Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen World Visionin kanssa.
Oi tervehdys, lempipäiväni näistä marraskuun ”uusista” teemapäivistä. Tänään 28.11. on nimittäin tekojen tiistai, kansainvälisesti ilmaistuna Giving Tuesday.
Kaikkien näiden Suomeenkin vyöryneiden ostopäivienviikkojen rinnalla tämä on mun mielestä oikein tervetullut vastapaino: muistutus antamisen, auttamisen ja toisen tukemisen tärkeydestä. Mitä hyvää sinä voisit tehdä muille tänään?
Tämän teeman kunniaksi ajattelin tänään kirjoittaa taas vähän meidän tuoreita kummikuulumisia!
Tai hei sittenkin ihan alkuun tällainen:
Olen useammankin kerran hihkaissut n-y-t-NYT -vinkkauksen, kun World Visionilla ollaan järjestämässä sellaista Anna lapsen valita -kumminvalintatilaisuutta. Eli sellaista just ihan samanlaista, missä meidän kummityttö Maurine valitsi meidät neljä vuotta sitten.
Koska jos on harkinnut kummiutta (mekin harkittiin pitkään ennen kuin aktivoiduttiin), niin just tämä voi ehkä olla jollekin teistä se toimintasykäys.
Eli – NYT.
Seuraava tilaisuus, jossa lapset pääsevät valitsemaan itselleen oman kummin, on nimittäin jo reilun viikon päästä PE 8.12. Ugandan Pajulessa. Siellä on nyt paljon lapsia omasta kummista haaveilemassa, ja osa heistä on odotellut kummin löytymistä jo pitkään.
Joka ikinen kummi on siis täydellä sydämellä siellä odotettu ja toivottu! Joka ikinen täällä Suomessa kummiksi ryhtyvä saa yhden lapsen Pajulessa onnelliseksi! Voisiko tämä olla vaikkapa sinun joululahjasi jossain siellä kaukana asuvalle lapselle?
Kummiksi seuraavaan valintatilaisuuteen voi siis ilmoittautua täällä NYT ja viimeistään tämän viikon lopussa eli SU 3.12. Tällöin saattaa saada itselleen jo joululahjaksi tiedon omasta kummilapsesta – nimittäin heti 13.12. alkaen aletaan laittaa tuoreille kummeille tietoja (ja kuvia!) uusista kummilapsista.
Se on niiiii-iiiin jännittävää, ihanaa ja henkisesti palkitsevaa, lämmin suositus!
Tai jos haluaa, niin voi tietysti edelleen myös valita kummilapsen ”perinteisemmällä” tavalla niin, että saa vaikka just oman lapsen ikäisen kummilapsen ja tietystä maasta. Eli on nämä kaksi tapaa: perinteinen, jossa lapsen saa valita itse, tai tämä uudempi tapa, jossa valinnan mahdollisuus annetaan lapselle.
Okei ja nyt niihin kuulumisiin!
No ensinnäkin täältä Suomen päästä sellaista, että pitkän aikomisen jälkeen (hehe moni asia meillä vaatii ensin sen pitkän aikomisen) me vihdoinkin viime viikonloppuna laadittiin meidän omalle kummilapselle ihan fyysistä etanapostin kirjettä.
Mehän siis myöhästyttiin surkeasti (perus) joulutervehdysten lähettämisestä, mutta sen jälkeen todettiin, että kokeillaanpa ensimmäistä kertaa ihan tällaista vähän perinteistä kirjettä. Saas nähdä, millaisessa ajassa se kulkee Keniaan asti, peukut pystyssä!
Lapset saivat itse pohtia, mitä kirjeeseen voisimme laittaa. Niinpä sinne meni lasten piirrosten ja kirjeen lisäksi tarroja ja muistilappuja. Ja muutama valokuva! Ulos tuli sunnuntaina sopivasti kunnon lumikeli, niin me käytiin ottamassa valokuva omalla pihalla keskellä lumimaisemaa ja täysissä talvivarusteissa.
Mitään ”tavaran muotoista” emme tällä kertaa kuoreen laittaneet, sillä silloin kirje pitäisi rekisteröidä ja tullata. Niinpä laitettiin kevyemmällä mallilla ihan vaan tuollaista paperista pientä ylläriä. Toivottavasti ilahduttaa!
Kirjeen kirjoittaminen englanniksi oli muuten lapsille hyvää kielitreeniä; vaikka heillä on a-kielenä ranska, toinen lukee kuitenkin englantiakin kolmatta vuotta ja toinen ensimmäistä. Oli kiva huomata, että kielitaito oli jo karttunut niin, että kirjeenvaihto englanniksi onnistui hyvin!
Kummikuulumisia Keniasta päin me puolestaan saatiin lueskella taas tuoreimmasta vuosiraportista. Se antaa aina kivan kattavan kuvan, että mitä kaikkea se kummien tuki siellä oikein konkreettisesti tarkoittakaan.
Kummit nimittäin mahdollistavat aina sen koko yhteisön pitkäjänteisen kehittämisen niin, että se koituu koko alueen (ja etenkin alueen lasten ja tulevaisuuden) eduksi. Tämä tarkoittaa ihan niihin köyhyyden juurisyihin ja rakenteisiin tarttumista. Esimerkiksi lasten vanhempia ohjataan kehittämään uusia elinkeinoja, ja kouluopetuksen laatua parannetaan. Alueen asukkaita opetetaan ajamaan omia asioitaan, jotta lapset saisivat parempaa terveydenhuoltoa ja koulutusta. Asukkaista koulutetaan myös terveysvapaaehtoisia, jotka neuvovat perheitä hoitamaan lasten aliravitsemusta oikein.
Näistä vuosiraporteista tosiaan hyvin huomaa, miten monipuolista tämä käytännön toiminta on. Esimerkiksi meidän kummilapsi perheineen on viime vuonna opiskellut niin lieden rakentamista ympäristöystävällisesti ja turvallisesti kuin sitten toisaalta vanhemmuutta, lastenhoitoa, kasvatusta ja lasten oikeuksiakin.
Alueella on myös mm. opastettu perheitä ravitsemuksessa ja siten saatu lasten ruokavaliota ja terveyttä paremmaksi. Elämäntaitokoulutuksissa on opetettu lapsille, mitä lasten oikeudet ovat ja minne ilmoitetaan kaltoinkohtelusta. Ja koululle perustetun keittiöpuutarhan ansiosta koululle saadaan riittävästi kasviksia omasta takaa. Nyt ei tarvitse enää ostaa kalliita kasviksia muualta ja ruoka on terveellisempää.
Myös muita ihan konkreettisia juttuja vuosiraportista löytyi. Koulun asuntoloihin ostettiin 140 sänkyä: näin saadaan vähennettyä koulun keskeyttäneiden oppilaiden määrää. Ja pulpetit – miten iso merkitys voikaan olla ihan vaan pöydillä!
Ennen nimittäin pulpettien hankkiminen koululle oli vanhempien vastuulla. Mutta eihän vanhemmilla ollut siihen riittävästi varaa! Siksi koululaiset istuivat ahtaasti ja esimerkiksi muistiinpanojen tekeminen oli vaikeaa tai jopa mahdotonta.
No, kummien mahdollistamana koululle hankittiin viime vuonna siistit kaksin istuttavat pulpetit – ja kappas: työrauha kasvoi, tehtäviin on helpompi keskittyä, ja koulumenestys ja oppimisen tulokset paranivat!
Ja tämä kaikki on tosiaan kummien mahdollistamaa. Oon just itse kokenut, että tällaiseen pitkäjänteisen työn tukeminen on ihan mielettömän hieno juttu, jota tavallaan yksi pieni ihminen voi tehdä ison kokonaisuuden eteen.
Monesti kun sitä ajattelee, että ”mitä minä voisin tehdä”. No vaikkapa osallistua tällaiseen!
Että on se yksi kummilapsi, joka on sellainen henkilökohtainen kontakti ja ikään kuin ”henkinen portti” osallisuuteen jossain kaukaisessa yhteisössä. Ja sitten on ihan oikea, pitkäjänteinen ja parasta mahdollista yhteistyöosaamista käyttävä ohjelma, jossa vaikutetaan satojen satojen lasten ja tulevien sukupolvien elämään ja tulevaisuuteen. Ja voi siinä olla omalta osaltaan mukana, sitä mahdollistamassa!
Haha ihan tekojen tiistain matskua siis, väittäisin!
Omalta osaltani mun tekojen kaikki tiistait ja muutkin viikonpäivät oon ajatellut niin, että osallistun usein erilaisten tahojen kriisiapuun ja muihinkin ajankohtaisiin tai tärkeisiin teemoihin osuviin keräyksiin. Ja sitten pitkäjänteisenä toimintana olen kummiuden ansiosta mukana yhden yhteisön kehittämisessä kaukana maailmalla.
Yritän ehkä tässä vielä avata yhtä ahaa-elämystä, jonka itse olen saanut matkan varrella, kun olen kummiudesta puhunut blogissa ja Instassa. Katsotaan, osaanko yhtään ilmaista tätä sanoilla vai meneekö ihan metsään…
Okei. Eli jotenkin näin. Olen nähnyt esimerkiksi kuvia noista valintatilaisuuksista tai vaikkapa saanut World Visionilta ilahtunutta viestiä, että jossain valintatilaisuudessa on saatu näin-ja-näin monta uutta kummia.
Se ahaa-elämys tiivistäen on, että kummien valintatilaisuudessa kysymys ei ole massoista. Vaan kyse on aina ihmisistä, yksittäisistä ihmisistä – oikeasta yhdestä lapsesta siellä kaukana, ja oikeasta kummista eli ihmisestä täällä Suomessa! Ja siitä, miten he löytävät toisensa ja miten merkityksellistä se on molemmille.
Totta kai yhteenlaskettuna World Visionilla kummeja on paljon, meitä vuosien ja vuosikymmenien aikana kummeiksi ryhtyneitä. Me kaikki kummit olemme mukana siinä vuosikymmenien työssä omalla pitkäaikaisella panoksellamme.
Mutta kun on kyse uusista kummeista, joka ikinen yksi kummiksi ryhtynyt on sellainen ainutkertainen lottovoitto sille yhdelle lapselle. Aplodien ja riemunhihkauksien veroinen loistojuttu, joka avaa sille lapselle näkymät parempaan tulevaisuuteen.
Toista kautta ilmaistuna: siellä kummien valintatilaisuudessa on siis tasan niin monta lasta kuin täältä meidän Suomesta löytyy uusia kummeja. Eli kyse on siitä, saako kummin viisi lasta, vai viisitoista lasta vai ennätyksiä hipoen jopa viisikymmentä lasta.
Eli sen yhden ainokaisen kummiksi ryhtyjän panos on erittäin merkityksellinen.
Jos juuri sinä lähdet kummiksi, yksi ainutkertainen lapsi siellä saa oman ainutkertaisen kummin.
Haha saiko tästä nyt mitään irti? Joskus sitä toivoisi kyllä itsekin, että nämä mun ahaa-elämykset olisivat vähän selkeämmin viestittävissä olevia!
Jos siis haluat osallistua tekojen tiistaihin nyt, mutta myös kaikkina muina mahdollisina päivinä – eli osallistua työhön, joka kantaa parhaimmillaan usean seuraavan sukupolven ajan – niin tässäpä tarjolle erittäin osuva ja tärkeä tekojen tiistain hyvänteko.
SU 3.12.2023 mennessä täällä voi siis ilmoittautua mukaan tilaisuuteen, joka pidetään 8.12. Ugandassa.
Olisiko sulle ja teidän perheelle just nyt oikea aika alkaa jonkun ugandalaisen pienen lapsen kummiksi?
13
