Ihmepuhdistumisia! Eli testissä tekstiilipesuri

Kaupallinen yhteistyö: Kärcher

Pesuritestit jatkuvat!

Pari viikkkoa sitten meillä testattiin Kärcherin painepesuria ja huokailtiin, että ohhoh vau olipas tällä näppärä pestä terassikalusteet, tällainen olisi kiva hankkia omaksi. Nyt saimme testiin vielä toisenkin Kärcherin laitteen: tällaisen tekstiilipesurin. Ja nyt en enää hiljaa huokaile vaan tämän kohdalla tiedän.

”Me muuten ostetaan tällainen!”, ilmoitin kahden ensimmäisen testiminuutin jälkeen.

Tämä on siis kaupallinen yhteistyö Kärcherin kanssa, ja tällainen laite on tällä hetkellä meillä lainassa.

Tuolla tekstiilipesurilla voi siis pestä esimerkiksi matot, sohvat, patjat, pehmusteet tai auton verhoilut ihan vaikka suit sait siinä paikoillaan. Olen varmasti ennen ollut aika ummikko tällaisista pesuteknologia-asioissa, mutta enpä ollut tällaisesta kotilaitteesta koskaan kuullutkaan! Ihan huippu etenkin lapsi- tai eläinperheeseen.

Laite toimii painehuuhteluperiaattella, eli käytännössä tuosta imurin näköisestä putkesta suihkutetaan paineella pesuaine ja vesi tekstiilin, ja sama putki imuroi saman tien liat ja kosteuden pois likavesisäiliöön. Pinta ei ehdi siis kovin syvälle kastua (eli se myös kuivuu huomattavasti nopeammin kuin tavallisessa vesipesussa), mutta puhdasta tulee.

Toimenpide on muutenkin vähän niin kuin imurointia, joka myös pesee samalla. Imun hurina on jonkin verran kovempi kuin kovaäänisissä imurimalleissa, mutta homma on sisällä hyvin tehtävissä kuitenkin. Ei kuitenkaan ehkä ihan yöaikaan, hehe.

Irronneet liat muuten näkee sitten hämmentävän hyvin tuosta mustasta likavesisäiliöstä – tässä alla olevassa kuvassa se on vielä tyhjänä. Yritin ottaa kuvan myös likavesien kaatamisesta vessanpönttöön, mutta kuva (etenkin eteismaton pesuvedestä) oli kaikkine vessanpönttöisyyksineen kyllä nyt vähän liian karu julkaistavasti.

Kröhöm olemme eläneet harmaassa kurassa.

Pesutesteissä lähdin liikkeelle kaikkein ilmeisimmin pesun tarpeessa olevasta jutusta: eteisen kuramatosta. Meillä ei ennen ole ollut kuramattoa, mutta puutalon vuokralaiset olivat viime talvena sellaisen hankkineet lattian suojaksi, ja sen jälkeen matto on jäänyt meillekin käyttöön. Ja sitä on tässä toki paljon imuroitu, mutta pesty ei (tietääkseni) kertaakaan. Ja siinä se on kuraa imenyt jostain viime syksystä asti.

Joten se oli kyllä akuutisti pesun tarpeessa.

Ja ohhoh. Pesussa kesti alle viisi minuuttia: haaleanlämmintä vettä valkoiseen lokeroon ja pesutabletti sinne, kansi kiinni. Kaksi nappia eli imu ja pesuainesuihkutus napista päälle ja maton ”imurointi” sillä. Kädensijan liipasimesta säädellään pesuaineveden suihkutusta. Sitten uusi imurointi vielä pelkällä vedellä. Valmis. Mustan likavesisäiliön sisällön järkytyskauhistelu ja ruskean kuraveden kippaus vessanpönttöön.

Sitten ihastunut huokailu.

Tässä vaiheessa teimme siis jo sen päätöksen, että testilaina ei riitä – nyt kun tällaisen ihmepuhdistajan on nähnyt ja testannut, aiomme ostaa tällaisen laitteen myös omalla rahalla itsellemme. Tällaista meillä olisi tarvittu kaikki ne kerrat, jolloin kissa oksensi matolle. Tai kun taapero oli astunut mustikan päälle ja tepsutellut marjavarpaillaan ympäri talon mattoja. Eteismaton pesuun, tai jos jotain kaatuu sohvalle, patjalle, lasten kurajäljet autosta… Joo. Tämä me ostetaan.

Seuraava steppi: uuu uuu uuu mitä kaikkea tällä voikaan pestä! No ainakin…

…lastenrattaat! Kyllä! Kankaat voisi tietysti heittää pesukoneeseenkin, mutta… …no, eipähän ole tullut heitettyä. Kankaiden kuivuminenkin olisi vähän haasteellista, kun rattaat ovat kuitenkin päivittäin meillä päikkärikäytössä. Mutta nyt tuli puhdasta pienellä vaivalla, ja seuraaviin päiväuniin mennessä istuintekstiilit olivat kokonaan kuivuneet. Ilmavan kuivumisen mahdollistaminen on siis tietysti näissä tosi tärkeää.

Mutta ehkä kaikkein eniten olen tässä testissä hekumoinut meidän valkoisista (kyllä; ajalta ennen lapsia) lattiakolmiotyynyistä, jotka Joel oli jo uhannut heittää roskiin. Ne olivat niin ruokottoman kamalassa kunnossa, että ne kannettiin pois silmistä kellariin joskus viime syksynä. En siis antanut heittää niitä roskiinkaan, mutta emme oikein tienneet, että miten ne voisi pestä – tai ennen kaikkea miten kuivata.

Ja sieltä kellarin uumenista ne nyt sitten kaivettiin esiin. Ja pesuun!

Olin itse asiassa aiemmin ajatellut pestä ne pihalla painepesurilla, mutta nyt tuli hyvä sauma testata tätä tekstiilipesuria niihinkin.

…ja pesun jälkeen niistä tuli ihan käyttökelpoiset! Ei ihan uudenveroiset – tuo valkoinen väri, hik! – mutta sellaiset, että roskistuomio on selkeästi vältetty ja tyynyt tuntuvat puhtaanmukavilta käyttöön. Reilu vuorokausi pesun jälkeen me jo istuskeltiin niillä yöpaidoissa iltasatuja lukemassa – asia, mitä en olisi missään nimessä ennen tällaista pesua tehnyt, yhhyh.

Ja etuna painepesuripesuun tässä on tietysti se, että lattiatyynyjen vanut eivät päässet kastumaan kovin syvältä, eli kuivuminen on huomattavasti nopeampaa. Enkä edes oikein tiedä, mitä tuollaiselle intialaiselle vanulle (mitä ikinä onkaan) kastuessa tapahtuisi… Ei varmaan kovin hyviä juttuja.

Aion itse asiassa tuossa joku aurinkoinen päivä ottaa nuo patjat vielä uudestaan käsittelyyn ja toistaa homman ulkona oikein perin pohjin. Sitten ei tarvitse välittää ollenkaan roiskeista vaan pääsen pesemään vielä nuo reunat ja pyöreät kulmatkin ihan kunnolla. Tuossa tatamin päälläkin homma onnistui kyllä; pesurin imupuolella pystyi suhauttamaan satunnaiset roiskeet pois tatamilta. Tavallista tasaista pintaa (kuten mattoa) pestessä roiskeita ei siis niin paljon tulekaan, mutta tuollaisen ”kumpuilevan” pinnan pesu oli jonkin verran pärskivämpää hommaa. Ja oli myös vähän haastavampaa saada suutin kulkemaan kaikkiin koloihin.

Näiden lattiatyynyjen pesu ei siis enää ihan kahden minuutin hommaa ollut, mutta yhdenkristanhermonjakärsivällisyydenkestävässä ajassa silti selvisin.

Tässä muuten ennen-jälkeen -kuvat yhdestä kohdasta. Tuosta tummasta likapisteestä hahmottaa kohdan; sekin täplä vaalentui merkittävästi, mutta ei kokonaan lähtenyt. Tuo kukertava tunnistamaton läiskä (niitä patjoissa oli paljon) sen sijaan hävisi ihan kokonaan. Suihkin isoimpiin tahroihin ensin pesuainetta ja jätin vähäksi aikaa vaikuttamaan. Toimi suurimpaan osaan tahroja.

Ja väri kirkastui ihan merkittävästi valkoharmaamuhjulikaisesta (yök) takaisin valkoiseen.

Tatameista puheen ollen…

Hmm, voisikohan tuolla laitteella pestä tatameja…?

Nuo meidän yläkerran tatamit ovat nyt vajaa kymmenen vuotta vanhat – ne on Joelin aikoinaan omaan kotiinsa hankkimat. Tatamit ovat nähneet vuosien varrella (kuten nuo lattiatyynytkiin) aika monta kissanoksennusta ja parit pissavahingotkin. Niiden olkipinta on jo hyvin kaukana priimasta, joten rohkeus riitti tällaiseen ekspermentaaliseen pöhköön testifinaaliin: tatamin peseminen tekstiilipesurilla – hitti vai huti?

Päätin kokeilla (Joelin luvalla) pesuria ensin huonokuntoisimpaan tatamiin; sellaiseen, joka on erittäin pahasti naarmuuntunut (melkein narut puhki) portaiden turvaportin alla.

Sur-rur-rur. Tai oikeammin wu-wu-wuuuum.

Kyllä! Kyllä! Pinta näytti pystyvän ihan kunnossa (tai siis samassa yhtä huonossa kunnossa kuin se oli ennen pesuakin) eikä tatami vaikuttanut imevän vettä sisäänsä niin kuin pelkäsin. Laitteen kosteutta poistava imu on näköjään oikeasti tosi tehokas.

Tutkailin hetken tulosta ja se näytti niin hyvältä (ja irronneen likaveden määrä pahalta), että päädyin sitten pesemään kolme tatamia kerralla – tällaisen suoran pinnan peseminen oli taas kerran hurjan nopeaa ja helppoa. Pari minuuttia. Pestyt tatamit jätettiin ilmavasti pystyyn kuivumaan, kun lähdimme viikonlopuksi Tampereelle. Ja palatessamme ne olivat ihan täysin kuivat ja valmiit lattiaan.

Ah! Puhtaita tatameja ja puhtaita lattiatyynyjä! Yläkerrassa taas paljon mukavampi pyllyillä! <3

(pyllyily = vähissä vaatteissa, kuten yökkäreissä/alusvaatteissa oleilua, ei (välttämättä) paljaita pyllyjä. Täytyy tarkentaa ennen kuin joku paheksuu, haha.)

Yhteistyössä: Kärcher

24