Tavallinen viikko Espanjassa

Millaista on meidän arkielämä Espanjassa? Sitä kysytään paljon. No, kysymys on tietysti ihan hurjan laaja – ja tavallaan lähes kaikki tämän blogin talviajan postaukset kertovat tavalla tai toisella meidän arjesta täällä Fuengirolassa.

Ajattelin nyt kuitenkin tiivistää meidän yhden viikon tähän. Sellaisen yhden ihan tavallisen viikon, menoineen ja tekemisineen.

Tällainen on meidän viikko Espanjassa:
(yksityisyyssyistä päiviä ja tekemisiä on hieman sotkettu ja muunneltu, mutta kokonaiskuva on silti toivottavasti oikeanlainen)

Maanantai

Huomenta! Lapset heräävät yllärinä jo seitsemältä ja olemme pirteinä peipposina ensimmäisenä päivähoitopaikassa, vähän yhdeksän jälkeen.

Sitten töiden pariin. Puolilta päivin lähden kielikurssille ja sen jälkeen vielä työlounaalle.

Tänään haen lapset (ja ystävän) hoidosta aikaisemmin ja vien espanjakerhoon hoitopäivän päätteeksi. Sitten viivästyneille päiväunille kotiin. Itse jatkan töitä, Joel on kykkinyt tietokoneella koko tämän ajan.

Illalla oma zumba! Mennään ystävän kanssa yhdessä, ihana aivobreikki! Kotona olen vasta lähempänä kymmentä ja ehdin juuri suihkun jälkeen antaa hyvänyönhalit, kun lapset ovat jo menossa nukkumaan.

Tiistai

Herätys taas ilman herätyskelloa (täällä olemme ottaneet kännykän herätyshälytyksen pois päältä), ja tällä kertaa uni maistuu kahdeksaan asti. Yhdeksän jälkeen lapset hoitoon ja aikuiset töitä tekemään.

Hoitoonvientimatkalla kävin ostamassa kukkakioskista joulutähden.

Teen ison kirjoitusrupeaman ja päivä ihan vilahtaa ohi. Lounaan syön työpöydän äärellä, vaikka tarkotuksena olisi pitää Joelin kanssa yhteisiä lounastaukoja.

Lapset kolmelta kotiin ja päiväunille. Illalla lasten ystävät tulevat meille leikkimään. Ystävien lähdettyä päädymme lähtemään vielä illalliselle lähiravintolaan.

Keskiviikko

Aurinkoisen ja lämpimän viikon kunniaksi (aiemmin tänä syksynä kun on ollut sateisempiakin viikkoja) lapset pitävät ensimmäistä kertaa ekstravapaapäivän hoidosta. Aamun ensimmäiset tunnit lapset leikkivät kotosalla itsekseen, ja minä ja Joel teemme töitä. Mutta puolilta päivin lähdemme koko perhe rannalle – ihanaa! Kirmailemme siellä kolmisen tuntia, ja sitten kotiin lounaalle ja lapset päiväunille.

Illalla taas oma zumba, ah! Joel tekee ”iltavuoron” eli töitä lähes yöhön asti, mutta se on sen arvoista: nuo yhteiset päivähetket ovat kultaa! Tämä tehdään mielellämme toistekin tällaisina päivinä, kun lämpö lähenee hellelukemia.

Torstai

Päivä toistuu samalla rutiinilla kuin tiistai – ja miksi ei toistuisi, arkeahan tämä. Tarjolla olisi taas päivätunti espanjaa, mutta en ehdi mitenkään. Lounaankin syön taas koneen ääressä. Toisaalta pystyn pysäyttämään työpäivän lasten hakuun (enkä jatka hommia illalla), joten kiittelen itseäni hyvästä työtehokkuudesta. Arkipäivieni tavoite on ehtiä istahtamaan viimeisille auringonsäteille omalla terassille – nyt ehdin!

Päiväunien jälkeen vien toisen lapsen ja lapsen ystävän flamenco-tunnille. Ja illalla lähden vielä ystävän kanssa piiiitkälle iltakävelylenkille rantakadulle.

Perjantai

Suunnitelmissa Joelin kanssa lounas kodin ulkopuolella – ja fillarointi sinne lounaspaikkaan, lemppariravintola Mezza Notteen, toiseen päähän rantakatua. Ensimmäistä kertaa aikuiset pyörän päällä Fugessa, jea!

Ihana helteinen sää, hurautamme kymmenessä minuutissa paseon (se rantakatu) toiseen päähän. Ja toteamme, että Mezza Notte on remontissa. Jäämme ”no mihin me nyt sitten mennään” -hortoilemaan (perus) niin pitkään, että toteamme, että eihän me enää edes ehditä mihinkään. Niinpä syömme Mäkkärissä, hah.

Kasvishampurilaiset ovat mystisesti hävinneet ruokalistalta, joten syön lounaaksi hampparin ilman pihviä. Gourmet. Rantaterassin mieletön maisema ja auringonpaiste kompensoivat ruoka-ankeuden. Ei harmita vaan naurattaa.

Ehdin nipin napin kolmeen hakemaan lapset kotiin. Ja päiväunille.

Päikkäreiden jälkeen käymme pienellä välipalalla ”healthy fast food” -rantaravintolassa ja sitten huvipuistoon pariksi tunniksi! Lapset hyppivät, pomppivat, hyppivät ja pomppivat. Illalla on yllättävän viileä, kotimatkan pitkällä kävelyllä tulee vähän vilpoisa pelkissä huppareissa; olisi pitänyt laittaa takit lapsillekin.

Tulemme kotiin illalliselle. Kello on jo lähemmäs kymmenen, hupsis.

Lauantai

Ensimmäinen luukku joulukalenterista! Kiireetön heräily ja sitten ystävien kanssa aamupäiväbiitsille!

Pieni välipala ja lasten ystävä mukaan, sitten lasten tanssitunnille. Joel käy pikakuntosalilla tanssitunnin aikana, minä istuskelen opiston aulassa – se on mun oma kiva huilausbreikki, yleensä noutokahvikupin kanssa.

Haemme noutoruokaa: kanavartaita, kevätkääryleitä ja nuudeleita. Syömme ne omalla terassille levitetyllä retkiviltillä. Aurinko paistaa, ihanaa! Sitten pikapikaa päiväunille. Lapset nukahtavat nopesti, sillä motivaatio on hyvä: illalla pääsee leikkimään ystävän luo! Lasten leikkitreffien aikana minä & Joel käydään kaksistaan treffisyömässä libanonilaisessa ravintolassa.

Sunnuntai

Kiireetön aamu on vielä ihan ekstrakiireetön, sillä Joel päättää paistaa aamupalaksi lettuja. ”Lettuja! Lettuja! Lettuja! Lettuja!”, hihkuvat lapset ja hyppivät ylösalas.

Biitsille ehditään puolilta päivin ja tapaamme siellä pari ystäväperhettä. Lapset kirmaavat rannassa ja vähän vedessäkin; jotkut (hullut! ei me!) käyvät uimassakin jäisessä vedessä. Iik!

”Mitenkäs lounas?” -pähkäilyt aloitetaan liian myöhään ja yksi perheenjäsen saa väsykiukkuromahduksen. Hyvästelemme ystävät äänivallin ylittävässä huudossa ja kannamme rimpuilijan ja muun biitsikantamuksen kotiin. Kotona suihkussa hiekkoja pois pestessä kiukku hälvenee. ”Enkö ollutkin reipas?”, kiukkuilija kysyy. Ööö? No tota, miten sen nyt ottaa. Rakas olet.

Lapset päiväunille ja aikuiset myös.

Illalla siivotaan ja pestään hiuksia. Lapset saavat katsoa videoita hiustenselvittelyn ajan. Päivällinen yhdeksän pintaan ja nukkumaan.

Hyvä viikko, huomenna on taas maanantai!

30