Siitä on kohta neljä vuotta, kun kirjoitin tämän blogipostauksen onnensykkyräismykkyräisenä.
Senhetkisen tunnetilan muistelu (ja vertailu nykytilaan) on ollut usein mielessä tässä viimeisen kahden vuoden aikana. Se oli hassu (?) kausi: olin ihan koko ajan aivan perinpohjin sukatpyöriijalassa onnellinen. Muistan sen fiiliksen, kun yritin ihan miettimällä miettiä, mutta en keksinyt yhtään edessä olevaa kurjaa asiaa. Kaikki tuntui ihanalta ja päivänpaisteelta. Lopulta keksin ikävistä asioista hammaslääkärinajan, vaikka sekin tuntui oikeasti vaan ihan kivalta.
Voi sentään. Voi sentään. Siitä on valovuosi ja ihmisikä. Vain neljä vuotta. Continue Reading