Kuinkakohan monen asian suhteen mä oon muuttanut mieleni tässä kuluneen kolmen vuoden aikana…? Tai jos en nyt suoranaisesti takinkääntöä tehnyt, niin ainakin ikään kuin saanut uuden näkökulman.
Vielä muutama vuosi sitten lomailu suomalaisia kuhisevassa paikassa ulkomailla olisi ollut minulle ihan selvä ei-ei. Jo pelkästään suomalaisiin törmääminen jossain Intian takamailla oli ”äääh”. Muistan eräänkin kerran Goalla (no okei se ei ollut takamaita vaan pikemminkin etumaita), kun jouduin vaihtamaan bambumajaa ihan sen takia, kun viereiseen hökkeliin sattui suomalainen pariskunta – jonka naispuolinen edustaja kaakatti taukoamatta ohjeita kumppanilleen. Ei ei ei ei voi laittaa märkää pyyhettä tuohon, miten sä nyt tolleen, etsä nyt tajuu että, aina sä sitä-ja-sitä, mä en jaksa tätä että sä. Kaakan-kaakan-kaa.
Jollain muulla kielellä kaakatettuna en olisi luultavasti kuullut koko juttua, mutta juuri tutun suomen kielen raikaaminen keskellä ”me ollaan yksin täällä maailmassa” –robinsoncrusoe-leikkiä totaalisesti latisti tunnelman.
Jep jep. Ja nyt sitä täällä iloisesti tallaillaan pitkin Avenida de Finlandiaa ja vaihdetaan lapsi- ja lapsenlapsikuulumisia suomalaisten eläkeläisten kanssa.
Kivaa!
Juuri nyt ei ole yhtään pöllömpää olla juuri näin. Suomen kielen kuuleminen ei haittaa yhtään – päinvastoin. Kanssasuomalaisten kanssa on mukava vaihtaa kadulla muutama sana: missä päin te asutte? oletteko pitkäänkin täällä? oi kivaa, lapsenlapset tulossa kylään. ai teilläkin on kylmät lattiat, ai ai. Suomalaisten keskellä oleilu on jotenkin… …hilpeää? Silleen positiivisella tavalla huvittavaa. Hih täällä me ollaan niin kuin muutkin muuttolinnut, mukavassa pienessä parvessa.
Tsirp tsirp.
Uraäidin Ruuhkavuodet (Ei varmistettu)
12.2.2015 at 18:06Hei, hienoa! Sähän olet vain sopeutumis- ja muuntautumiskykyinen ;) Aika aikansa kutakin. Sitten kun lapset ovat isoja seikkailette taas rinkat selässä jossain valloittamattomilla seuduilla…
Kristaliina
12.2.2015 at 18:10Hihii mahtavaa, sehän onkin vaan muuntautumiskykyä eikä takinkääntöä! :D
Joo mut rinkkareissujen aika tulee kyllä sitten taas myöhemmin. Ehkäpä jo ens talvena :)
Vierailija (Ei varmistettu)
12.2.2015 at 18:26Hihhii. Järkyttävintä miusta oli joskus aikanaan samoilla huudeilla ku sieltä ois voinu ostaa iltasanomat niistä rantakojuista.
Kristaliina
12.2.2015 at 20:02Mun mielestä se on ihan hilpeänhauskaa :D Mä en osaa oikein edes selittää sitä… …ihan niin kuin me oltaisiin osa jotain… …lavastetta. Tai ehkä valmiiksi käsikirjoitettua näytelmää nimeltään ”suomalaiset ulkomailla” :) Tää on ihan mahtavaa! :D
Ansku BCN (Ei varmistettu)
12.2.2015 at 21:23Minusta oli ihan hirveän hauskaa ja eksoottista käydä viime keväänä Fuengirolassa! Tuntui niin hassulta nähdä suomenkielisiä kylttejä ja kuulla suomea puhuttavan niin paljon kaduilla. Takana on 14 vuotta ulkomailla asumista, ja kyllä sydämessä läikähti, kun kahvilasta sai korvapuusteja ja karjalanpiirakkaa! Voisin ihan surutta buukata sinne lennot seuraavan kerran, kun Suomi-ikävä iskee, tulisi paljon halvemmaksi ja sääkin olisi parempi :)
sara55 (Ei varmistettu)
12.2.2015 at 21:56Fuengirola on ihan paras! ;) Oon viettänyt elämäni yhdet ihanimmat 2 kk siellä kolmen kaverini kanssa lukiovaihdossa suomalaisessa koulussa !:D Ai että! Ne muistot, kun menin koulun jälkeen lukemaan ruotsia rannalle. ;) Ja ne hetket , kun joku kysy meistä paljonko kello on ja vastaus tuli viereiseltä eläkeläismieheltä, että kello on viisi. Mun mielestä se oli ihan siistiä ainakin sillon 17 v. ;) Siis en välttämättä sinne joka vuosi menisi lomalle, mutta asuminen sielä oli ainakin iha huippua. :D Tykkään todella myös matkustella muualla missä turisteja ei ole. On sekin omanlaista kivaa. Varsinkin pienet kaupungit esim. Ranskassa, Italiassa ja Saksassa on tosi siistejä! :-) Samoin Usassa on monia hienoja paikkoja, muutamia niistä olen nähnyt ja paljon näkemättä!
Merenwen
12.2.2015 at 22:40Oon miettinyt, että mikä mun reaktio mahtaa olla jos tai kun törmään täällä USA:ssa toiseen suomalaiseen. Siis vahingossa, tässä maassa asuu valtavasti suomalaisia ja tapahtumia riittää (vaikkei ihan näillä kulmilla). Mutta jos vahingossa törmään suomalaiseen, mitä mä teen? Koska mä olen suomalainen, niin enhän mä nyt sille voi juttelemaan mennä :D En ole vielä ”amerikkalaistunut” niin, että vieraille puhuminen olisi mitenkään luonnollista, jos kyse ei ole kassantädistä, tarjoilijasta tai vastaavasta. Kotiin lentäessä, Helsingin lentoa odotellessa kun kuulee omaa äidinkieltään niin valtaa joku kumma hei mähän tunnen nää ihmiset vaikka ne olis mulle täysin vieraita. Mutta hei, suomalaisia! Asun tällä hetkellä sen verran pikkupaikassa, että todella yllättyisin mikäli täällä törmäisin suomalaiseen. Osavaltion isommissa kaupungeissa asuu paljon suomalaisia, mutta ei näin pienellä paikkakunnalla.
Kreikassa ja Espanjassa itsekin paljon käyneenä on tullut jo tutuksi ettei siellä voi suomeksi huudella/puhua mitä tahansa kun on todella iso todennäköisyys, että vierestä kuuluu ”Niin tosiaan mäkin oon Suomesta.” (ja usein myös samasta kaupungista kuin itse, heh.) Erään kerran Thaimaan-lomallaan vanhempani saivat hotellinaapureikseen suomalaisia eikä siinä vielä mitään, mutta äitini ja toisen pariskunnan nainen tunsivat toisensa töistä :D
Vierailija (Ei varmistettu)
13.2.2015 at 08:46Me ollaan melkein joka lomalla törmätty suomalaisiin, jopa kiinassa ja aina se reaktio on ollut sama. Suu kiinni ja katse maahan ettei ne vaan huomaa että mekin ollaan Suomesta. Välillä oma käytös oikein huvittaa, etenkin nyt kun olen nähnyt läheltä miten tuo minun espanjalainen mieheni toimii suomessa. Heti kun kuulee espanjaa kadulla niin haluaa käydä tervehtimässä ja minä siinä nolona että onko nyt ihan pakko. Pääsisinpä eroon tuosta ajattelutavasta, mieskin tapasi yhden todella hyvän ystävän bussissa ja heti meidät kutsuttiin päivälliselle. Joku Fuengirolan tyylinen paikka ehkä sit olisikin vähän eri kokemus kun siellä on niitä suomalaisia niin paljon että se jo muuttuu huvittavaksi!