Tirpan tanssikoulun kevätjuhlanäytöstä vietettiin eilen – naperotanssijat esittivät suloisen hiiritanssin, jota oltiin asianmukaisesti treenattu vuodenvaihteesta asti.
Joel oli vähän huolissaan, että näkeekö meitä ollenkaan; meidän paikka kun oli takarivissä. Nooh, se osoittautui sitten aivan turhaksi huoleksi:
Tirppa päätti vetää omat soolot.
Eri vanhemmat suhtautuvat näihin varmaan vähän eri tavoin; tietysti itsekin olisin varmaan ihan hyvin voinut pidätellä Silvaa tiukemmin paikoillaan. Mutta hitsi – jos sillä kerran on kivaa, niin menköön! Siitä vaan! Sen verran katsoin, että tanssija ei sentään lavalta tipahda. Pääasia, että on hauskaa ja esiintymisestä jää positiivinen kokemus.
Molemmat tavoitteet saavutettu!
Naurunhörähdyksistä päätellen myös yleisö tuntui tykkäävän.
”Toi on meidän!”, oli Joel ylpeänä supattanut vieressä istuvalle, ääneen nauraneelle ja käsiään taputtaneelle naiselle.
Etä terveiset vaan koreografille: meidän soolotirppa kannattaa ensi kerralla suosiolla pistää eturiviin. Sinne se nimittäin kuitenkin tanssin pyörteissä päätyy.
Ennen esitystä, valmiina valloittamaan lavan. Kirjaimellisesti.
Jullu
18.5.2014 at 16:47Ihana hiiritirppanen :’)
Sannie
18.5.2014 at 16:58Voi ihana :)
Noorasisko
18.5.2014 at 17:09Ihana! Ja tosi kiva tuo viimeinen kuva :) Tanssi on vähän sellainen laji, että kun kerran lavalle lähtee, niin se vie kyllä mukanaan.
paula__k (Ei varmistettu)
18.5.2014 at 17:16Tosi hyvän näköinen toi sun uusi väri:) Ja Silva on tietenkin söpö kuin mikä!
NinaMaria
18.5.2014 at 17:50Noi on kaikkein parhaita. :D
Oman tanssikouluni lapsiesiintyjiä ihastellessa parhaat hymyt saa juuri niistä lapsista jotka estottomasti alkavat touhuta omiaan. Opettaja toki saattaa olla erimieltä mutta minusta se on viihdyttävää (ja suloista) jos jokin. Ihana :)
Vierailija (Ei varmistettu)
18.5.2014 at 20:51Tästä tuli flashback omasta tanssiesityksestä ehkä noin 6-vuotiaana. Jokaisen piti vuorollaan kipittää lavan poikki, mutta meitsi jäi ihan lavan etuosaan elämään hetkessä. Olin vaan niin haltioissani yleisöstä! Jälkeenpäin nolotti… Mutta ei jäänyt traumoja.
Kristaliina
18.5.2014 at 21:24Just tällainen yleisöstähaltoituminen taisi tirpallekin käydä: ne taputti! ja nauroi! jee!
Mutta mahtavaa. Hetkessä eläminen on parasta <3
Paprika (Ei varmistettu)
18.5.2014 at 22:18Oh tää lämmitti mieltä niin kovasti! Kuinka söpöä!
Vierailija (Ei varmistettu)
19.5.2014 at 07:43Anteeksi, mutta mun on nyt pakko olla vähän ilonpilaaja. Koska ensimmäinen ajatus mikä mulle tuli tän lukemista oli, että tulitko yhtään ajatelleeksi niitä muita esiintymässä olevia lapsia, jotka ilmeisesti teki ja toimi niinkuin oli harjoiteltu ja sitten koko shown varasti joku, joka teki ihan miten itseä huvitti :/ Itselläni nimittäin on lapsi, joka kokee tärkeäksi toimia ohjeiden mukaan ja sitten saa aina selitellä ja lohdutella kun tulee pahaa mieltä, kun joku muu sooloilee…
Ester-i (Ei varmistettu)
19.5.2014 at 08:22No kyseessä on kuitenkin 2-vuotias lapsi…
Kristaliina
19.5.2014 at 09:25Joo, nää oli tosiaan 2-vuotiaita eli tuskin tuollaisten tuntemusten kanssa vielä painiskellaan :)
Vierailija (Ei varmistettu)
19.5.2014 at 10:29Tietenkin se esiintymisestä jäävä positiivinen kuva on kaikkein tärkeintä, mutta suosittelen kyllä lämpimästi kannustamaan siihen ohjeiden mukaan ja ryhmässä toimimiseen, erityisesti jatkoa ajatellen. Paitsi tietenkin silloin jos ihan yksinään tanssahtelee :) Myös tuo yleisön hyväntahtoinen naureskelu on vähän kaksipiippuinen juttu. Ovathan ne lapset maailman suloisimpia, mutta esityksen takana on myös kova työ ja harjoittelu jotta esitys sujuisi hyvin, joten myös lasten taitojen arvostaminen olisi tärkeää. Helposti yleisön reaktiot vahvistavat sitä, että yhteisestä tekemisestä viis, katsotaan kuka saa parhaat naurut tempuillaan.
Tämä kommentti ei ole kritiikki teidän tirpallenne, mutta haluan tuoda myös näitä puolia esille tämän ihastelun ohella :) Vanhempia lapsiahan nämä asiat koskevat, mutta toimintamalleja aletaan rakentaa jo hyvin nuoresta. Itse pedagogina näen paljon juuri tuollaisia Vierailijan kuvaamia tilanteita. Kaikki lapset ovat erilaisia, ja ryhmässä toimiessa yksi tärkeimpiä asioita on opetella siihen, että kaikki ovat myös yhtä tärkeitä. Tasapainoilua…. Ja tanssi on mitä mahtavin tapa päästä välillä sooloilemaan ja toisinaan tukemaan muita :)
Kristaliina
19.5.2014 at 10:55Hehe, ymmärrän näkökulmasi hyvin. Mutta tässä puhutaan nyt kuitenkin edelleen 2-vuotiaiden ”tanssista” :)
Pikkutanssijan äiti (Ei varmistettu)
19.5.2014 at 12:16:)
Itse olin tuota näytöstä katsomassa, tytär esiintyi myös, vähän vanhempien ryhmässä. Tuo hiiritanssitilanne oli oikeasti tosi hurmaava. Kyseessä oli taaperotanssi, 1-3-vuotiaat, ja en usko että kukaan odotti, että kaikki olisi mennyt ”putkeen” :D Mun mielestä siellä oli ainakin toinenkin sooloilija.
Sitä hienoa ryhmätanssia voi sitten harjoitella siinä 3-4-vuotiaiden tanssileikissä vähän enemmän.
Paras oli kun Silva kumarrusvaiheessa kumarsikin väärään suuntaan :)
Kristaliina
19.5.2014 at 14:20Kummarruksia, pyllistyksiä – mitä näitä nyt on… :D
Meidän tirppanahan on luonteeltaan tosi arka ja ujo, niisk. Tämän talven mahtavat tanssitunnit ovat niii-iiiin tehneet hyvää; ohjaaja on niin hyvä ja osaa kannustaa kaikkia. Ensimmäisten tanssituntien perusteella olisi voinut ajatella, että tuo meidän ujoliini ei kyllä ikinä tanssi reippaana missään esiintymislavalla, missä kaikki on niin jännää – valot (ja sitä edeltävä pimeys), äänet, yleisö ja niin edelleen… Mutta kuinkas kävikään! Niinpä tällaisen aran (ja helposti muiden lasten jalkoihin jäävän) lapsen vanhempana sitä on vaan niin niin niin iloinen ja onnellinen, että lapsi reippaana ja iloisena esiintyy – vaikka ei ihan koreografian mukaan mentykään :) Isoin edistys on se itsensä voittaminen, minkä tirppa teki hienosti <3
Oi missä ryhmässä teidän tyttö tanssi? Meidän kanssa yhtä aikaa esiintymisvuorossa portaikossa odotti lauma sellaisia pikkuprinsessoja. Meidän kultahiiri ihan välttämättä halusi niiden ihanien prinsessojen joukkoon – siellä se harmaa hiirulainen sitten istuskeli ja ihaili isompia prinsessoja <3
Vierailija (Ei varmistettu)
20.5.2014 at 09:01Meidän tyttö oli papukaija :) Se on monta vuotta tanssinut, aina jossain tanssileikissä ja nyt luovassa tanssissa niin on nuo prinsessavermeet jääneet vähemmälle… Niitä tuntuu olevan siinä esibaletissa enemmän. Meidän tyttö on ollut hiiri, nalle ja nyt papukaija :D
Vivi
19.5.2014 at 13:38Ihan mahtavaa! Itse 12 vuotta tanssineena (eli tosi puolueettomasti, heh) voin todeta, että olette valinneet ihan parhaan mahdollisen harrastuksen! :)
Ja samoin 12 vuotta kevätnäytöksiä seuranneena sanoa, että kyllä siellä nelivuotiaidenkin ryhmässä vielä kömmähdyksiä käy, onhan se tilanne siellä lavalla hirveän hämmentävä (toisinaan vielä parikymppisellekin..). Ja omalle täydellisyydentavoittelija-äiti-miks-noi-muut-ei-voi-tehä-kunnolla-mua-ärsyttää -luonteelleni oli vain ja ainoastaan positiivista huomata jo pienenä, että meitä on tässä maailmassa erilaisia, eikä kaikki aina suju kuten on sovittu ja matkaan tulee muuttujia väkisinkin. Toiset tekee ohjeiden mukaan ja toiset niin kuin itse parhaaksi näkevät. Mä sanon että ihana soolotirppa! :)
Minnalii (Ei varmistettu)
19.5.2014 at 14:12Voi että mikä ihana söpöliini! Melkoiset vauhtiviivakuvat :D No, muistoja nekin, hyviä sellaisia :)
Myö kun oltiin tuon suht tuon ikäisen lapsen kanssa temppukerhossa, ja piti ringissä olla ja voimisteluleikkiä tehdä, niin enhän mä saanut omaa muksua pidettyä siinä. Penska lähti litomaan pitkin huonetta, ja mua pikkaise(aika paljon hävetti). Mutta olin niin nuori ja kokematon, en mä tänä päivänä enää häpeäisi.
Vaikka oishan se hyvä, että mentäis sääntöjen mukaan. Mutta ei elämää pidä ottaa liian vakavasti, varsinkaan tuon ikäisten kanssa :)
Ninnunen (Ei varmistettu)
19.5.2014 at 16:03Taidan ottaa tästä inspikset keskiviikon aikuisbaletinalkeiden kevätnäytökseen :D kerta suosionosoitukset on taatut
Kristaliina
19.5.2014 at 16:32Hihii! Muista loppuun kumartaa peppu yleisöön päin! :D
tahiti
20.5.2014 at 21:30hehee ihana hiirulainen! Ja noin pienillä jos esitys lähtee lapasesta niin ei haittaa kun äiditkin oli kuitenkin mukana. Tuossahan sitä harrastaessa vähitellen oppii sitten sitä ryhmässä tekemistä ja oleilua :)