tämä raskaus silloin koskaan näin pitkälle edennytkään, ehkä niitä ei vaan viimeksi ”ehtinyt” tulla…
maaritanneli
17.3.2014 at 22:06
Oli varmaan just niin, ettei ehtinyt tulla edellisellä kerralla. Minulla posahti viimeisillä viikoilla. Ja sit niitä tulikin joka päivä lisää ja lisää..
Kristaliina
17.3.2014 at 22:13
Musta kans tuntuu, että nämä on lisääntymään päin. Huokaus…
Katie
18.3.2014 at 00:21
No voi ei. :(
Mullakin seepranraidat tulivat vasta ihan viime viikoilla, siihen asti olin ollut niin muikeana, kun olin muka niiltä säästynyt. Ja mäkin lutrasin koko raskauden ajan vatsanahkaani Bio-Oilia. Mutta jos se yhtään lohduttaa, niin melkein 9 kk synnytyksestä raidat on jo paljon vaaleammat!
Ainoa_Huutaja
17.3.2014 at 13:57
Huhhuh, älä pelottele! Eikö sulle jäänyt raskausarpia Silvan odotuksesta? Ja lohdutuksena sanoisin että ne kyllä saa nykyaikana hoidettua näkymättömiin, jos niin haluaa – just luin nimittäin jostain hoidoista asian tiimoilta ja pätevältä kuulosti. Toisaalta sitten kyllä omalla kohdalla kokisin, et kyllä ne saakin näkyä – ja kauas!
Kristaliina
17.3.2014 at 14:57
Joo, Silvaa odottaessa säästyin kaikelta. Taisin olla poikkeuksellisen onnekas. Navan ympärille jäi vähän sellaista ”pehmeyttä”, mutta muuten kroppa oli vuosi synnytyksen jälkeen ihan samanlainen kuin ennenkin – kuppikokoa myöten.
Mähän siis tietty kuvittelin, että samalla kaavalla mennään nytkin… Mutta eihän se sitten tietystikään ihan niin mene. Ja sen näkee sitten joskus vuoden päästä, että miltä se näyttää ja häiritseekö se itseä vai ei. Voi olla (ja parhaassa tapauksessa on), että se ei haittaa yhtään. Eikä toi mun napa (eli siis niitä näyttäis olevan tulossa navan ympärille) mitenkään maailman kaunein ollut ennenkään, kun siinä oli arpi tähystyksellä tehdystä umpparileikkauksesta ja napakorusta…
Sodapop (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 13:59
Mutta mieluummin hieman osumaa vatsanahkaan kuin ennen aikojaan syntyvä pienenpieni keskonen!! Terveisin: raidallisen masun omaava, jonka esikoinen päätti vaivautua ihmisten ilmoille vasta juuri ennen käynnistysuhkaa 41+6. Vikoilla viikoilla nimittäin juurikin kuului useampaan otteeseen tuo skräts… Toivon, että tämä nykyinen maha-asukas tyytyisi edeltäjänsä aikaansaamiin raitoihin ja voisi vaikka hieman aiemmin kömpiä tuolta vatsanahan alta uloskin:)
Kristaliina
17.3.2014 at 14:28
Joo, todellakin! Vähän voi verrata siihen, että vaikka flunssaan sairastuminen harmittaa, mutta ihan eri luokassa kuin jos saisi vakavamman sairauden… Nämähän tietysti ovat sellaisia ihan normaaleja elämän merkkejä naisen kropassa, niiden kanssa täytyy vaan elää :)
Toivottavasti teillä uusi tulokas tosiaan tyytyy esikoisen raitoihin ja tulee sopivaan aikaan ulos, pidän peukkuja! :)
eibeigeä
17.3.2014 at 14:03
Minun takapuoli ja reidet on täynnä raskausarpia enkä edes ole ollut raskaana. Ei ole reilua ei.
Kristaliina
17.3.2014 at 14:38
No ei ole, ei…
Mä heti tietysti aloin googlailla noista arvista ja ihan yllätyin, mitä Duodecimin terveyskirjastossa sanottiin: raskaudessa niitä tulee yhdeksälle kymmenestä (oho! eli mä olin siis tosi-tosi onnekas eka kerralla, kun ei tullut mitään) ja murrosiässäkin kahdelle kolmasosalle tytöistä, siis jo ennen raskautta. En olisi arvannut.
Mutta heh, ehkä tämä yleisyyden yllättävyys kertoo siitä, että ei sitä jossain tuolla rannalla kiinnitä yhtään huomiota toisten kroppiin, että onko siellä arpia vai ei. Mutta omaa kroppaa sitä sitten voikin tuijottaa peilistä, että voi ei. Pitäis varmaan tajuta, että ei muut ihmiset noita varmaan edes huomaa :) Sama just varmaan jonkun selluliitin suhteen :)
eibeigeä
17.3.2014 at 14:58
Kyllä itsekin silloin noiden ilmestyessä peilin edessä hysteerisenä puristeli reisiään ja katsoi punaisia raitoja jotka iholle olivat salakavalasti ilmestyneet.
Mutta sitten tosiaan monella kaverillakin sellaisia löytyy ja nyt kun ne ovat vaalentuneet niin olen ne hyväksynyt ja olen siirtynyt hysterisoimaan muista kehon osista.
JA niitähän on myös aika monella miehellä. Ja hekään tuskin ovat olleet raskaana :)
Tsemppiä uusien arpien kanssa! Toivottavasti toisiinne tutustumisen jälkeen tulette toimeen :)
Kristaliina
17.3.2014 at 15:06
Näin toivotaan! Nyt sitä vielä tietysti kauhistelee, että paljonkohan niitä on vielä tulossa – mutta sitten, kun niiden ilmestyminen loppuu, alkaa se seuraava kausi nimeltään ”itsensä hyväksyminen”. On sitä hyväksynyt itsessään aika monta muutakin asiaa, ehkä tämä ei ole sitten ollenkaan pahimmasta päästä :)
Titiu
18.3.2014 at 09:31
Mun miehellä on pelkästään reisissä & pakaroissa enemmän raskausarpia kuin mitä mulla on koko kropassa…
myrmeli
18.3.2014 at 13:41
Aika yllättävän vähäinen määrä saa murrosiässä arpia? Mulla ei tullut raskaudesta raitoja, mutta murrosiästä niitä on lantiolla kyllä.. Ja monihan saa rintoihinkin murrosiässä niitä, jos on oikein raju kasvupyrähdys.
jätskikiskan typy
17.3.2014 at 16:22
Sama mulla; rinnat, reidet ja hanuri täynnä hopeaisia viivoja. Jos joskus muksuja siunaantuu, niin saa kai sitten mahankin samaa sarjaa. Teininä hävetti, enkä voinut käyttää edes bikinejä, ennenkuin huomasin, että aika monellahan varsinkin rinnat on täynnä ohkasia arpia. Aika monella bodarillahan muuten repeilee hartian- ja hauiksenseudut. Mutta, elämä näkyy, niin vartalossa kuin mielessäkin, niin kai sen kuuluu mennäkin :)
Kristaliina
17.3.2014 at 21:33
Ja kasvoissa! Rypyistä mä oon jotenkin aina tykännyt – niissä näkyy eletty elämä niin hyvin. Joskus mä (vuosia-vuosia-vuosia sitten, itse olin vasta vähän päälle parikymppinen silloin) sellaisessa isossa pyöreässä palaveripöydässä istuessani aloin ihan kiinnittää tähän huomiota: luonteeltaan myrtseillä ihmisillä roikkuivat suupielet alaspäin, vakavilla ihmisillä oli otsarypyt; ja sellaisilla peruspositiivisilla oli naurunrypyt silmäkulmissa. Jotenkin se oli sellainen ahaa-hetki: että ihmisen luonne muovaa vuosien myötä jopa kasvoja. Mun mielestä se on jotenkin kaunis ajatus!
-p- (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 14:23
Ounou! Tuliko isojakin jälkiä? Mutta tosiaan mieluummin massuun jälkiä ja lisää päiviä vauvalle massussa kuin toisin päin. Ja tiedätkö, ne haalenee ajan kanssa tosi tosi tosi paljon. Varmaan voi olla syntymän jälkeen vähän hurjan näköinen, jos pahasti repeää, mutta kyllä se tasoittuu siitä sitten, kun maha litistyy omaan kokoonsa. Netistä sitten löytää vain ne kaameimmat keskustelut aiheesta, livekokemukset voi olla vähän erilaisia. Oon nähny aika hurjienkin jälkien asettuvan ihan oikeastikin. Mutta toki tiedän myös tapauksen, jossa mahaa on jälkikäteen ihan kunnolla hoidettu. Että jos ne elämää häritsee vielä monen vuoden kuluttua, niin ainahan niihin voi radikaalimpiakin toimenpiteitä kohdistaa. Tsemppiä loppuaikaan, ihanasti alkaa olla viikkoja ja päiviä kasassa! Ja jokainen päivä on plussaa. :)
Kristaliina
17.3.2014 at 15:29
Onneksi ei vielä isoja, mutta navan ympärille sen verran, että näkee kyllä jo, että kyse ei ole pelkistä vaatteiden painaumista (niin kuin ensin kuvittelin)… Mutta ennakoin, että niitä on tulossa kyllä tuohon lisää: just tuo navan seutu on ollut pitkään tosi-tosi pinkeä ja kipeä: mulla on nyt istukka siinä, ja toiseksi siellä on luultavasti sisäistä arpikudosta, kun mulla on leikattu umppari tähystyksellä siitä…Eli veikkaan, että lisää tulee koko ajan…
Mä toivon, että tosiaan asettuvat/vaalenevat sitten, kun vatsanahkakin palautuu. Ja jos eivät häviä, sitten sen näkee, että häiritseekö se vai ei. Toivottavasti ei – ja jos häiritsee, niin kuinka paljon.
Kiitos tsempeistä! Huomenna jo 36+0, jee!
Temptress01 (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 21:18
Hei!
Itselläni on myös tuollainen pieni ja hoikka vartalo jota ei ole pituudella pilattu. Maha kasvoi raskauden aikana tosi isoksi ja oli justiin tuosta navan kohdalta erittäin pinkeä. Repesi sitten viimeisen kuukauden aikana navan yläpuolelta jossa oli aiemmin ollut myös napakoru. Kauhulla sitä tuijottelin loppuraskauden ajan ja välillä tuntuin kun vauvan jalka olisi tulossa navasta läpi. Sen oikein tunsi kun ihi repesi potkusta lisää. Muualle ei onneksi tullut raskausarpia. Synnytyksen jälkeen mahan pienentyessä kasaan, naparepeämä muuttui kuitenkin tosi huomaamattomaksi :)
-S-
Kristaliina
17.3.2014 at 21:21
Voi, toivottavasti mullekin kävisi noin hyvin! Mutta kyllä nämä haalistumiskertomukset luo toivoa, että ehkä nuo tosiaan sitten ajan myötä haalistuu/häviää…
hann (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 14:27
Mä luulin selviäväni ilman, mutta pari viikkoa ennen synnytystä kun poika laskeutui lähtökuoppiin tuli toispuoleiset raskausarvet vauvan pyllyn kohdalle. Ihan kivat muistot ne oikeestaan on ;)
Kristaliina
17.3.2014 at 15:36
Muisto pienestä pepusta – aika suloista <3
…ja sitä paitsi voin arvata, että se on vähintään kymmenen kertaa kauniimpi kuin vaikkapa se karsea musta tatuointitribaali mun nilkassa, jonka otin teininä jonkun tyypin kotona :D :D :D Keho saa kantaa mukanaan muistoja elämästä (hihi ja tuossa mun tapauksessa nuoruuden typeryydestä) :)
littleB (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 14:27
Auts :/ Mutta hyvä että pikkuinen kasvaa! <3
Kristaliina
17.3.2014 at 15:07
Niinpä – todellakin mieluummin näin!
-p- (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 14:28
Hei, otapa kuva siitä massusta itelle talteen nyt kun vielä massu on. Näet sitten, että minkä muutoksen aika tuo. Ja ehkäpä voit sitten jakaa muillekin vertailukuvat. Mä ainakin pidän peukkuja, että saat vielä tukea muita repeilijöitä jossain vaiheessa tästäkin-selviää-kuvasarjalla.
Kristaliina
17.3.2014 at 14:47
Joo! Ihan kiinnostava nähdä, että miltä tuo näyttää vaikka vuoden päästä. Viimeksi ajattelin jo pelkästä vatsanahasta, että eihän se voi palautua ennalleen, kun se kerran on noin paljon venynyt. Mutta niin vaan palautui, kun aikaa kului se vuosi. Noikin varmaan kyllä vaalenee. Ja kyllä: aion testata kyllä nyt raskaudesta palauduttuani kaikki mahdolliset voiteet :D
Kath
17.3.2014 at 14:44
Mä esikoista odottaessa olin niin ilonen, ettei tullut arven arpea. Mut ah, kun maha lähti, niin tuli ne arvetkin esiin! Olivat jossain piilossa! Perkeleet!
Kristaliina
17.3.2014 at 14:53
Salakavalat piiloarvet, penteleet! :)
Mä jännitin Silvaa odottaessa navan ”esiinplompsahtamista”, ja sitten synnytyksessä loppuvaiheilla se sitten pomppasi. Taisin kirota vähän :) Mutta menihän se sitten takaisin kuoppaansa – mutta nyt tällä raskaudella plompsahti ulos jo aika alkuvaiheessa. Mutta nyt sitä ei enää yhtään harmitellut, kun se oli ikään kuin tuttu juttu jo :)
Kath
17.3.2014 at 16:34
Hahah eikä :D
mun siskolla oli myös ekasta raskaudesta tuollainen napa, ja on nytkin. Oonko kuullu ihan omiani, mut eikös siihen voi tulla helposti napatyrä? :o ainakin jos se jää sellaseks.. tai sit se on vaan uskomus!
Kristaliina
17.3.2014 at 21:22
Joo, oon mäkin napatyrästä kuullut – hui! Toivottavasti kuitenkin palautuu samalla tavalla kuin viimeksi, toivottavasti! :)
Nii
17.3.2014 at 14:53
Mulla on raskauden ja laihtumisen jäljiltä ruttuinen ja ryppyinen ei-todellakaan-kaunis, löysä vatsa vaikka treenaan 4-7 kertaa viikossa. Että voi perse vaan sitten.
Kristaliina
17.3.2014 at 15:01
Joo ja joskushan se vatsa voi jotenkin kai ”revetä irti” niin, että se ei ole edes kiinnitettävissä muuten kuin leikkauksella… Elämän merkkejähän nämä tosiaan ovat, aika harva on täydellinen. On arpea siellä ja täällä ja niin edelleen. Mulla kaksi itseaiheutettua tosi rumaa ysäritatuointiakin :D
Nii
17.3.2014 at 17:34
Joo kyllä kai näihin tottuu. Ja on ne vaalenneet hurjasti! Joskus vaan itkettää kun 23-vuotiaana maha (ja tissit) näyttää tältä, mutta no, elämä on. Ei ne niin paljon häiritte että vakavissani harkitsisin leikkauspöytää :)
Nii
18.3.2014 at 21:38
Mun piti näköjään kirjoittaa ihan oma postaus aiheesta.
kirsikkainen
17.3.2014 at 14:54
Mulla säästyi vatsa, takamus ei. Mutta nekin sain näkymättömiin vimmatulla rasvaamisella, ja noin puolen vuoden päästä raskaudesta ei ollut siis enää mitään näkyvissä :) On siis muutakin kuin henkistä apua!
Kristaliina
17.3.2014 at 15:03
Vau! Ja tosi nopeasti lähtivät vielä. Millä sä rasvasit?
kirsikkainen
18.3.2014 at 14:24
Sitä ei ikävä kyllä saa Suomesta :,( Tilasin jo sukulaisilta sitä tänne tätä kakkoskoettelemusta varten, mutta katsotaan pitävätkö niin tärkeänä lähettää… Ei kyllä kovin kummoiset ainesosat näyttäneet olevan kyseessä mm. rosmariinia, kamferia ja aloeveraa (http://momtomom.mx/productos-2/)
riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 14:54
Hei mulla alamahan viirusto hälveni vähitellen niin, että nyt niitä ei juurikaan enää näy, vaikka taas mahaa venytetään. Eli totesin, että ei se haittaa jos tulee viivoja, jos ne oikeesti lähtee sit about kahdessa vuodessa. Silti öljyilen toki.
Kristaliina
17.3.2014 at 21:25
Joo sama – jos nuo parissa vuodessa häviää, niin ei haittaa kyllä yhtään. Kyllä mulla viimeksi kesti se vatsanahankin palautuminen eikä siihen alkuun sellaiset asiat kyllä tunnu yhtään tärkeiltä. En kuvittelekaan ens kesänä olevani samassa kunnossa vaikka kuin viime kesänä. Mutta tietysti aina plussaa, jos joskus palautuu, haalistuu jne.
Peanut
17.3.2014 at 15:07
No voi krääh. Mä itse repeilin ekalla kerralla just viimeisten viikkojen aika, kun tyyppi venytti saapumistaan viikoille 41+3. Ja muutaman itkun satoin aiheesta myös tirauttaa, kun siinä vaiheessa olin jo niin kypsä sekä fyysisesti että henkisesti. Lohdutuksen sana, nyt 1v9kk myöhemmin arvet on jo ihan vaaleet ja muistuttaa niitä samoja arpia, mitkä tuli teininä pituuskasvun yhteydessä polviin ja lantioon. Ja sä palauduit ainakin kuvien perusteella niin hyvin Silvan jälkeen entisiin mittoihisi, etteä ei huolta. :)
Mutta siis itse ihmettelen edelleen sitä yhtä arpea, mikä tuli sisäreiteen. Ei todellakaan ollut se paikka missä mikään venyi, joten en tajua.
Kristaliina
17.3.2014 at 21:38
Ihana kuulla näitä, että ne haalenevat! Mä oon jotenkin koko ajan luottanut siihen, että palautuminen painon suhteen käy sitten taas suht itsestään (näin neuvolasta ainakin vakuuteltiin), mutta nyt nämä arvet on jotenkin ihan uusi juttu… Mutta joo, pienet on harmit kuitenkin – ja varmaan se on sileen haalistuva harmi niin kuin arpikin :)
Kukkavarvas (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 15:22
Mulla räksähti kanssa vasta toisessa raskaudessa, ihan vikoilla viikoilla ja räksähtikin sit ihan kunnolla :/ kyllä ne onneks vaaleni mutta tosiaan tallella ovat. Paska homma mut kyl sen kanssa elää ;) Ja olen niistä huolimatta silti joskus julkisesti vilautellut mahaa.
Kristaliina
17.3.2014 at 21:44
Eääääh, ja mä kun jotenkin kuvittelin, että jos sitä arpeutumistaipumusta ei ole eikä arpia tule ekalla, niin ei niitä sitten varmaan tulisi tokallakaan…. Eäääääh.
Mä oon kesällä (no okei kylläkin tyyliin kotipihalla ja mökillä) ja etenkin reissuissa niii-iiin bikinityttö, että mäkin aion kyllä jatkossakin julkisesti (?) vilautella tuota mahaa. En voi jotenkin yhtään kuvitella, että nyt mä sitten ensi kesästä lähtien tyyliin siirtyisin umpinaisiin uimapukuihin; eijeijei. Mä en aio suostua siihen, että alkaisin häpeämään omaa kroppaani, hemmetti vie! :) Jos ne arvet jäävät, niin mä kyllä aion silti näyttää mahani jatkossakin, perhana! :)
Kukkavarvas (Ei varmistettu)
19.3.2014 at 13:17
Mä luulen että tavallaan raskaus raskaudelta elimistö antaa helpommin ”myöten”. Ja se on sitten ihan jonkun ylemmän tahojen haltuun että tuleeko arpia vai ei :/ Rasvaushan ei valitettavasti ole se ratkaiseva koska ne kollageenihommelit mitkä repeää ja mistä ne raskausarvet syntyy on niin syvällä ihon kerroksissa että sinne asti ei rasva imeydy ja pure. Mutta varsinaisesti ihon kosteutuksessa ja kunnossa pitämisessä ei ole mitään huonoa eli kyllä mä kehoittaisin rasvaamaan koska sillä voi ylläpitää sitä ihon kimmoisuutta. Mutta varsinaisiin ”vaurioihin” ja palautumiseen ei ole mitään kikkakolmosta olemassa :/ näin sanoi mun työpaikan ihotautilääkärit ja koska satun olemaan onnekkaasti sellaisessa paikassa hommissa missä on tämän maan asiantuntevin osaaminen koskien ihojuttuja niin luotan heihin.
Ja kyllä ehdottomasti kroppaa saa ja pitää näyttää. tärkeintä on että on itse sinut itsensä ja ulkonäkönsä kanssa. Sellainen ihminen näyttää hyvältä, sama miltä se kroppa konkreettisesti näyttää :)
Rp (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 16:01
Arvet voi jopa sietää, mutta se roikkuva mahanahka. :/
Kristaliina
17.3.2014 at 21:57
:/
Pitäisi tietysti vaan aina osata olla ylpeä siitä, että tämän vatsanahan alla on kuulkaas synnytetty uutta elämää tähän maailmaan. Mutta vaikka se teoriassa niin onkin, harva meistä varmaan on niiii-iiin pyhimys, ettei ne omat arvet tai roikkumiset yhtään haittaisi (vaikka joitain se ei haittakaan – mikä on ihan älyttömän hienoa ja arvostettavaa). Motta jos itseä se harmittaa, musta ole edes yhtään turhamaista myöntää sitä – vaikka tyyliin jonkun aiemman bloggauksen perusteella muakin joku syytti pinnalliseksi, kun sanoin että rasvaan mahaa, että ei arpia tulisi. En ollenkaan koe olevani pinnallinen vaan rehellinen :)
Nämä eivät ole tietenkään maailmanloppuja, mutta harmistunut mun mielestä saa olla jos siltä tuntuu. Vaikka samanaikaisesti ajatteleekin, että vautsi tää kroppa synnytti uutta elämää. Eli että nämä tunteet eivät mun mielestä ole yhtään toisiaan poissulkevia…
Tämä kommentti meni nyt kyllä ihan Rp:n lausahduksen vierestä, mutta ajatuksenvirtana sattui vaan just nyt tulemaan mieleen…
riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)
18.3.2014 at 00:27
No onko se nyt jollain mittarilla sitten hyvän äitiyden ja oikeiden elämänarvojen todiste, jos äiti-ihminen lopettaa piittaamisen itsestään, omasta fyysisestä hyvinvoinnistaan ja viehättävyydestään. Samalla logiikalla vois syyllistää, että pysykää mammat kodeissanne parkuvine penskoinenne jos ette oo viittiny parturissa piipahtaa tai ripsaria auki rapsauttaa…tarvi tulla ihmisten ilmoille verkkareitanne esittelemään.
Tai sit voidaan todeta, että sulla on kaikesta huolimatta pää hyvin kasassa kun jaksaa tuon makoilun ja kotiäitiputken keskellä mahanahka ja kampaamoaikataulu kiinnostaa. Jos jotain muuta ei kiinnosta, niin ei se mitään :)
Tamsin
17.3.2014 at 16:25
Mä sain ite ekat arvet vasta rv 37+1, kylläpäs ehdin iloita kuinka muka säästyin, vähänpä tiesin. :-D
Onneksi edes vaaleni tosi äkkiä ja suurinosa hävisi kokonaan.
Kristaliina
17.3.2014 at 19:28
Mahtava kuulla, että niin monella ovat vaalentuneet tai hävinneet! Voiskohan niihin tarvittaessa kesällä laittaa vähän itseruskettavaa päälle – peittyvätkö sillä, tietääkö kukaan?
Tai meikkivoidetta jopa hätätilassa :) Ainakin tämä mainos lupailee hyvää :D
Lilli. (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 13:56Noooooooou! I feel you! Mulla repes tissit jo raskauden puolivälissä (siis miten ne voi jo ennen vauvan maailmaantuloa olla noin kaksi kuppikokoa isommat kuin aiemmin), mutta maha on ainakin toistaiseksi kaunis ja sileä. Pari kuukautta aikaa ratketa. Apua.
Kristaliina
17.3.2014 at 14:32Toivotaan, että vatsasi säästyy!
En tiedä, onko noista öljyistä apua (tuskin muuta kuin ehkä henkistä), mutta mä yritän nyt ainakin uida tuossa Weledassa :) Mulla just loppui se jokin aika sitten ja rasvasin vähän aikaa tavallisilla apteekin rasvoilla ja -öljyillä. Väkisinkin tulee mieleen, että oisko sillä sitten kuitenkin ollut merkitystä, kun eka raskaudella käytin Weledaa ja silloin ei tullut mitään… Toisaalta eihän tämä raskaus silloin koskaan näin pitkälle edennytkään, ehkä niitä ei vaan viimeksi ”ehtinyt” tulla…
maaritanneli
17.3.2014 at 22:06Oli varmaan just niin, ettei ehtinyt tulla edellisellä kerralla. Minulla posahti viimeisillä viikoilla. Ja sit niitä tulikin joka päivä lisää ja lisää..
Kristaliina
17.3.2014 at 22:13Musta kans tuntuu, että nämä on lisääntymään päin. Huokaus…
Katie
18.3.2014 at 00:21No voi ei. :(
Mullakin seepranraidat tulivat vasta ihan viime viikoilla, siihen asti olin ollut niin muikeana, kun olin muka niiltä säästynyt. Ja mäkin lutrasin koko raskauden ajan vatsanahkaani Bio-Oilia. Mutta jos se yhtään lohduttaa, niin melkein 9 kk synnytyksestä raidat on jo paljon vaaleammat!
Ainoa_Huutaja
17.3.2014 at 13:57Huhhuh, älä pelottele! Eikö sulle jäänyt raskausarpia Silvan odotuksesta? Ja lohdutuksena sanoisin että ne kyllä saa nykyaikana hoidettua näkymättömiin, jos niin haluaa – just luin nimittäin jostain hoidoista asian tiimoilta ja pätevältä kuulosti. Toisaalta sitten kyllä omalla kohdalla kokisin, et kyllä ne saakin näkyä – ja kauas!
Kristaliina
17.3.2014 at 14:57Joo, Silvaa odottaessa säästyin kaikelta. Taisin olla poikkeuksellisen onnekas. Navan ympärille jäi vähän sellaista ”pehmeyttä”, mutta muuten kroppa oli vuosi synnytyksen jälkeen ihan samanlainen kuin ennenkin – kuppikokoa myöten.
Mähän siis tietty kuvittelin, että samalla kaavalla mennään nytkin… Mutta eihän se sitten tietystikään ihan niin mene. Ja sen näkee sitten joskus vuoden päästä, että miltä se näyttää ja häiritseekö se itseä vai ei. Voi olla (ja parhaassa tapauksessa on), että se ei haittaa yhtään. Eikä toi mun napa (eli siis niitä näyttäis olevan tulossa navan ympärille) mitenkään maailman kaunein ollut ennenkään, kun siinä oli arpi tähystyksellä tehdystä umpparileikkauksesta ja napakorusta…
Sodapop (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 13:59Mutta mieluummin hieman osumaa vatsanahkaan kuin ennen aikojaan syntyvä pienenpieni keskonen!! Terveisin: raidallisen masun omaava, jonka esikoinen päätti vaivautua ihmisten ilmoille vasta juuri ennen käynnistysuhkaa 41+6. Vikoilla viikoilla nimittäin juurikin kuului useampaan otteeseen tuo skräts… Toivon, että tämä nykyinen maha-asukas tyytyisi edeltäjänsä aikaansaamiin raitoihin ja voisi vaikka hieman aiemmin kömpiä tuolta vatsanahan alta uloskin:)
Kristaliina
17.3.2014 at 14:28Joo, todellakin! Vähän voi verrata siihen, että vaikka flunssaan sairastuminen harmittaa, mutta ihan eri luokassa kuin jos saisi vakavamman sairauden… Nämähän tietysti ovat sellaisia ihan normaaleja elämän merkkejä naisen kropassa, niiden kanssa täytyy vaan elää :)
Toivottavasti teillä uusi tulokas tosiaan tyytyy esikoisen raitoihin ja tulee sopivaan aikaan ulos, pidän peukkuja! :)
eibeigeä
17.3.2014 at 14:03Minun takapuoli ja reidet on täynnä raskausarpia enkä edes ole ollut raskaana. Ei ole reilua ei.
Kristaliina
17.3.2014 at 14:38No ei ole, ei…
Mä heti tietysti aloin googlailla noista arvista ja ihan yllätyin, mitä Duodecimin terveyskirjastossa sanottiin: raskaudessa niitä tulee yhdeksälle kymmenestä (oho! eli mä olin siis tosi-tosi onnekas eka kerralla, kun ei tullut mitään) ja murrosiässäkin kahdelle kolmasosalle tytöistä, siis jo ennen raskautta. En olisi arvannut.
Mutta heh, ehkä tämä yleisyyden yllättävyys kertoo siitä, että ei sitä jossain tuolla rannalla kiinnitä yhtään huomiota toisten kroppiin, että onko siellä arpia vai ei. Mutta omaa kroppaa sitä sitten voikin tuijottaa peilistä, että voi ei. Pitäis varmaan tajuta, että ei muut ihmiset noita varmaan edes huomaa :) Sama just varmaan jonkun selluliitin suhteen :)
eibeigeä
17.3.2014 at 14:58Kyllä itsekin silloin noiden ilmestyessä peilin edessä hysteerisenä puristeli reisiään ja katsoi punaisia raitoja jotka iholle olivat salakavalasti ilmestyneet.
Mutta sitten tosiaan monella kaverillakin sellaisia löytyy ja nyt kun ne ovat vaalentuneet niin olen ne hyväksynyt ja olen siirtynyt hysterisoimaan muista kehon osista.
JA niitähän on myös aika monella miehellä. Ja hekään tuskin ovat olleet raskaana :)
Tsemppiä uusien arpien kanssa! Toivottavasti toisiinne tutustumisen jälkeen tulette toimeen :)
Kristaliina
17.3.2014 at 15:06Näin toivotaan! Nyt sitä vielä tietysti kauhistelee, että paljonkohan niitä on vielä tulossa – mutta sitten, kun niiden ilmestyminen loppuu, alkaa se seuraava kausi nimeltään ”itsensä hyväksyminen”. On sitä hyväksynyt itsessään aika monta muutakin asiaa, ehkä tämä ei ole sitten ollenkaan pahimmasta päästä :)
Titiu
18.3.2014 at 09:31Mun miehellä on pelkästään reisissä & pakaroissa enemmän raskausarpia kuin mitä mulla on koko kropassa…
myrmeli
18.3.2014 at 13:41Aika yllättävän vähäinen määrä saa murrosiässä arpia? Mulla ei tullut raskaudesta raitoja, mutta murrosiästä niitä on lantiolla kyllä.. Ja monihan saa rintoihinkin murrosiässä niitä, jos on oikein raju kasvupyrähdys.
jätskikiskan typy
17.3.2014 at 16:22Sama mulla; rinnat, reidet ja hanuri täynnä hopeaisia viivoja. Jos joskus muksuja siunaantuu, niin saa kai sitten mahankin samaa sarjaa. Teininä hävetti, enkä voinut käyttää edes bikinejä, ennenkuin huomasin, että aika monellahan varsinkin rinnat on täynnä ohkasia arpia. Aika monella bodarillahan muuten repeilee hartian- ja hauiksenseudut. Mutta, elämä näkyy, niin vartalossa kuin mielessäkin, niin kai sen kuuluu mennäkin :)
Kristaliina
17.3.2014 at 21:33Ja kasvoissa! Rypyistä mä oon jotenkin aina tykännyt – niissä näkyy eletty elämä niin hyvin. Joskus mä (vuosia-vuosia-vuosia sitten, itse olin vasta vähän päälle parikymppinen silloin) sellaisessa isossa pyöreässä palaveripöydässä istuessani aloin ihan kiinnittää tähän huomiota: luonteeltaan myrtseillä ihmisillä roikkuivat suupielet alaspäin, vakavilla ihmisillä oli otsarypyt; ja sellaisilla peruspositiivisilla oli naurunrypyt silmäkulmissa. Jotenkin se oli sellainen ahaa-hetki: että ihmisen luonne muovaa vuosien myötä jopa kasvoja. Mun mielestä se on jotenkin kaunis ajatus!
-p- (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 14:23Ounou! Tuliko isojakin jälkiä? Mutta tosiaan mieluummin massuun jälkiä ja lisää päiviä vauvalle massussa kuin toisin päin. Ja tiedätkö, ne haalenee ajan kanssa tosi tosi tosi paljon. Varmaan voi olla syntymän jälkeen vähän hurjan näköinen, jos pahasti repeää, mutta kyllä se tasoittuu siitä sitten, kun maha litistyy omaan kokoonsa. Netistä sitten löytää vain ne kaameimmat keskustelut aiheesta, livekokemukset voi olla vähän erilaisia. Oon nähny aika hurjienkin jälkien asettuvan ihan oikeastikin. Mutta toki tiedän myös tapauksen, jossa mahaa on jälkikäteen ihan kunnolla hoidettu. Että jos ne elämää häritsee vielä monen vuoden kuluttua, niin ainahan niihin voi radikaalimpiakin toimenpiteitä kohdistaa. Tsemppiä loppuaikaan, ihanasti alkaa olla viikkoja ja päiviä kasassa! Ja jokainen päivä on plussaa. :)
Kristaliina
17.3.2014 at 15:29Onneksi ei vielä isoja, mutta navan ympärille sen verran, että näkee kyllä jo, että kyse ei ole pelkistä vaatteiden painaumista (niin kuin ensin kuvittelin)… Mutta ennakoin, että niitä on tulossa kyllä tuohon lisää: just tuo navan seutu on ollut pitkään tosi-tosi pinkeä ja kipeä: mulla on nyt istukka siinä, ja toiseksi siellä on luultavasti sisäistä arpikudosta, kun mulla on leikattu umppari tähystyksellä siitä…Eli veikkaan, että lisää tulee koko ajan…
Mä toivon, että tosiaan asettuvat/vaalenevat sitten, kun vatsanahkakin palautuu. Ja jos eivät häviä, sitten sen näkee, että häiritseekö se vai ei. Toivottavasti ei – ja jos häiritsee, niin kuinka paljon.
Kiitos tsempeistä! Huomenna jo 36+0, jee!
Temptress01 (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 21:18Hei!
Itselläni on myös tuollainen pieni ja hoikka vartalo jota ei ole pituudella pilattu. Maha kasvoi raskauden aikana tosi isoksi ja oli justiin tuosta navan kohdalta erittäin pinkeä. Repesi sitten viimeisen kuukauden aikana navan yläpuolelta jossa oli aiemmin ollut myös napakoru. Kauhulla sitä tuijottelin loppuraskauden ajan ja välillä tuntuin kun vauvan jalka olisi tulossa navasta läpi. Sen oikein tunsi kun ihi repesi potkusta lisää. Muualle ei onneksi tullut raskausarpia. Synnytyksen jälkeen mahan pienentyessä kasaan, naparepeämä muuttui kuitenkin tosi huomaamattomaksi :)
-S-
Kristaliina
17.3.2014 at 21:21Voi, toivottavasti mullekin kävisi noin hyvin! Mutta kyllä nämä haalistumiskertomukset luo toivoa, että ehkä nuo tosiaan sitten ajan myötä haalistuu/häviää…
hann (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 14:27Mä luulin selviäväni ilman, mutta pari viikkoa ennen synnytystä kun poika laskeutui lähtökuoppiin tuli toispuoleiset raskausarvet vauvan pyllyn kohdalle. Ihan kivat muistot ne oikeestaan on ;)
Kristaliina
17.3.2014 at 15:36Muisto pienestä pepusta – aika suloista <3
…ja sitä paitsi voin arvata, että se on vähintään kymmenen kertaa kauniimpi kuin vaikkapa se karsea musta tatuointitribaali mun nilkassa, jonka otin teininä jonkun tyypin kotona :D :D :D Keho saa kantaa mukanaan muistoja elämästä (hihi ja tuossa mun tapauksessa nuoruuden typeryydestä) :)
littleB (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 14:27Auts :/ Mutta hyvä että pikkuinen kasvaa! <3
Kristaliina
17.3.2014 at 15:07Niinpä – todellakin mieluummin näin!
-p- (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 14:28Hei, otapa kuva siitä massusta itelle talteen nyt kun vielä massu on. Näet sitten, että minkä muutoksen aika tuo. Ja ehkäpä voit sitten jakaa muillekin vertailukuvat. Mä ainakin pidän peukkuja, että saat vielä tukea muita repeilijöitä jossain vaiheessa tästäkin-selviää-kuvasarjalla.
Kristaliina
17.3.2014 at 14:47Joo! Ihan kiinnostava nähdä, että miltä tuo näyttää vaikka vuoden päästä. Viimeksi ajattelin jo pelkästä vatsanahasta, että eihän se voi palautua ennalleen, kun se kerran on noin paljon venynyt. Mutta niin vaan palautui, kun aikaa kului se vuosi. Noikin varmaan kyllä vaalenee. Ja kyllä: aion testata kyllä nyt raskaudesta palauduttuani kaikki mahdolliset voiteet :D
Kath
17.3.2014 at 14:44Mä esikoista odottaessa olin niin ilonen, ettei tullut arven arpea. Mut ah, kun maha lähti, niin tuli ne arvetkin esiin! Olivat jossain piilossa! Perkeleet!
Kristaliina
17.3.2014 at 14:53Salakavalat piiloarvet, penteleet! :)
Mä jännitin Silvaa odottaessa navan ”esiinplompsahtamista”, ja sitten synnytyksessä loppuvaiheilla se sitten pomppasi. Taisin kirota vähän :) Mutta menihän se sitten takaisin kuoppaansa – mutta nyt tällä raskaudella plompsahti ulos jo aika alkuvaiheessa. Mutta nyt sitä ei enää yhtään harmitellut, kun se oli ikään kuin tuttu juttu jo :)
Kath
17.3.2014 at 16:34Hahah eikä :D
mun siskolla oli myös ekasta raskaudesta tuollainen napa, ja on nytkin. Oonko kuullu ihan omiani, mut eikös siihen voi tulla helposti napatyrä? :o ainakin jos se jää sellaseks.. tai sit se on vaan uskomus!
Kristaliina
17.3.2014 at 21:22Joo, oon mäkin napatyrästä kuullut – hui! Toivottavasti kuitenkin palautuu samalla tavalla kuin viimeksi, toivottavasti! :)
Nii
17.3.2014 at 14:53Mulla on raskauden ja laihtumisen jäljiltä ruttuinen ja ryppyinen ei-todellakaan-kaunis, löysä vatsa vaikka treenaan 4-7 kertaa viikossa. Että voi perse vaan sitten.
Kristaliina
17.3.2014 at 15:01Joo ja joskushan se vatsa voi jotenkin kai ”revetä irti” niin, että se ei ole edes kiinnitettävissä muuten kuin leikkauksella… Elämän merkkejähän nämä tosiaan ovat, aika harva on täydellinen. On arpea siellä ja täällä ja niin edelleen. Mulla kaksi itseaiheutettua tosi rumaa ysäritatuointiakin :D
Nii
17.3.2014 at 17:34Joo kyllä kai näihin tottuu. Ja on ne vaalenneet hurjasti! Joskus vaan itkettää kun 23-vuotiaana maha (ja tissit) näyttää tältä, mutta no, elämä on. Ei ne niin paljon häiritte että vakavissani harkitsisin leikkauspöytää :)
Nii
18.3.2014 at 21:38Mun piti näköjään kirjoittaa ihan oma postaus aiheesta.
kirsikkainen
17.3.2014 at 14:54Mulla säästyi vatsa, takamus ei. Mutta nekin sain näkymättömiin vimmatulla rasvaamisella, ja noin puolen vuoden päästä raskaudesta ei ollut siis enää mitään näkyvissä :) On siis muutakin kuin henkistä apua!
Kristaliina
17.3.2014 at 15:03Vau! Ja tosi nopeasti lähtivät vielä. Millä sä rasvasit?
kirsikkainen
18.3.2014 at 14:24Sitä ei ikävä kyllä saa Suomesta :,( Tilasin jo sukulaisilta sitä tänne tätä kakkoskoettelemusta varten, mutta katsotaan pitävätkö niin tärkeänä lähettää… Ei kyllä kovin kummoiset ainesosat näyttäneet olevan kyseessä mm. rosmariinia, kamferia ja aloeveraa (http://momtomom.mx/productos-2/)
riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 14:54Hei mulla alamahan viirusto hälveni vähitellen niin, että nyt niitä ei juurikaan enää näy, vaikka taas mahaa venytetään. Eli totesin, että ei se haittaa jos tulee viivoja, jos ne oikeesti lähtee sit about kahdessa vuodessa. Silti öljyilen toki.
Kristaliina
17.3.2014 at 21:25Joo sama – jos nuo parissa vuodessa häviää, niin ei haittaa kyllä yhtään. Kyllä mulla viimeksi kesti se vatsanahankin palautuminen eikä siihen alkuun sellaiset asiat kyllä tunnu yhtään tärkeiltä. En kuvittelekaan ens kesänä olevani samassa kunnossa vaikka kuin viime kesänä. Mutta tietysti aina plussaa, jos joskus palautuu, haalistuu jne.
Peanut
17.3.2014 at 15:07No voi krääh. Mä itse repeilin ekalla kerralla just viimeisten viikkojen aika, kun tyyppi venytti saapumistaan viikoille 41+3. Ja muutaman itkun satoin aiheesta myös tirauttaa, kun siinä vaiheessa olin jo niin kypsä sekä fyysisesti että henkisesti. Lohdutuksen sana, nyt 1v9kk myöhemmin arvet on jo ihan vaaleet ja muistuttaa niitä samoja arpia, mitkä tuli teininä pituuskasvun yhteydessä polviin ja lantioon. Ja sä palauduit ainakin kuvien perusteella niin hyvin Silvan jälkeen entisiin mittoihisi, etteä ei huolta. :)
Mutta siis itse ihmettelen edelleen sitä yhtä arpea, mikä tuli sisäreiteen. Ei todellakaan ollut se paikka missä mikään venyi, joten en tajua.
Kristaliina
17.3.2014 at 21:38Ihana kuulla näitä, että ne haalenevat! Mä oon jotenkin koko ajan luottanut siihen, että palautuminen painon suhteen käy sitten taas suht itsestään (näin neuvolasta ainakin vakuuteltiin), mutta nyt nämä arvet on jotenkin ihan uusi juttu… Mutta joo, pienet on harmit kuitenkin – ja varmaan se on sileen haalistuva harmi niin kuin arpikin :)
Kukkavarvas (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 15:22Mulla räksähti kanssa vasta toisessa raskaudessa, ihan vikoilla viikoilla ja räksähtikin sit ihan kunnolla :/ kyllä ne onneks vaaleni mutta tosiaan tallella ovat. Paska homma mut kyl sen kanssa elää ;) Ja olen niistä huolimatta silti joskus julkisesti vilautellut mahaa.
Kristaliina
17.3.2014 at 21:44Eääääh, ja mä kun jotenkin kuvittelin, että jos sitä arpeutumistaipumusta ei ole eikä arpia tule ekalla, niin ei niitä sitten varmaan tulisi tokallakaan…. Eäääääh.
Mä oon kesällä (no okei kylläkin tyyliin kotipihalla ja mökillä) ja etenkin reissuissa niii-iiin bikinityttö, että mäkin aion kyllä jatkossakin julkisesti (?) vilautella tuota mahaa. En voi jotenkin yhtään kuvitella, että nyt mä sitten ensi kesästä lähtien tyyliin siirtyisin umpinaisiin uimapukuihin; eijeijei. Mä en aio suostua siihen, että alkaisin häpeämään omaa kroppaani, hemmetti vie! :) Jos ne arvet jäävät, niin mä kyllä aion silti näyttää mahani jatkossakin, perhana! :)
Kukkavarvas (Ei varmistettu)
19.3.2014 at 13:17Mä luulen että tavallaan raskaus raskaudelta elimistö antaa helpommin ”myöten”. Ja se on sitten ihan jonkun ylemmän tahojen haltuun että tuleeko arpia vai ei :/ Rasvaushan ei valitettavasti ole se ratkaiseva koska ne kollageenihommelit mitkä repeää ja mistä ne raskausarvet syntyy on niin syvällä ihon kerroksissa että sinne asti ei rasva imeydy ja pure. Mutta varsinaisesti ihon kosteutuksessa ja kunnossa pitämisessä ei ole mitään huonoa eli kyllä mä kehoittaisin rasvaamaan koska sillä voi ylläpitää sitä ihon kimmoisuutta. Mutta varsinaisiin ”vaurioihin” ja palautumiseen ei ole mitään kikkakolmosta olemassa :/ näin sanoi mun työpaikan ihotautilääkärit ja koska satun olemaan onnekkaasti sellaisessa paikassa hommissa missä on tämän maan asiantuntevin osaaminen koskien ihojuttuja niin luotan heihin.
Ja kyllä ehdottomasti kroppaa saa ja pitää näyttää. tärkeintä on että on itse sinut itsensä ja ulkonäkönsä kanssa. Sellainen ihminen näyttää hyvältä, sama miltä se kroppa konkreettisesti näyttää :)
Rp (Ei varmistettu)
17.3.2014 at 16:01Arvet voi jopa sietää, mutta se roikkuva mahanahka. :/
Kristaliina
17.3.2014 at 21:57:/
Pitäisi tietysti vaan aina osata olla ylpeä siitä, että tämän vatsanahan alla on kuulkaas synnytetty uutta elämää tähän maailmaan. Mutta vaikka se teoriassa niin onkin, harva meistä varmaan on niiii-iiin pyhimys, ettei ne omat arvet tai roikkumiset yhtään haittaisi (vaikka joitain se ei haittakaan – mikä on ihan älyttömän hienoa ja arvostettavaa). Motta jos itseä se harmittaa, musta ole edes yhtään turhamaista myöntää sitä – vaikka tyyliin jonkun aiemman bloggauksen perusteella muakin joku syytti pinnalliseksi, kun sanoin että rasvaan mahaa, että ei arpia tulisi. En ollenkaan koe olevani pinnallinen vaan rehellinen :)
Nämä eivät ole tietenkään maailmanloppuja, mutta harmistunut mun mielestä saa olla jos siltä tuntuu. Vaikka samanaikaisesti ajatteleekin, että vautsi tää kroppa synnytti uutta elämää. Eli että nämä tunteet eivät mun mielestä ole yhtään toisiaan poissulkevia…
Tämä kommentti meni nyt kyllä ihan Rp:n lausahduksen vierestä, mutta ajatuksenvirtana sattui vaan just nyt tulemaan mieleen…
riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)
18.3.2014 at 00:27No onko se nyt jollain mittarilla sitten hyvän äitiyden ja oikeiden elämänarvojen todiste, jos äiti-ihminen lopettaa piittaamisen itsestään, omasta fyysisestä hyvinvoinnistaan ja viehättävyydestään. Samalla logiikalla vois syyllistää, että pysykää mammat kodeissanne parkuvine penskoinenne jos ette oo viittiny parturissa piipahtaa tai ripsaria auki rapsauttaa…tarvi tulla ihmisten ilmoille verkkareitanne esittelemään.
Tai sit voidaan todeta, että sulla on kaikesta huolimatta pää hyvin kasassa kun jaksaa tuon makoilun ja kotiäitiputken keskellä mahanahka ja kampaamoaikataulu kiinnostaa. Jos jotain muuta ei kiinnosta, niin ei se mitään :)
Tamsin
17.3.2014 at 16:25Mä sain ite ekat arvet vasta rv 37+1, kylläpäs ehdin iloita kuinka muka säästyin, vähänpä tiesin. :-D
Onneksi edes vaaleni tosi äkkiä ja suurinosa hävisi kokonaan.
Kristaliina
17.3.2014 at 19:28Mahtava kuulla, että niin monella ovat vaalentuneet tai hävinneet! Voiskohan niihin tarvittaessa kesällä laittaa vähän itseruskettavaa päälle – peittyvätkö sillä, tietääkö kukaan?
Tai meikkivoidetta jopa hätätilassa :) Ainakin tämä mainos lupailee hyvää :D