Tuli talvi kesän jälkeen

Tuntuu, että näiden kahden kuvan ottamisen välissä kului aikaa ehkä noin sekunti.

Katsoin sitten kalenteria: näiden kuvien välissä on oikeastaan tasan kolme kuukautta. Vain kolme kuukautta. Aika älytöntä. Kesä kesti silmänräpäyksen, ja tänään jo lapset lähtivät päivähoitoon pulkalla.

Meillä on nyt 2,5 viikkoa lähtöön. Ja syksy on ollut oikeastaan aika ihana. Joo, en kärsi muistinmenetyksestä: jossain vaiheessa tuli vettä viikon putkeen. Mutta toisaalta sitä ennen oli pitkään aurinkoiset kuulaat syyssäät, ja sadeviikon jälkeen nuo lehtikasaidylliset ajat vielä jatkuivat.

Ja nyt tuli sitten luntakin. Mutta aika väliaikaisesti, veikkaan.

Vuosi sitten ehdimme nähdä Helsingin ensilumen vain lentokoneen ikkunasta. Meidän lähtöyöksi silloin oli luvattu lumipyryä; samanlaista kuin nyt keskiviikon ja torstain väliseksi yöksi. Kun lähdimme yöllä kolmelta taksiin, ei sadetta vielä näkynyt missään. Mutta kun astuimme koneeseen… …hupsis. Nyt se sitten alkoi, se räntä. Nauratti ja tuntui ihan absurdilta (aamuyöheräämisellä osuutta asiaan). Koneen miehistö puhdisti jäätä koneesta ja me ollaan matkalla lopputalveksi Espanjaan.

Olen itse asiassa tosi iloinen, että tänä vuonna ehdimme kokea myös vähän tätä valkoista. Lapset olivat tehneet hoidossa lumiukon, illalla kotipihalla (pimeässä) tehtiin lumienkeleitä.

Toinen lapsi yritti bongata kolmen sentin lumesta hiihtämisen jälkiä. Ei rakas, isi se vaan on vetänyt tuosta vaunuja perässään. Toinen kyseli, että onko meillä luistimia.

Hoitoonlähtö aamuhämärässä tänään.

”Nähdäänköhän me vielä toistakin kertaa lunta”, lapsi pohdiskeli ehkä vähän haikeana.

Voi olla, että ei. Toisaalta en pitäisi ollenkaan mahdottomana, että tänä talvena kävisimme ”talvilomalla” Suomessa joskus keväthankien aikaan. Mä oon pohjimmiltaan kuitenkin kuusamolainen. Valkoisessa lumessa on jotain pohjattoman ihanaa.

23