Yhteistyössä: Play-Doh
Voisi ehkä kuvitella, että yksi potilas perheessä riittäisi. Ha ha. Eihän se ikinä niin mene.
Eli sen lisäksi, että mä olen leikkaustoipilas, Silva on ollut sunnuntaista asti kipeä ja Seela maanantaista – kuume huitelee 39 asteessa vähän väliä. Silvalla alkaa jo helpottaa, Seelalla taitaa olla just nyt pahimmillaan. Silva on ollut poissa hoidosta koko viikon.
Mutta ei tässä mitään. Kotona pyjamissa ja kalsareissa. Kyllä me pärjätään. Kaikki ”pitäisi”-jutut on täysunohdettu ja ollaan vaan ja odotellaan parempia aikoja ja vointeja. Teletappi/Titi-nalle/Fröbelinpalikka/Maisa/Pipsa -videot pyörivät nonstoppina, ja virkeinä hetkinä yritetään keksiä jotain kivaa yhteistä puuhasteltavaa.
Itse asiassa ihan ok.
Ja esimerkiksi eilen meillä oli sellainen oikeasti-oikeasti kiva aamupäivä kaikista kipeilyistä huolimatta. Perustettiin keittiöön avoin muovailuvahataidepaja, jossa hommailtiin välillä yhdessä ja välillä yksin – Seela taisi kyllästyä ensimmäisenä, minä itse vasta viimeisenä :D
Innoittajana hommaan toimi (pari viikkoa sitten blogin kautta saatu) Play-Doh -paketti, jossa oli perus-starttipaketti (neljä väriä plus työkalusetti), neljä isompaa perusvahapömpeliä sekä 10 kpl:een pötkö pienempiä erikoisvärejä.
Hitsi mä vaan yksinkertaisesti tykkään muovailuvahoista. Ne on jotenkin niin ihanan… …perinteisiä. Nostalgisia. Yksinkertainen juttu, joka kuitenkin vaan uudestaan ja uudestaan saa innostumaan. Mä tykkäsin niistä lapsena ja näköjään tykkään niistä aikuisenakin.
Viime talvena meillä muovailtiin paljon. Se oli hyvä tapa saada Silva puuhastelemaan tyytyväisenä Seelan jatkuvien imetyssessioiden tai Manduca-päikkäreiden ajan. Silloin 2-vuotiaana Silva lähinnä nykersi muovailuvahasta paloja ja leipoi erilaisia leipiä – laittoi niitä uuniin ja muutenkin leikki vahoilla ikään kuin keittiöleikkinä. Tajusin oikeastaan vasta nyt jälkikäteen, että jostain syystä en ole koskaan tullut ohjanneeksi naperoa tekemään vahasta mitään esittävää.
Mutta eilen… Ihan yllättäen: kun vahat otettiin esiin, Silva alkoi heti hommiin, ja…
…eikä: pupu! Se keksi ihan itse, että vahasta voi tehdä tuollaisen pupun!
Tämä on varmasti ihan älytönhassutyperä ylpeyden aihe – oon ihan valmis uskomaan, että tuollainen on varmaan 3,5-vuotiaalle ihan peruskauraa – mutta…. …se keksi ihan itse tehdä pupun: laittoi itse sille pään, korvat, kädet ja jalat – äääää en ehkä kestäääääh! <3 <3 <3 <3
…ja sille pikkusiskon <3 <3 <3
Mä halkean ylpeydestä!
Meidän perheen pikkusisko puolestaan…
…keskittyi tornien rakentelemiseen. Ja hienoja torneja tuli – hyvä Seela!
Ja sit tietysti kovaääninen, dramaattinen: ”WHEEEEE!” ja tornin pyykäisy riemukkaasti lattialle. Isi kerää – ja sit uusiksi. WHEEEE! Ihan paras leikki Seeluskan mielestä. Pikkusisko osallistuu <3
Niin siis ja minä itse… TADAA: self-portrait in Play-Doh :D
Ote keskustelusta siinä ähert… taidetta tehdessäni:
Joel: ”Mitä jos sä tekisit sille vähän lyhyemmät jalat?”
minä (välittömästi närkästyneenä): ”Mitä jos sä et puuttuis nyt tähän!?!”
Joel (lähestyy uhkaavasti muovisen Play-Doh-veitsen kanssa): ”Kato jos tosta…”
minä (kiljuen): ”POIS!!!! LAITA SE VEITSI POIS!!!! HÄIVY!!!! POIS MUN TAITEESTA, ULOS!!!!”
Hei – pitää suhtautua taiteeseen intohimolla.
Joelin taide puolestaan:
Silvan pää ja taikasieniä.
Niin sitä vaan, että MUN ON PALJON PAREMPI HÄ HÄ HÄÄ!
Sanoinko jo, että intohimolla…?
Arvatkaa vaan, särkyikö sydän, kun taide laitettiin takaisin purkkiin. Mä akuutisti haaveilen (heti leikkauksesta parannuttuani) omasta illasta parin siiderin ja vahapurkkien kanssa. Ei hitsi, oisko vähän hienoa tehdä joku illanviettomuovailuvahasessio! Wohoo!!!
Intohimolla.
Äiti on terve(empi) kun se leikkii?
Hei ja pieni arvonta tähän liittyen myös: oman setin lisäksi sain nimittäin mahdollisuuden antaa samanlaisen Play-Doh-setin myös jollekin lukijalle. Laitetaan siis se tässä arvottavaksi!
Osallistua voi kommentoimalla tähän alle (muista jättää meiliosoitteesi lomakkeeseen – se kohta näkyy vain mulle) maanantaihin 2.11. klo 9 mennessä. Kerro vaikka… …no, joku kiva juttu muovailuvahahommiin liittyen :) Vaikka hienoin taideteoksesi lapsesi taideteos :D
…ja HEI NYT TULI IDEA: jos joku laittaa kuvan muovailuvahataiteesta (vaikka linkin Insta-kuvaan/nettiin jollain tavalla lataamaansa kuvaan tai hei vaikka kuvan mulle meilitse, niin mä voin ladata sen teidän puolesta tuohon keskusteluun), niin siitä saa vaikka ”kaksi arpaa” arvontaan. Mutta ilman kuvaakin voi tietty osallistua :)
Taide. Oi taide. Oi taide.
22
piupali
30.10.2015 at 14:56Oo joo! Meillä on noita samoja vahoja, mut ikävästi ne värit on ajan kanssa sekottuneet toisiinsa. Ollut mielessä ostaa uudet – vaikka joululahjaksi. Siistiä olis toi koko setti. Meillä muovailu on semmosta isoveljen omaa erikoistekemistä. Siihen kun kuuluu suojaliinan levittäminen pöydälle ja se että kohtayksvee ei pääse mukaan kun laittaa vaan kaiken suuhunsa.
krista
30.10.2015 at 17:22Ooooo, suojaliina! Eipä ole tullut mieleenkään! Sehän vois olla kans hyvä… Meillä on muovailtu suoraan noilla ruokailualustoilla, jotka on tietty pesty sit muovailujen jälkeen.
Minnam
30.10.2015 at 16:33Mukana arvonnassa! Meille tulisikin uudet muovailuvahat tarpeeseen kun entiset on sotkettu kaikki värit sekaisin :D
krista
30.10.2015 at 17:22Joo, aika ajoin on kyllä syytä päivittää värien kirkkautta! Muuten päätyy tosiaan ihan jauheliha- tai kakkapökälehommiin, kuten tuolla aiemmin on askarreltu :)
Minna Kankaanpää
30.10.2015 at 18:46Ostin vasta pojalleni (joulukuussa 2v) muovailuvata, ihan pienen paketin vin ja voi kuinka se tajusi heti mitä sillä tehdään! Okei tein kukkia siinä ja poika pelokkaana tökki vahaa ja nykersi pieniä palasia lattialle. MUTTA. Puoli tuntia ja se teki lentokoneita?! Siis siivet ja kaikki, lamput ja.. ihan kaikki! Laitan sulle kuvan sähköpostiin, voi vitsi että olin ylpeä! :D Tunti me niitä vahoja leivottiin, jäljellä enää iso ruskea pallo joka laitettiin vielä rasiaan odottamaan uutta muovailuhetkeä. Uusia siis tarvittaisiin ;) Jos kommentista puuttuu useita A kirjaimia, syytän tätä taiteilijaa joka repi läppärin jokaisen näppäimen irti rikkoen suurimman osan kokonaan..
krista
30.10.2015 at 18:50Oi vau, tosi hienolta kuulostaa! Toi kyllä ruokkii luovuutta niin mahtavasti – ja antaa onnistumisen elämyksiä! Ihana, odotan innolla kuvaa! :)
–
Ei kuitenkaan onneksi muovailuvahaa näppäinten alla…? :D
Dohohohoo
30.10.2015 at 23:33PlayDoh muovailuvahavoitto olis niiiiiin parasta! Paketti lähtisi miehen siskontytölle, koska itse lapsettomia ollaan. (Mutta kröhöm, täytyy myöntää että sitä ennen kyllä mä saattaisin ehkä itse vähän ”testata”) :D
krista
31.10.2015 at 14:17Hei onhan ne tietysti testattava, että tietää sitten sanoa, että onko varmasti hyvä! :D
rinkeli
31.10.2015 at 10:37Duunissa kun me muovaillaan, niin mun perustaiteilu on karhu :D Se on helppo tehdä möntistä muovailuvahaa.
krista
31.10.2015 at 14:17Hahaa, ja värinsä puolesta karhun voi tehdä sellaisesta ruskeaksimenneestä yhdistelmämöntistäkin :D
MaijuK
31.10.2015 at 12:06Kävinpä tässä muistelemaan ja hokasin että meillä ei muuten ollu koko muovailuvahaa lapsena kotona! Mitä hittoa. Tämä vääryys pitää paikata ostamalla omalle puoltoistavuotiaalle kasapäin muovailuvahaa ja alkaa itsekin yhtä intohimoiseks muovailijaks kun sinä! :D Millonkahan ne oppii olla laittamatta sitä suuhun? Tällä hetkellä sormiväritkin tuppaa jossain välissä maalaamista löytyvän lähinnä suun ympäriltä… Mut arvonnassa mukana!
krista
31.10.2015 at 14:20Oho, muovailuvahaton lapsuus – nyt perinteeseen muutos! :)
–
Toi suuhunlaittamishomma on näköjään niiii-iiin lapsesta riippuvainen. Tai siis meillä Silva ei laittanut juuri mitään ja Seela laittaa edelleen KAIKEN. Oon just ajatellut, että Silvan kanssa oltiin kuukausi tästä iästä siellä Thaimaan-reppureissulla, ja silloin bambumajassa (siellä, missä oli niitä hiiriä ja niiden/liskojen kakkaa ropisi niskaan) ajattelin, että onneksi ”kaikki suuhun” -vaiheet ovat tiukasti takana päin. Seelan kanssa sama paikka olisi painajainen.
kv
31.10.2015 at 12:11Mukana. Mulla oli pienenä vaikka mitä apuvälineitä tuohon muovaamiseen. Ehdottomasti kivoin oli se härveli mikä teki spagetin tyyppisiä pikkuisia pötköjä. Niillä taiteiltiin aina hahmojen hiukset. Rakastin muovailuvahaa pienenä ja nytkin joka kauppareissulla käyn ihastelemassa Play-Doh joulukalenteria. Se täytyy varmaan hankkia, sillä siitä on tullut pakkomielle minulle :) Täytyy koittaa lanseerata muovailuvaha meidän pienille pojille..
krista
31.10.2015 at 14:21Oijoijoi onko noilla joulukalenteri?!?! Täytyy tsekkaa! Oliko se kallis?
Linda
31.10.2015 at 14:01Oooh, Play Doh! Miun lempipuuhaa lapsena (ja ehkä vähän isompana, köh köh). Olen niin mukana arvonnassa! Aluksi se tulisi minun (siis minunkin…) siskonlasteni ja miehen veljenlasten käyttöön, ensimmäinen oma kun vielä potkii miun kylkiluita ja hyppii virtsarakon päällä :D
krista
31.10.2015 at 14:22Hihihi hän on siis hetken verran vielä liian nuori muovailuhommiin :) Mutta lahjanahan nuo on tosiaan tosi hyviä! Onnea muuten pienestä potkijasta; tuli pieni ”tyhjänmahanhaikeus”, kun muistin noi potkimishommat, että miltä ne tuntui <3 Ei siis välttämättä aina kivoilta (toi virtsarakkojuttu, auh), mutta aika kultaa muistot :D
Siinatar
31.10.2015 at 14:22Meillä lapset muovailisi koko ajan, jos vaan annettaisiin =D. Paras on varmaan itse tehdyt Simpson-hahmot =). Mukaan kivaan arvontaan!
siinatar@gmail.com
krista
31.10.2015 at 14:24Oi! Tuosta keltaisesta muuten tulee helposti Simpson-henkistä – tuosta mun self-portraitista ehkä ainakin vähän :)
Riina
31.10.2015 at 17:20Mukana ollaan! Muovailuvahamuistoja ei oo, meidän lapset on niin kärsineitä ettei yhtään muovailuvahaa oo vielä kotoa löytynyt! :D Eli tästä tulis hyvö alku meidänkin taiteiluun. :)
krista
1.11.2015 at 15:52No niin, taiteiluhommiin siis – suosittelen! :)
Karina
31.10.2015 at 18:11En osallistu arvontaan, mutta noi play-do vahathan kuivuu kovaksi yön yli jos jättää, ja mun tytär on tehnyt tosi paljon keksejä ja leivoksia ravintolaleikkeihinsä. niiden kanssa kyllä pitää sitten leikkiä semi-varovasti, koska ne myös menee herkästi rikki jos pudottaa, mutta muutama keksi on ollut leikeissä mukana jo ainakin puoltoista vuotta ellei kauemmin. Sellasia pieniä play do keksimuotteja saa kanssa lelukaupasta. :)
krista
1.11.2015 at 15:51No hitsi! Mä en tuota tosiaan ollenkaan hoksannut – ois hyvin voinut säästää noi Silvan puput <3 Onneksi tuli kuvia sentään! Mutta hyvä idea nuo keksit myös, etenkin sitten, kun Seela ei laita enää kaikkea suuhunsa :)
Annabella
31.10.2015 at 23:23Oi ihanan värikkäitä muovailuvahoja! Oon päiväkodissa töissä ja siellä on vaan sellasta yksväristä harmaata tylsää, siitä tehdään useimmiten lumiukkoja ja matoja (joo tosi mielikuvituksellista) :D :D Mun reilu 1vee poika varmaan vasta söisi tuota, mutta äiti vois muovailla (odotellessa et jäbä kasvaa muovailuikään). Kato vois harjoitella töihinpaluuta varten muitakin bravuureja kun niitä lumiukkoja ja matoja ;) :D
krista
1.11.2015 at 15:46No joo näistä iskee kyllä inspiraatio muuhunkin kuin lumiukkoihin ja matoihin! Kyllä noi värit tosiaan vaikuttaa innostukseen; tai muhun ainakin. Kun en muutenkaan varsinaisesti ole sellaisen vaaleanhaalean minimalismin ystävä :)
Jolannia
1.11.2015 at 09:25Kaverini teki kerran muovailuvahahahmon. Säästin sen monta vuotta. Mutta n. viikko sitten heitin sitten sen pois. Se oli ihan pölyinen… :)
krista
1.11.2015 at 15:45Oijoijoi nyt mua vähän harmittaa, että purkitin takaisin nuo Silvan ensimmäiset taideaarteet – nehän ois voinut säästää! :)
Nelliina
1.11.2015 at 10:39Ihana postaus ja iloiset kuvat :) Mää oon niin innostunut muovailuvaihoista, että lapselle aina ehdotan, ”olisko kiva taas muovailla pitkästä aikaa”, jotta pääsen taiteilemaan itekin. Mukaan kivaan arvontaan.
krista
1.11.2015 at 15:45Toi muovailu onkin tosi kivaa yhdessä tekemistä!
sikkuralla
1.11.2015 at 12:58Yhdellä arvalla mukana. Me ollaan muovailussa käytetty piparkakkumuotteja ja pikkuinen on tehnyt ”kakki eekeliä” eli kaksi enkeliä.
krista
1.11.2015 at 15:40Piparkakkumuotit on kyllä hyvä idea näiden kanssa puuhasteluun!
Mmie
1.11.2015 at 21:42Ihana arvonta :) Itse antaisin paketin kummitytöille, ehkä sitten tulisi vietettyä heidän kanssaan aikaa muovaillen (tai jos edes vähän enemmän aikaa…nyt tuli paljastettua oma kompastuskiveni…)
Mutta siis muovailuvaha on kyllä kivaa, muistot siitä vaan on, kun se tarttuu pöytäön ja villasukkiin kiinni ja jää kädet tahmaisiksi, i kiva. Ehkä ne on hieman kehuttyneet siitä kymmenien vuosien takaa.
krista
5.11.2015 at 11:21Joo muuten se on ainakin muuttunut, että tahmaa näistä ei jää. Itsellä jopa unohtui pestä kädet näiden jälkeen, kun tuntuivat niin puhtailta ja hajuttomilta. Myöhemmin vasta huomasin, että hups joo kannattais kuitenkin varmaan pestä. Pöydänpinnat tietty pyyhin, mutta niihinkään ei jää varsinaista tahmaa. Mutta muuten tietty hyvä pyyhkiä ennen kuin siinä syömään aletaan :)
Tinttiih
1.11.2015 at 21:55PlayDoh on kyllä kunkku, meilläkin 4vee tykkää muovailla pikkuveljen päikkäriaikaa. Itekki innostuu siinä samalla. Meillä tosin kaikki värit on sekoitettu joten nyt on 4 purkkia harmaanvihreenruskeeta.. :D
krista
5.11.2015 at 11:23Hehee, perusväri :) Meillä on kans nyt tullut jo yksi pieni purkki ruskeaa – toisaalta oppiipa siitä vähän värioppia, että miten väreille käy :D
Jenni
2.11.2015 at 00:24No nyt on kyllä pakko osallistua, meillä kun poika on ihan muovailuvahahirmu. On kokeiltu perinteistä muovailuvahaa, silkkimassaa, helmimasssaa jne. Tätä Play-Dohta ei olla vielä testattu :)
krista
5.11.2015 at 11:23Oi ja meillä taas nuo spessummat testaamatta! Täytyy googlata, että mitä noi oikein edes on :D
cassu
2.11.2015 at 07:55Arvonnassa myös mukana! Vajaa 1,5 v:lle saattaa vielä maistua vaha mutta äidille iltojen iloksi :) Äkkiä ne lapset kasvaa ja sitten muovaillaankin monta koiraa ;)
krista
5.11.2015 at 11:26Joo, ja mukavaa nyhertelyhommaa se on tuonikäisellekin, Seela on nyt pari kertaa testannut. Hauskinta on kyllä se tornien rakentelu noista purkeista :D
Nna
3.11.2015 at 13:47Meidän lapsi on vielä sen verran pieni, ettei hänen kanssaan ole päästy muovailemaan. Omasta lapsuudestani muistan lähinnä ruskeaksi muuttuneet köntit. :D
krista
5.11.2015 at 11:29Hihi, siinä ruskeakönttivaiheessa on tosiaan jo hyvä aika hankkia uudet vahat :)