Syyslomalla Kreikkaan! (vain kirjallisesti)

Tämä julkaisu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen Kustannusyhdistys / Lukuloma kanssa.

Viime vuonna juuri tähän aikaan asetuimme lomahotelliimme Rodoksella. Edessä oli viikon verran iloista pulikointia hotellin uima-altaassa, fetasalaattia ja tzatsikia joka aterialla, sekä parin päivän ”autenttisempi” saarikäynti värikkäällä Symin saarella.

Tänä vuonna sen sijaan…

…tänä vuonn…

…siis tänä vuonna joo tota ööö mitä mä olinkaan sanomassa? Ajatus katkeilee, sori! Tarjoilija nimittäin tuossa juuri toi ruoan pöytään täällä korkealla vuoren rinteen yläpuolella sijaitsevassa pikkukylän tavernassa. Tämä on tällainen tyypillinen kreikkalainen paikka, tiedättehän:

”Tavernan ruoka ei ollut kovin kummallista. Samanlaista olisi saanut paristakymmenestä muustakin pikku tavernasta. Tarjolla oli souvlakia, lammaskebabia. Tai vuohikebabia oikeastaan, mutta turstit halusivat mieluummin ajatella syövänsä lammasta. Ja sitten lämmintä ja muhevaa moussakaa laajassa piirasvuoassa. Isoja kulhollisia salaattia, jossa oli suolaisia fetakuutioita ja mehukkaita punaisia tomaatteja. Ja ritilällä bourbonia eli punamullopaloja sekä miekkakalapihvejä grillattavaksi. Tarjolla oli myös jälkiruokia isoilla terästarjottimilla jääkaapissa, kataifia ja baklavaa, jossa oli taikinakuoressa pähkinöitä ja hunajaa. Kylmäkaapeissa oli retsinaa ja paikallisia viinejä. Miksi ihmiset muuten olisivat Kreikkaan tulleet?”

– lainaus kirjasta Maeve Binchy: Taverna tähtien alla (käännös: Liisa Honkasaari)

Tämä kylä, jossa me tänä vuonna majoitumme, on tällainen pieni autenttinen, hieman rapistuva kylä Kreetan lounaisosassa.

”Kreetalainen Pneuman kylä oli kukoistuksensa aikoina liki kolmensadan asukkaan tihentymä sinisen meren ja valkohuippuisten vuorten välissä. Kapeiksi kärryteiksi ja vuohenpoluiksi muuttuvia reheviä rinteitä, vesiputouksia, luolia, korppikotkia, sumuisia aamuja, sypressien tuoksua.”

– lainaus kirjasta:  Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä

Päivisin kävelemme pientä polkua pitkin kiviseen rannanpoukamaan – onneksi otimme uimakengät mukaan. Vesi on kristallinkirkasta, ja turkoosissa vedessä snorklaillessa kuluu vaikka koko päivä. Suojakertoimia tarvitaan. Olen kuullut, että täällä voi olla myös haita, hui! Mutta ehkä ne ovat vain tarinankertojien mielikuvitusta.

”Clio pulpahti pintaan maski ja snorkkeli päässään ja vilkutti. Heilutti käsiään laajassa kaaressa ja hitaasti, ensin pitkälle vasemmalle, sitten oikealle, veteen ja ylös, niin kuin oli tapana 80-luvun rock-konserteissa. Se sai minut hymyilemään.”

– lainaus kirjasta: Steven Hall: Haiteksti (käännös Kaijamari Sivill)

Kun ilta pimenee ja kaskaat aloittavat säksätyksensä, alkaa huoneemme alapuolelta kuulua jo tutuksi tullutta musiikkia. Kapteeni Corell siellä taitaa taas virittää mandoliiniaan. Joskus musiiikki yltyy pieniksi juhliksi saakka, seurailemme menoa pieneltä takorautaiselta parvekkeeltamme.

”Pieni improvisoitu yhtye, johon kuului askotsobuno-säkkipilli, pan-huilu, kitara ja mandoliini, haki harmoniaa eri instrumenttien aloitettua musikaalisen kompassin eri pisteistä, ja erään kaivosmiehen kaunis baritoni runoili laulua ihmeen kunniaksi. Mies lauloi yhden säkeen, jonka tanssijat toistivat, ja hän sai aikaa miettiä valmiiksi seuraavan, kunnes kokonainen laulu sävelineen syntyi.”

– lainaus kirjasta: Louis de Bernières: Kapteeni Corellin mandoliini (käännös: Kersti Juva)

Jos kerran syysloma on Lukuloma, niin mehän päästään Kreikkaan myös tänä vuonna – kirjaston kautta!

Sain tämän idean jo lasten lukemisesta kirjoittaessani, ja tekstin julkaisun jälkeen avasin kaksi välilehteä: toiseen auki Google ja toiseen Helsingin kirjastojen Helmet. No niin, nyt lähdetään siis lukulomalle Kreikkaan! Mitkäs kirjat sijoittuvat sinne? Itse osasin nimetä spontaanisti vain Victoria Hislopin kirjat, Joel puolestaan muisti Haitekstit. Loput löytyivät ihan googlaamalla.

Ja sitten vielä vähän lisähaastetta. Mitkäs lasten kirjat sijoittuvat Kreikkaan? Varmasti sellaisiakin voisi löytyä!

Tässä nettietsintäni saldo – onko tuttuja kirjoja joukossa?

Takaisin Kreikkaan! Täällä on muuten paljon lämpimämpää kuin Sotkamossa (hrr). Hotellissa on näppärästi tuollainen bamsekerho, joten välillä saamme järjestettyä myös romanttista kahdenkeskistä aikaa.

”Olemme syrjäisessä lahdelmassa, jonne pääsee astinkiviä pitkin päärannalta, ja kivellä seisoo kyltti, jossa lukee Ei saa häiritä. Kaksi hierojaa johdatti meidät tänne jonossa. Perää pitivät Georgios ja Hermes kantaen samppanjaa ja ostereita, jotka odottavat meitä jäissä. Nyt minä ja Ben makaamme jättimäisellä parihierontapöydällä, ja kaksi hierojaa, Angelina ja Clarissa, hierovat öljyä vartaloihimme. Ympärillämme lepattavat valkoiset verhot, jotka takaavat yksityisyyden. Taivas on niin syvänsininen kuin vain tiettyyn aikaan alkuillasta voi olla. Linnut kaartelevat ja kirkovat taivaalla. Kuulen aaltojen liplattavan rantaan, ja ilmassa tuntuu suolaisuus. Kaikki on niin idyllistä, että minusta tuntuu kuin olisin taiteellisessa musiikkivideossa.”

– lainaus kirjasta Sophie Kinsella: Hääyöaie (käännös: Aila Herronen)

Ai että kuka on Ben? Eikös se ollutkaan Joel? No, tuota tuota, eipäs nyt takerruta pikkuasioihin.

Istahdan rantatuoliin käkkyräisen puun vilvoittavaan varjoon. Horisontissa näkyy häämöttämässä pienen saaren siluetti. Siitä olen kuullutkin! Saaren nimi on Spinalonga, ja sinne aikoinaan siirrettiin väkisin lepraa sairastavat, loppuelämäkseen.

”Kaikkein tärkeintä näille ihmisille oli yksityisyys. Eräälle nuorelle naiselle, jonka nenän lepra oli turmellut ja joka ei kasvohalvauksen takia pystynyt enää sulkemaan silmiään, siirtolan muiden asukkaiden tuijotus oli sietämätöntä. Joskus hän lähti öisin kodistaan ja hiipi kirkkoon, jossa oli vain tummia ikoneita ja sulan kynttilävahan lohdullinen tuoksu, mutta muuten hän ei koskaan käynyt ulkona lukuun ottamatta kuukausittaista käyntiä sairaalassa. Silloin Lapakis kartoitti ihomuutosten etenemisen ja määräsi lääkkeitä, jotka auttoivat mielen ja ruumiin miltei katkeamattomasta valvetilasta lyhytkestoiseen mutta autuaaseen uneen.”

– lainaus kirjasta Victoria Hislop: Saari (käännös: Laura ja Olga Jänisniemi)

Muillakin Kreikan saarilla on tietysti oma historiansa. Olen kuullut vankilasaaresta ja tartun iltapäivän kuumassa raukeudessa laiskasti kännykkään ja googlaan  – osunkohan oikeaan, jos väitän, että saari on ollut nimeltään Gyáros? Se sijaitsee Kykladien saariryhmän pohjoisosassa ja on asumaton. Mutta siellä on ollut vankila, jonne vietiin tuhansia poliittisia vankeja 1960-70-luvun vaihteessa. Yksi näistä vangeista saattoi hyvinkin olla nimeltään Mary.

”Minusta on hienointa, kun teemme työtä yhdessä, sanoja kaipaamatta. Silloin tuntuu kuin olisimme omia itsejämme siinä määrin kuin Saarella voi olla. Ajattelen sitä miten Zoe palmikoi Ioulian tukkaa. Kyselemättä hän palmikoi narun hiusten joukkoon – kuin ne olisivat hänen omiaan ja hän haluaisi olla tänään tämän näköinen.”

– lainaus kirjasta Aris Fioretos: Mary (käännös: Liisa Ryömä)

Historiasta puheen olleen. Purjehtiko Odysseus juuri täällä? Jos nyt oikein muistan, hän matkasi kotiin Troijan sodasta 10 vuoden ajan, ja sitä ennen hän oli sotinut myös kymmenen vuotta. Yhteensä 20 vuotta poissa kotoa siis! Ja mitä tekee Odysseuksen vaimo Penelope sillä aikaa? Hän taistelee kilpakosijoita vastaan ja liittoutuu palvelusväkensä kanssa.

”Kuukausi kuukaudelta painostus lisääntyi. Vietin kokonaisia päiviä omassa huoneessani – en minun ja Odysseuksen yhteisessä makuuhuoneessa, sitä en kestänyt, vaan omassa kamarissani naisten puolella. Makasin sängyllä ja itkin ja mietin, mitä ihmettä minä tekisin. En taatusti halunnut miehekseni ketään noista nulikoista, joilla ei ollut alkeellisiakaan käytöstapoja.”

– lainaus kirjasta Margaret Atwood: Penelopeia (käännös: Kristiina Drews)

Naisnäkökulmaa Odysseiaan siis, Penelopeia!

Vau. Aika monta erilaista mutta kiinnostavaa Kreikkaan sijoittuvaa kirjaa onnistuin siis löytämään! Jos tiedätte vielä lisää erilaisia tänne sijoittuvia kirjoja, niin saa huikata!

Mutta entäs sitten lapset? Ei me tietysti Kreikkaan haluta lähteä ilman lapsia – niinpä meidän lapsetkin kirjamatkustavat mukanamme seikkailuihin tälläkin syyslomalla. Kreikkaan sijoittuvia lastenkirjoja löysin nämä neljä:

Ja aika hauskasti myös yksi näistä myös kertoo Odysseuksesta: tuo oikean yläkulman Maijaliisa Dieckmannin Sigismund Virtanen Odysseuksen matkassa.

Ehkä voitaisiin lukea nuo yhtä aikaa, ja sitten yhdessä käydä läpi Odysseus-kertomusta eri näkökulmista. Kuulostaapa aika… yleissivistävältä!

Eikä se edes lopu tähän! Joel tuossa nimittäin kertoo, että hän on aivan vasta lukenut (alkuperäisen Odysseian lisäksi) myös noidan näkökulmasta kerrotun Odysseus-tarinan! Se kirja on ollut Madeline Millerin Circe.

Hahaa, aika osuvaa, Odysseusta monesta tulokulmasta!

Terveisiä täältä Sotkamosta Kreikasta siis! Lounaaksi aion todellakin syödä fetasalaattia.

Nyt pitäisi vaan sitten päättää, minkä korkkaan ensimmäiseksi… Ehkä Anja Snellmanin Kaikkien toiveiden kylä voisi olla ensimmäinen? Tai Maeve Binchyn Taverna tähtien alla? Vai lähtisinkö raskaammalle linjalle ja ottaisin lukuun tuo Aris Fioretosin Maryn…?

Oletteko lukeneet? Suositukset tervetulleita, tänään illalla korkkaan ekan Kreikkaan sijoittuvan lukulomakirjani!

PS. Kirjapalkinnon arvonta edelleen käynnissä torstaihin asti aiemmassa postauksessa täällä!

 

Lukuloma on usean kirjoihin ja lukemiseen liittyvän tahon yhteinen syyslomatempaus. Mukana lukemisen sanomaa edistämässä: Finlands svenska författareförening, Kirjailijaliitto, Kirjakauppaliitto, Lastenkirjainstituutti, Lukuliike, Opetushallitus, Lukukeskus – Läscentrum, Suomen Kirjastoseura, Suomen Kirjasäätiö, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen tietokirjailijat ja Äidinkielen opettajain liitto.

Aiemmat Lukuloma-aiheiset kirjoitukseni:
Miten innostaa lapsi lukemaan täällä.
Lukuvinkit meidän kaikilta perheenjäseniltä (ja arvonta!) täällä.

7