Oikeastaan meidän oli tarkoitus eilen vain istuttaa pääsiäisruohot; ja kerrankin ajoissa, wohoo!
Mutta lapset siitä sitten innostuivat pyytämään kaikenlaisia pääsiäisaskarteluja. Ja kun toipilaspäivää vietettiin kuitenkin kotosalla, totesin, että no okei Suomeen-asettumisjärjestelyä voi tehdä myöhemminkin. Nyt askarrellaan!
Ja nostin tuolta keittiön ylähyllyltä alas tämän purkin.
”Kierrätän sukista reiätkin”. Tuo sanonta on siis peräisin vuosien takaa eräästä paikallisesta kierrätysryhmästä, ja tuo lausahdus pyörii aina mulla näissä tilanteissa huvittuneena mielessä.
Mehän siis kerättiin jo kolme vuotta sitten meille tulleista virpomisoksista höyhenet (ja muut sen pääsiäisen hörsellykset) talteen tuohon purkkiin, koska mulla tuli sellainen fiilis, että ääk en raaski heittää hienoja virpomiskoristeita pois. Lisäksi meillä on pienessä apteekkipussukassa jonkin verran ekstrasälää, joka purkkiin ei ole mahtunut. Esimerkiksi yksi tuollainen pölisevä minihöyhenpussi, joka näköjään on kestoltaan ikuinen.
Ikuinen on myös siivoamisurakka, kun pussin sisältö pöllähtää huoneilmaan.
Ja näillä samoilla aarteilla pärjätään nyt vuosikausia! Toki joka vuosi aarteet ”uudistuvat” jonkin verran, kun omat oksat lähtevät pois ja naapurivirpojien oksat puolestaan saapuvat meille.
No mitäs me sitten pääsiäisaskarreltiin?
Pajunoksia me ei olla flunssateknisistä syistä käyty vielä keräämässä, joten niitä ei vielä askarreltu.
Mutta ensin tytöt tekivät spontaanisti pääsiäiskoristeeksi ”pesät tipuille”, eli keräsivät vaan noihin vanhoihin kestopääsiäismunakuoriin sulkia ja tipuja. Seuraavaksi lapset väkersivät tuollaiset ”reunukset” omille pääsiäisruohoastioilleen.
Nyt etenkin viime aikoina mä oon todennut, että askartelu on sitä hauskempaa, mitä vähemmän mä siihen puutun vapaammin tytöt saavat itse päättää, mitä tekevät. Ettei tule taiteellisia erimielisyyksiä, haha.
Niinpä meidän askartelu on nykyisin useimmiten sitä, että nostan askartelukamaa pöytään ja kannustan, että saa tehdä mitä vaan. Ja vaikka sillä ei ehkä askartelupaskarteluohjaajaäitipisteitä lunastetakaan, niin kyllähän se tavallaan kannustaa lasta luovuuteen!
Yksi ”perinnehomma” kuitenkin tehtiin mun ohjaamana; samanlaiset pääsiäispuput, jollaisen itse oon askarrelut lapsena ja joka (muistaakseni) edelleen on äitini luona pääsiäiskoristeena. Siitä voisin laittaa erikseen ”ohjeen” tässä lähipäivinä!
On siis tyyliin maailman helpoin ohje, haha.
Meidän sunnuntaitaiteluijen tuloksena oli siis tällainen pääsiäisikkuna, johon tytöt sitten huolella asetttelivat pääsiäisruohot ja tiput:
…ja tietysti puutalon ulko-ovi pääsiäiskoristeltiin myös!
(tuo oranssi hörselö on ollut tuossa koko talven)
Kivaa oli, ja sitten vielä tämän viikon jonkun illan ohjelmassa on meillä ne virpomisoksat. Toivottavasti löytyy Helsingistä vielä pajunoksa-apajia, vinkit tervetulleita!
Tyytyväinen askartelija taiteluhommiensa jälkeen.
14
Anna
8.4.2019 at 15:41Kävitte tänään mielessä kun pohdin pääsiäsaskarteluja. Ja kappas, ei tarttunut mukaan yhtään uutta sulkaa ja söpellystä :) Lapset saavat askarrella oksansa ihan siitä mitä kotoa löytyy.
Trendi kiertävistä koristeista siis leviää.
krista
8.4.2019 at 18:27Hei mahtavaa! <3 Ja meillä ainakaan lapset ei tee MITÄÄN eroa sen välillä, tuleeko höyhenet omasta purkista/viimevuotisista hörsellyksistä vai ostetaanko ne kaupasta uusina! Ihastus on sama!
-
Ja siis onhan mekin pääsiäishörsellystä ostettu (varmaan 3-5 vuotta sitten ostettu nuo kestomunat, höyheniä ja tipuja) ja ostetaan myös askartelutarvikkkeita, kuten väripaperita tai mitä nyt sattuu silmään. Mutta koska sitä tosiaan ON, niin aina ei tarvitse ostaa uutta! Ja just nämä pääsiäishommat esimerkiksi on helppo kierrättää. Jonkun vappupallon kanssa olisikin jo vähän hankalampi juttu :D
-
Joskus muuten aikoinaan ekalla (?) virpomisellahan meillä kävi niin, ettei ollut mitään pääsiäiskamaa kaapissa, kun ei ennen lapsia sellaisia tullut hankittua. Silloin me koristeltiin oksat puuhelmillä (Tigerista ostettuja sellaisia värikkäitä puuhelmisettejä) ja sidottiin kuminauhalla. Muistan vieläkin (aika kultaa muistot?) että niistä tuli aika hienot! Myös esimerkiksi lahjanarua on laitettu virpomisoksiin!
Anna
8.4.2019 at 20:43Juu, ja kangassuikaleet voisivat olla aika hienoja myös. Nappejakin voisi sitoa oksiin. Meillä on niin iso laatikollinen sekalaisia nappeja ettei ikinä saada niitä käytettyä.
Jouluksi tehtiin hamahelmistä lumihiutaleita. Pääsiäisoksiin voisi tehdä hamahelmistä pääsiäismunia, tipuja, pupuja tai vaikka narsissin jos osaisi. On hauskaa kun ei tarvitse lähteä mukaan siihen villitykseen että jokaista juhlaa varten ostetaan erikseen kasa koristetta ja tilpehööriä kun voi hyvin hyödyntää sitä mitä jo löytyy. Vaikka sitten niitä vanhoja saaduista virpomaoksista kerättyjä koristeita taikka postikortista leikattuja kuvia.
krista
8.4.2019 at 20:45Kyllä, just näin! Ja se ruokkii luovuuttakin, kun itse keksii, että milläköhän voisi koristella! <3
A
8.4.2019 at 21:56Kyllähän vappupallotkin kestää useamman vuoden (semmoiset tikun päässä olevat pienet nimittäin). Meillä on yläkaapissa kausikoristejemma ja sieltä löytyy vappuun ja pääsiäiseen koristeet (joulukoristeita on enemmän sitten ja ne on omassa jemmassaan sit vintillä). Vappuun siis naamareita, pillejä, ilmapallojemmat ja sit noita pieniä foliopalloja aika monta vuosikertaa (vanhin on itseasiassa vuodelta 2000, nykyinen mies silloinen poikaystävä bongasi sen mulle Espalta, oli karannut joltain)…tytön palloja löytyy sit muistaakseni kolme erilaista eri vuosilta.
—
Meillä virpomisoksatkin on itseasiassa kestomallia (ostin kun lapsi oli 1v. sellainen muovisia pajunoksia, silloin koristeluna taisi olla pääsiäistarrat ja lahjapakettinarurusetit :D). Ne koristellaan vuosittain uusiksi (ja pääsiäisen mentyä tietty koristeet talteen). En pahasti siitepölyallergisena halua kotiin mielellään mitään oksia, niin tää on toiminut hyvin. Saapahan sitten meidän puolesta pajut kasvaa tienpenkoilla rauhassa.
Onneli Winter/onnelin elämää
8.4.2019 at 16:24Olet oivaltanut sen mikä monessa meissä varhaiskasvattajissa on (no..pitäisi olla) ”aarteet pöytään ja luovasti askarrellaan”. Lapset oppivat saksien käytön ja kynäotteet paremmin luovan askatelun lomassa. Mikä onni onkaan omista taidepläjäyksistä kun ne tulevat esille ja näyttävät juuri niin omanlaisilta kuin pitääkin <3 Höyhenet vaan pöllyämään. PS. Hyvä oli vinkki tuosta kierrätyksestä!!
krista
8.4.2019 at 18:29Kiitos! <3 "Aarteet pöytään ja luovasti askarrellaan" -tekniikkaa siis! <3
Riikka
8.4.2019 at 18:36Tämä ei nyt ehkä ollut kysymäsi vastaus, mutta viime vuonna löysin pajunoksat Hakaniemen torilta ja toivottavasti tänäkin vuonna.
krista
8.4.2019 at 18:48Mä oon miettinyt, että pitäisikö siirtyä torioksiin :) Oon kyllä kuullut, että sieltä niitä saa! Ihan hyvä pajunoksa-apajavinkki siis :)
Kirmi
8.4.2019 at 19:45Minunkin lapsuudessa oli tuollainen kestohöyhenpussi. Se ihan rehellisesti oli meillä ainakin siitä lähtien, kun olen ollut viisi. Jokaisena pääsiäisenä siitä askarreltiin ainakin sen verran, että tuli imuroitavaa ja edelleen se löytyy meiltä, nykyisin oman lapseni askartelulaatikosta.
krista
8.4.2019 at 19:51Tämä on joku täysi mysteeri! :D Meilläkin tuntuu, että höyhenet ei ole vähentyneet yhtään, ja kyllä tuota ainakin jo joku 3-4 vuotta on pöliselty! :D
–
Ihan huippua, teillä samanlainen on siis riittänyt jo seuraavalle sukupolvelle :D :D :D
A
8.4.2019 at 21:57Meilläkin on kestohöyhenpussi :o Varmaan vähintään 4 vuotta pyörinyt lapsen askartelutarvikkeissa ja käytetty aina kun höyheniä tarvii ja edelleen voisin vannoa että pussissa on yhtä paljon kuin ostettaessa :D
Salvia
9.4.2019 at 00:05Eikun just tuo on se pedagogisesti perusteltu tyyli, parasta! Lapsi ei opi suurin piirtein mitään näistä ”ope on leikannut valmiiksi kaikki nämä osat, liimatkaa ne nyt yhteen tällä lailla, kun minä sanon”. Se, että päiväkodissakin tehdään usein lähes pelkästään tällä malliaskartelutyylillä, on valitettava merkki toiminnan suunnittelemattomuudesta tai varhaiskasvattajan heikosta osaamisesta asian suhteen. Oma lapseni on nyt kolmevuotias, ja ollaan usein osallistuttu erilaisissa tapahtumissa järjestettyihin askartelupisteisiin. Monesti siellä on sitten ollut yksi tietty ohje, jolla on askarreltu, ja yleensä tietysti liian vaikea kaikista pienimmille. Useimmiten askartelupisteen ohjaaja on sitten ehdottanut, että ”äitihän voi tehdä tämän ja tämän ja tämän vaiheen lapsen puolesta… hän voi sitten vaikka koristella”. Eikä mitä, se tekeminenhän siinä on ideana, eikä lopputulos! Olen siis aina antanut lapsen tehdä täysin oman mielensä mukaan, ja niin upeita juttuja on tullut <3 Ja aina on kotonakin saanut tehdä kaikenlaista vapaasti. Ei varmaan pelkästään tästä syystä, mutta nyt meillä onkin 3-vuotias, joka osaa kirjoittaa kaikenlaista ja joka käytti jo 2-vuotiaana saksia tarkasti, pujotteli helmiä lankaan, ja niin edelleen. Mutta nämä ovat pikkujuttuja, ennen kaikkea sen näkee luovuudessa ja onglmanratkaisukyvyssä, että lapsi saa suunnitella ja toteuttaa itse, eikä joku ole koko ajan ohjaamassa :)
krista
9.4.2019 at 14:33No hei mahtavaa, meitsi on pedagoginen sit vähän vahingossa – tai oikestaan vähän laiskuuttani :D ”Ottakaa nämä ja keksikää itse” (ottaa kupin kahvia) on helpompaa kuin alkaa miettiä ja neuvoa, että mitä tehdään :D Tai no toki mä siinä lasten askarrellessa sitten tarvittaessa autan ja ehdotankin; esimerkiksi Seelalle ehdotin tuota nurmikkoa väripaperista, ja hän sitten siitä innostui.
–
Mutta siis oot kyllä ihan oikeassa! Jos ohjaajalla on valmiit sapluunat (tai vieläpä jopa tekee kaiken lapsen puolesta), niin ei se kovin paljon jätä lapselle taitelilun iloa. Toki ihan pienimmille voi olla kivaa sekin, että ajattelee itse tekevänsä (ja saa onnistumisen iloa), vaikka todellisuudessa sen oman tekemisen osuus jää vähemmäksi… Mutta joo siis ihan totta, luovuus ja ongelmanratkaisukyky pääsevät vauhtiin, kun saa itse toteuttaa asioita mieleisellä tavalla! Tekeminen on PALJON tärkeämpää (ja ilo tekemisestä) kuin lopputuloksen taitavuus! Ja sitä paitsi esimerkiksi näistä meidän askarteluista lapset olivat ERITTÄIN ylpeitä ja iloisia, vaikka ei ollutkaan teknisesti näissä(kään) mitään megaspektaakkelihienousaskartelunerouksia :)
Julia
9.4.2019 at 19:46Yläpeukku teidän askarteluille 👍🏿 Just mietin yks päivä etten halua askarrella tänä vuonna mitään kun ahistaa se kauppojen muovi (-ja höyhen)krääsä ekologisessa mielessä 😬 Mulla siis vasta 9kk ikäinen tytär ni en koe olevani mikään ilonpilaaja, kun en häntä varten mene nyt ostamaan kauppoja tyhjiksi pääsiäistarvikkeista 😅🙊 Mut kun meille varmaan muutama virpoja tulee sunnuntaina käymään niin aion säästää saadut oksat sit ens vuoteen, jolloin voidaan (silloin jo isomman) lapsen kanssa ne sit uusiokäyttää 😊 En nyt siis halua arvostella niiden valintoja, jotka vaikka ostais uudet askartelutarvikkeet ja koristeet joka vuosi, mut tykkään teidän tavasta käyttää vanhoja koristeita uudestaan ja ite aion niin myös tehä 😊👍🏿 Ps. Ihana ku ”annoit” tytöille taiteellisen vapauden, varmaan useimmat lapsethan rakastavat kun saavat käyttää mielikuvitustaan ja tehä just sellaset koristeet ku ite haluavat 😊 Hyvää pääsiäisen ja kevään odotusta Puutaloon 😊
krista
9.4.2019 at 21:06Mahtava kuulla; ja kyllä sitä koristeeksi sopivaa sälää sitten kertyy vuosien kuluessa varmasti, kun vaan pitää silmät auki ja laittaa niitä jemmaan! Esimerkiksi värikästä mainospaperia voi silputa saksilla pieneksi, siitä tulee hienoa silppua, jota voi käyttää glitterin tyyppisesti liimaan ripotellen. Ja samoin jos meillä lapsi leikkelee värikkäästä paperista jotain, usein jemmaan ne ”reunat” ja niistä voi leikellä taas jotain pientä/silppua jne.
–
Ja jos jotain ostaa, sitä voi tosiaan sitten uusiokäyttää pitkään! Meillä on tosiaan ostettu sillon 3-5 vuotta sitten jonkin verran pääsiäissälää, mutta (läheskään!) joka vuosi en näe meille mitään tarvetta ostaa uutena mitään! Ja just tosiaan jos on joku rasia/purkki/jemma, niin sinne voi kerätä virpojien aarteet ja vaikka muutkin vuoden aikana tulevat ”pääsiäisväriset” sälät. Ja samoin jouluhommien kanssa!
–
Ihanaa kevään odotusta teillekin ja kiitos ihanasta viestistä! <3
Julia
9.4.2019 at 21:19Hei kiitos vinkeistä, mäpä otan käyttöön ens keväänä 🙊
Ainoooo
10.4.2019 at 17:12Hyvä meininki! :) Taitaa olla yleistyvä tyyli päiväkodeissakin toi ”laiskan pedagogin” askartelutyyli, ainakin meidän päiväkodissa tekevät tosi vähän mitään valmiista mallista askarteluja. Itse vähän tarkkuuteen taipuvaisena äitinä joskus yritin tuollaista mallista tekemistä, mutta aika pian opin ettei se toteudu kuitenkaan, tehköön oman mielensä mukaan :D
Joten olkkarin pöytä on jatkuvassa kaaoksessa piirustuspaperien, paperisilpun, saksien, liimojen, tarrojen jne. alla… (ipanat jotakuinkin saman ikäiset kuin teillä).