Yhteistyössä: Play-Doh
Voisi ehkä kuvitella, että yksi potilas perheessä riittäisi. Ha ha. Eihän se ikinä niin mene.
Eli sen lisäksi, että mä olen leikkaustoipilas, Silva on ollut sunnuntaista asti kipeä ja Seela maanantaista – kuume huitelee 39 asteessa vähän väliä. Silvalla alkaa jo helpottaa, Seelalla taitaa olla just nyt pahimmillaan. Silva on ollut poissa hoidosta koko viikon.
Mutta ei tässä mitään. Kotona pyjamissa ja kalsareissa. Kyllä me pärjätään. Kaikki ”pitäisi”-jutut on täysunohdettu ja ollaan vaan ja odotellaan parempia aikoja ja vointeja. Teletappi/Titi-nalle/Fröbelinpalikka/Maisa/Pipsa -videot pyörivät nonstoppina, ja virkeinä hetkinä yritetään keksiä jotain kivaa yhteistä puuhasteltavaa.
Itse asiassa ihan ok.
Ja esimerkiksi eilen meillä oli sellainen oikeasti-oikeasti kiva aamupäivä kaikista kipeilyistä huolimatta. Perustettiin keittiöön avoin muovailuvahataidepaja, jossa hommailtiin välillä yhdessä ja välillä yksin – Seela taisi kyllästyä ensimmäisenä, minä itse vasta viimeisenä :D
Innoittajana hommaan toimi (pari viikkoa sitten blogin kautta saatu) Play-Doh -paketti, jossa oli perus-starttipaketti (neljä väriä plus työkalusetti), neljä isompaa perusvahapömpeliä sekä 10 kpl:een pötkö pienempiä erikoisvärejä.
Hitsi mä vaan yksinkertaisesti tykkään muovailuvahoista. Ne on jotenkin niin ihanan… …perinteisiä. Nostalgisia. Yksinkertainen juttu, joka kuitenkin vaan uudestaan ja uudestaan saa innostumaan. Mä tykkäsin niistä lapsena ja näköjään tykkään niistä aikuisenakin.
Viime talvena meillä muovailtiin paljon. Se oli hyvä tapa saada Silva puuhastelemaan tyytyväisenä Seelan jatkuvien imetyssessioiden tai Manduca-päikkäreiden ajan. Silloin 2-vuotiaana Silva lähinnä nykersi muovailuvahasta paloja ja leipoi erilaisia leipiä – laittoi niitä uuniin ja muutenkin leikki vahoilla ikään kuin keittiöleikkinä. Tajusin oikeastaan vasta nyt jälkikäteen, että jostain syystä en ole koskaan tullut ohjanneeksi naperoa tekemään vahasta mitään esittävää.
Mutta eilen… Ihan yllättäen: kun vahat otettiin esiin, Silva alkoi heti hommiin, ja…
…eikä: pupu! Se keksi ihan itse, että vahasta voi tehdä tuollaisen pupun!
Tämä on varmasti ihan älytönhassutyperä ylpeyden aihe – oon ihan valmis uskomaan, että tuollainen on varmaan 3,5-vuotiaalle ihan peruskauraa – mutta…. …se keksi ihan itse tehdä pupun: laittoi itse sille pään, korvat, kädet ja jalat – äääää en ehkä kestäääääh! <3 <3 <3 <3
…ja sille pikkusiskon <3 <3 <3
Mä halkean ylpeydestä!
Meidän perheen pikkusisko puolestaan…
…keskittyi tornien rakentelemiseen. Ja hienoja torneja tuli – hyvä Seela!
Ja sit tietysti kovaääninen, dramaattinen: ”WHEEEEE!” ja tornin pyykäisy riemukkaasti lattialle. Isi kerää – ja sit uusiksi. WHEEEE! Ihan paras leikki Seeluskan mielestä. Pikkusisko osallistuu <3
Niin siis ja minä itse… TADAA: self-portrait in Play-Doh :D
Ote keskustelusta siinä ähert… taidetta tehdessäni:
Joel: ”Mitä jos sä tekisit sille vähän lyhyemmät jalat?”
minä (välittömästi närkästyneenä): ”Mitä jos sä et puuttuis nyt tähän!?!”
Joel (lähestyy uhkaavasti muovisen Play-Doh-veitsen kanssa): ”Kato jos tosta…”
minä (kiljuen): ”POIS!!!! LAITA SE VEITSI POIS!!!! HÄIVY!!!! POIS MUN TAITEESTA, ULOS!!!!”
Hei – pitää suhtautua taiteeseen intohimolla.
Joelin taide puolestaan:
Silvan pää ja taikasieniä.
Niin sitä vaan, että MUN ON PALJON PAREMPI HÄ HÄ HÄÄ!
Sanoinko jo, että intohimolla…?
Arvatkaa vaan, särkyikö sydän, kun taide laitettiin takaisin purkkiin. Mä akuutisti haaveilen (heti leikkauksesta parannuttuani) omasta illasta parin siiderin ja vahapurkkien kanssa. Ei hitsi, oisko vähän hienoa tehdä joku illanviettomuovailuvahasessio! Wohoo!!!
Intohimolla.
Äiti on terve(empi) kun se leikkii?
Hei ja pieni arvonta tähän liittyen myös: oman setin lisäksi sain nimittäin mahdollisuuden antaa samanlaisen Play-Doh-setin myös jollekin lukijalle. Laitetaan siis se tässä arvottavaksi!
Osallistua voi kommentoimalla tähän alle (muista jättää meiliosoitteesi lomakkeeseen – se kohta näkyy vain mulle) maanantaihin 2.11. klo 9 mennessä. Kerro vaikka… …no, joku kiva juttu muovailuvahahommiin liittyen :) Vaikka hienoin taideteoksesi lapsesi taideteos :D
…ja HEI NYT TULI IDEA: jos joku laittaa kuvan muovailuvahataiteesta (vaikka linkin Insta-kuvaan/nettiin jollain tavalla lataamaansa kuvaan tai hei vaikka kuvan mulle meilitse, niin mä voin ladata sen teidän puolesta tuohon keskusteluun), niin siitä saa vaikka ”kaksi arpaa” arvontaan. Mutta ilman kuvaakin voi tietty osallistua :)
Taide. Oi taide. Oi taide.
22
Kaktuskakru
29.10.2015 at 16:09Oooh, muovailua. Pienenä oltiin siskon kanssa kovia muovailemaan, taideteoksia ei ikinä saanut laittaa takaisin purkkeihin, vaan niillä leikittiin iltaa myöten. Ei varmaan ollu vanhemmista kovin hauskaa löytää sitä muovailuvahaa kaikkialta, kerran jopa koitetiin kovettaa sitä uunissa, kun taikataikina siellä niin kivasti jähmettyi. Arvaahan sen, miten siinä kävi, mutta hauskaa se on näin 25 vuotta myöhemmin.
krista
29.10.2015 at 16:47Ymmärrän hyvin, miksi ei saanut – en mäkään meinannut raaskia rikkoa tuota omakuvaa :D
hansu
29.10.2015 at 16:35Mukana :) meillä neiti pienempänä söi antaumuksella muovailuvahaa heti ku silmä vältti, nyt innolla muovailee
krista
29.10.2015 at 16:50Seela kans alkoi heti näyttää siltä, että suuhun saattais mennä (niin kuin kaikki muukin menee edelleen) – siksi tutti :D Ei pystyisi vielä koko ajan valvomatta antamaan Seelalle muovailuhommia käteen, mutta valvottuna meni hyvin. Tai siis vähän se nykersi, mutta enimmäkseen järjesteli ja heitteli :D Silva taas ei oikein koskaan laittanut asioita suuhunsa; selvästi lapsikohtaisia eroja tällaisissakin!
ppau
29.10.2015 at 16:53Tässä linkki viime talven muovailuvaha lumiukkoon jonka tein päiväkodissa jossa olin työharjoittelussa.
https://instagram.com/p/9bOtuGJQfP/
Kauniit värit, eikö? ;) Tykkään kyllä muovailuvahasta. Paketti menisi varmasti veljentyttöä varten mummolaan, jos voitan. :)
krista
29.10.2015 at 16:54Persoonallinen värivalinta – hieno! :) Tällä kyllä ropisee kaksi arpaa arvontaan :)
Mini
29.10.2015 at 20:07Taaperoille tuo muovailuvaha on ihan must! Oma ”hienoin” teos lienee lumiukko, eli en ole lainkaan taiteellisesti lahjakas. ;)
krista
29.10.2015 at 20:24Hei lumiukkohan voi olla vaikka kuinka suuri taideteos! :) Mutta joo samaa mieltä, tosi hyvää askartelupuuhasteltavaa – näkee hienosti kättensä jäljen <3
Anna T.
29.10.2015 at 16:58Mukana arvonnassa! Muovailuvaha olis täälläkin huippujuttu isosiskolle, kun äiti hoitaa pienenpientä pikkusiskoa. Tais tulla arvontapäivämäärään painovirhepaholainen :)
krista
29.10.2015 at 17:03Hahaa, just (varmaan) samaan aikaan huomasin minäkin, koska just korjasin – ajatellen, että ei VOI olla marraskuu jo ens viikolla, TÄH! :)
–
Mutta joo oli tosi hyvää ajanvietettä just silloin! Mä istuin vieressä tuolilla imettämässä tai hyssyttelin vauvaa Manducassa. Aika kultaa muistot <3
-Jenni-
29.10.2015 at 16:59Siis me tehdään noita mielellään. Tyttö tekee pitsoja yleensä tai kakkuja, mutta se värien eroittelu takaisin purkkeihin…oonko mä ainoa kun vihaa sitä?!
krista
29.10.2015 at 17:40Ai hitsi, me voitais kans tehdä pitsaa ens kerralla – tosi hauska idea! Vois muovailla kaikki täytteetkin, ooo!
–
Mä oon ollut erottelussa aika suuripiirteinen, sit vaan alkaa tulla ”sekoitus”-värejä omiin purkkeihinsa vähitellen. Oon ajatellut, että käyttötavaraahan nuo on. Nyt tällä kertaa me tehtiin siitä loppujutustakin leikki, eli valittiin jokaiselle ”oma väri” ja se sit keräsi kaikesta sen väriset yhteen. Ainakin tällä kerralla homma meni läpi kuin väärä raha; tirpan mielestä se oli tosi hauskaa :)
Jenppa
29.10.2015 at 17:12Vinkki muovailuvahojen käyttöiän pidentämiseen! Kuivunutta vahaa voi käyttää muutaman kymmenen sekuntia mikrossa ja vaha pehmenee. Ei pelasta kyllä ihan koppuraa muovailuvahaa… :)
krista
29.10.2015 at 17:43Oi, vau! En ollut tuosta kuullutkaan. Meidän aiempiin vahoihin mä yritin lisätä vettä, ja täytyy sanoa, että ei kyllä toiminut :D Hehehe ja aiempaa vahaa me käytettiin tähän pisteeseen asti – ei enää kovin inspiroivaa: https://instagram.com/p/0fs2uolEJK/?taken-by=puutalobaby
–
…mutta tuo ”jauhelihavaha” oli jotain halpisvahaa muutenkin, sellaista kökkeröistä heti alkuun.
Jenppa
30.10.2015 at 19:10Äääää! Ei vettä 😂 Tai voihan tuota jauhelihavahaa laittaa sen muovailuvahapitsan päälle!
krista
30.10.2015 at 19:17Homeista jauhelihapitsaa, mmmmm :D
Anu
29.10.2015 at 17:15Mukana arvonnassa! Muistan lapsuudesta lähinnä sen, kun muovailuvahan palat jäi lattialle ja mössäytyi sukkien, mattoihin jne. :D Meidän kohta 2-vuotias ei ole vielä päässyt kosketuksiin muovailuvahan kanssa, mutta tykkäisi varmasti ihan hulluna!
krista
29.10.2015 at 17:46Haha! Meillä muuten tätä ajatellen on otettu säännöksi, että muovailuvahaa askarrellaan VAIN tuossa pöydän äärellä. Ja sit sen jälkeen siivotaan yhdessä ja pyyhkäistään lattia. Ihan jo sen takia, että toi pienin kyllä pistelee tosiaan suuhunsa edelleen kaiken :)
–
Joo, 2 vuotta on varmaan just sopiva ikä aloittaa nuo muovailuvahahommat!
Laura
29.10.2015 at 17:31Toi on niin parasta muovailuvahaa! Meidän 3v6kk ikänen neiti oli yks päivä muovaillu auton :) Siinä oli tosi hienosti tehty etu- ja takapenkit ja siellä takapenkillä oli neidin ja hänen pikkuveljensä turvaistumet! Pikkuveljen turvaistuin oli selkä menosuuntaan kuten meilläkin oikeassa autossa on. Autossa oli myös ajovalot ja kaikkee muutakin hienoa yksityiskohtaa, tää äiti oli niin ylpee :) Ainut mihin tarvittiin apua oli turvavyöt, ja tottakai äiti auttoi turvavöiden teossa. Nyt harmittaa etten kuvannut sitä taideteosta. Mutta me ollaan mukana arvonnassa. Ollaan lähdössä talveksi Thaimaahan ja tarkoitus on ottaa tuota arjen pelastajaa mukaan sinne joten ois huippua jos arpaonni suosisi meitä (en oo varma saako Play-Dohia sieltä, ehkä saakin).
krista
29.10.2015 at 17:52VAU. Siis VAU!!! Ei voi käsittää, vau! Oi hitsi, kun ette kuvanneet! Tai hitsi säilöneet ikuisiksi ajoiksi talteen ja kalliiksi ensiteokseksi, jos naperosta tulee vielä kuvanveistäjä isona! Hihihi ja mä kun olin halkeamisylpeä jo noista pupuista :D No, oon edelleenkin – äidinylpeys kun ei ole mikään järjellä mitattava juttu :D
–
Me ollaan kokeiltu nyt sitä meidän aiempaa muovailuvahasettiä ja nyt tätä Play-Dohia ja pakko kyllä tosiaan sanoa, että laatuero on aika merkittävä! Enpä ois sitäkään uskonut jos en olisi testannut…
Laura
30.10.2015 at 17:32Tää äidinylpeys omien lasten teoista, taidoista, sanoista ja ihan kaikesta on kyllä mahtavaa kokea! Eikä sitä tosiaan voi järjellä mitata. Eikä sitä tajunnu ennen kuin itsellä oli lapsia, mut nyt kun noi on tossa niin se rakkauden määrä ja ylpeyden tunne kun ne tekee jotain (ihan arkistakin) ja kehittyy koko ajan on jotain niin huippua! Ööh vähän sekavaa selostusta mut varmasti ymmärrät mitä haen😊 lyhyesti siis on ihanaa olla äiti!
Oon pitkään lukenu sun blogia ja oot isyyspakkauksen Tommin kans mun suosikkibloggari. Mulla on lapset 3/2012 ja 12/2013 eli melkein samanikäiset kun sulla. Btw oltiin ihan vähällä tulla sinne sun blogitapaamiseen TiTi-nallen taloon, mut Täältä Oulusta oli sit kuitenkin vähän liian pitkä matka lähtee vkloppu reissulle sinne. Ens kerralla sitte tullaan.
krista
30.10.2015 at 18:46Joo, todellakin ymmärrän, mitä tarkoitat – ihan just noin! <3
-
Hitsi meillä oli kyllä siellä kivaa, oisittepa tulleet! Hmm pitäisköhän tuollaista järjestää joskus toistekin...? Ehkä mä taas innostun vaikka ens keväälle järkkäämään!
Sonja
29.10.2015 at 17:42Meillä 3v3kk esikoinen muovailee pääasiassa mustikkapiirakkaa ja kakkuja. Päiväkodissa oli kuulemma jotain muovailutyökalujakin ja ne oli kivoja. Muovailuvahan ongelma on, että ihanista kirkkaan värisistä vahoista tulee äkkiä ruskea möykky, kun äidin silmä välttää. Toisaalta ehkä meilläkin on pian edessä toi pupuvaihe, joten uudet, jonkin väriset vahat ois huippujuttu!
krista
29.10.2015 at 17:56Hehe joo tsekkaa tuo mun Insta-linkki vähän ylempää :)
–
Mä kävin tuolla Play-Dohin sivulla kurkkimassa (kun tarkistin, että mitkä setit meillä oikein on) ja siellähän VAIKKA MITÄ välineitä. Tyyliin jotain My Little Pony -juttuja, ja sellainen leivontasetti jäi mieleen myös. Tässä ”starttipaketissa” oli just perusjuttuja: kaulin ja veitsi ja sakset ja pari muottia. Mutta kiva juttu, että noita muovailuita voi ikään kuin jatkaa uusilla jutuilla. Näin alkuun nää perusjututkin on kyllä oikein riittäviä, vielä ei mitään sen suurempia ekstrahärpättimiä ainakaan meille tarvita :)
MarjaH
29.10.2015 at 17:58Mulla oli ala-asteikäisenä sellainen muovailuvahapuristin, olisikohan se jossain löydettävissä…? Uudet vahat tarvitsee silti hankkia :)
–
PS. Kiva kun vaikutat voivan paremmin!
krista
29.10.2015 at 18:08Aaa joo sellainen, mistä tulee sellaista pötköä? Oijoijoi siitä oiskin saanut hyvän tukan mun omakuvaan! :D
–
Ja kiitti, voin jo tosiaan paremmin! Nyt tilanne on sellainen, että pärjään (just ja just) noilla särkylääkkeillä. Jomotus on siis sellaista siedettävän pientä, ja sit siinä vaiheessa, kun se kasvaa, vilkaisen kelloa ja huomaan, että hei nytpä onkin just seuraavan lääkkeen ottamisen aika. Eli tämä perus-burana-panadol -tahti pitää nyt kivut siedettävinä, ja se on IHANAA. Ihan kuin sais elämäänsä koko ajan takaisin :)
Tiia
29.10.2015 at 18:39Heii, kiva arvonta. Meidän kolme ja kaks vuotiaat tykkäis tosi paljon. Itellä ei oo nyt ollutkaan muovailuvahaa, pitänyt jo pitemmän aikaa hankkia tämmösiä. Mummolassa lapset onvat leiponeet ja kaulineet taikinaa mielissään. :)
krista
29.10.2015 at 18:43Oi, varmasti tykkäisivät jo muovailuvahahommista, ja kun ikäero on noin pieni, niin nuorempi varmaan ottaa isommasta kovasti mallia – jotenkin mä näen silmissäni kaksi pientä touhuajaa <3
Shbam
29.10.2015 at 18:48Meilläkin on (tai oli) nuo Play Dohin neljä perusväriä, mutta poika päätti yhdistää ne kaikki yhdeksi tumman ruskean-violetiksi klöntiksi josta ei kovin kaunista taidetta saa :D Uusi setti olisi tarpeen eli mukana arvonnassa siis!
krista
29.10.2015 at 18:51Hahaa, niin siinä helposti käy! Mutta taiteiltavaksihan nämä on tarkoitettu eikä väripuhtauden ihailuun :) Onnea arvontaan!
Sinisuu
29.10.2015 at 18:54Ei muuta muistoa juu että meillä ei ole muovailuvahaa ;)
No, omasta lapsuudesta muistan että päiväkodissa kaikki vahat oli sina joko vihreitä tai punaisia – ja koviakin.
Muovailu i ollut niin kivaa.
krista
29.10.2015 at 19:00Hihii, oot ensimmäinen ”vahaamaton”! Osallistutko silti arvontaan, saattaishan siinä kokeillessa muuttaa mielensäkin :) Vahan laatu kyllä kans vaikuttaa, meilläkin se vanha vaha oli kökkeröisempää ja sit lopussa kuivaakin, ei siitä ois edes saanut noita muotoja niin hyvin. Vanhassa vahassa oli muuten myös tosi voimakas ”muovinen” tuoksu, joka tarttui käsiinkin…
Kukkis
29.10.2015 at 18:59Mä muistan että muovailuvaha oli munkin suosikki lapsena, muistan vielä sen hajunkin. Nykyäänhän ne on vähän erilaisia..
Mun äiti hankki mun lapsille aina tosi paljon muovailuvahaa koska lapset taiteili sellaisia teoksia joista ei saanut purkaa ja laittaa purkkiin takaisin :) yllättävän hyvin pysyy kasassa pitkäänkin.
Nuorimmaisen kanssa ollaan muovailuvahaa käytetty vähempi mutta muovailtu tosi paljon terapiahiekalla, sehän on hyvin muovailuvahamaista. Ja se on nimensämukaisesti, terapeuttista touhua :)
krista
29.10.2015 at 19:04Joo muuten just tuohon ylle kirjoitin hajusta – tossa meidän edellisessä vahassa oli voimakas tuoksu. Ja luulenpa, että itsekin pystyn hajumuistamaan omasta lapsuudesta silloisten muovailuvahojen hajun! Jännä, en kiinnittänyt tässä Play-Doh -sessiossa hajuun ollenkaan huomiota. Nyt menin nuuhkimaan purkista (hih) ja oli siinäkin pieni haju, mutta ei tosiaan niin voimakas, että olisi jäänyt mieleen.
–
Me kokeiltiin sitä terapiahiekkaa Titi-nalletalossa viime kesänä, ja ihan kivalta vaikutti sekin! Ei kyllä silloin muovailtu, puristeltiin vaan ja ihmeteltiin :) Mä yritin väittää, että se on varmasti jotain radioaktiivista :D
Noora
29.10.2015 at 19:02Jotenkin tuo ”intohimolla” muovailu osuu meikäläiseenkin.. Ei taida olla ihan tervettä, että siskonpojan kanssa muovaillessa annan ehkä vähän liikaa vinkkejä; toivottavasti en tukahduta nuoren taiteilijan näkemyksiä.. :D No ei, tehdään kyllä oikeasti yhdessä ja poitsu kyselee apua silloin kun sitä tarvitsee <3
krista
29.10.2015 at 19:06Mä oon vahvasti sitä mieltä, että sellainen ”lapsellinen” intohimonsyttyminen on vaan sitä kuuluisaa elämän suolaa aikuisellekin. Iästä riippumatta, aina – en ikinä halua hukata sitä puolta itsestäni! Oispa kurjaa, jos ei syttyisi intohimo mihinkään! Että kuulkaas hyvähyvä, me intohimoiljat! :D
jennimaaret
29.10.2015 at 19:06Muovailu on ollut musta aina kivaa. Olin ihan innoissani kun pääsin viime talvena veljen pojan kanssa muovailemaan piiitkästä aikaa, hän oli saanut lahjaksi muovailuvahat ja oli kovin innoissaan. Minä olin tosin se, kuka ei olisi malttanut lopettaa :) Kovasti odotan, että oma muksu kasvaa vähän ja päästään koittamaan, nyt kiinnostaisi varmaan vaan vahan syöminen. Mutta pitäisiköhän ne muovailuvahat kuitenkin jo ostaa, ihan vaan odottamaan..:)
krista
29.10.2015 at 19:10Minkä ikäinen teillä on? Seela kokeili nyt 1,5-vuotiaana eka kertaa ja tykkäsi tosiaan nykertämishommasta – mutta kyllä siitä järjestelystä ja heittelystä enemmän :D Ja ois tosiaan syönytkin, jos ei olisi ollut tuttitulppaa ja jatkuvaa vahdintaa. Silva muistaakseni muovaili eka kerran joskus vähän alle 2-vuotiaana. Pitäisi kaivellakin omaa Instaa/blogia, että koska se oli! :)
–
Ja voihan ne vahat hankkia vaikka ihan vaan äidillekin :) Oli nimittäin sen verran kivaa hommaa, että mä voisin hyvin askarrella tuollaista omaksi iloksi ihan ilman lastakin :)
Någon Annan
29.10.2015 at 19:13Anteeksi vaan, mun on pakko kertoa oma muovailuklassikkoni. Muovailin lapsena puolikkaan sormen mittaisen Pedro Hietasen. Mä näytin aikaansaannosta äidilleni ja kysyin, tunnistaako hän, kuka on kyseessä. Hän ei tunnistanut, ja mä sanoin, että tietenkin Pedro Hietanen. Äiti sanoi silloin, että oli kyllä ajatellut, että näyttää ihan Pedro Hietaselta, mutta hän ajatteli, että en tätä kyseistä musiikki- ja mediapersoonaa tunne.
krista
29.10.2015 at 19:20Hahaa, mä näen tän silmissäni! :D
M-M
29.10.2015 at 19:26Haha, me ruukattiin siskon kanssa pieninä muovailla ukkeleita. Sitten ne ukkelit käveli esim. keinutuolin jalan alle ja liiskaantu. Meistä oli tosi hauskaa, mutta yllättäen äitistä ei :)
Jep, ei ole Millalla lupa kuljeksia muovailuvahojen kanssa ☺
krista
29.10.2015 at 19:27Ahahahahahahaha, mahtavaa! :D :D :D
Miijukka
29.10.2015 at 19:32Eikä..miten olen voinut unohtaa omien tyttärien kohdalla muovailuvahan! Ite tykkäsin lapsena tosi tosi paljon muovailla, typyjen kaa askarrellaan paljon mutta nää jäänyt. Mukana arvonnassa siis:-)
Miijukka
krista
29.10.2015 at 19:57Se on varmaan liian perinteinen, niin se saattaa ihan unohtua… Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan toimii kyllä vuosikymmenestä toiseen, pakko sanoa! :)
Marika
29.10.2015 at 19:45Meilläkin tykätään muovailla. Nyt tulee mieleen omista töistäni (toki pyydettynä tehty 😉) Mimi ja Kuku. ☺️
krista
29.10.2015 at 19:57Oi, hauska – ihana!