Jei! Tuli sittenkin synttärilahja! Minulle! Muukin siis kuin se hammaslääkärikäynti.
(mikä tavallaan oli kyllä tosi harvinainen lahja: jono kunnalliseen hammaslääkäritarkistukseen oli puoli vuotta, eikä raskaus-kortillakaan päässyt kiilaamaan jonossa eteenpäin)
Mutta siis jei! Tänään postista tuli verkkokauppa.com:ista tällainen:
Sanoinko jo, että jei? Eipä olekaan joka tytöllä sohvan (ja vähän satavuotiaan lattiankin) näköistä minikannettavaa. Jei!
Vanha kone – uusi kone.
On tuossa koneessa luultavasti jotain teknisiä ominaisuuksiakin. Varmaan jotain tosi hyviä. Mutta jei, sohvan ja lattian näköinen kone!
Kiitos, kulta!
(jei!)
ps. Hmm mun Joelille antama lahja ehkä nyt vähän kalpenee: mä kun jalomielisesti tarjosin Joelille synttärilahjaksi sen Chico’s-aterian – jonka luonnollisesti maksoin meidän yhteiseltä tililtä…
2
annemi
15.5.2012 at 21:44Upea toi sun kannettavan kansi :) ja näyttäisi kannettava olevan muuten sama kuin mulla!
Kristaliina
15.5.2012 at 22:47juu tuo malli on tuollainen… …kannettava :D
En ole päässyt sitä edes vielä testaamaan, kun Joel vielä asentelee… Siis miksi, oi miksi miksi koneissa ei ole jo kaikki tarvittavat ohjelmat valmiina, eihän tuossa asennusrumbassa ole mitään järkeä? Konetta ostaessa täytettäisiin vain joku lomake, rasti ruutuun, mitkä ohjelmat haluat, ja kotona töpseli seinään ja hommiin!
Liisa
15.5.2012 at 23:12Ajattele tuo lahja-asia niin, että ilman tietokonetta ihminen säilyy hengissä (paitsi jos on nettiriippuvainen kuten minä) mutta ilman ruokaa ei. Eli sinun lahjasi pelasti miehesi hengen! Mikä on arvokkaampaa??? (Minä sain viime syntymäpäivänä mieheltä kauan haaveilemani kalliin design-valaisimen. Minä en antanut hänelle mitään. Edes nimellisesti. Perustelin lahjattomuutta raskaudella.)