Tuntuu niin kuin koko maailma olisi pysähtynyt, vaikka oikeasti se ainoa pysähtynyt kappale olen minä. Kaksi viikkoa makaamista takana.
Pää on kestänyt hyvin, jalat huonosti. Hyvää asentoa on vaikea löytää. Lentosukat käytössä.
Yhden kauden Unelmien poikamiestä/Unelmien poikamiestyttöä (12 jaksoa a 1h 20min) pystyy hyvin katsomaan 2 vuorokaudessa. Emily valitsi sen ihanimman.
Ne jatkuvat kipeät supistukset loppuivat täysmakuulla muutamassa päivässä. Nyt ei juurikaan supistele. Paitsi liikkuessa eikä silloinkaan läheskään niin kipeästi. Tuntuu, että tässähän saattaa olla raskaana vielä aika pitkäänkin.
35+3.
Laskiaispullia ei kuulemma enää saa kaupasta.
Ajatukset ovat jotenkin pysähtyneet siihen, että tässä sitä nyt ollaan. Ja maataan. Ei ole kiire mihinkään. Yhtä äkkiä ennenaikaisen synnytyksen mahdollisuus ei enää tunnukaan niin akuutilta.
Haaveilen pääsystä Prismaan, K-rautaan ja Ikeaan.
Välillä sängyssä unelmienpoikamiestyttömaailmassa maatessani unohdan olevani raskaana. Kun nousen mennäkseni vessaan, saatan ihan säikähtää isoa mahaani. Ainiin, toi tollainen.
Ulos on näköjään tullut kevät. Yritin jotenkin fiilistellä tiistain neuvolakäynnillä (eka kertaa ulkona piiiiiitkästä aikaa), mutta ei vaan jotenkin irronnut. Näytti ihan samalta kuin ennenkin. Mulla oli talvitakki ja pitkät kalsarit.
Haluan ostaa Silvalle djembe-rummun.
Neuvolakäynnin alkuun sanottiin, että ”kyllä sä varmaan voit lähteä jo varovasti liikkeelle”. Käynnin loppuun sanottiin, että ”jos haluat pelata varman päälle, makaa vielä ensi viikon perjantain lääkärikäyntiin asti.”
Ensi viikon kampaaja-aika peruttu.
Silvalla on välillä aika vaikeaa. Reagoi tähän tilanteeseen. Isiä ikävä. Äitiä ikävä. Päivällä Lauran kanssa itku on herkässä, illat isin ja äidin kanssa ovat ihania ja hyväntuulisia. Onneksi tulee viikonloppu.
Harkitsemme vakavasti, että olemme hurjia ja menemme viikonloppuna koko perheen kanssa nepalilaiseen syömään. Sinne Tikkurilaan.
Tuulee niin kovasti, että puutalon nurkat natisevat. Verhot ovat vielä kiinni. Täytyy muistaa avata ne ensi kerralla, kun nousen ylös vessaan. Raoista kyllä näkee, että aurinko paistaa.
The Bachelor season 17 alkaa Kristan miniläppärinäytöllä ihanjust. Kukakohan se on? Uuuu.
Kahvittelija
14.3.2014 at 11:22Sä oot kyllä jaksanut niin hyvin! Ja 36. viikko jo menossa, jee! :)
Raissi
14.3.2014 at 12:02Tuo pysähtyneisyyden tunne on jännä. Ihan niinku seurais itteään ja maailmaa jostain toisesta perspektiivistä. Teillä samat viikonloppusuunnitelmat kuin meillä, syömisen suhteen nimittäin ;) Saapa nähdä törmätäänkö… Minä olen tänään keittiön vankina. Ihan armotonta leipomista, vispaamista ja vatkaamista. Selkä huutaa jo nyt hoosiannaa ja jalkapohjat on lintassa. Huomenna on kreisibileet. Tsemppiä sinne!
Äiti itsekin (Ei varmistettu)
14.3.2014 at 12:07Tosi hyvin oot jaksanu. Jo monta arvokasta päivää kohdussa oot ”tienannu” vauvalle lisää. Lopussa kiitos seisoo :)
riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)
14.3.2014 at 12:17Meinasin eilen sinikeltaisesta kuutiosta ostaa synnytystohvelit, mutta tulin viime hetkellä järkiini ja totesin, että en mä tohveleita tarvi polikliinisessa synnytyksessä/24h sairaalajaksolla. Syytän sinua mokomasta melkeinharhaostosta. Sit vaan toivotaan, että kaikki menis nappiin ja päästäis pian kotiin tai alkaa taas se tohveliveivaus täälläkin (”kulta nyt kun jouduttiin jäämään niin et viittis… ei tarvi ees ikeaan, prismastakin saa, mä tiedän).
Raleigh (Ei varmistettu)
14.3.2014 at 12:25Mun maailma pysähtyy nykyään kans kerran päivässä. Kun tarkistan mitä puutaloon kuuluu. Jaksaa, jaksaa, maaliviiva lähenee päivä päivältä. Kiitos kun jaksat päivittää blogiin kuulumiset. Hengessä mukana ja pää pytyssä viikoilla 9+4..
nina3 (Ei varmistettu)
14.3.2014 at 12:32Tsemppiä!!!
Vierailija H (Ei varmistettu)
14.3.2014 at 12:55Tsemppiä täältäkin, hienosti olet jaksanut! Minulla on meneillään rv 38, ja odotan ristiriitaisin tuntein lähestyvää synnytystä: Ei kai vielä tänään – ei kai tässä joudu odottamaan vielä kuukauden! Ja se on vasta synnytys, sittenhän se hulina vasta alkaakin vauvan JA taaperon (1v7kk) kanssa. Hui. Mutta siis joo: kovasti tsemppiä loppuodotukseen!
Minak (Ei varmistettu)
14.3.2014 at 13:20Tsemppiä sinne! Ja ihan pakko kysyä, mistä sä katsot noita unelmien poikamiehiä ja poikamiestyttöjä? Näkyykö jostain netistä ilmaiseksi? Mä tahon kans! :D
PilviN
14.3.2014 at 13:52Voi vitsit että oot ollut reipas lepuuttelija! Hienoille viikoille oot päässyt jo! Voisin kuvitella (omaa kokemusta ei ole) että olo on tuossa kaiken sen ulos ja tavalliseen arkeen kaipuun rinnalla kuitenkin semmoinen, kun nyt näin sinnikkäästi on pötkötellyt ja se näyttää auttavan, niin turha sitä on luovuttaa kesken kaiken! Eli tsempit vielä sinne yläkertaan ja unelmien poikamiehen seuraan :)
pelagia
14.3.2014 at 15:10Jos alkaa komeat miehet kyllästyttää (hehheh), kantsii tsekata Kuolleista palanneet :)
http://areena.yle.fi/tv/2128532
Hanna_k_m (Ei varmistettu)
14.3.2014 at 16:41Tsemppiä sinne kovasti! Nostan hattua kärsivällisyydellesi, en tiedä pystyisinkö itse olemaan yhtä ”kiltti” :)
Itsellä kokemusta pysähtyneisyydestä esikoisen syntymän ajoilta. Olin 3 vrk osastolla ennen synnytystä ja tytön kanssa vielä 6, tuntuu kuin olisin katsellut maailmaa jonkin kuplan sisältä. Ulkona oli paukkupakkanen ja luonto verhoutunut kauniiseen kuuraan. Kotimatkalla ihmettelin tuota taikatalvimaisemaa hormoni-itkuineni. Kuplassa eläminen jatkui kotona kaksikiloisen vauvan kanssa vielä kuukauden. Ihmeellisin ajanjakso elämässäni <3
Nyt 36+5 menossa ja kahden neidin kanssa päiviä viettäen pysähtyminen on kaukainen asia ;D
maian (Ei varmistettu)
14.3.2014 at 16:55Kiva lukea sun kirjoituksia. Täällä myös toisen odotus ja nyt just 25. viikolla supistusten takia levossa. Huh, toivon että tämä on vain ohimenevä ”supistusherkkä kausi” niin kuin kätilö lohdutti. Olin jo varma että nyt tämä on menoa!
Tsemppiä!
P.s. Täällä katotaan House of cardsia putkeen. Mitäköhän mä teen kun se loppuu?! :)
OdotuksestaOnneen
14.3.2014 at 16:57Onnea hienoista viikoista!! Vielä vähän aikaa kun malttaa niin pian se on ohi ja sitten saattekin ihan uudenlaisen arjen pyöritettäväksi <3 Terkkuja aurinkoisesta porvoosta! Täällä on jo 2 viikkoa lusittu poikien kanssa.
Juudit
14.3.2014 at 17:04Oi, menkää tikkurilaan! Se on ihana! Jos puhut Sagarmathasta :) Olin viime syksyn nepalissa ja itku meinas tulla kun sain siellä teetä. <3 Mutta joo, oikeasti siis menkää sitten kun hyvältä tuntuu!
Vierailija (Ei varmistettu)
14.3.2014 at 17:21Tsemppiä! Kuukausi tullaan perästä ja ihan vielä en ole vuodelepoon päässyt, tosin eipä tässä mitään kyllä tehdäkään saa, mutta onneksi ei tarvitse ihan koko aikaa maata. Viikot alkavat näyttää sinulla tosi hyvältä ja pianhan vauva ei enää ole edes keskonen!
Miitu (Ei varmistettu)
14.3.2014 at 18:07Se laitostuminen tapahtuu kyllä yllättävän helposti – toivottavasti käännös toiseen suuntaan tohinan alettua tapahtuu yhtä helposti (itselläkin) sitten aikanaan. Jaksaa, jaksaa. Suurimman tsemppihalin lähettäisin sinne alakertaan pienelle mukanaeläjälle.
Jane C.
14.3.2014 at 18:45Hyvä että on lentosukat käytössä, kannattaa jalkoja pitää koholla välillä että laskimoveri pääsee hulahtamaan helpommin alas eikä hyydy niin helposti :-) Syvä laskimoveritulppa on tuskin se mitä tässä vielä tarvitaan… (;
S-S (mobiilissa) (Ei varmistettu)
14.3.2014 at 19:47Sä oot kyllä sellainen tsemppari että huh! Hieno saavutus! Ja 35+3:han on jo piiiiiiitkällä (terv.nimim. en-koskaan-päässyt-yli-35:n-herra-kiireisen-kanssa).
Ja uteliaisuus nostaa päätään – mikä on se ihana nepalilainen Tikkurilassa? En ole kuullutkaan, vaikka asumme tässä ihan vieressä… :)
Juudit
14.3.2014 at 23:47http://www.sagarmatha.fi/Sagarmatha/ Tämä! Tai siis en tiedä, puhuuko Kristaliina samasta, enkä siis, että onko siellä muita nepalilaisia, mutta tämä on ihana!
Silkkitassu
15.3.2014 at 11:55Itse olen iltaisin katsonut L-koodia. Eilen aloitin kauden 2 HBO:lta. :) Ompas ihana kuulla et siellä ollaan jo noin pitkällä ja hyvissä voimin!