Talviviikonloppu

Kolmen päivän vapaa tuntui vähän niin kuin minilomalta. Hyvin pahoinvoivalta minilomalta, mutta minilomalta nyt kuitenkin.

Arktisen tuntuisessa kylmyydessä – hrrr Helsingin 16 astetta on niin paljon kylmempi kuin vaikka Sotkamon 16 astetta – totesimme, että auto ei käynnisty ja luistimet ovat hukassa. Mutta mitä pienistä, kun oli kolme päivää vapaana. Seuraavana päivänä meillä oli käynnistyvä auto ja Pelikaanivarastosta löytyneet luistimetkin.

Kyllä, asiat olivat kytköksissä keskenään.

Ja ne luistimetkin mahtuivat vielä nipin napin jalkaan, vaikka joulupukin kontribuutiota isompiin luistimiin jo kovasti odotellaankin.

Pienten ulkoilujen lisäksi olen lähinnä makaillut. Silloin ei ole niin paha olo. Laajensin myös ulottuvuuksia kokeilemalla, miltä tuntuu oksentaa pää alaspäin. Olin juuri suihkun jälkeen pää alaspäin taiteilemassa sellaista tyypillistä pyyheturbaania, kun… örp.

Huomenna alkaa kymmenes raskausviikko. Kai tämä pahoinvointi kohta helpottaa, pliis?

Lucinda Rileyn järkäle Oliivipuu odottelee pöydällä – liian paha olo lukemiseen. Sen sijaan pari leffaa katsottiin: The King of Staten Island ja Palm Sprigns. Ihan kelpoleffoja molemmat. Neuloin samalla ja pelkään, että yhdistän mielessäni jatkossa aina tämän pahan olon neulomiseen. Se olisi tragedia. Nyt muu perhe siivoaa. Itsellänihän on siihen liian paha olo, ha. Maastoudun sohvaan.

Itsenäisyyspäivän aamuna kajautettiin perinteinen Maamme-laulu heti aamun alkajaisiksi – kiitos meidän perinteisen joululaulukalenterin.

Meillä ei harrasteta kynttilöitä, mutta ikkunalle laitettiin juuri sellainen perinteinen kynttelikkö, mun lapsuudesta peräisin. Kai se kelpaa. Ihme kyllä siihen tuli vielä valo, vaikka se on ollut pitkään käyttämättä. Minä toimin paloturvallisuustarkkailijana tästä sohvalta käsin.

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

23