Olipa kerrankin kaikki kohdallaan, nimittäin:
- täydellinen talvipäivä Helsingissä
- …joka osui lauantaille
- …jolloin ei ollut mitään ohjelmaa
- …eikä kukaan ollut kipeänä
Olipa kerrankin kaikki kohdallaan, nimittäin:
Löysimme hankihiihtämisen ihanuuden pariin viime keväänä ihan vahingossa. Yritimme etsiä erästä meille uutta latua. Emme löytäneet. Jossain tuolla sen pitäisi olla… Jonkun hiihtäjän jäljet veivät kohti kaupungin peltoa. ”Hei oikastaanpa mekin…
Aloitetaan omista virheistä. Se on aina hyvä lähtökohta, ha. Meidän lapset aloittivat aikoinaan ensimmäiset luistelutreeninsä pyöräilykypärät päässä. Sanotaan nyt vaikka niin, että ei kovin fiksua. Toki sekin kypärä kolahduksilta suojaa, mutta jäähän kolahtaessaan…
Hyvävointinen keskiraskaus – oi kiitos, kun tulit! Pysy kylässä pitkään!…
Meidän perheen joululomailu jatkuu. Viikonpäivät ovat menettäneet jo pitkän aikaa sitten merkityksensä ja päivät täyttää ihana tyhjyys.…
Terveiset täältä syysloman jälkeisestä elämäst… *vilkaisee ulos ikkunasta*…
Enpä olisi hiihtopaketteja tammikuussa kyttäillessä uskonut – saatikka aiempina vuosina, kun stressasin, että nämä lapset eivät koskaan pääse suksille – että tämän talven hiihtosaldo tulee olemaan tällainen. Harmi kyllä en hoksannut tarkasti…
Siis kerrassaan jee.…
Hahaa, minussa on näköjään olemassa kaksi ääripäätä: se, joka keksii perjantaina, että viikonloppuna hiihdetään. Ja sitten toisaalta se, joka jo nyt tänä talvena on googlannut moneen kertaan, että mistä hitsistä me…