Talvi Espanjassa – ai millä rahalla?

Spoilaan nyt tämän tekstin heti alkuunsa ja kerron, että meidän talvehtimisbudjetti täällä Espanjassa (merkityksessä: paljonko ”ylimääräistä” rahaa kuluu Suomen normaalielämään verrattuna) on molempina vuosina ollut…

…nolla.

Meidän Espanja-talvehtimisten taloudellinen puoli on herättänyt useammassakin kohdassa – ei juurikaan täällä blogissa – kohtuullisen suuriakin tuntemuksia. Viime vuonna mainitsin eräässä keskustelussa minipienistä tuloistamme (minä hoitovapaalla ja Joel gradua tekemässä) ja sain vastaan tulta ja tappuraa: TE OOTTE SIELLÄ ESPANJASSA KOKO TALVEN, ETTE TE VOI OLLA PIENITULOISIA.

No mutta kun oltiin. Tarvitaanko tiliote todisteeksi?

Täällä talvehtivien tai elävien suomalaisten taloudellinen(kin) kirjo on ihan samanlaista kuin kotimaassammekin. On luksushuviloissa asuvia purjenveneenomistajia. Ja janan toisessa päässä on työttömyyskorvauksilla kolmen kuukauden pätkiä eleleviä baareissaistuskelijoita, ja jopa suomalaisia asunnottomia siltojen alla. Laidasta laitaan. Me itse asetutaan tähän keskivaiheille ihan niin kuin Suomessakin: tavallinen nelihenkinen lapsiperhe. Meidänlaisia täällä on myös tosi paljon – ihan tavallisia suomalaisia perheitä tavallisine tuloineen.

Niin kuin olen aikaisemminkin (täällä) kirjoittanut, yhteistä meille kaikille täällä asuville suomalaisille on se, että olemme päättäneet. Ja sitten kukin omalla tavallamme toteuttaneet, joko spontaanisti heti tai pitkän tähtäimen suunnitelmana. Vaikka sitten eläkepäivinä.

Meidän talvien taloudellinen puoli on monesti kiinnostanut, ja nytpä rohkaistuin tätä rahayhtälöä vähän avaamaan. Syvimpänä pointtinani tässä on antaa innostusta, että aika monesti (ei toki aina) kaikki on järjestettävissä eikä tällaisia vetoja tehdäkseen tarvitse elää mitään rahakasta elämää.

Usein se on muutamien asioiden yhteenloksahtamisesta kiinni. Ja siitä päätöksestä, jonka jälkeinen sisäinen voima vie sitten asioita järjestelemään.

Viime talvi v. 2016-2017

Viime talvena olimme siis hoitovapaalaisbloggaaja ja opiskelija – tulot pienet, mutta yhtä pienet ne tulot olisivat olleet Suomessakin, ja siellä eläminen olisi ollut kalliimpaa.

Olennaista meidän viime vuoden taloudellisessa yhtälössä oli se, että meillä on Suomessa omistusasunto (velkaa toki edelleen), jonka saimme vuokrattua poissaolomme ajaksi. Emme pyytäneet ihan markkinahintaa vuokrasta, vaan juuri sen verran, että verot mukaan laskettuna pystyimme maksamaan Espanjan-päässä oman vuokramme. Vastiketta Suomeen ja lainanlyhennystä maksoimme normaalisti (lainankin olisi toki voinut laittaa lyhennysvapaalle) niin kuin olisimme maksaneet Suomessakin. Sähkö täällä on kallista, mutta niin on meidän suora sähkö Suomessakin, ja nyt vuokralaiset maksoivat omasta kulutuksestaan.

Asumisen lisäkustannus viime talvena oli siis tasan nolla, eli se oli tasan sama kuin Suomessa. Lisäksi vuokrasin autoni pienellä summalla kavereille, siitäkin tuli verojen jälkeen vähän myös käyttörahaa; täkäläisellä hintatasolla parin ruokakauppalaskun verran kuukaudessa.

Lennot toki maksoivat neljältä hengeltä aika lailla (yli 1000 euroa muistaakseni), mutta laskimme, että eläminen täällä on sen verran halvempaa, että talven aikana se kompensoi lennot.

Niin kävikin, ruokakauppalaskelmia täällä.

Itse asiassa viime talven jälkeen Suomeen palattuamme tajusimme, että vaikka Joel joutui käymään yllärinä ”pistokeikalla” Suomessa, jäimme silti talvesta plussalle.

Kävimme siis Espanjassa säästämässä!

Tämä talvi v. 2017 – 2018

Myös tänä talvena tulomme täällä Espanjassa ovat saman verran kuin tulomme Suomessa olisivat – ja tällä kertaa siis tietysti enemmän kuin viime vuonna, sillä Joel on Suomeen päin töissä ja minäkin teen kalenterintäydeltä friikkuhommia.

Kun asuu täkäläisessä hintatasossa ja saa palkkaa etänä suomalaisella palkkatasolla, saa kirjaimellisesti ne rusinat pullasta (vaikka en rusinoista tykkääkään). Niinpä laskimme jopa, että emme tänä vuonna tarvinneet kotimme vuokratuloja niin olennaisesti kuin viime vuonna. Siksi emme tällä kertaa laittaneet kotiamme ”virallisesti” ulkopuoliselle vuokralle vaan siinä on tuttu asukas enemmän talonvahtiperiaatteella pitämässä taloa asuttuna. Myös tänä vuonna vuokrasin automme tutulle käyttöön.

Tänä vuonna siis kulumme ovat isommat kuin viime vuonna, koska maksamme ”ylimääräisenä kuluna Suomeen verrattuna” tänne isoa vuokraa. Vuokrasimme kalliimman asunnonkin kuin viime vuonna. Toisaalta siitten tosiaan se ruokakauppalasku on lähes puolet pienempi täällä kuin Suomessa olisi.

Mutta koska myös tulomme ovat nyt selvästi viime vuotta isommat (aika keskituloiset varmaan), laskimme, että tämä on ok. Heh ja koska olemme tottuneet sen verran pieneen kulutukseen, meillä jäi viime suomessaolokauden jäljiltä rahaa aika hyvin säästöönkin. Ei me näköjään enää edes osata haluta kuluttaa sitä rahaa, kun on eletty vuosia niin säästeliäästi.

Ei pahan päivän varalta, vaan hyvän päivän varalta tänne Espanjaan :)

Molempina talvina meille loksahti kohdalleen siis yksi keskeinen juttu, joka ratkaisi yhtälön. Ensimmäisenä talvena se oli oman omistusasunnon vuokraaminen ja toisena talvena etätyöskenteleminen Suomeen. Näiden juttujen ansiosta tämä elämä Espanjassa ei kustanna meille taloudellisesti yhtään enempää kuin elo Suomessakaan.

Itse asiassa paljon enemmän maksaisi tavallinen viikon pakettimatka Kanarialle hiihtolomalla.

Kaiken yllämainitun jälkeen olen kuitenkin sitä mieltä, että ihan nollatilillä tänne lähteminen olisi totta kai riski. Sitä en oikeastaan suosittele (etenkään lasten kanssa!), vaikka kuulee toki sitäkin. Mutta mun mielestä kannattaa aina olla ensin vähän ”puskuria” säästettynä yllättävien tilanteiden varalle, niin Espanjassa kuin Suomessakin. Me olemme olleet varmasti sekä taloudellisia että onnekkaita: minitulokausista riippumatta olemme aina pystyneet säästämään ja säilyttämään tilillä sen verran pohjaa, että jos vaikka pyykkikone hajoaa (niin kuin se Suomessa juuri hajosikin), niin emme mene ihan akuuttiin konkurssiin.

Eli puskurivaran ehdottomasti suosittelen säästämään ennen tällaisia talvia! Ja muutenkin.

Kolme keskeisintä vinkkiäni talvehtimishaaveiluun siis:

1. Päätä!
2. Lähde toteuttamaan; jos yksi ratkaisu ei onnistu, niin etsi toista!
3. Säästä vähän puskuria pahan hyvän päivän varalle!

Kaikkien ei tarvitse haluta samoja asioita. Mutta jos tällainen on omissa haaveissa, haluan täten vahvasti ja tsemppaavasti kannustaa: se on mahdollista! <3