Tirpan tarkka luonne on jo tietysti tuttu juttu, heh alkaen jo täältä – että siinä mielessä näissä ei ole mitään uutta.
Mutta kun kerroin tänään yhden keskustelunpätkän tuolla Isyyspakkauksen tontilla, en malta olla kertomatta paria muutakin.
Eli tirpalla on siis tapana tarkentaa, jos joku hömelö aikuinen meinaa puhua läpiä päähänsä. Tyyliin näin:
”Ai leivotko sä kakkua siinä?”
”En. Mä LEIKIN, että mä leivon kakkua.”
*******
Aamulla ämmi ja Silva kävivät myös tällaisen keskustelun Eläinmuseo-visiitistä jutellessaan:
”Oooo, ai sä olit Eläinmuseossa! Siellä varmaan oli paljon eläimiä?”
”Ei ollut.”
”Ai eikö ollut? No ehkä siellä oli kuitenkin? Oiko siellä vaikka… …norsu?”
”Ei. Se oli NORSUN PATSAS.”
*******
Vähän myöhemmin kirjastosta kuului kopsahdus. Silva tuli minun luokseni suu mutrullaan, päätään pidellen.
”Voi kulta. Kopsahtiko sinua päähän?”
”Minua kopsahti siihen kovaan valkoiseen luurankoon ihon alla.”
Että ollaanpa sitten tarkkoja, kun tuon tirpan kanssa jutellaan.
Tarkka tyttö, epätarkka kuva.
kirsikkainen
17.9.2014 at 14:15Mullakin tyttö oli jossain vaiheessa äärimmäisen tarkka vastaavista jutuista. Nykyään ei enää – mielikuvitus lentää tuolla melkee nelivuotiaalla niin, että ollaan äiti ja tyttö ihan sekasin mikä on totta ja mikä ei ;) Jos keksit keinon ylläpitää tuota tarkkuutta suosittelen ;)
Anniina K. (Ei varmistettu)
17.9.2014 at 19:25Jos Silva olis asiantuntijavirassa Kotuksessa, olisi maailmamme paljon parempi paikka.
Nimim. Kirjaimellista tarkkuutta niiden asioiden kanssa, kiitos, ’87
Kristaliina
17.9.2014 at 20:54Hih no ainakaan ”alkaa tekemään” -muotoa ei olisi koskaan hyväksytty :) Eiku joo – sehän olikin mun näkemys :D
MirvaK
17.9.2014 at 20:00Mä muistan selittäneeni esikoisella aikoinaan, että lääkäri kuuntelee keuhkoja ja sydäntä sellaisella ja sellaisella laitteella. Tähän poika totesi: niin, stetoskoopilla. Ikää oli tuolloin reilut 2v.
Kristaliina
17.9.2014 at 20:57Joo, stetoskooppi todellakin kuuluu tirpan ihan perussanavarastoon :D Johtuu siitä, että meillä on aktiivisessa leikissä sellainen tirpan oma lääkärinlaukku – ja on tirppa päässyt tädin ihan oikealla stetoskoopillakin leikkimään. Tyyppi on varmasti ihan pähkinöinä, jos joskus oikeasti ”pääsee” lääkäriin ja saa esim. keuhkonsa kuunneltavaksi. Tai kurkistetaan korviin, uuu! Hih viimeksi rokotuksessa (hepattittirokotuksen kolmas osa) napero ihan hihkui intoa, kun pääsi pistettäväksi :D
Miitu (Ei varmistettu)
17.9.2014 at 22:34Ja ne käynnit toistetaan sitten kotona. Uudestaan. Ja uudestaan. Sanatarkasti. Toki kun kokemusta karttuu, voi valita mieluisimmat tavat toteuttaa tarkastus. Sen jälkeen voikin valita erikoistumisalan.
Miitu (Ei varmistettu)
17.9.2014 at 22:37Ja ne käynnit toistetaan sitten kotona. Uudestaan. Ja uudestaan. Sanatarkasti. Toki kun kokemusta karttuu, voi valita mieluisimmat tavat toteuttaa tarkastus. Sen jälkeen voikin valita erikoistumisalan.
Mums
17.9.2014 at 23:12Aivan loistavaa! Hihittelen täällä itsekseni (ei liian kovaa ettei lapsi herää)! Oma hiljattain kaksi vuotta täyttänyt lapseni osaa lähinnä sanoa joo, ei, poppu (loppu), kakka, kukka, kukko, tettä (vettä) ja auauau (hauhauhau = koira).
hanne_tasteofhoney
18.9.2014 at 00:09Meillä on myös tarkka kolmevuotias, joka osaa tilanteen tullen kääntää aikuisilta tulleet ukaasit heitä itseään vastaan.
Joskus kuopuksen päikkäriaikaan katselen läppäriltä jakson Greyn anatomiaa, ja monesti olen kieltänyt lasta katsomasta aikuisten videoita ettei vahingossa näe jotain pelottavaa. Äsken tyttö katsoi My Little Ponya ja aloin kysellä hahmoista. Hän käänsi määrätietoisesti näytön poispäin, loi minuun moittivan katseen ja sanoi: ”äiti tämä on LASTEN video! Et sä saa kattoa. Tää on sulle liian pelottava, okei?”
Muna kanaa fiksumpi (Ei varmistettu)
18.9.2014 at 08:42Ai kun tuo näsäviisastelu on parivuotiaan suusta vielä kivaa. Meillä kun sitä harrastaa jo 8-vuotias, joutuu olemaan koko ajan niin hemmetin tarkkana, ettei puhu itseään pussiin ja lupaa läpiä päähänsä.