Yhteistyössä: Play-Doh
Voisi ehkä kuvitella, että yksi potilas perheessä riittäisi. Ha ha. Eihän se ikinä niin mene.
Eli sen lisäksi, että mä olen leikkaustoipilas, Silva on ollut sunnuntaista asti kipeä ja Seela maanantaista – kuume huitelee 39 asteessa vähän väliä. Silvalla alkaa jo helpottaa, Seelalla taitaa olla just nyt pahimmillaan. Silva on ollut poissa hoidosta koko viikon.
Mutta ei tässä mitään. Kotona pyjamissa ja kalsareissa. Kyllä me pärjätään. Kaikki ”pitäisi”-jutut on täysunohdettu ja ollaan vaan ja odotellaan parempia aikoja ja vointeja. Teletappi/Titi-nalle/Fröbelinpalikka/Maisa/Pipsa -videot pyörivät nonstoppina, ja virkeinä hetkinä yritetään keksiä jotain kivaa yhteistä puuhasteltavaa.
Itse asiassa ihan ok.
Ja esimerkiksi eilen meillä oli sellainen oikeasti-oikeasti kiva aamupäivä kaikista kipeilyistä huolimatta. Perustettiin keittiöön avoin muovailuvahataidepaja, jossa hommailtiin välillä yhdessä ja välillä yksin – Seela taisi kyllästyä ensimmäisenä, minä itse vasta viimeisenä :D
Innoittajana hommaan toimi (pari viikkoa sitten blogin kautta saatu) Play-Doh -paketti, jossa oli perus-starttipaketti (neljä väriä plus työkalusetti), neljä isompaa perusvahapömpeliä sekä 10 kpl:een pötkö pienempiä erikoisvärejä.
Hitsi mä vaan yksinkertaisesti tykkään muovailuvahoista. Ne on jotenkin niin ihanan… …perinteisiä. Nostalgisia. Yksinkertainen juttu, joka kuitenkin vaan uudestaan ja uudestaan saa innostumaan. Mä tykkäsin niistä lapsena ja näköjään tykkään niistä aikuisenakin.
Viime talvena meillä muovailtiin paljon. Se oli hyvä tapa saada Silva puuhastelemaan tyytyväisenä Seelan jatkuvien imetyssessioiden tai Manduca-päikkäreiden ajan. Silloin 2-vuotiaana Silva lähinnä nykersi muovailuvahasta paloja ja leipoi erilaisia leipiä – laittoi niitä uuniin ja muutenkin leikki vahoilla ikään kuin keittiöleikkinä. Tajusin oikeastaan vasta nyt jälkikäteen, että jostain syystä en ole koskaan tullut ohjanneeksi naperoa tekemään vahasta mitään esittävää.
Mutta eilen… Ihan yllättäen: kun vahat otettiin esiin, Silva alkoi heti hommiin, ja…
…eikä: pupu! Se keksi ihan itse, että vahasta voi tehdä tuollaisen pupun!
Tämä on varmasti ihan älytönhassutyperä ylpeyden aihe – oon ihan valmis uskomaan, että tuollainen on varmaan 3,5-vuotiaalle ihan peruskauraa – mutta…. …se keksi ihan itse tehdä pupun: laittoi itse sille pään, korvat, kädet ja jalat – äääää en ehkä kestäääääh! <3 <3 <3 <3
…ja sille pikkusiskon <3 <3 <3
Mä halkean ylpeydestä!
Meidän perheen pikkusisko puolestaan…
…keskittyi tornien rakentelemiseen. Ja hienoja torneja tuli – hyvä Seela!
Ja sit tietysti kovaääninen, dramaattinen: ”WHEEEEE!” ja tornin pyykäisy riemukkaasti lattialle. Isi kerää – ja sit uusiksi. WHEEEE! Ihan paras leikki Seeluskan mielestä. Pikkusisko osallistuu <3
Niin siis ja minä itse… TADAA: self-portrait in Play-Doh :D
Ote keskustelusta siinä ähert… taidetta tehdessäni:
Joel: ”Mitä jos sä tekisit sille vähän lyhyemmät jalat?”
minä (välittömästi närkästyneenä): ”Mitä jos sä et puuttuis nyt tähän!?!”
Joel (lähestyy uhkaavasti muovisen Play-Doh-veitsen kanssa): ”Kato jos tosta…”
minä (kiljuen): ”POIS!!!! LAITA SE VEITSI POIS!!!! HÄIVY!!!! POIS MUN TAITEESTA, ULOS!!!!”
Hei – pitää suhtautua taiteeseen intohimolla.
Joelin taide puolestaan:
Silvan pää ja taikasieniä.
Niin sitä vaan, että MUN ON PALJON PAREMPI HÄ HÄ HÄÄ!
Sanoinko jo, että intohimolla…?
Arvatkaa vaan, särkyikö sydän, kun taide laitettiin takaisin purkkiin. Mä akuutisti haaveilen (heti leikkauksesta parannuttuani) omasta illasta parin siiderin ja vahapurkkien kanssa. Ei hitsi, oisko vähän hienoa tehdä joku illanviettomuovailuvahasessio! Wohoo!!!
Intohimolla.
Äiti on terve(empi) kun se leikkii?
Hei ja pieni arvonta tähän liittyen myös: oman setin lisäksi sain nimittäin mahdollisuuden antaa samanlaisen Play-Doh-setin myös jollekin lukijalle. Laitetaan siis se tässä arvottavaksi!
Osallistua voi kommentoimalla tähän alle (muista jättää meiliosoitteesi lomakkeeseen – se kohta näkyy vain mulle) maanantaihin 2.11. klo 9 mennessä. Kerro vaikka… …no, joku kiva juttu muovailuvahahommiin liittyen :) Vaikka hienoin taideteoksesi lapsesi taideteos :D
…ja HEI NYT TULI IDEA: jos joku laittaa kuvan muovailuvahataiteesta (vaikka linkin Insta-kuvaan/nettiin jollain tavalla lataamaansa kuvaan tai hei vaikka kuvan mulle meilitse, niin mä voin ladata sen teidän puolesta tuohon keskusteluun), niin siitä saa vaikka ”kaksi arpaa” arvontaan. Mutta ilman kuvaakin voi tietty osallistua :)
Taide. Oi taide. Oi taide.
22
Jennu
29.10.2015 at 19:48Mun melkein kaks vee on innokkas käsittelemään kaikennäköisiä mömmöjä, muovailuvahaa ei vielä kotoa löydy mutta kerhossa on päässyt toteuttaan itseään.
krista
29.10.2015 at 19:59”Kaikenlaisia mömmöjä” :D Mutta joo onhan niitä kaikkia limoja sun muita; just katselin lelukuvastosta jotain limalaboratorioita, että OMG :D Mutta varmasti hauskaa, ei siinä! :)
SMaaria
29.10.2015 at 20:15Mulle on jotenkin ylitsepääsemätöntä se värien sekoittuminen. Alkuun sitä yrittää nyppiä taiteen palaset takaisin omanvärisiin purkkeihin mutta ei se kauaa kanna sellainen strategia. Ja siitä vahasta tulee ihan heti sellaista tietynruskeaa.
krista
29.10.2015 at 20:26Mä annan sekoittua :) Noplin eniten sekoittuneet kohdat omiin ”sekoituspurkkeihin” ja sitten, kun on pelkkiä sekoituspurkkeja, on varmaan aika hankkia uudet vahat :D Joskus sekoituksista voi tulla ihan nättiäkin niin kuin nuo Joelin sienten jalat! Niissä on aiemmalta askartelusessiolta sekaisin kahta väriä.
–
Tsekkaa toi mun Insta-kuva (tässä ketjussa); ai tuonruskeaa? :D
Titomm
29.10.2015 at 20:26Mulle ei ollut tullut mieleenkään että lapselle (Seelan ikäinen) voisi antaa muovailuvahaa. Mua siis nauratti kovasti kun päiväkodissa kertoivat niin kovin muodollisesti että laps oli ollut vähän järkyttynyt tehdessään tuttavuutta muovailuvahojen kanssa ja noin puolenminuutin jälkeen kieltäytynyt koko hommasta. Tuli mieleen meidän sormivärikokeilut: ”kappas, mitä tässä on, hauska juttu, värejä, jee kivaa, mitäs, tää ei meekkään pois, NYT MUN JALASSAKIN ON VÄRIÄ PANIIKKIPANIIKKIPANIIKKI! ÄÄÄÄÄ”.
Mut nykyään sormivärit on jo peruskauraa! Ehkä nää muovailuvahat tulis siis meille ihan tarpeeseen ;)
krista
29.10.2015 at 20:31Apua pakko kertoa, että mehän kans kokeiltiin Seelan kanssa jo sormivärejäkin muutama viikko sitten – täytyy sanoa, että katastrofin ainekset oli ilmassa :D
–
Seela jaksoi ehkä sellaisen 20 minuuttia tuossa istuskella, ehkä vajaan puolet siitä oli vahan kanssa tekemisissä. Mutta sen pidempään ei kiinnostus riittänyt – eikä tarvitsekaan, kiva vaan vähän kokeilla :) Ja isosiskon malli tietysti vaikuttaa, eli pienen pitää päästä tekemään JUST SAMAA kuin isosisko tekee :D
Hanna
29.10.2015 at 20:29Minä rakastin lapsena muovailla ja piirtää, yhäkin. Meidän 3 v. on nyt myös innostunut ”muovailuvahaväreistä”. Meillä on jotain kalliita pötköjä joista hän tekee toistaiseksi vain palloja, äitikään ei saa tehdä muuta vaikka yritän näyttää mitä kaikkea voisi. Ei, kieli ulkona suusta tarkasti keskittyen väkertää joka väristä pallon ja asettelee ne riviin. Lisää muovailuvahaa haluamme voittaa ;)
krista
29.10.2015 at 20:34Hei mut pallot on tärkeitä <3 Silva teki kans ennen palloja ja erilaisia nykeröpaloja ja leipiä; nyt vasta jotenkin "aukesi" eka kertaa tuo "esittävä taide" :D
Karoliinan
29.10.2015 at 20:30Mä olin tiimarissa töissä (Sniif, RIP Tiimari) ennen kun meillä oli vauva. Himoitsin siellä muovailuvahaa ja ostin. Leikittiin mieheni kanssa sillä PALJON ja pitkiä aikoja. Junamatkalle otettiin kans mukaan. Ihan huippuhauskaa! Muovailtiin erilaisia asioita ja arvailtiin että minkä toinen oli tehnyt :D nyt odotellaan että vauva kasvaisi ja kiinnostaisi vahasta :))
krista
29.10.2015 at 20:33Hei toihan on joku pelikin – että muovailee jonkun tehtävälapun mukaan ja muut arvaa! Vai onko? Meillä on muuten sellainen (aikuisten)peli kuin Cranium, siinä on yhtenä osana (muistaakseni neljästä eri tehtävätyypistä) muovailua, ei olla pelattu pitkään aikaan kyllä…
–
Vähänks muuten hyvä idea tuo junamatkaviihde! Meillä oli Espanjassa palatessa muuten muovailuvahaa Silvalla lentokoneessa, se oli kans kivaa viihdykettä siellä!
Jennnniiihhh
29.10.2015 at 20:57Meidän tytär alkaa pikkuhiljaa olemaan sen ikäinen että vois alkaa olemaan oikea hetki alkaa harrastamaan muovailuvahataidetta. Siksi tämän settin voitto tuntuisikin niin hienolta, kun sillä päästäis muovailemaan meidän ensimmäiset muovailuvahataideteokset. :)
krista
29.10.2015 at 21:17Joo, kannattaa kokeilla! Varmaan just sitten, kun ei mene enää KAIKKI suuhun (tai silloinkin tietty valvottuna) on hyvä hetki – vaikka sieltä ei alkuun mitään esittävää tietysti tulekaan, niin pelkästään se nykertäminen ja puristelu tuntuu olevan/olleen meillä molempien tyttöjen mieleen!
tsinnia
29.10.2015 at 20:58Meillä on muovailu ihan lempipuuhaa. Lapsen, ei äidin, koska tuosta tulee ihan tosi paljon pikkumurusta ja imuri siis kaivetaan esille aina samalla kun muovailuvahatkin. Meidän vähäsen silvaa nuorempi tyttö jaksaisi katsoa YouTubesta play doh -videoita loputtomiin. Siis semmoisia, missä on joku yksinkertainen musiikki taustalla (tai sitten ei mitään), ihminen muovailee milloin mitäkin hienoa ja selittää englanniksi tekemisiään. Ne on jostain syystä lapsesta tosi koukuttavia ja mielenkiintoisia ja niitä jaksaa katsoa paremmin kuin piirrettyjä. Sairaskotipäiville siitä vinkkiä. 😉
krista
29.10.2015 at 21:17Hei vau, ai tuollaisia videoitakin on! No TODELLAKIN katsotaan, heti huomenna! Kiitos vinkille, sairaskodissa tässä edelleenkin ainakin loppuviikko varmaan elellään…
Maria
29.10.2015 at 21:00Meillä todella touhukas 1v9kk tyttö, joten en tiedä sujuisiko jo muovailut. Jotain pitäisi keksiä, kun pimeällä ei jaksa ulkoilla ja äiti on aikas uupunut.
Muisto liittyy aikuisiin, pelasin joskus illanvietossa jotain kivaa seurapeliä (jonka nimeä en tosin muista), jossa muovailtiin. Oli muuten yllättävän mukavaa. Muistaakseni muovailtavat jutut oli vielä kovin haastavia.
krista
29.10.2015 at 21:21Kantsii kokeilla! Kivat sisätekemiset on kyllä tervetulleita varsinkin pimeän aikaan ja just tälleen kipeinä. Ja just tuollainen puuhastelu, joka on kuitenkin aktivoivaa ja kivaa. Mä veikkaan, että suunnilleen ton ikäisenä Silvakin eka kertaa vahoja kokeili!
–
HItsi mulla kans on mielikuva tuollaisesta pelistä – mutta mikä sen nimi tosiaan oli…? Cranium on meilläkin siis; siinä on muovailua mutta muitakin tehtävätyyppejä (piirtämistä tms.) Mutta mun mielestä muovailulle on kokonaan oma peli kans! Ja voihan sitä pelata ihan pelkästään vahoilla, ei siihen mitään virallista peliä tarvitse! Laskee itse pisteet ja muut arvaa, kun yksi muotoilee :) Hei ja sitähän vois pelata lasten kanssakin!!!!
Leluteekin Emilia
29.10.2015 at 21:28Ah, muovailuvaha! Se on ihan parasta kipeiden lasten kanssa (ja meillä toiminut myös eroahdistuksen taltuttajana, mä kävin yhden kokonaisen luentosarjan muovailuvahan voimalla, kun ne otettiin esiin aina kun esikoiselle tuli hoitaja ja mä hipsin luennoille).
Viime keväänä lasten filosofiakahvilassa todettiin myös, että aikuisten muovailuvahailtamille olisi tilausta; lapset oli jo suunnilleen vetämässä haalaria päälle ovella kun äideillä oli vielä pahasti muovailut kesken. :D
krista
29.10.2015 at 21:42Hei TOTTA! Nyt, kun aikuisten värityskirjat on jo vähän vanha juttu, niin pitäis saada nyt käyntiin sellainen katu-uskottava aikuisten muovailubuumi! :) Sellaisia pieniä tyylikkäitä aikuisten muovailubokseja, jotka mahtuu käsilaukkuun ja jilla voi askarrella vaikkapa työmatkalla bussissa :) Kukas laittais bisneksen pystyyn? :)
nellisi
29.10.2015 at 21:31No voi mööö! :( En ottanut kuvaa viime viikolla, kun töissä taiteilin muovailuvahakoiran! Mutta olen mukana sitten yhdellä ”arvalla”. ;)
krista
29.10.2015 at 21:40Voi hitsin möö-koira sentään! <3 Nyt kuules viikonloppuna uudestaan taiteilemaan ja kuva mukaan! :)
Taru
29.10.2015 at 21:36Mukana arvonnassa! Meillä ei vielä ole vahoja ollut, kun tyttö on vasta 10kk mutta ei aikaakaan kun vahoille olisi jo käyttöä. :) Itse muistan omista vahailuista miten kaulimen käyttö oli jotenkin tosi kivaa. Ja sen, miten aivan liian usein oli paljon ruskeaa vahaa.. :D
krista
29.10.2015 at 21:43Joo, ruskeana hetkenä homma on vähän niin kuin jo menetetty :D
–
Mä en muuten omasta lapsuudesta muista mitään työkaluja muovailuun; tai no veitset tietty oli. Mutta esimerkiksi kaulinta mä en koskaan omistanut – voi ankea lapsuus sentään :D
Terhi J.
29.10.2015 at 21:38Meillä ei olekkaan vielä leikitty/askarreltu muovailuvahalla, joten olisi mukava voittaa.
krista
29.10.2015 at 21:44Arpaonnea siis toivotan, ja suosittelen tosiaan (lapsen iästä riippuen tietty) kokeilemaan! :)
Jenisei
29.10.2015 at 21:52Nyt on pakko osallistua! :)
Vielä ei oman tytön kanssa (1v 5kk) ole tullu kokeiltua mitään muovailuvahoja (ne menis kuitenkin vaan suuhun vielä tässä vaiheessa), niin jos sitä voittaiskin tulevia leikkejä varten jo niitä. ;)
Viimeisimmät muistot mulla muovailuvahasta on, kun kävin pari vuotta sitten lapsenlikkana yhen 7-vuotiaan tytön luona, joka tykkäsi taiteilla mun kanssa muovailuvahasta juttuja. Kuvassa oma tekemäni (hänen fanittamansa) Angry Birds hahmot. :D
(katotaan tuleeko tää kuva tähän suoraan vai vaan linkki) [url=http://aijaa.com/tL2Mzh][img]http://i9.aijaa.com/t/00696/14010893.t.jpg[/img][/url]
http://aijaa.com/tL2Mzh
krista
29.10.2015 at 21:58Hienoja!!!! Tällä saa siis ehdottomasti ne kaksi arpaa :)
–
Hitsi mulla on vielä tutustumatta tarkemmin, saisiko tähän kommenttikenttään jotenkin asennettua sellaisen ominaisuuden, jolla sais kuvat tuolleen suoraan… Ois kyllä näppärää! Nyt en oikein vielä koskaan tiedä itsekään, että miten mikäkin näkyy :)
Adaira
29.10.2015 at 21:59Aaah miks en tajunnut aikaisemmin :D Mulla on suuret suunnitelmat vääntää pojan kaks vee kakkuun sokerimassasta jotain ihan kunnollista mutta oon tässä viikkotolkulla kriiseillyt jos siitä tuleekin vaan joku ufo ja päädyn länttäseen jälleen ihan vaan kermat kakkuun ja lidlin koristeet kylkeen… mut siis mähän oisin voinu treenata, muovailuvahalla :D että mukana arvonnassa, ehdottomasti. Siksi että äiti pääsis leikkimään :) poika sitte ajallaan.
krista
30.10.2015 at 11:20Mä jotenkin tätä lukiessa ajattelin, että hitsi aiotkohan sä nyt tehdä muovailuvahasta ne kakkukoristeet – että ”hmmmm siinä on riskinsä” :D Mutta et sentään, prototyypeistä olikin kyse! :)
Katja
29.10.2015 at 22:08Mukana arvonnassa! Mä olin pienenä ihan hulluna muovailuvahoilla leikkimiseen. En kovin usein muovaillut mitään esim. eläimiä vaan mulla oli sellainen hieno ”puserrin” mihin sai laittaa kiinni erilaisia sabluunoita/muotteja. Oli spagetin muotoista ja tähtiä sun muita. Niiden parissa viihty kyllä vaikka miten kauan :D
krista
30.10.2015 at 11:30Oi mä muistan omasta lapsuudesta jonkun telkkarimainoksen, missä mainostettiin noita – varmaan jotenkin joulun alla. Oih ankea lapsuus, mä en ole päässyt koskaan kokeilemaan mitään niitä koneita :)
ElliiSa
29.10.2015 at 22:13Heiiijj, oiskohan tässä vinkki tulevaan. Jos tuo meijän kaksvee ja yksvee viihtyis muovailemassa tammikuusta eteenpäin kun vauva syntyy ja on niitä imetyssessioita. :)
krista
30.10.2015 at 11:32Kannattaa kokeilla! Yks-veetä kannattaa kuitenkin vielä vähän tarkkailla, ettei mene suuhun…
–
Toinen tosi toimiva oli muuten saippuakuplat! Mä imetin ja samalla puhalsin Silvalle kuplia sohvalta päin :) Tietysti sillä edellytyksellä, että suvaitsee saippuakuplat sisällä – meillä ne on aina olleet ok, mutta esimerkiksi mun äiti on kauhuissaan :)
Hukkakukka
29.10.2015 at 22:19En muista kyllä hienointa teostani, mutta muistan että niillä pömpeleillä oli kiva tehdä muovailuvahaspagettia! :)
krista
30.10.2015 at 11:37Oh just toi masiina! Mä tosiaan näin niitä vain telkkarimainoksista :)
Sole
29.10.2015 at 22:22Muovailuun jää kovasti koukkuun :)! Itse aina päiväkodissa (missä olen siis töissä) unohdun muovailemaan. Pienenä tein usein kaikkia ruokia jne. Nyt lasten suosikki päiväkodissa on se että yksi sanoo jonkun eläimen jonka kaikki tekee. Tulee todella erilaisia,mutta kaikki yhtä hienoja eläimiä :)!
Pian voin aloittaa muovailut omankin lapsen kanssa. Ja aluksi hänelläkin tutti suussa ettei mene vahat suuhun! ;)
krista
30.10.2015 at 11:38Pieni hihitys tuolle ”päiväkodissa (missä olen siis töissä)” -kohdalle :) Toi onkin muuten kiva tapa muovailla – sit voi katsella yhdessä, että minkälaisia eläimiä tulee. Sitä vois kokeilla perheenkin kesken, etenkin sitten, kun tuo Seeluskakin on esittäväntaiteeniässä! Kiva idea!
Mia-mamma
29.10.2015 at 22:45Mä sain opetuksen, kun alettiin ekaa kertaa muovailla, poika oli sillon 1v10kk. Älä koskaan muovaile jätskitötteröitä, jos pakastimessasi ei ole oikeasti jätskiä. Oli vähän vaikeuksia selittää, ettei siis oikeesti jätskiä, kun äiti oli vaan niin hassu että muovaili jätskin… :)
Uudet muovailuvahat tulisi tarpeeseen, koko kesä veneessä muovailtiin ja just toi värien sekoittuminen tapahtui.
krista
30.10.2015 at 11:39Hahaa, voin kuvitella tilanteen! :)
Sanna
29.10.2015 at 23:04Mukana. Meillä lapset muovailis, vaikka kuin, mutta äiti ei ole niin taiteellinen, että useinkaan jaksaisin mukana olla. Työkaluja meillä ei olekkaan niin mielellään haluaisin meidän muruille sellaset.
krista
30.10.2015 at 11:44Mun mielestä noissa on niin kivaa se, että ei tarvitse taiteellinen ollakaan – kaikki osaa! Ja mikä parasta, lasten mielestähän aikuiset on aina niiii-iiin taitavia; hyvä yleisö :D …mutta samaan hengenvetoon ihan yhtä hyvää noissa on myös se, että saa lapset puuhastelemaan tyytyväisenä sillä aikaa, kun itsellä pitää tehdä jotain muuta. Niin meilläkin useimmin on – tää oli eka kerta, kun muovailtiin kaikki yhdessä!