Mua niin suututtaa.
Tosi harvoin suututtaa näin – saatikka että antaisin suuttuneena itselleni ”luvan” kirjoittaa blogipostauksen. (suuttuneena kun usein kärjistää tai argumentoi löperösti ja tunteidensa sumentamana) Mutta nyt annan mennä, hitto vie. Continue Reading
Siitä on kohta neljä vuotta, kun kirjoitin tämän blogipostauksen onnensykkyräismykkyräisenä. Senhetkisen tunnetilan muistelu (ja vertailu nykytilaan) on ollut usein mielessä tässä viimeisen kahden vuoden aikana. Se oli hassu (?) kausi: olin…
Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lasten Pankin (Suomen Lähetysseura) kanssa. Neljä ensimmäistä koulupäivää takana! Ekaluokkalaisten päät ovat intoasurisevasti täynnä kaikenlaista uutta: miten löytää ruokalasta takaisin luokkaan, hei tästä hanasta tulee…
Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen World Visionin kanssa. Oijoijoi ja voi ei, siitä on jo yli vuosi, kun viimeksi kirjoitimme postia kummilapsellemme Maurinelle Keniaan!…
Tietynlainen somessa olemisen ja keskustelemisen tapa on näännyttänyt minua jo oikeastaan vuosikausia. Tässäkin blogissa on usein nähty mielipiteitä, kannanottoja. Ja hyvä! Minullahan on mielipiteitä!…
Tämä julkaisu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen World Visionin kanssa. Lauantain melankolian jälkeen maanantai tarjosikin pienen vilauksen toivoa. Sain nimittäin maailmalta kuulumisia, jotka nostivat hymyn huulille ja aiheuttivat pienenpienen onnensykäyksen jonnekin vatsanpohjaan…
Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Elina Porokka, SannisShining ja Onnexi kanssa. Ikuinen marraskuu, se jatkuu sekä tuolla ulkona että mun pään sisällä. Onneksi sentään pieniä hyvinvointipilkahduksia tulee sieltä täältä –…
Latasin kännykkääni Koronavilkun heti, kun se alkusyksyllä lanseerattiin. ”Koronavilkku ladattu! Olipa tehty tosi helpoksi ja näppäräksi!”, iloitsin Insta Storyssa. Ha ha, niinhän mä luulin. Kuvittelin, että siellähän se nyt sitten toimii…
Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa. Koulun kevätjuhla on monelle sellainen jokavuotinen ”nessut esiin” -hetki. Kyynelhanat aukeavat viimeistään, kun Suvivirsi raikaa. Itselleni jostain syystä jopa liikuttavampaa on tämä…
