Onkohan tämä nyt sitten taas sitä sarjaa ”etäisyys tekee hyvää kotimaarakkaudelle”…? Nuo meidän Espanjan-talvet siis.
Kuluneen kesän aikana olemme nimittäin ihastelleet muutakin kuin suomalaista luontoa ja kesää. Nimittäin suomalaisia lapsia. Ai hitsi, miten ystävällisiä, empaattisia, auttavaisia ja kivasti käyttäytyviä lapsia tämä maa onkaan pullollaan!
Niitä löytyy leikkipuistoista, lomakohteista, uimarannoilta ja ihan kaikkialta kaduilta ja ravintoloista. Suomalaisia hyvin käyttäytyviä lapsia ja heidän hyvin käyttäytyviä vanhempiaan!
Tämä kuluneen kesän aikana hiljalleen kertynyt havainto muuttui sanoiksi viimeisenä lomapäivänä Kumpulan maauimalassa. Katselin siellä, miten satunnaisesti syntynyt ryhmä eri-ikäisiä lapsia (omat siellä mukana) leikki yhdessä leikkipaikalla; itse katselin menoa viltiltä vähän matkan päästä.
Isommat lapset siellä auttoivat pieniä, hidastivat vauhtia jos karuselli kiihtyi liikaa, nostivat kyytiin, pitivät kädessä. Vuoroa odotettiin, auttavaa kättä tarjottiin. Leluja jaeltiin. Jos jollain oli pieni pussukka omia leluja mukana, kohta siihen kasaantui uusia ystäviä ja lelut jaettiin leikkiin – totta kai tasan tutuille ja tuntemattomille.
Ja kun ääneen ihastelin havaintoani, Joel totesi huomanneensa kesän aikana ihan saman.
Suomalaiset lapset (tässä havainnossamme mukana myös maahanmuuttajasuomalaiset) ovat ihan valtavan hyvätapaisia, kilttejä ja ystävyystaidoiltaan osaavia. Siis VAU!
Leikkipaikkojen tönimiset ja etuilut, joihin usein keskusteluissa keskitytään (olen syyllistynyt tähän itsekin, tämä klassinen ”missä näiden vanhemmat ovat kun eivät ole vahtimassa”), ovat meidän havainnoissa olleet aivan yksittäisiä tapauksia – tänä kesänä emme sattuneet itse asiassa yhteenkään tuollaiseen tilanteeseen. No, ehkäpä juuri Muumimaailmassa oli joissain perheissä eroja siinä, että jonotetaanko halaukseen (kuten me ja moni yritti) vai saako sinne sännätä suoraan nopeimman oikeudella. Mutta siinäkään ei toki mitään vakavaa, kaikki pääsivät lopulta halaamaan. Ja mitään lällättelyjä tai ikäviä puheita ei kuulunut koko kesänä missään.
Ihanat suomalaiset lapset!
Kiitos kuuluu tietysti suomalaisille lapsille itselleen (mitä ovat niin fiksuja! geeniperimä!), mutta kyllä tästä voi kiittää suomalaista kasvatustakin. Kyllä meillä oikeasti osataan! Ja se kasvatukseen panostaminen ja siitä keskustelu yhteiskunnan tasolla kantaa hedelmää.
Taas kerran kontrasti on hyvin iso siihen jatkuvasti toistuvaan ”nykyajan pullamössövanhemmat” -jupinapuheeseen. Kyllä tässä maassa jotain tehdään kasvatuksessakin todella oikein, kun tuloksena on noin mahtavia mukuloita!
Läsnäolo, lasten tunteiden huomioiminen ja kuuntelu – ja kaikki muu tämä nykykasvatus, mistä ihan ansiokkaasti nykyisin usein puhutaan mediassakin. Kun jaetaan hyviä käytäntöjä kasvatuksen asiantuntijoiden (ja joskus perhebloggaajienkin) kirjoituksissa. Mä uskon, että kyllä sillä on merkitystä.
Enkä siis missään nimessä väitä, etteikö ihan tavalliseen elämään mahtuisi paljon kasvatushaasteita, hankalia tilanteita ja erilaisia vaiheita. Ja lapsia, jotka tarvitsevat hyvin voidakseen ihan erityisen paljon huomiota, panostusta – rakkautta. Rajojakin.
Etteikö olisi jossain myös huonoa käytöstä leikkipaikoilla. Etteikö joku jossain olisi töninyt jotakuta toista, etuillut liukumäessä. Etteikö olisi väsyneitä vanhempia ja ylityöllistettyjä ammattikasvattajia.
Mutta nyt halusin keskittyä tähän hyvään, tähän iloa herättäneeseen havaintoon. Näihin mahtavasti käyttäytyviin ja sosiaalisilta taidoilta osaaviin lapsiin – heitä osui tänä kesänä meidän silmiimme paljon!
Näin arjen alun ja päiväkotiin ja kouluun paluun kynnyksellä siis hatunnosto meille kaikille. Kiitos suomalaisille kasvattajille: vanhemmille ja ammattikasvattajille!
Muistetaan, että meillä on mahtavat lapset <3
Ja vaikka kasvattajan osa on joskus hermojaraastavaa haasteita aiheuttavaa, se on ihan valtavan tärkeää työtä. Sieltä kasvaa tuleva, ihana ja empaattinen sukupolvi!
PS. Aiempia ”oodeja” esimerkiksi täällä:
Oodi paidattomille kaljamahoille.
Oodi kätilöille.
Oodi Fresitalle.
Oodi esineille (tätä en muistanutkaan! Pablo Nerudan runo)
Tessa
14.8.2018 at 12:57Hah, olette mun töissä. Nuo portaat ovat meidän kuvanveistostudion portaat :D
krista
14.8.2018 at 13:13Hahaha eikä! :D Ootkohan ollut duunissa silloin, kun tytöt noita juoksenteli…? Joskus muutama viikko sitten, ehkä olit kesälomalla?
Karoliinan
14.8.2018 at 13:17Tää on kyllä niin totta! Tänään hain isompaa päiväkodista niin eteisessä yksi 5v puhui vauvastani kauniisti. Sanoi, että ”Hän on pieni vielä. Kaunis tyttö. Minkä ikäinen hän on?” Mä liikutuin niiiin paljon! Siis miten pieni ihminen voi puhua noin tyylikkäästi.
krista
14.8.2018 at 13:20Ihana <3 <3 <3 Mä oon kans kiinnittänyt huomioita myös siihen, miten ihanasti ja kohteliaasti suomalaiset lapset puhuu <3 Kyllä se varmasti pitkälti kodista lähtee, iso kiitos siis kasvattajille <3
-
Ps. Nyt sunkin viesti oli mennyt roskapostiin, sieltä sen vapautin! (olit ehtinyt kirjoittaa uudestaankin) Voi HÖH tätä roskapostisuodatinta, tässä ei ole kyllä välillä mitään järkeä! :D
Karoliinan
14.8.2018 at 14:51No mä ihmettelinkin kun ei meinaa päästä läpi :D
krista
14.8.2018 at 14:56Joo ja esimerkiksi Torey jää välillä suodattimeen – eihän se olekaan ollut mukana kuin tän 6,5 vuotta rekisteröityneenä vieläpä. Mutta roskapostisuodattimen mielestä hänessä on jotain tosi epäilyttävää :) <3
D
14.8.2018 at 13:36Nyt alkoi kiinnostamaan espanjalaisten lasten käytös. Kerro siitä! :)
krista
14.8.2018 at 14:49Okei alkuun mutu-tuntuma ja yleistysvaroitus :) Mutta mun vaikutelma on, että kasvatuskeinot on siellä jonkin verran ”jäljessä” Suomea. Toisaalta lapset on kaikki kaikessa (ja on aivan ihana, kun lapset ei ole koskaan tiellä ja lapsia rakastetaan!), mutta toisaalta lasten annetaan mun silmään ns. käyttäytyä huonosti pidempään kuin Suomessa ja sit kun heidät vihdoinkin huomioidaan, se huomio voi olla yhtäkkinen huuto tai jopa läpsäys. Tämä siis hyvin yleistävää, mutta sanotaan että tällaista näkyy useammin kuin sitä näkyy Suomessa. Lapset ovat tosi suloisia ja usein leikkivät ihanasti, mutta sitten toisaalta jos leikkipuistossa lapsi varastaa toiselta keinun/etuilee/tönii, on suurempi todennäköisyys että se on espanjalainen lapsi kuin suomalainen.
–
Enemmän ehkä sellainen ”vahvat voittavat” mentaliteetti ehkä voimassa siellä vielä niin kasvatuksessa kuin sitten lasten käytöksessäkin. Poikia varsinkin näkee joskus isien tylyttävän, jos eivät ole riittävän ”miehiä” ja vaikka valittavat harmitustaan. Siitä tulee itsellekin paha mieli. Espanjalaisessa kunnallisessa päivähoidossa on käsittääkseni aikamoinen meininki (yksityisiä on sielläkin tietysti sitten vaikka minkälaisia, positiivisessa mielessä siis), ryhmäkoot paljon isompia kuin Suomessa ja varmaan se ”vahvat voittavat” -mentaliteetti tulee myös sellaisesta, että pitää olla kovaääninen/voimakas, että saa tulee huomatuksi. Esimerkiksi Fugessa on idyllisiä yksityisiä espanjalaisia päiväkoteja kyllä, mutta kunnallisen puolelle en mielelläni lapsia laittaisi – sielläkin on varmasti ihania paikkoja, mutta ilmeisesti aika rajujakin paikkoja. Me halutaan nimenomaan ”suomalainen kasvatus” lapsille. Toisaalta ”leikkiparkki”, jossa lapset käy, on AIVAN ihana ja siellä ollaan tosi lapsilähtöisiä. Sanotaan siis, että vaihtelu on ehkä suurta!
–
Tämä siis mun mutua. Täällä myös aiheesta: https://www.puutalobaby.fi/kasvatus-espanjassa-ja-suomessa-erot/sekä täällä keskustelukommenttien puolella: https://www.puutalobaby.fi/suomessa-parempaa-kuin-espanjassa/
–
Ja pakko vielä lisätä, että samanaikaisesti RAKASTAN espanjalaista perhekeskeisyyttä ja tosiaan sitä tunnetta, että lasten kanssa on tervetullut kaikkialle <3 <3 <3 Viimeksi viikko sitten täällä Suomessa kävelin lasten kanssa Aleksilla, käytiin HM:llä ja oltiin matkalla Kauppatorille. Lapset käyttäytyivät kuin enkelit ja kävelivät mun molemmin puolin kädestä kiinni pitäen - ja KAKSI kertaa lyhyen ajan sisällä meille tuhistiin/äristiin, kun oltiin jonkun kiukkupussin tiellä. Ilmeisesti liian hitaasti käveltiin tai pysähdyin ottamaan toista lasta paremmin kädessä tms. Muistui mieleen, että ai niin tällaisia äkäpusseja täällä... Espanjassa tuollaista ei IKINÄ tapahtunut (paitsi okei näiden talvien aikana yhteensä kahdesti, mutta silloin ne ärisijät oli suomalaisia :D )
leya
14.8.2018 at 18:32Toi on muuten mielenkiintoinen huomio, että ne ärisijät oli suomalaisia :) Hehheh! Täällä Irlannissa oon huomannut vähemmän sitä ärisemistä, että lapset olisi tiellä tai liian äänekkäitä tms. Ravintoloihin/pubeihin voi lasten kanssa ihan hyvällä omallatunnolla mennä, en ole koskaan kokenut että oltais tiellä tai ei toivottuja asiakkaita.
Mitä tulee lasten käytökseen niin oon huomannut, että täällä Irlannissa on tosi paljon alueellisia eroja. Tää kuulostaa nyt tosi ”juppimaiselta”, mutta enemmän sitä riehumista/tönimistä/repimistä yms tapahtuu siellä ”huonommilla” alueilla. Meidän Etelä-Dublinin kuplassa lapset pääsääntöisesti käyttäytyy kivasti. Portugalissa parina kesänä pidempäänkin lomailleena huomattiin, että siellä tuntuivat lapset olevan myös jotenkin tosi huomaavaisia esim. pienempiään kohtaan. Siis ihan silmiinpistävästi, kun molemmat minä ja mies kommentoitiin sitä miten hyväkäytöksisiä lapset leikkipuistoissa olivat. Jonotettiin, odotettiin omaa vuoroa kiltisti ja jos pienempi lapsi jonotti esim. keinuun niin aika nopsaa vanhemmat lapset päästi pienemmät keinumaan. Ranskassa taas tuntui enemmän olevan sitä kiilaamista ja tönimistä, ihan aikuistenkin toimesta!
krista
15.8.2018 at 19:09Joo en vois kuvitella, että espanjalaiset ärisisivät (toisten) lapsille, en koskaan ole nähnyt sellaista tilannetta! Omille kyllä ärinää näkee :D Mutta joo siis se on jotenkin ihan hurjan vapauttavaa, kun sisäistää sen, että ei ole IKINÄ muiden mielestä tiellä! Vaikka ois keskellä bussia vaunujen kanssa tukkien kaikki uloskäynnit (etenkin paikalliset tekee sitä että on käytävällä vaunuilla, vaikka vaunupaikkojakin olisi), niin ohikulkijat pyytää VAUNUILIJALTA anteeksi, että joutuvat häiritsemään lähtemällä pois bussista. Hassua, ihan toisin päin kuin Suomessa!
–
Kyllä mä veikkaan, että on alueellisia eroja – vaikka se sanottuna/kirjoitettuna rajulta kuulostaa, varmaan tätä on Suomessakin. Ehkä ihan vanhempien voimavaroihinkin (mihin taas vaikuttaa esimerkiksi taloudellinen ahdinko) liittyy tämä; tietäähän sen ihan itsestäänkin, että jos vaikka väsyttää ja nälättää, niin pinna on kireämmällä ja kasvatukselliset ihanteet lentää romukoppaan :D Saatikka sitten ihan jos on pidempiaikaista rasitusta jostain, ja esimerkiksi kyllähän Suomessakin alueet eroaa ihan tulotasoltaankin toisistaan… Ja SITTEN taas samaan hengenvetoon todettava, että tän kesän aikana ihan tässä Helsingissäkin käytiin useassa leikkipuistossa erilaisilla alueilla – ja kaikkialla oli kivat lapset <3 Eli joo varmaan vaikutusta isossa mittakaavassa on, mutta sitten taas toisaalta kaikkialta löytyy varmaan niitä hyväkäytöksisiä että niitä haastavampiakin, johtuuhan se tietysti lapsen persoonastakin.
-
Hihi tulipa sekava juu-ei-juu-ei-pohdinta :D
laurasss
20.8.2018 at 12:22Voi miten ihana kirjoitus. Kiitos <3 minä nyt reippaasti otan hatunnostosi vastaan.
Juuri tänä aamuna 3-vuotias jäi hienosti päikkyyn ja yritin puuropöytään mennessä sanoittaa huomioimaan kohta perässä tulevaa ystäväänsä, "voit pyytää x:n viereesi istumaan, siitä tulee hyvä mieli" jne <3 ja näytti yhtälailla varovaiselle, tarkkailevalle x-ystävälle päikkyyn tulo sujuvan hienosti <3
Voi meidän muksut <3