Yhteistyössä: Play-Doh
Voisi ehkä kuvitella, että yksi potilas perheessä riittäisi. Ha ha. Eihän se ikinä niin mene.
Eli sen lisäksi, että mä olen leikkaustoipilas, Silva on ollut sunnuntaista asti kipeä ja Seela maanantaista – kuume huitelee 39 asteessa vähän väliä. Silvalla alkaa jo helpottaa, Seelalla taitaa olla just nyt pahimmillaan. Silva on ollut poissa hoidosta koko viikon.
Mutta ei tässä mitään. Kotona pyjamissa ja kalsareissa. Kyllä me pärjätään. Kaikki ”pitäisi”-jutut on täysunohdettu ja ollaan vaan ja odotellaan parempia aikoja ja vointeja. Teletappi/Titi-nalle/Fröbelinpalikka/Maisa/Pipsa -videot pyörivät nonstoppina, ja virkeinä hetkinä yritetään keksiä jotain kivaa yhteistä puuhasteltavaa.
Itse asiassa ihan ok.
Ja esimerkiksi eilen meillä oli sellainen oikeasti-oikeasti kiva aamupäivä kaikista kipeilyistä huolimatta. Perustettiin keittiöön avoin muovailuvahataidepaja, jossa hommailtiin välillä yhdessä ja välillä yksin – Seela taisi kyllästyä ensimmäisenä, minä itse vasta viimeisenä :D
Innoittajana hommaan toimi (pari viikkoa sitten blogin kautta saatu) Play-Doh -paketti, jossa oli perus-starttipaketti (neljä väriä plus työkalusetti), neljä isompaa perusvahapömpeliä sekä 10 kpl:een pötkö pienempiä erikoisvärejä.
Hitsi mä vaan yksinkertaisesti tykkään muovailuvahoista. Ne on jotenkin niin ihanan… …perinteisiä. Nostalgisia. Yksinkertainen juttu, joka kuitenkin vaan uudestaan ja uudestaan saa innostumaan. Mä tykkäsin niistä lapsena ja näköjään tykkään niistä aikuisenakin.
Viime talvena meillä muovailtiin paljon. Se oli hyvä tapa saada Silva puuhastelemaan tyytyväisenä Seelan jatkuvien imetyssessioiden tai Manduca-päikkäreiden ajan. Silloin 2-vuotiaana Silva lähinnä nykersi muovailuvahasta paloja ja leipoi erilaisia leipiä – laittoi niitä uuniin ja muutenkin leikki vahoilla ikään kuin keittiöleikkinä. Tajusin oikeastaan vasta nyt jälkikäteen, että jostain syystä en ole koskaan tullut ohjanneeksi naperoa tekemään vahasta mitään esittävää.
Mutta eilen… Ihan yllättäen: kun vahat otettiin esiin, Silva alkoi heti hommiin, ja…
…eikä: pupu! Se keksi ihan itse, että vahasta voi tehdä tuollaisen pupun!
Tämä on varmasti ihan älytönhassutyperä ylpeyden aihe – oon ihan valmis uskomaan, että tuollainen on varmaan 3,5-vuotiaalle ihan peruskauraa – mutta…. …se keksi ihan itse tehdä pupun: laittoi itse sille pään, korvat, kädet ja jalat – äääää en ehkä kestäääääh! <3 <3 <3 <3
…ja sille pikkusiskon <3 <3 <3
Mä halkean ylpeydestä!
Meidän perheen pikkusisko puolestaan…
…keskittyi tornien rakentelemiseen. Ja hienoja torneja tuli – hyvä Seela!
Ja sit tietysti kovaääninen, dramaattinen: ”WHEEEEE!” ja tornin pyykäisy riemukkaasti lattialle. Isi kerää – ja sit uusiksi. WHEEEE! Ihan paras leikki Seeluskan mielestä. Pikkusisko osallistuu <3
Niin siis ja minä itse… TADAA: self-portrait in Play-Doh :D
Ote keskustelusta siinä ähert… taidetta tehdessäni:
Joel: ”Mitä jos sä tekisit sille vähän lyhyemmät jalat?”
minä (välittömästi närkästyneenä): ”Mitä jos sä et puuttuis nyt tähän!?!”
Joel (lähestyy uhkaavasti muovisen Play-Doh-veitsen kanssa): ”Kato jos tosta…”
minä (kiljuen): ”POIS!!!! LAITA SE VEITSI POIS!!!! HÄIVY!!!! POIS MUN TAITEESTA, ULOS!!!!”
Hei – pitää suhtautua taiteeseen intohimolla.
Joelin taide puolestaan:
Silvan pää ja taikasieniä.
Niin sitä vaan, että MUN ON PALJON PAREMPI HÄ HÄ HÄÄ!
Sanoinko jo, että intohimolla…?
Arvatkaa vaan, särkyikö sydän, kun taide laitettiin takaisin purkkiin. Mä akuutisti haaveilen (heti leikkauksesta parannuttuani) omasta illasta parin siiderin ja vahapurkkien kanssa. Ei hitsi, oisko vähän hienoa tehdä joku illanviettomuovailuvahasessio! Wohoo!!!
Intohimolla.
Äiti on terve(empi) kun se leikkii?
Hei ja pieni arvonta tähän liittyen myös: oman setin lisäksi sain nimittäin mahdollisuuden antaa samanlaisen Play-Doh-setin myös jollekin lukijalle. Laitetaan siis se tässä arvottavaksi!
Osallistua voi kommentoimalla tähän alle (muista jättää meiliosoitteesi lomakkeeseen – se kohta näkyy vain mulle) maanantaihin 2.11. klo 9 mennessä. Kerro vaikka… …no, joku kiva juttu muovailuvahahommiin liittyen :) Vaikka hienoin taideteoksesi lapsesi taideteos :D
…ja HEI NYT TULI IDEA: jos joku laittaa kuvan muovailuvahataiteesta (vaikka linkin Insta-kuvaan/nettiin jollain tavalla lataamaansa kuvaan tai hei vaikka kuvan mulle meilitse, niin mä voin ladata sen teidän puolesta tuohon keskusteluun), niin siitä saa vaikka ”kaksi arpaa” arvontaan. Mutta ilman kuvaakin voi tietty osallistua :)
Taide. Oi taide. Oi taide.
22
AnniV
29.10.2015 at 23:05Meillä 2,5-vuotias tekee muovailuvahapötköihin ”pienen pieniä” madonreikiä. Uskallappa ehdottaakin vaikka pupujen tekemistä! Tiukka ”Ei!” :D
krista
30.10.2015 at 16:52Haha, taiteilijalla on selvästi omat visionsa! <3
Meriannen
30.10.2015 at 01:50Tällä hetkellä muovailuvahasta tulee mieleen se, kun tuo meidän cp-vammainen pirpana sai ensimmäistä kertaa koskettaa vahaa. Se ilme! 😍 Osasi sitä yhdellä kädellä kivasti myös puristella! Pitääpä kaivaa nuo meidän muovailuvahat taas esiin… Ja mukana ollaan arvonnassa, jospa sattuis onni kohdalle niin saadaan naperolle uusia kirkkaita värejä vahan muodossa ihmeteltäväksi! 😎
krista
30.10.2015 at 16:53Voi, ihana! <3 Tuollaista puristelua se Seelallakin tietysti oli; ja onhan siinä tosiaan ihmeteltävää, että miltä se vaha tuntuu kädessä, miten se muuttaa muotoaan ja niin edelleen <3
Meriannen
30.10.2015 at 18:57Ja miten hieno tapa oppia myös … um.. suomeksi.. öö.. cause and effect? Jos puristan näin, vahalle käy noin, entä jos nipistän näin (hm, liian hienomotoriikkaa meidän pienelle, mutta siis!) niin mitäs sit tapahtuu! :D
Aino
30.10.2015 at 02:24Mä niin voitan tän arvonnan! Tein itse Play-Doh:n mallista (eli ehkä vähän huijausta, mutta hattu ja käsilaukku oli Helmin ideoita: https://instagram.com/p/uwEH2YEZmH/
krista
30.10.2015 at 11:45Vau!!!! Tosi hieno!
Leena
30.10.2015 at 05:43Paras oli varmaankin muovailuvahalla täytetty huuliharppu. Ei soinut enää ei.
krista
30.10.2015 at 16:54Haha! :D
Maiku
30.10.2015 at 06:37Mulla ei vielä ole yhtään muovailukokemusta kertoa, kun poitsu juuri täytti 2v, enkä ole ehtinyt (=saanut aikaiseksi) ostaa meille vielä muovailuvahoja. Tarkoituksena on ollut kyllä eli tuli just sopivaan väliin tämä!
krista
30.10.2015 at 16:56Joo, 2 vuotta onkin oikein hyvä muovailuhommienaloitteluikä! :)
Nooruska
30.10.2015 at 07:22Viimeksi muovaillessa yritin tehdä pupua mutta täytyy myöntää että Silvan pupu on paljon hienompi :) Poika 2 vuotta tykkää kovasti muovailla eri kokoisia möykkyjä ja leikata niitä osiin :)
krista
30.10.2015 at 16:57Joo no kato Silva onkin noin taiteellinen, sitä on tietysti vaikea päihittää :D Veitsi on muuten ollut meilläkin kautta aikojen ihan ehdottomasti käytetyin työkalu. Yksinkertaisuus on hyvä juttu, aina ei isoja monimutkaisia härpättimiä tarvita! :)
Noella
30.10.2015 at 07:59Muovailuvaha! Miten mä olen kokonaan unohtanut muovailuvahan olemassaolon!! Lapsena pidin todella paljon askartelusta ja myös muovailusta. Pian kolme vuotta täyttävä poikani on elänyt muovailuvahapimennossa :D Palkinto olisi oikein tervetullut! Taidankin korjata virheeni tekemällä meille ”alkuhätään” taikataikinaa nyt heti aamusta.
krista
30.10.2015 at 16:58No niin, nyt sitten sitä pimentoverhoar raottamaan! :) Mutta joo muovailuvaha on jotenkin niin tuttu, että ehkä se ihan siksi saattaa unohtua! Perinteinen mutta toimiva! Taikataikinaa mekin voitais kokeilla joskus!
Karoliina
30.10.2015 at 08:13Muovailuvahat on kyllä huippuja! Meillä lapset lähinnä pyytää mun tehdä hahmoja ja ne sit leikkii niillä. Paha kun en oo sitten yhtään taiteilija :/ joskus on pitäny tehdä ensin auto ja sitten ukko niin enhän minä nyt osaa tehä sellasta autoa johon vielä saa ukon sisään, saivat melko avonaisen auton ja näytti enemmän veneeltä jos miltään kulkuneuvolta 😊
krista
30.10.2015 at 16:59No hei lapsen silmin oma äiti/isi on varmasti AINA taitava – vaikka auto näyttäisikin veneeltä! :)
Jenna M
30.10.2015 at 08:24Nää ois kyllä loistavat näin aikuisellekin stressinpoistoon, saisi keskittyä muovailemaan murheet pois! Hienoin taideteokseni on viime viikkoinen tilataideteos vaatekaapit lattialle joka koristaa asuntoamme edelleen.. Ehkä viikonlopun aikana saa ne tavarat lajiteltua paikalleen :D
krista
30.10.2015 at 17:00Meilläkin on tilataideteos! Sen nimi on ”sotku” :D
Heispi
30.10.2015 at 09:01Pitääkö ne värit aina erottaa takaisin? Meillä ei olla vielä kun kokeiltu muovailuvahoja, kun jotenkin kaikki päätyy suuhun. Pitäis kokeilla nyt uudelleen, kun viime kerrasta on aikaa. En muista lapsena leikkineeni vahoilla. Taisi yksi setti olla jotka sekoitin yhteen ruskeaksi mössöksi ja se kuivui kokoon. Aikuisiällä harrastin 5 vuotta saven muovailua ennen esikoisen syntymää. Se on mun juttuni! Eli ehkä äiti vois muovailla näitä savihommiin menoa odotellessa :)) Kyllä mä sen saven taas aloitan kun nappulat kasvaa :)
krista
30.10.2015 at 17:09Ei siinä varmaan mitään sen kummempaa sääntöä ole kuin että sillä tavalla voi yrittää pitää niitä pidempään sotkeutumatta. Mutta käyttötavaraahan ne ovat; tai ainakin mun oma asenne on se, että ne on tarkoitettu leikkiin ja hauskanpitoon ja sitten, kun eivät ole enää kivoja käyttää, niin on uuden ostamisen aika. Kyllä ne mun mielestä ainakin suht kauan ovat kestäneet – siis jopa se meidän edellinen kökkeröinen halpissetti kesti, nämä varmaan vielä paljon pidempään.
Kukka
30.10.2015 at 09:45Tunnustus: olen aika nihkeä suostumaan muovailuvahahommiin, koska se tarkoittaa sitä, että laiska äiti joutuu siivoamaan ne murut lattialta. Mutta tietysti useimmiten annan luvan muovailuun. Meillä käytetään kaulinta ja piparkakkumuotteja ahkerasti. Myös lusikkaan tehty ”tikkari” on kova juttu. (Niin ja se toinen syy siihen, miksi olen nihkeä vahahommiin taisi muuten olla se, että tusinakeittiövälineitä on sen jälkeen aivan muovailuvahassa. Ehkä ei olisi alunperin pitänyt sallia niiden käyttöä. No, se on myöhäistä nyt.)
Mutta siis tyttäreni rakastaa niitä muovailuvahoja, joten kaipa voisin silti osallistua arvontaan.
krista
30.10.2015 at 17:10Se on totta, lattioiden pyyhkiminen on sen jälkeen tarpeen. Ihme kyllä mä en ole pitänyt sitä kuitenkaan niin pahana, tuleepahan samalla pyyhkäistyä ruoantähteetkin, kun ne puolestaan meillä jää aina sinne keittiön pöydän alle lojumaan :D
Jodelie
30.10.2015 at 10:58Aah! Mulla tulee noit kuvia kattoessa muovailuvahan tuoksu nenään! ♡ Meillä oli vanhat piparimuotit ja kaulin muovailuvahaleikeissä aina mukana kun olin lapsi. :)
krista
30.10.2015 at 17:12Mäkin tavoitan tuon tuoksumuiston! :) Nämä nykyvahat eivät ole ihan niin voimakkaan tuoksuisia kuin ennen, mutta kyllä näistäkin nuuhkimalla pienen tuoksahduksen nenäänsä sai :)
Siili82
30.10.2015 at 11:41Muistan kun lapset muovailivat Angry Birdsistä tuttuja possuja. Niille rakennettiin linna puupalikoista :)
krista
30.10.2015 at 17:13Oi, hienon kuuloista!
Tiiti
30.10.2015 at 11:41Omista muovailuvahaleikeistä en muista kamalasti, paitsi sen, että pienenä ärsytti hoidossa tai leikkikoulussa (tai myöhemmin ala-asteella) kun kaikki muovailuvahat oli mössööntyneet siksi yhdeksi ja samaksi ruskeankellertävänkukertavansekaiseksi vahaksi, kotona sitten piti tarkasti yrittää pitää värit erillään. Huonolla menestyksellä. Muistan myös sen, että kotona oli aivan mahtavaa jos pääsi muovailemaan; vanhemmat piti, ehkä fiksustikin, vahat pois vapaasti meikäläisen saatavilta, ettei sitä löydy aivan joka paikasta. Myöhemmin, kun oma poika oli siinä-öö 3-vuotias (? muistaakseni) ostin muovailuvahaa, ja yritin alkaa muovailla pojan kanssa. Vahasta tuli palloja, joita sitten löytyi ympäri kämppää heiteltynä; vahat meni ”talteen”, josta ne muistin itseasiassa vasta tämän postauksen myötä. Ja joo, ollaan kyllä muutettuki tässä välissä, mutta ehämminä ole etes muistanu että meillä on muovailuvahaa. Muovailu voisi onnistua paremmin kahden 5-vuotiaan pojan, kuin sen yhden 3-vuotiaan kanssa? Toki matkassa soppaa sekottamassa on nyt 1-vuotias pikkusisko, mutta ehkä tuo tutti-suussa-tapa on ihan hyvä.
krista
30.10.2015 at 17:14Joo kyllä meilläkin tuon vahahomman onnistumisen (ja helppona ja kivana vanhemman mielestä pysymisen) kannalta tärkeää on se, että ne vahat on tosiaan yhdessä kohdassa, missä muotoillaan. Ei heiteltynä ympäriinsä. Mutta ehkä just hetken tauko (että heittelytaipumukset unohtuu) tekee silloin hyvää ja isomman kanssa voi kokeilla uudestaan! :)
Giassilina
30.10.2015 at 12:18Me pidettiin opiskeliaikoina jossain bileissä/rastikierroksella rastia ja päätettiin aiheeksi ”Muovaile muovailuvahalla idea, jolla Suomi pelastetaan taantumasta”. Kaikki rastilla kävijät oli heti innoissaan vääntämässä ties minkälaisia ideoita, oli tosi hauskaa!
krista
30.10.2015 at 17:15Hahaa, hyvä idea! Pitäis vaan aina antaa aikuisillekin tällaisia askartelutehtäviä; onhan se väärin, että aikuisiällä ei muka tulisi tehtyä mitään tällaista hauskaa, vaan tarvitaan se jälkikasvu tekosyyksi. Muovailemaan vaan, kaikki aikuiset! :)
Tindeka
30.10.2015 at 13:10Mukana arvonnassa! Mä odotan niiiiiin kovasti, että päästään Murun kaa tekeen kaikkee kivaa, niinkuin nyt vaikka taiteileen muovailuvahan kanssa. Juuri nyt nämä…. no…. syötäisiin. Aika nopeasti (toi tutti on aivan loistava idea, mutta en kyllä usko että vielä sekään pelastaisi). Vaikka voisiko äiti silti jo aloittaa taiteilun jos arpaonni suosii?
Tindeka
30.10.2015 at 13:14Tai hei mitenkähän pitkään nämä pysyy hyvänä noissa purkeissa ennen käyttöönottoa? Että kun meillä ei näillä varmaan ennen ens kesää kuitenkaan uskalla juuri alkaa taiteilemaan niin meneeköhän vähän hukkaan meillä (paitti tietty äidin taiteiluissa :D :D).
krista
30.10.2015 at 17:25Mä uskon, että kyllä ne pysyy avaamattomina hyvinä! Koska onhan ne tietysti kaupan hyllyilläkin… Hmm ei nyt tietty välttämättä vuosikausia, mutta en kyllä usko, että noin puolessa vuodessa voi mitään vielä tapahtua! Jos ei äiti innostu käymään kovasti purkkeihin käsiksi :)
Tindeka
2.11.2015 at 06:44:) :)
Kurpitsa
30.10.2015 at 13:24Meidän pieni ei ihan vielä ole muovailuvahaiässä. Muutenkin vähän arveluttaa tuo muovailuvahailu, kun se värien sekoittuminen ahdistaa. Lopulta kaikki hienot värit ovat kuitenkin vain vihreänruskeaa mönjää. Plääh. Mutta mukana arvonnassa kuitenkin! :D
krista
30.10.2015 at 17:18Mä sanoisin, että kannattaa vaan asennoitua niin, että se on käyttökamaa. Jos se tuottaa iloa, niin se on sen arvoista – vaikka ei ikuista olekaan :)
–
Alussa meillä oli muuten tapana (sen vanhan setin kanssa Silvan suhteen) antaa vain 1-3 väriä kerrallaan nykerrykseen ja muovailla niillä aina niin pitkään kuin pysyivät suht hyvinä. Sitten aina uutta korkkaamatonta vahaa mukaa vähitellen, niin aina oli jotain uutta kirkasväristä. Pienen kanssa (kun ei vielä tarvita isompia massapalluroita vaan nykerretään vaan) tuollainen kymmenen minivärin setti tuolla tekniikalla riittää (tai meillä ainakin riitti) pitkään!
Kirs
30.10.2015 at 13:48Oi ihanaa! Kun minä pienenä tyttönä muovailin, niin aina ne värit sotkeentui yhteen muuttaen vahan ruskeaksi ja siskojen kanssa muotoiltiin vahasta kakkapökäleitä :) .. Nykyisin onkin ihanan värikkäitä muovailuvahoja, jotka ei samalla tavalla sotkeennu. Meidän kaksivuotias on muovailuvahoista aivan innoissaan ja tekee myös pötköjä :D
krista
30.10.2015 at 17:19Tosi monella näitä kakkapökälemuistoja :D :D :D Mutta voi hyvin olla, että nämä uudemmat vahat pysyykin paremmin hyvinä, luultavasti on ”tuotekehitystä” tapahtunut tälläkin saralla!
LauraEm
30.10.2015 at 14:10Muovailuvahat on kyllä ihana turvallinen vaihtoehto just tuollaselle 2-vuotiaalle, ei tarvi olla koko ajan silmä kovana että millon vesivärimuki heilahtaa matolle tai sormivärit tai tussit on seinässä. Siivoamista toki jää, mut selviää imurilla. Ja meillä tuppaa aina jäämään joku purkki auki tai sit muovailuvahat muuten vaan johonkin pöydän kulmalle, ja sit ne on sellasta kuivaa kikkaraa jota edelleen seuraavalla kerralla koitetaan muovailla ja sithän sitä murustaakin joka paikkaan… tästä syystä meidän supersetistä, jossa oli kait 20 purkkia eri värejä, on jäljellä noin kolme. Tosin vuodessa kulunut :)
–
Mut täh mä en nyt yhtään ymmärrä miten värien sekoomisesta tulee niin monella ruskeeta mössöö? Riippuukohan vahasta, koska noi meidän jää kyllä vaan raidoille, tai että niistä kyllä näkee ne alueet missä menee mitäkin. Tai sit ootte kaikki kyllä ihan hc-mössääjiä ja meillä ne vaan… kuivuu ennen sitä :D
–
Ai mut niin, mä ite en oikein innostu muovailusta, koska oon siinä SURKEE. Siis taidon puolesta aivan paska. En jaksa nyhertää kun ei mistään kuitenkaan tuu mitää hienoo, teen sit jotain porkkanoita ja aurinkoja. Toki olen kokeillut myös esim pupua, toi Silvan taitaa kyllä olla hienompi :D http://www.lily.fi/blogit/vau-mika-vauva/palkitseva-yleiso
Nonno
30.10.2015 at 14:15No nyt en pysty kertoo kokemuksia, kun ei ole vielä muovailtu, mutta jospa voitettaisiin niin voidaan sit tehdä jotkut mestariteokset heti kärkeen ;) t. äiti ja kaksoset 1,5v
krista
30.10.2015 at 17:20No niin, sitten kokeilemaan vaan! :) Arpaonnea siis toivotan! :)