Mä oon tavallaan vältellyt tällaisen postauksen tekemistä, mutta hehe tässä sitä ollaan, teksti lähtee virtaamaan näppikseltä näköjään. Aiheen välttely johtuu kai siitä, että joskus vuonna 2012 linjasin, että ”mä muuten en sitten aio alkaa blogata siitä, miten bloggaan”. Eli että pyrin välttämään sitä, että tavallisen perhe-elämän kuvaaminen muuttuisikin bloggaajan bloggauselämän kuvaamiseksi. (nykyään toki puhuttaisiin vaikuttajasta)
…ja jonka vuonna 2012 päätän, sen pidän? Hah oikea jääräpää.
Mutta nyt tosiaan sitten kirjoitan bloggaamisesta kuitenkin – jos nyt sit tän kerran, oon mä poikkeuksia tehnyt ennenkin. Vähän kaikkeen. Ja hei mulla on siihen syy.
Otin tämän kuvan just äsken: vauva ensimmäisillä päiväunilla, minä meikittä ja tukka äitinutturalla kahvikupin ja näppäimistön äärellä. Just tämä on ollut tätä blogia jo vuonna 2012 ja nyt.
Jopa minulta jämähtäneeltä ei ole jäänyt huomaamatta, että suuri osa vanhanajan bloggaajasamiksistani on siirtynyt viime vuosien aikana oikeastaan kokonaan Instaan. Meitä säännöllistä blogia pitäviä on enää tosi vähän.
Mutta täällä mä olen edelleen blogissa! Toki Instassakin, mutta edelleen pidän ihan ehdottomasti tätä blogia mun pääkanavana.
Miksi näin? (paitsi että olen se jääräpää)
No. Mä oon ollut aina ennen kaikkea kirjoittaja. Insta on ihan kiva, ja siellä mullakin päivittäisestä somestani suurin osa ajasta kuluu. Mutta mä tykkään kirjoittaa, eikä Instan muoto anna siihen samanlaisia mahdollisuuksia kuin tällainen suht perinteinen tekstikenttä. Ja vastaavasti oon ymmmärtänyt, että moni teistä tykkää lukea.
Joten täällä sitä ollaan, mä ja sä. Me muinaisjäänteet.
Mutta ei me muuten olla ainoita, mä ja sä. On ollut nimittäin jännä huomata, että vaikka blogit ovat hiipuneet, mun kävijämäärä täällä blogissa ei ole tipahtanut yhtään. Oikeastaan päinvastoin. Okei okei päivittäisiä jokapäivälukijoita on selvästi vähemmän (koska juttujakaan ei tule kuin pari kertaa viikossa), mutta kuukausittain täällä käy ihan saman verran porukkaa kuin ns. blogien kulta-aikoina. Kerron tämän – en kehuakseni – siksi, että mun mielestä se on jotenkin ihan älyttömän mieltälämmittävää.
Meitä muitakin samiksia siis on! Meitä edelleen blogiajalla eläviä!
Postauksia tänne tulee toki harvemmin kuin muutamia vuosia sitten. Ja siihen on ehkä vähän jännä syy. Tai no ehkä ihan yleinenkin syy. Ennen Puutalobabyssä oli ennen kaikkea sellaisia pikkunaurunhörähdysjuttuja, esimerkiksi tällaisia tai vaikka tällaisia. Nykyään nämä tällaiset jotenkin väkisinkin lipuvat Insta Storyyn – ja tämä toisaalta harmittaa mua ihan älytömästi. Ne on tavallaan aika kertakäyttöisiä siellä! Ja tavoittavat vähemmän porukkaakin; haha mun laatuhuumori! Mutta niin se vaan jotenkin menee, vaikka yritän pyristellä joskus vastaan.
”Älä nyt laita sitä Storyyn, tee postaus!”, Joelkin joskus muistuttelee jonkun meidän naurunhepulin lomassa:
”Äh, se meni jo.”
Niin, se Story on toki nopea.
Ja ei sitä samaa läppää sitten oikein viitsi täällä blogissa toistaa; se väljähtyi jo.
Niinpä täällä blogissa on enimmäkseen tällaisia pitkiä juttuja. Ja koska ne ovat pitkiä, niiden kirjoittamiseen menee enemmän aikaa. Ja koska niiden kirjoittamiseen menee enemmän aikaa, niitä ilmestyy väkisinkin vähän harvemmin kuin ennen.
Plus että osa ajasta menee siihen, että käytän sitä hitsin Instaa.
Mutta sellaista bloggaajakollegoiltani tunnistamaani eksistentiaalista kriisiä ”to blog or not to blog” -henkeen mä en ole koskaan kokenut. Mä oon täällä blogissa ja pysyn! Tämä on se mun kanava. Sitä paitsi en halua antaa kaikkea laatuläppääni (ahhaha) jollekin ulkopuoliselle INSTAN alustalle, vaan haluan olla täällä omalla tontillani. Ikiomalla!
Alkuun väitin, että tälle postaukselle on syy. Ja on sille!
Olen nimittäin ajatellut teidän näkökulmaa – teidän, jotka täällä mun kanssa vielä blogijääräilette. Ja haluaisin kuulla! Esimerkiksi tällaisia:
Miltä tälllainen teidän mielestä tuntuu, että blogipostauksia tulee nykyisin pari viikossa? Mun rytmi – paljastettakoon – on nykyisin sellainen, että maanantaina tai tiistaina, ja sitten toisen kerran torstaina aamupäivällä varaan vauvan päiväuniajan blogipostauksen kirjoittamiselle. Onko tää ihan säälittävän hidasta vai ilahdutteko vaan, kun uusi juttu ilmestyy? Mistä hei muuten tiedätte, että uusi juttu on ilmestynyt: tuutteko vaan toiveikkaina katselemaan vai seuraatteko mun ilmoituksia esimerkiksi Instassa tai Facebookissa?
Entä tämä, kun jutut ovat nykyään tällaisia pidempiä eikä niitä nopeita puutalobabymaisia puujalkavitsejä? Kaipaatteko enemmän niitä lyhyitä läppiä? (mä itse kaipaan) Toivoisitteko, että mä pihtailen niitä Instasta ja laitan tänne blogin puolelle? Toisaalta tiedän, että pelkästään Instaa käyttäviä ärsyttää, jos siellä vihjataan läpästä eikä kerrotta sitä vaan pitää klikata jonnekin hiton blogiin nyt mä kyllä lopetan seuraamisen. On paljon sellaisia, jotka ei halua ”antaa klikkauksia”, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. (mun näkökulmasta ei yhtään mitään, koska kukaan ei maksa mulle klikkausten määrästä – voi kun maksaisikin)
Ja ehkä vielä tällaista: kertokaa ihmeessä, mikä saa teidät olemaan edelleen mun kanssa vielä täällä blogin puolella(kin)? Tykkättekö teksteistä niin kuin minä, vai ootteko vaan tällaisia jääriä heh niin kuin minä?
Vaikka mä en ole siis täältä blogista mihinkään häviämässä, tuollaisia teidän ajatuksia olisi vaan niiii-iiiin ihana kuulla. Ikään kuin sellaista sisäistä varmuutta siitä, miksi sä ja mä täällä oikein ollaan. Ja joskus sitä ehkä kaipaa sellaisen pienen henkisen vilkutuksenkin: että ”hei hei, täällä mä olen”.
Mä olen siis täällä! Säkin selvästi olet, kun tätä luet! Joten *vilkutus*, täällä ollaan!
118
sarhanna
11.5.2023 at 17:39Täällä yksi innokas blogien lukija! Olen muinaisjäänne, enkä ole instassa, facessa enkä oikein missään ”tyhjänpäiväisissä” somejutuissa. Tykkään lukea blogien pidempiä tekstejä ja vastustan ylipäätään videoita ja varsinkin niitä parin sekunnin mittaisia. 😅 Minulla on selaimessa tallennettuna ne muutamat harvat hyvät blogit jotka päivittyy ja ne käyn läpi pari kertaa päivässä, että josko olis tullu uus postaus. 😁 Tekstisi ilahduttavat aina, joten jatka vain samaan malliin. ❤️
Maija
11.5.2023 at 21:45Hei tämä olis voinut olla mun kirjoittama kommentti! Presiis sama :) Selainkentässä valmiina muutama joita klikkaa, kun olen puhelimella, ja siinä se. Ylläri on aina kiva, kun on uusi teksti luettavaksi.
Mutta sen voisin lisätä vielä videoihin ja stooreihin yms liittyen, että mä olen tosi kova kuvittelemaan ääniä päässäni (heh..), siis että miltä joku kuulostaa. Joten pitkään blogiasi lukeneena voisi olla kauhistus jos näkisin jonkun videon ja sun ääni ”kuulostaakin ihan väärältä”. Mutta huoli pois, mulla ei ole mitään sometsydeemejä käytössä, joten jatkan jääränä lukijanasi tästä eteenpäinkin :)
Anna A
12.5.2023 at 09:30Oi tämä on niin hyvä :D :D Tämä ääni juttu! Että miten sitä onkaan muodostanut ihmisestä itselleen kuvan ääntä myöten näiden vuosien aikana. Ja sitten koitti se päivä, kun menin instaan ja kuulin sun ekan videon (tai mikä se nyt on) ja sun äänen!!! Ja se ei ollut sitä mitä olin kuvitellut :D :D :D
krista
15.5.2023 at 18:03Haha joo tätä oon kuullut muiltakin!
krista
15.5.2023 at 18:02Hihi Maija, mun äänestä oon silloin aikoinaan jo kuullut, että jotkut oli yllättyneet – en edes tiedä, että millä tavalla, mutta just jotenkin silleen, että se äänen kuuleminen kuulostaa vaan oudolta. Että pidä säkin varasi, että et vaan sit kuule mun ääntä jostain! :)
krista
15.5.2023 at 18:01Ai että, ihana kuulla näitä! Meitä muinaisjäänteitä on enemmänkin :D Tai ehkä me ollaankin edelläkävijöitä ja ehkä muutkin kyllästyy sellaisiin sekunnin videopätkiin ja algortimien ylivaltaan ja palaa ”hitaampaan” viestintään. Sit me voidaan sanoa, että hei me oltiin täällä aina! <3
Suis
11.5.2023 at 18:54Mulle sopii ihan kaikki postaustahdit ja tekstien pituudet, kunhan ne nimenomaan on blogitekstejä:D Eli oon vannoutunut blogien lukija.
krista
15.5.2023 at 18:03Oooo, ihana kuulla! Koska mä oon vannoutunut blogin kirjoittaja <3
Sini
11.5.2023 at 19:04Mä oon ollut mukana lähes blogin alusta asti, vaikka harvemmin kommentoinkin. Mutta sitäkin enemmän asiaa 😂
Musta on kiva lukea ja saahan blogissa jotenkin semmosen syvällisemmän katsauksen kuin instassa. Siellä hauskoja on semmoiset pienemmät tärpit ja täällä blogissa nää pidemmät jutut. Erityisesti iloa tähän seuraamiseen tuo se että mun poika on puolivuotta teidän Sanelmaa nuorempi, samanvuotinen siis. Enkä ikinä ois sillon aikanaan uskonut että voisin joskus lukea tätä blogia itsekin perheellisenä 😊
krista
17.5.2023 at 20:21Jesh kiva kuulla, että tuo tuntuisi toimivan! Välillä vähän harmittaa tosiaan, että tänne blogin puolelle ei ”säästy” pienempiä läppiä, mutta tosiaan sitten taas täällä on mahdollista kirjoitta pidempiä!
–
Ja oi ihanaa, että oot nyt perheellisenä lukemassa ikään kuin samaa tahtia – hauskaa, että vaikka aiemmat vuodet ei oltu ”samantahtisia” lasten kanssa (meillä jo niin isoksikin kasvoivat isot lapset), niin nyt sit kuitenkin ollaan <3
Kata
11.5.2023 at 20:22Täällä kans yks vakkarilukija! Muistaakseni vuodesta 2014, vähän ennen Seelan syntymää löysin Puutaloon :) komppaan montaa kommentoijaa et syitä miksi tykkään nimenomaan sun blogista on tän positiivisuus, vaihtelevuus (teidän perhettä, mutta myös yhteiskunnallisia juttuja) ja sun huippuhyvä kirjoitustyyli! Toki tykkään itse enemmän lukea, ja blogi on musta kivempi kuin Insta. Oon kyllä instassa ja sekin sisältö piristää montaa päivää!
Uudet postaukset yleensä näen Storyistä, mut välillä käyn myös täällä kurkkimassa. Ja uudet postaukset on mulle nautinto, eli jätän ne välillä sellaiseen hetkeen, et aivot on varmasti mukana ja voin oikeesti sisäistää, mitä oot kirjoittanut ja pohtia sun juttuja. Se sit vaan välillä tarkoittaa parin päivän viivettä, ja sen takia jää monesti kommentoimatta kun juttu meni jo :D
Ainut Instan plussa on ehkä et kommentointi on helpompaa/nopeampaa. Tai ehkä se on enemmän reagoimista :D mut siks tykkään tosta sydän-klikkauksesta täällä, et voin ainakin hihkaista et tykkäsin vaikka jää kommentointi tosiaan vähiin.
Kiitos sulle Puutalobabystä! <3
Anna
12.5.2023 at 17:26Tämä on muuten aika jännä ja minullekin tuttu ajatus, että pari päivää vanha postaus on jo vähän vanha kommentoitavaksi.
Minähän aloitin tosiaan aikoinaan blogin lukemisen alusta ja jos oli kommentoitavaa niin kävin välillä kommentoimassa johonkin uudempaan postaukseen (vanhojen kommentoiti oli jo lukittunut).
Että jos jotain kehitettävää nyt pitäisi löytää niin ehkä se, että ainakin seuraavan tekstin ilmestymiseen asti olisi mahdollista saada vastauksia kommentteihin.
.
Tuo vastaaminen on muuten kanssa yksi mikä minut pitää lukijana. Ei kaikkeen ja aina tarvitse ehtiä ja jaksaa vastata eikä kaikkeen ole aina sanottavaakaan, mutta jos kirjoittajan ja lukijan välinen vuorovaikutus toimii niin se koukuttaa ja houkuttelee kommentoimaan. Jos kommentteihin ei koskaan vastata niin äkkiä sitä tavallaan lannistuu ja lakkaa kommentoimasta enää ollenkaan.
krista
17.5.2023 at 20:29Hei mä voisinkin tsekata, että kuinka pitkään tällä hetkellä nuo kommentit pysyvät auki… Oon laittanut niihin sulkeutumisen siis ihan siksi, että jos paljon on kommenttisivuja sivustolla, niin kaikenmaailman roskapostittajat löytävät niihin, ja aina aamuisin on blogi täynnä potenssilääkemainoksia :D Mutta mäpä tsekkaan asetuksista, että minkä mä oon tällä hetkellä laittanut päivien määräksi!
–
Mua välillä itsellä harmittaa, jos just vastaaminen jää venymään… Syyhän mulla on AINA vain ja ainoastaan se aikapula: kolme lasta, te tiedätte <3 Mutta sit taas toisaalta lohdutan itseäni, että täällä kuitnekin edelleen keskustellaan, ehkä se on merkki, että mä kuitenkin oon vähän pystynyt pitämään sitä yllä ja innostavana. Toivottavasti! Mutta ymmärrän kyllä älyttömän hyvin, että jos kommentteihin ei tule vastausta, ei kovin helposti kommentoi enää uudestaan. Mutta toivottavasti mä pystyn sumplimaan aikapulan ja kommentoinnin tärkeyden välillä niin, että sellainen yhteisaktiivisuus keskusteluissa pysyy yllä. Itselleni kuitenkin tää keskustelu on tän homman rikkaus ja ois kamalaa, jos tämä häviäisi. Yritetään siis pitää siitä kiinni arkihärdellien keskelläkin! <3
Anna
20.5.2023 at 15:06Minun kokemukseni mukaan sinä olet aika hyvä vastaamaan :) Ei kaikkeen todellakaan tarvitse ehtiä vastata, mutta edes noin pääasiassa. Minusta se, että täällä on keskustelua kertoo siitä, että toimit oikein :)
krista
17.5.2023 at 20:24Ihana kommantti tämäkin, kiitos! <3 Ja hei siis pari päivää myöhässä TODELLAKIN vielä voi kommentoida! Kyllähän mullakin usein nämä kommentit venyvät (etenkin jos on paljon niin kuin tässä), kun yritän esimerkiksi viikonloput pitää ns. blogivapaata ja päivissä aika rajallinen ja ja ja... Eli jos venyy mullakin, niin saa venyä muillakin! Kaikki kommentit AINA luen, vaikka tulisi vanhempiinkin postauksiin!
-
Ja kiva, jos sydäntä klikkaa, jos ei kommenttia jätä! Nekin aina katson, että tuleeko sydämiä <3 Se on jotenkin hyvä merkki, että on joku käynyt lukemassa ja tykännyt myös <3
-
Kiitos itsellesi, että oot ollut mukana kaikki nämä vuodet! <3
Ppaa
11.5.2023 at 21:44Minä oon jättänyt kaiken muun somen ja siirtynyt takaisin pelkästään blogien lukemiseen. En jaksanut enää sitä instan klikkailua, ja ylipäätään siinä kyllä meni mun raja ”uudelle” somelle eli tiktokkeja ja mitämuitalie en koskaan ladannut. 😂 Käyn joka päivä tai ainakin lähes joka päivä tsekkaamassa ne muutamat lemppariblogit, jotka ovat vielä aktiivisia ja joita olen seurannut vuosia. Ja ahhhh se ilo kun jollain on uusi postaus! Minun puolestani kaikki sisältö saa siirtyä takaisin blogiin😂 paljon jää näkemättä ja kuulematta. Aika usein postauksissa on ”tästä oli instan puolella”, mikä alkuun houkutti lataamaan instan takaisin… mutta ruutuajan järkyttävä määrä & keskittymiskyvyn selkeä alentuminen motivoivat keksimään keinoja joilla puhelimen saisi mun käsistä ihan oikeasti pois.
krista
22.5.2023 at 09:31Joskus mulla välähtää mielessä, että voisko tämä olla suunta – että tosiaan jossain vaiheessa ”uuteen someen” kyllästytään ja tulee paluu tänne ”lähteille”. Sit me voidaan sanoa, että me ollaan oltu edelläkävijöitä ja tällä koko ajan :D Mutta joo siis niinhän aikoinaan povattiin vaikka aikakauslehtien kuolemaa netin myötä – mutta eiväthän ne ole mihinkään hävinneet (okei paitsi osa) vaan tulleet siihen rinnalle. Näin uskon blogienkin kanssa!
–
Tää ”Instassa olikin” -lausahdus on muuten hassun hankala, oon sitä itse pohtinut! Että tavallaan Instattomalla saattaa tulla höh-fiilis, mutta toisaalta sitten Installisella se torppaa ”tästähän oli jo puhetta” -fiiliksen eli sillä saa aikaan tunnelman, että okei siellä oli vähän, mutta nyt syvennetään (eikä toisteta samaa).
–
Mutta siis jeeee-eee kiva kuulla, että blogeja et ole jättänyt! Tämä on nykyään se hidas media <3 (hehe ja erityisen hidas on näköjään mun vastaustahti, kun ei vaan ehdi - anteeksi siis superviiveiset vastaukset, lukeekohan näitä enää edes kukaan :D )
tuutu
11.5.2023 at 23:04Koska sun juttuja on kiva lukea :) tykkään sun kirjoitustyylistä ja blogit on yhä edelleen mun juttu. Instassa en ole, enkö halua liittyä, kun vietän jo muutenkin ihan liikaa aikaa ruudun ääressä ja tiedän, että koukuttuisin siihen ihan sekunnissa. Ja täältä olen poiminut vuosien aikana myös hyviä vinkkejä mm. hankintoihin, esim. tekstiilipesuri hankittiin sun blogitekstin innoittamana 😄 oon seurannut pitkään, jostain lily-ajoista, en tosin muista vuotta, enkö teidän elämänvaihetta tarkemmin. Tulen kurkkimaan blogiin aina välillä, onko tullut uutta tekstiä
krista
22.5.2023 at 09:34Ihana kuulla, kiitos! <3 Insta kyllä ON koukuttava, ja joku TikTok vielä koukuttavampi - sitä mä käytin vain yhden kesän ja sitten lopetin, kun totesin, että nyt ei vaan aika riitä.
-
Haa tekstiilipesuri muuten pitäisikin ottaa taas hurisemaan! Meidän lattiatyynyt kaipaavat kipeästi pesua :D Ihanaa, että jaksat tulla kurkkimaan edelleen, kiitos! <3
Ainoooo
11.5.2023 at 23:25Täällä kanssa jotakuinkin alusta saakka mukana ollut vilkuttaa 😊 Tää on ainoa blogi, josta enää luen kaikki jutut. Toki moni on lopettanutkin, mutta sit jotenkin sä vaan oot parhaiten säilyttänyt oman tyylisi etkä ole muuttunut ”vaikuttajaksi” (mainostajaksi). Ja jaksaa kommentoidakin, kun yleensä myös vastaat. Lapset on meillä saman ikäiset kuin teidän isot. Tiedon uudesta tekstistä saan yleensä instasta, tykkään myös siellä seurailla stooreja. Ja sit meillä on ne yhteiset kirjasuosikit 😁
krista
22.5.2023 at 09:37Jeeeee, sut kans muistan tosiaan piiiitkään, ihana että oot mukana! Ja tosi kivasti sanottu, kiitos, arvostan. Mulle on siis ollut ihan tärkeää säilyttää oma tyyli – vaikka toki se on ”silottunut” sekin silleen vähän vahingossa. Ja siis TODELLAKIN yhteinen kirjamaku, se on ihan huippua!
Anna A
12.5.2023 at 09:17Minäkin mummo liityin viime syksynä Instaan. Siellä ärsyttää (ja facessa myös) se, että aikaa menee, kaikki on kauhean lyhyttä ja tulee paljon muuta mitä en halunnut.
Tänne tulen, koska haluan lukea sun juttuja piste
Ja luojan kiitos osa seuraamistani bloggaajista edelleen bloggaa! Ne jotka on siirtyneet Instaan ja someen ja ties minne, niin ne olen kadottanut… Muistan kyllä sen ajan, kun yhtäkkiä blogit ei enää päivittyneetkään tai sitten niissä vain kehotettiin menemään instaan (nouuuu). Sitten minä vain kävin silloin tällöin toiveikkaasti kalastelemassa, että olisikohan joku kirjoittanut jotain blogiin.
Ihana tämä vastaliike, että ollaan palattu tänne.
Täällä mä teitä odottelin, tervetuloa :D
krista
22.5.2023 at 09:42No kuule JUST tämä! Instassa saa, mitä algoritmi suvaitsee tarjota (toki siihen itse voi yrittää vaikuttaa), kun taas blogeissa itse itsenäisesti laittaa osoitteen, mihin haluaa mennä lukemaan. Tää ajatus on mulle ehkä se henkinen ongelma (ja ehkä osasyy, miksi mun Insta ei ole noussut isommaksi seuraajamäärältään) eli en halua (en AIO, hitto vie) alkaa miellyttämään algoritmiä vaan ajattelen, että ne tulee seuraamaan, jotka haluavat, ja jos joku mut unohtaa siksi, että Insta ei sitä tarjoa, niin sit en kyllä kovin kiinnostava sille ihmiselle ollutkaan :D :D :D Tai siis tuo oli hassusti ilmaistu, mutta tosiaan blogiin tulevat lukijat tulevat tänne ITSE, kun taas Instassa osa tulee itse, mutta osa vaan algoritmin ansiosta. Ja mä haluan ajatella, että vuorovaikutan seuraajien kanssa, en algoritmin kanssa. Jotain tällaista… mummoilua :D
–
Ja joo siis päätetään, että me ollaan näitä vastaliikeen edelläkävijöitä, jotka ei ole koskaan blogeista poistuneetkaan tai jotka nyt niihin palailevat. Ehkä muut tajuavat sen sitten vähän jälkijunassa :D (tai sitten ei, ja me saadaan horista täällä rauhassa ihan itseksemme – sekin on ihan ok, jos on kivoja kanssahorisijoita tällä seurana mummoilemassa :D )
anna
12.5.2023 at 16:36Pitkäaikainen lukija täällä hei (harvoin kommentoin). Mä olen vähän surullisena katsonut, kuinka jengi (sisällöntuottajat) siirtyy aina eteenpäin uuteen somealustaan, kun semmoinen keksitään ja tulee muotiin. Ymmärrän että nuorisolaiset on uutuuksien perään, mutta epäilen etten ole ainoa vähän vanhempi, jolla ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä kiinnostusta hankkia sataa eri somealustaa. Mulla on facebook, youtube ja pari blogia, mitä luen ja se on siinä ja pysyy myös. Paitsi Instan joudun ehkä jossain kohtaa pakosti ottamaan, koska tietyt harrastusjutut on vaan siellä. Oon nyt kuitenkin siirtänyt sitä vuosia, koska ei oikeasti kiinnosta yhtään.
Mä tykkäisin, jos ne Instan lyhyet jutut tulisivat *myös* tänne, kai nyt suvereenit some-natiivit osaa olla lukematta niitä kahdesta paikasta, vaikka ne kahdessa paikassa olisikin. Koska nyt ne jää tosiaan multa ainakin sit kokonaan näkemättä ja haluaisin kyllä nähdä.
Postaustahti pari kertaa viikossa on ok, lukisin mieluusti vaikka joka päivä, mutta selviän kyllä tälläkin tahdilla. Blogisti tekee niin kuin blogisti itselleen parhaimmaksi kokee.
Olen täällä edelleen siksi, että tykkään (juuri näistä) teksteistä ja normaalin perhe-elämän kuvauksista. Tavallaan tuntuu kuin olisi jollain hassulla tavalla vähän niinkuin mukana teidän elämässä, niinkuin ystävänä tai jotain. Oleellista on tietty se, että arvomaailmat osuu varsin lähelle, joten ei tule paha mieli lukiessa. Päinvastoin, monesti tulee hyvä mieli lukiessa.
krista
22.5.2023 at 09:50Kiva, kun kommentoit, kiitos! <3 Ja anteeksi tosiaan, että vastailen näin älyttömällä viivellä. Heh hidasta somea tosiaan tämä mun vastaustahtikin näköjään :D
-
Ja joo siis IHANA nähdä näistä kommenteista, että ei olla ainoita näin ajattelevia - on meitä siis muitakin! Mäkin tosiaan ymmärrän uutuuksistaihastujan mielenlaatua (ihastuinhan itsekin Tiktokiin jossain kohdassa, tosin hylkäsin sen yhden kesän huuman jälkeen), mutta sit sisäinen mummoni suree innostusten myötä sitä "vanhan hyvän hylkäämistä". Ymmärrän totta kai tämän ajankäytöllisesti: jos uudet mediat vie paljon sisällöntuottajien aikaa (ja sieltä tulee elanto), totta kai se vaatii priorisoimaan. Haha mä jääränä oon kai sitten vaan päätynyt priorisoimaan tän blogin :D Mutta koska tämä on se muoto (kirjoittaminen), joka on itselleni sitä ominta, siksi se valinta on ollut aika luonteva.
-
Mäkin toivoisin, että voisin kirjoittaa vaikka joka päivä! Joskus mietin, että miten ihmeessä silloin ennen ehdin, mutta sen "salaisius" taisi olla välissä ne just sellaiset lyhyet läppäpostaukset, jotka kirjoitti vaan nopeasti ja SUIHK julkaise-nappi ja se on siinä. Nykyään ne tosiaan hurahtaa Insta Storyyn ja se on tavallaan harmi, koska siellä ne ovat niin kertakäyttöisiä.
-
Mutta kiitos siis <3 Mä oon yrittänyt just tätä, että meininki pysyy täällä mahdollisimman tällaisena... perhe-elämäisenä, meidän näköisenä. Ihana kuulla, jos se on siis ainakin jonkun mielestä jossain määrin onnistunut <3
Anna
12.5.2023 at 17:18Minusta tahti on hyvä. Joskus aikoinaan halusin lukea kuusi postausta päivässä (kun alotin blogin alusta, mutta nykyään on niin paljon kaikkea, että tosi tiheä postaaminen saattaisi johtaa pikemminkin siihen, ettei enää pysty/jaksa lukea samalla tavalla. Toki jos osa postauksista olisi niitä tosi lyhyitä niin tällaista ilmiötä ei syntyisi.
usein bongaan uudet postaukset instasta, mutta joskus täällä odottaa myös iloinen yllätys :)
.
Arvostaisin kyllä niitä lyhyitä postauksia tällä puolen. Vaikka käytän Instaa niin se on jotenkin tosi hektinen ja välillä tulee ihan fyysisesti paha olo sen katsomisesta. Siksi kannatan aina säästämään juttuja blogiin. Mutta ymmärrän helposti someen koukuttuvana, että se vaan on niin helppo ja nopea, että sinne ne helposti tulee laitettua.
.
Miksi olen vielä täällä? Koska sinulla blogi on pysynyt minusta koko ajan hyvin lapsiperhekeskeisenä. Muita perhebloggareita olen seurannut, mutta kun blogit alkavat luisua enemmän lifestylen puolelle niin minulla mielenkiinto hiipuu. Sinulla lapset ja Joel ovat edelleen tiiviisti osana sisältöä. Samoin kun aika arkiset pikku jutut jostain kukkapenkin nurkasta, aamukahvista, hiekkalaatikolta, aamupalapöydästä jne. ovat edelleen vahvasti osana sisältöä ja jos joskus toistatkin itseäsi niin tuntuu, että postaukset ovat silti uusia ja asia jotenkin tuore.
Ehkä säilytät aiheita pakastimessa kuin pullia niin, että kun niitä samoja tarjoilee mikrotettuna vaikka kuukaudenkin päästä ne ovat edelleen kuin vasta uunista otettuja :)
Joltte
13.5.2023 at 08:44Moi! Täällä ollaan. :) Instagram ei itselle ole oikein ikinä uponnut, vaikka välillä sitäkin tulee katseltua. Esimerkiksi juuri nyt lapset leikkivät ja itse kahvikupin kanssa otan hetken aikaa blogisi parissa, tämä on aina parempi vaihtoehto kuin nollat taulussa Instan selailu! Hyvää kirjoitettua kieltä ja viihdyttävää sisältöä. Ja pari kertaa viikossa on oikein hyvä tahti mielestäni, käytän itsekin tuolla aiemmin mainittua blogit.fi palvelua, useamman kerran viikossa käyn katsomassa onko uutta luettavaa tullut.
Sanna
13.5.2023 at 09:53Blogit on kivoja, niitä voi seurata, vaikka ei itse ole kirjautunut mihinkään :) Suuri osa kivoista blogeista on hävinnyt mun ulottumattomiin. Joten kiitos kun bloggaat!
Jenni M.
13.5.2023 at 19:02Moikka, täällä vielä ollaan! Ja instaan ei tulla, Hah! Mulle riittää Facebook ja tämä blogi, josta on aina selaimen välilehti auki. Kaipailen myös niitä lyhyitä, kevyitä juttuja pitkien väliin. Ja ihanaa seurata teidän pikkujunnun kehittymistä. Hän on aivan ihana!
Nro26
13.5.2023 at 20:25<3
Hede
15.5.2023 at 00:11Mä löysin perheblogit raskausaikana ja niiden seuraaminen oli mulle osa henkistä siirtymää äitiyteen ja perhe-elämämaailmaan. Sun oma yhtenä parhaista! Oon pitkään ollut dinosaurus somen kanssa ja lapsen syntymän jälkeen oon ollut tosi tietoinen omasta puhelimen käytöstä. En halua istua uppoutuneena luuriin juuri ollenkaan ja antaa sitä esimerkkiä omalle lapselle. Näen työssäni täysin puhelinkoukussa olevia nuoria ja koko älypuhelin/some-kuvio ahdistaa mua tosi paljon tässä yhteiskunnassa. Itse olen siis valinnut pysyä kaukana instagrameista ja tiktokeista ja kaikesta mikä voisi koukuttaa (koska kyllähän mä varmasti koukuttuisin siinä missä muutkin). Lapsi näkee mun istuvan puhelin kädessä jonkin verran koska nykyelämä (laskut täytyy maksaa, ystävien kanssa haluaa viestitellä, uutisia olis hyvä seurata, pitää googlata setämäjatuo). En halua mitään ylimääräistä. Lisäksi olen huomannut, että itse voin paremmin, kun luen enemmän kaunokirjallisuutta ja roikun vähemmän puhelimella. Lasta ei myöskään ole koskaan viihdytetty puhelimella. No okei, yksi päivystyskeikka oli, mutta ei ravintolassa eikä bussin penkissä. Hän katsoo lastenohjelmia vain ja ainoastaan telkkarista eikä ole tajunnut että Ryhmä Hau löytyisi myös tabletilta/puhelimelta. Tiedän, että viivytän väistämätöntä eikä tää muuten ollut edes blogikirjoituksen pointti, mutta mulla tää lapsiaspekti liittyy tosi vahvasti omaan käyttöön (tai käyttämättömyyteen).
Toinen puoli on se, että olen lukija ja nautin just teksteistä. En jaksa videoiden aiheuttamaa hälyä ja liikkuvaa kuvaa, koska sometusaika on usein aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Sun teksteissä muhun puree sun itseironinen ja lämmin huumori ja se, että olet oikeasti hiton taitava kirjoittaja. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka seuraa sun tekstejä vaikka oma arvomaailma tai elämäntilanne olis täysin eri. Oot tosi lahjakas siinä, mitä teet!
Käyn välillä tsekkaamassa, onko uusia tekstejä ja pari viikossa on oikein passeli. :) Nauttisin kyllä myös niistä lyhyemmistä jutuista myös blogissa.
Jonna
16.5.2023 at 15:26En käytä ite instaa tai muutakaan vastaavaa. Tykkään lukea ihan perusblogeja ja sun blogi on nyt jo tovin ollu mun lemppari. Pidän sun tavasta kirjoittaa ja tää blogi on oikeasti elämänmakuinen ja piristävä. Tuun aina vaan katsoo et onko kirjoituksia tullu ja mun mielestä kirjoitat tiheään. Vitsien puuttumista en ole huomannut, koska huumoria on siellä ja täällä.
Kiitos kun teet tätä blogia. Ihanaa kesän alkua teille kaikille ❤️
Naks
16.5.2023 at 16:49Hyyyyyyyvin harvoin kommentoin (en edes joka vuosi), mutta aina luen jokaisen postauksen, vuodesta toiseen. :)
Instasta ja Facesta oon poistunut kokonaan, eli ihan varta vasten tulen tänne katsomaan, onko uusia postauksia tullut. Siihen nähden postaustahti on aika sopiva, en käy päivittäin mut silti ei kerry liikaa backlogia luettavaksi. :D Lyhyitä läppiä sais kyllä olla pidempien postausten lisäksi!
Tykkään lukea ja tykkään tämmösestä ”hitaasta” sisällöstä, mun aivot ei ole sopeutuneet somen hektisyyteen (onko kenenkään oikeasti?) ja en tykkää yhtään siitä, että siellä pitäis roikkua päivittäin, ettei missaa storyja. Joka. Ikinen. Päivä. Missaan sit kaikki storyt kun en oo somessa lainkaan, haha, pitäkää tunkkinne!
Vyyhti
16.5.2023 at 19:55Yksi ylpeä muinaisjäänne sieltä kymmenen vuoden takaa, hei vaan ja ihanaa kun jaksat jatkaa nimenomaan bloggaamista. Tykkään lukea juuri näitä pidempiä juttuja. Itse en ole halunnut lähteä Instaan ollenkaan ja muutenkin olen vähentänyt somea elämästäni, haluan käyttää aikani muihin asioihin. Täällä käyn fiiliksen mukaan lueskelemassa teidän viimeisimmät kuulumiset. Kaksi kolmesta lapsesta on niin samanikäisiä niin siitä jo luonnostaan löytyy yhteistä, mutta ennen kaikkea tykkään sun blogin rennosta tyylistä. En yhtään jaksa mitään kiiltokuvamaisia lifestyle-juttuja, mutta täällä on ihanan leppoisaa ja sit kuitenkin välillä sopivassa suhteessa vähän vakavampaakin pohdintaa.
Henna-Maria
17.5.2023 at 15:46Hei, ehdottomasti olen blogin kannalla! Olen Instassa kun aikoinaan oma teini meni sinne – piti nähdä, että mitä siellä puuhataan. Siellä seuraan lähinnä sisustukseen ja talohin liittyviä tilejä, kauneus on mulle tärkeää. En jaksa edes itse enää postata Instaan enkä katso kenenkään Storyjä siellä, en tykkää videoista enkä jutuista, jotka häviää jonnekin. Blogit on ehdottomasti mun juttu. Huomasin tässä, että kirjoitat harvemmin ja pelkäsin jo, että olet ihastunut Instaan. Tosi kiva lukea, että tämä on edelleen se sun ykkösjuttu. Oon seurannut sua pitkään ja tykkään sun tyylistä kirjoittaa, ne lyhyet hassut jututkin on kivoja, vaikka pitemmät on parasta. Henkilökohtaisuus ja arkisuus ja kokemukset (oli ne sitten kokemuksia Espanjassa tai lastenvaatteista) on kiinnostavaa. Sen muutoksen oon nyt huomannut, että olet poistanut tyttöjen nimet kokonaan täältä käytöstä. Mulla oli tässä taukoa kun en lukenut sun blogia, mutta oletko kertonut sen syistä täällä? Mua kun siis alkoi kiinnostaa teidän kolmannen nimi että miten se sopii isosiskojen nimiin ja sit sitä ei löydäkään mistään.
Edithetsiihelmiä
19.5.2023 at 00:48Hei ja terveiset vuoristomökkeröisestä
Lasillinen italialaisesta punaviiniä hyppysissäni ja pohjelihakset vaelluksen jäljiltä hoosiannaa huutaen lueskelen blogiasi juuri nyt.
Miksi blogiformaatti? Blogisi on kuin pieni peili. Mietin lukiessani kysymyksiä kuten onko maailmannaisesta asettumaan? Mitä jos lapsen temperamentti hankaisikin reissuelämää vastaan? Mistä luopuisin? Mitä saisin? Blogisi kertoo kauniisti siitä mitä voisi mahdollisesti saada.
Pidän uudesta linjauksestasi, jossa pikkuhiljaa häivytät perheenjäsentesi persoonaa taustalle antaen heille enemmän yksityisyyttä, vaikka osa minusta tietysti pitää teistä kuin kirjan hahmoista, joista mielellään lukee lisää. Blogi jotenkin mahdollistaa sen häivytyksen mainiosti, kun sitä kirjoittaessa saa sommitella kauemmin.
Blogisi on minulle kuin mikro-osiin jaettu kasvukertomus positiivisen vallattomasta tuoreesta äidistä omat sävelensä löytäneeseen perheelliseen naiseen. Siinä on jotain kaunista. Pieniä iloja, taustalla myös suuria suruja (ja minusta on täysin okei, että vaikka vihjaat niistä, pidät yksityisyydestäsi kiinni, minäkin pitäisin ja pidän, ja tunnistan peilaukseni parasosiaalisen luonteen).
Pidän siitä, että blogi on omalla alustallasi. Ehkä se on jotain pientä vastarintaa suurten koneistojen jyllätessä, mutta kaipaan Internet-maailmaan enemmän rohkeita seilaajia, jotka uskaltavat pitää kiinni omista aluksistaan (sivustoistaan), vaikka risteilyalus täynnä viihdettä kulkeekin aivan vierellä (suuret alustat, joilla on ihan hurjasti valtaa valita kuka nousee esille kenellekin).
Instagram on ollut minulle muutenkin ennemminkin työalusta kuin vapaa-ajan ilo. Poistin henk. koht. Instan, koska pidän sitä algoritmintäyteisenä aikasyöppönä ja haluan valita itse mitä sisältöjä mieleni iloksi luen tai näen. Palaisin sinne jos minun tulisi tehdä työtä persoonastani käsin (mikä on myös kiehtova ajatus ja ymmärrän miksi teet niin!) eikä keräillä ’engagementia’ anonymiteetin takaa kuten olen töissäni tehnyt.
En tiedä onko kyse jääräpäisyydestä vai hektisyyteen kyllästymisestä, mutta livetilaan ja jatkuvaan reagointiin pohjaavat somet tuntuvat siltä, kuin näytöllä vilisisi rauhattomasti tiputeltuja mosaiikinpalasia, kun pidempien tekstien kautta saan paremmin kiinni suuremmista kuvioista. Pidän siitä tunteesta, kun löydän helmen ja ihastelen sitä vailla muita vierellä nykimässä huomiota toisaalle. Minun ei tarvitse saada ”elää kaikessa mukana” tai saada illuusioita siitä, että tietäisin toisen ihmisen ”koko elämän”. Läheisissänikin on niin paljon tutkimista ja tutustumista joka päivä <3
Instagram on siis minulle liian aava meri voidakseni kiinnittyä siihen saati kokea merkityksellisyyttä. Liian monta mahdollisuutta, ja siten yksittäisiltä aalloilta katoaa se kauneus minkä haluaisin osata nähdä ja jonka blogien kautta tavoitan paremmin.
Siksikin sinun blogisi on minulla kirjanmerkeissä ja luen kun sille päälle satun, mietiskellen, pohdiskellen, välillä hihitellenkin. Se on netin pieni helmi. Eikä minusta tarvitse aina olla hauskanpitoa, vaikka senkin osaat todella upeasti! Kuulun niihin, joille surumielisempikin sisältö on ihan yhtälailla toivottavaa kuin kaikki muukin, mutta ymmärrän paremmin kuin hyvin yksityisyyden kaipuun. Haluan vain sanoa, että täällä luettaisiin kyllä surujenkin läpi. Ne kuuluvat elämään <3
Summasummarum
Kierrän Instan vapaalla kaukaa, koska haluan valita tarkemmin mihin käytän aikani, mitä katson ja mitä luen. Sinun sisältösi kuuluu siihen valittuun joukkoon Simone de Beauvoirin, Pirkko Saision, Edith Södergranin ja muiden ajattelevien naisten vierelle. Kiitos pienestä kolkasta, jossa on hyvä keskustelukulttuuri, sopivan miedosti mainontaa ja mainiot päähenkilöt.
krista
19.5.2023 at 20:56Siis vau. VAU. No ensinnäkin terveiset sinne vuoristomökkeröiseen, ja sit vielä kerran: vau.
–
Ihan valtavan tarkkoja havaintoja sinulla, siis niin jotenkin osuvia, että sanattomaksi melkein vetää. Miten oletkin osannut niin monessa kohdassa tulkita mua ja sanoittaa monia juttuja! Ihan silleen jos lyhyesti komppaan, niin kyllä: perheenjäsenten häivyttäminen on ollut mulle sellainen hyvin luonteva kulku. Edelleen koko perhe on blogissakin tosi tärkeä, mutta on luonnollista, että lapsien kasvaessa myös heidän osuutensa näkymisessä elää sen mukana. Ja sitten toisena tosi tarkkasilmäisenä havaintona sulla tuo suru: se on viimeisen vajaan vuoden kulkenut kyllä mukana vähän kaikessa olemisessa minulla. Niin monesti tuntuu, että siitä haluaisi kirjoittaa – aihe kuitenkin on hyvin kiinteällä tavalla kiinni toisen ihmisen yksityisyydessä ja terveydentilassa tasolla, jossa hän ei itse voi sanoa enää kantaansa – joten siksi sen
aiheen paikka ei voi olla blogissa. Vaikka tiedän, että vertaistukea voisi antaa ja saada, jos aiheesta kirjoittaisi! Luotan kuitenkin teihin tarkkasilmäisiin, että kun kerron sivulauseessa surusta, te ymmärrätte loput <3
-
Nostit kyllä mut niin huikeaan joukkoon, että sanattomaksi vetää sekin. Ihana olla yksi "valituista". Mutta siis ihan huikea tämä kommenttisi! Joskus jos on huono hetki, mä palaan lukemaan tätä. Kiitos! <3