Okei mä oon ehkä vähän myöhässä tämän tukkapostauksen kanssa. Mutta hei – vain alle viikon, ei paha?
Minähän olen siis niitä, joilla samanlainen tukka vaan pysyy ja pysyy ja pysyy ja pysyy. Ja pysyy. Koska se on identiteettitukka. Tukkatyylin vaihtamismahdollisuus tuntuu yhtä mahdottomalta kuin että vaihtaisi päätä. (mitä tällä äitipäällä kyllä joskus ihan mielellään tekisi)
Kesti kauan ennen kuin löysin kampaajan, joka ymmärsi minua. Ja tukkaani. Aina ennen kaikki kampaajat halusivat parin käynnin jälkeen pätkäistä tukkani veks. Eiiih! Ja kun en antanut, sain tuntea olevani joku maailman epätrendikkäin tukkaoutcast, ja minun hiuksiani käsiteltiin nuivasti ja asiaan paneutumatta, ”kun ei tälle kerran saa tehdä mitään”.
Ai miten niin ei saa tehdä mitään? No okei ei saa leikata pois. Mutta pitkää ja paksua tukkaa sitä vasta pitääkin osata käsitellä, hemmetti vie!
Pahin oli eräskin trendikampaamon heppu, joka nurisi ja parkui, kun paksua tukkaani oli kuulemma niin työlästä kuivata – yhyy kädet väsyy. Lopulta kundi keksi ehdottaa, että laittaisin hiukseni vaan takaisin poninhännälle. Koska sillä tavallahan hiukset olivat kiinni kampaamoon tullessakin.
Olin niin häkeltynyt, että en tajunnut kysyä, että voinko myös jättää (yli satasen) maksun maksamatta, jos kerran kuitenkin lähden samannäköisenä kuin tullessa.
Mutta sitten löytyi mahtava Pauli, joka vihdoinkin tajusi! Tämä on minun tavaramerkkitukkani. Ei ole tätä Kristaa ilman tätä tukkaa. Nämä kaikki kuvat post-Pauli eli jälkeen vuoden 2006, jolloin hänen penkkiinsä ensimmäistä kertaa istuin. Eli:
Villien sinkkuvuosien/pätkäsuhdevuosien baaritukka:
Etkoilla, ravintola-avajaisissa ja Ruttopuistossa (vm. 2006-2008)
…ja tietysti auringon ja suolan vaalentama ja muotoilema reissutukka:
Reissuhiusluomutyyliä (vm. 2008-2011)
Niin ja sitten tietysti tämä äititukka:
Otsatukkakokeilu (jäänee kokeiluasteelle, en viihdy) ja se viiden-päivän-pesemätön äitiystukka. Sekä sama tavallisimmassa ”kampauksessaan” (heh) eli ylös lenksulla ilman peiliä sutaistuna.
Ja hei vedetäänpä tähän sitten se naked truth -juttu saman tien, kun kerran näissä jälkijunabloggauksissa nyt kunnostaudun. Ekassa kuvasarjassa on meikkiä, muissa ei. Missään ei ole photoshoppia, koska en osaa käyttää sitä. Vika kuvasarjassa peitän kameralla kiiltelevän nenäni, kun en jaksanut puuteroida.
Ai niin, ja hiuslakka loppui nimiäisissä (elokuussa) enkä ole muistanut ostaa sitä lisää.
Nämä blogimedian paineet ja silleen. Niitä ei ole. Siinäpä nakedtruthia tälle maanantaille.
Kristaliina
3.12.2012 at 11:04Hihihii! :D
iity-
3.12.2012 at 11:36Oon niin rakastunu tohon sun otsatukkaan ja väriin ensimmäisessä kuvassa alhaalla!
Vetäsen aina parin vuoden välein saman tyylisen, kunnes taas muistan kuinka hankala se on joka aamu asetella/hoitaa ja viikon päästä jo toivon, että kasvais äkkiä pois naamalta :D Mutta kun muilla se on niin kivan näkönen..
Huitu (Ei varmistettu)
3.12.2012 at 11:55Aika ihmekampaajiin oot törmänny. Itelläkin on pitkä ja paksu tukka, eikä koskaan ole ollut kampaajien kanssa tollasia ongelmia, pikemminkin päinvastoin. Haluan yleensä kesän korvalla saada kesätukan eli hieman lyhyempää mallia, lyhyimmät takahiukset ulottuisivat hartioiden seudulle (minulla on takana loiva, kerrostettu V, lyhyempää sivuilta ja pisin keskeltä). Tässä vaiheessa saan kampaajilta yleensä järkyttyneitä, epäuskoisia katseita. Viimeksikin vakikampaajani taisi kolme kertaa varmistaa, että olenko nyt varma ennen kuin uskalsi tarttua saksiin :D Ja minä vain hoin, että anna mennä vaan.
Tuo kuivaamishomma tuntui kyllä erityisen törkeältä, vaikka itsekin välillä ihmettelen, kuinka vakikampaajani jaksaa kuivata pehkoani. Siinä menee valehtelematta puoli tuntia. Nipsuja pää täyteen ja kerros kerrokselta mennään. Yleensä yritänkin muistaa sanoa, että hiuksiini kannattaa varata aina se tunti. 30-45 min ei ehdi mun päätä pestä, leikata ja kuivata.
P.s. Olen jo jonkun aikaa seurannut blogiasi ja se on aivan ihana, vaikka lapsiasiat eivät itselläni ole ajankohtaisia :)
Vierailija (Ei varmistettu)
3.12.2012 at 12:19Hienoja tukkia! Pakko kysyä oletko horoskoopilta leijona, ku on tukka-asiat näin hottista kamaa :D
piupali (Ei varmistettu)
3.12.2012 at 12:26Heh. Sun pitäs varmaan suositella mulle niitä sun huonoja kampaajia. Itse menin kampaajalle ajatuksena saada jotai ihan uutta, en vaan tiennyt mitä. Kampaajan kysyessä suunnitelmia vastasin että nooo noi kuivat pitää ainaki leikata pois ja haluaisin kans jotai ihan uutta mutten keksi mitä. ”Okei, no mä leikkaan noi kuivat nyt, soittele sitte uudestaan kun keksit mitä muuta haluat!” Öööööö… En soitellu!
mir
3.12.2012 at 13:48…Ite veikkaan että olisit Jousimies! :D
Miitu (Ei varmistettu)
3.12.2012 at 14:06Mä ottaisin kyllä heti sun hiukset – ja sen, ettei tarvi meikata! Kotona mennään välissä hiukset rasvaa tihkuen (kaunista), jos unentarve on menny yli hiustenpesutarpeen, ja harvemmin mulla kotona meikkiäkää on. Mutta näiden onnettomien näppyjen takia kuvat onki sitte karseita, ja ovesta ei tosiaan huvita pihalle mennä ilman meikkivoidetta. Pinnallista, tiedän, mutta sillä nyt saa itelleen ees vähän siistimmän olon.
Tuo on kyllä ihan käsittämätöntä, miten luottokampaajan löytyminen voi olla niin vaikeaa. Mä löysin omani viimein muutama vuosi sitten ystävän suosituksella. Sitä ennen olin vuoden päivät leikannu ite omat hiukseni, ku meni hermot siihen, että sen kalliin kampaajakäynnin jälkeen piti vielä ite ohennella latvoja, ettei näytä ihan keittiösaksilla huitastulta. Oh, the irony.
-mimmu- (Ei varmistettu)
3.12.2012 at 14:08voi ei, kateuskäyrä nousi nollasta-sataan…
tukkas näyttää leijonanharjalta meikäläisen hentoon supisuomalaiseen tukkaan verrattuna,nyyh.
Pipsaihanoikeesti (Ei varmistettu)
3.12.2012 at 16:28Oh, samanlainen hiusmaakari mäkin olen, ei tyyli muutu ja synnytyksen jälkeen lähti varmaan neljäsosa. Nyt oikein hurmaava look… Blogissani on Sinulle muuten tunnustus, ole hyvä!
Pipsa
Kristaliina
3.12.2012 at 17:23Ooh, kiitos hiuskehuista – tuntuupa muuten kivalta tällaisen koomamaanantain jälkeen, nyt vaan pitää vältellä peiliin katsomista, että ei todellisuus hiivi mieleen :)
Niin joo siis sitä synnytystakkua lähti siis saksilla ensin tämän verran ja myöhemmin se takkuuntui vielä uudestaan – ja sakset taas kehiin, ei voi mitään, se meni ihan rastaksi. Takku on arkistoitu talteen synnytysmuistoksi ja hih, sitä lähti tosiaan paksummalti kuin esim. Joelin koko tukka on… ONNEKSI sitä hiusmassaa oli, mistä lähteä.
Ja onneksi ne leikkauskohdat jotenkin tosi hyvin hukkuvat tuonne tukkaan. Pari kertaa olen bongannut sen isoimman kohdan ja kampaaja on myös löytänyt sen kolon värjätessään. Mutta huh huokaus sentään, isompaa damagea kokonaisuuteen ei onneksi tullut, vaikka tietysti hiukset ovat nyt varmaan vähän ohuemmat kuin ennen. Ei sitä kuitenkaan huomaa ollenkaan,
Mulla ei sitten vastaavasti ole lähtenytkään nyt imetysaikana yhtään tavallista enempää tukkaa, joten tuo rastoittuminen ilmeisesti oli joku mun hormonaalinen tukkaerikoisuus.
Nuo leikkausintoiset kampaajat löytyivät kaikki Helsingin ydinkeskustan kampaamoista (hmm ehkä mä jätän nimet mainitsematta), että sinne vaan… Tai siis: en suosittele :)
…ja horoskooppimerkkiarvaukset eivät osuneet oikeaan, vaikka leijonaksi minua on kyllä aikaisemminkin arveltu. Oon härkä. Wat? Perinteinen ja silleen. Öööh? :)
Oi, kiitos Pipsa tunnustuksesta, käyn tsekkaamassa! :)
ludisia (Ei varmistettu)
3.12.2012 at 18:16Mulla on samanlaiset bikinit! :D Ja sulla kiva blogi. Ja kateutta aiheuttava tukka…
Hannah90 (Ei varmistettu)
3.12.2012 at 19:31Kampaajalla kun viimeksi kävin leikkaamassa latvoja pitkästä tukasta hän ihasteli paksuja hiuksiani, en tiennytkään niiden olevan paksut :D Keväällä leikkasin 15 cm koska oli niin kuivat hiukset kaksihaaraisia+monihaaraisia Ja nyt on lähes yhtäpitkät :)
Onko sun oikea truunaturel väri mikä? Ja onko sulla oikeasti luonnonkiharat? Mulla on niin piikkisuorat hiukset ja silkkiset että ne ei taivu kiharoille ellei sitte ole ollu kaks päivää hiukset nutturalla(joka vaan pyöräytetään mielellään ilman peiliä, peilin kanssa saan taiteilla sata kertaa että se näyttää kivalta.) Sun kiharat on ihanat!!
Kristaliina
3.12.2012 at 19:46Mun oikea väri taitaa näkyä tuolta juurikasvusta ainakin ylimmän kuvakolmikon oikeanpuolimmaisesta kuvasta. Käyn kampaajalla 8 viikon välein ja juurta ehtii tulla aina jonkin verran näkyviin :)
Mulla on sellainen luonnonkihartuva. Sen saa föönaamalla suoraksi (vaikkakin helposti pörrööntyy silloinkin), mutta helpommin se menee kiharaksi. Au naturel-tilassa se on suunnilleen tuollainen kuin valkoisen hatun alla.
Mutta tavallisesti pidän sitä sykeröllä (niin kuin viimeisessä äitiystukkakuvassa) kotona, ja siksi se on sitten automaattisesti jonkinlaisella kiharapörröllä avatessa (niin kuin keskimmäinen äitiystukkakuva). En koskaan kiharra sitä minkäänlaisilla rullilla tms., vaan aina ”luomusti” laittamalla vaan kostean tukan sykeröille pään päälle. Nuo eka kuvien kiharat on olleet just niin, että muutama tunti päälaella sykeröllä, sitten vähän hiusvahaa, ja se on sitten siinä.
Ludisia: joo, noi oli pitkään mun lempparibikinit! Nyt ne ovat jo harmi kyllä vähän kulahtaneet väriltään ja se alaosa jotenkin ihan kokonaan löpsähti, höh ja pöh. Toi kuosi on kyllä ihana!
Vierailija (Ei varmistettu)
4.12.2012 at 08:38Entä hiukset, hhihihih :D
en muista millä nimellä oon aiemmin täällä kommentoinut.. (Ei varmistettu)
4.12.2012 at 11:45Hei, kivat hiukset!
Mulla onkin tosi samantyyppiset. Tiedustelisinkin, mikä on tämä sykerötekniikka? Siis millä ja miten kiinnität kosteat hiukset pään päälle?
annemi
4.12.2012 at 18:22Oot ihana <3 ja tukka kans!
Katie
5.12.2012 at 09:36Tukkakade ilmoittautuu täälläkin! Ja musta sulle sopii myös tuo otsis tosi hyvin.
Mulla on suomalaisen ohut tukka (vaikka sitä onkin paljon), ja siksi pidin sitä mahdollisimman lyhyenä monta vuotta. Kunnes kyllästyin ramppaamaan kampaajalla 6 viikon välein. Nyt kasvatan polkkaa/kenties vieläkin pidempää. Otsis houkuttelisi, mutta mun kampaaja(t) on varoitelleet, että kypsyn siihen alta aikayksikön, kun käytän rillejä: pitää kuulemma olla lyhentämässä harva se viikko.
Mutta oispa leijonanharja, vau!