Tällä on kuulkaas jo uutisarvoa:
Kuudes päivä kuudetta vuonna kaksituhattayhdeksäntoista…
…MÄ UIN!!!
Okei ei ehkä ihan niin hullunrohkea kuin kuudes päivä kuudetta kaksituhattakuusi. Tuo päivämäärä on jäänyt mulle nimittäin mieleen, 06.06.06, eli 666. Koska silloin mä hyppäsin ensimmäistä kertaa elämässäni lentokoneesta.
Mutta siitä nyt on aikaa, ja nykyisin mun elämän hurjapäisin juttu on sitten se, että MÄ UIN. Ja siis ilman uimakoiraa, tarkennettakoon. Että AIKA HURJAA HEI sekin.
Viime kesänä itse asiassa kyllä pulahtelin mökkirannassa paljonkin, oli niin kuuma ja vesi oli linnunmaidonlämmin. Mutta sitä ennen en varmaan seitsemään (?) vuoteen ollut kertaakaan jättänyt talviturkkiani suomalaiseen veteen.
Koska siellähän on kaloja ja silleen. Ahvenia ja muita suurpetoja. Trooppisissa vesissä on niin eri, kun ne kalat on ihan nemoja.
Tässä kuvassa en ole sukeltamaisillani, vaan friikkaan pinnan alla näkyviä kaloja.
Uimisen lisäksi tänään…
…siivottiin järjettömät määrät (yök yök yök) hiirenkakkaa sekä…
…syötiin patonkilounas.
Sitten takaisin kaupunkiin hakemaan lapset päivähoidosta, Joel iltatyövuoroon, mä tanssitunnille. Mutta hei, uitiin! Eiku siis: siivottiin mökki valmiiksi, niin sitten eka kerralla ei tarvitse käyttää aikaa p*skahommissa.
Mökkikesä 2019, täältä tullaan!
20
Onneli Winter/onnelin elämää
7.6.2019 at 06:29”Niin Nemoja” :D hih!!
Hanna
7.6.2019 at 20:14Minä uin myös eilen. En ole vuosiin näin aikasin heittänyt talviturkkia, lapsena uitiin heti kun jäät lähti Kemijoesta. Eilen uin ensin meressä (se oli yhtä kylmää kuin avannossa) ja illalla pulikoin järvessä tosi kauan kun oli niin lämmintä.
Karina
10.6.2019 at 10:46Hyvähyvä! Mä uin kyllä nykyään luonnonvesissä ihan suvereenisti, mutta muistan lapsuudesta seisoneeni laiturilla monet kerrat tuijottamassa pikkuisia kaloja odottaen että ne lähtis pois :D Kunnes joku muu meni uimaan ja sitten pystyi menemään perään. Tuijottelin myös ulkohuussissa reikään ja odotin että kärpäset häviää :D :D – no ei ne hävinny. Sitten heitin purua sinne joku viis kauhaa ja pystyin asettumaan toimilleni.
Kävin muuten jo toukokuussa meressä Kirkkonummella! Kylmää oli! Järvi ei lauantaina ollutkaan sit enää kylmä.
Anna
11.6.2019 at 12:38Minä uin paljon ja mieluiten luonnonvesissä Suomessa. Mutta pakko myöntää että jos kaislikossa plumpsahtaa oikein komeasti niin ajatus valtavan hauen hampaista pohkeessa tunkee v’kisin mieleen. Yksikään kala ei kuitenkaan ole KOSKAAN purrut minua.