Tämä vanhemmuus on jotenkin siitä(kin) jännä juttu, että usein tuntuu päätyvän tilanteeseen, jossa joutuu lapsen puolesta (tai lähinnä omasta puolestaan) selittelemään.
Vaikka että miksi ei imetä tai imettää ”liian pitkään”. Miksi lapsi syö tuttia 2-vuotiaana tai ei syö vauvana. Miksi lapsi menee hoitoon tai miksi ei mene. Miksi lapsi nukkuu tai ei nuku omassa sängyssä öisin. Miksi nukkuu tai ei nuku päiväunia päivisin. Selityksiä, selityksiä. ”No kun meillä on niin, että…” Continue Reading
