Joel muisti meidän eilisen 10-vuotishääpäivän kuulemma edeltävänä yönä kolmelta.
Minä muistin sen hääpäivän iltapäivällä kolmelta.
Yhteenlaskettuna suorituksena aika hyvin muistettu!
10 vuotta sitten.
”Ei tämä hääpäivä kuitenkaan tunnu niin merkitykselliseltä kuin 14 vuotta yhdessä”, minä pohdin illalla.
”Joo. Mutta ei se kuitenkaan ihan merkityksettömältäkään tunnu”, Joel lisäsi.
Totta. Vaikka sinänsä naimisiin meno ei ollut meille enää mikään iso sitoutumisen steppi – olihan siinä jo geenejäkin yhdistelty – niin kyllä minä ihan selkeästi haluan olla juuri nimenomaan naimisissa. Ja kyllä, edelleen ihan tämän saman tyypin kanssa. Ehkä se naimisissa olemisen arvo on ennen kaikkea symbolinen. Vaikka öö okei ilmankin sitä pärjäisi ja parisuhde olisi varmasti ihan samanlainen.
Mutta jotain hassuja henkisiä juttuja, ha.
Tänään.
Mitä sitten on tapahtunut kymmenessä vuodessa?
”No mä oon lähinnä istunut tässä keittiön pöydän äärellä ja juonut kahvia”, minä vitsailin. Villiä ja tapahtumarikasta!
Mutta joo onhan sitä kuitenkin elettykin. Kolmesta henkilöstä (plus kissa) on tullut viisi (miinus kissa). Kaksi heistä on kasvanut vauvoista mahtaviksi fiksuiksi koululaisiksi, joista saa olla joka päivä ylpeä. Ja vielä saatiin syliin yksi vauva, joka tuottaa meille ylitsevyöryväisen määrän rakkausonnea joka ikinen päivä, ihan vaan olemalla vauva.
Ollaan vietetty viisi talvea Espanjassa, ja oi niitä aikoja kun reppureissattiin 1,5-vuotiaan ja 3,5-vuotiaan kanssa. Haha oltiinko me ihan hulluja, kahden noin pienen kanssa! Joel on valmistunut ammattiin, jota ei harjoita. Minä olen irtisanoutunut, toiminimiyritellyt ja äitiyslomaillut. Ollaan remontoitu puutaloa, mutta vähemmän kuin suunniteltiin.
Ollaan eletty yhteistä elämää, josta on tullut aidosti meidännäköinen ja hyvä.
Jos elämä on tulevatkin vuosikymmenet tällaista, niin ei hassumpaa.
74
Nadja
19.9.2022 at 16:46<3
krista
20.9.2022 at 09:43<3 <3 <3
A
19.9.2022 at 21:18Onnea ekasta 10 vuodesta naimisissa! Monia tulevia onnellisia vuosia!
—
Meillä tulee miehen kanssa ihan just 12,5 vuotta naimisissa (kuparihäät tai nikkelihäät), muistui tästä sun postauksesta mieleen tuo hassu puolet neljännesvuosisadasta juhlanaihe. Ihanasti replikoitu kuva ja vitsi kun ette oo pahemmin 10 vuodessa vanhentuneet (ekan kuvan vauva on kyllä hiukkasen tainnut kasvaa :))
krista
20.9.2022 at 11:10Kiitos! <3 Ja oooo, tuo on hieno merkkipäivä, neljännesvuosisadasta puolet! <3
-
Haha me naurettiin Joelin kanssa, että ehkä nykykameroissa on vaan paremmat filtterit :D Eka kuva on otettu pokkarikameralla ja toka on otettu kännykän etukameralla :) Ei siinä kyllä mitään filttereitä sinänsä ole, mutta silti :D Mutta se on kans eroa, että mulla on nykyisin oma hiusväri (paitsi latvoissa vielä näkyy kolmen vuoden takaista väriä) ja Joelille on ilmestynyt valkoista partaan ja hiuksiin (mistä mä tykkään). Vauva on kasvanut kyllä :)
Tuuli
20.9.2022 at 10:53Onnea! Ja ei voi olla totta, meille tuli sitten sattumalta sama hääpäivä. 😄 Juuri sunnuntaina sanoimme tahdon.
Yhdessä on oltu kymmenisen vuotta. Matkan varrella on ollut ylä- ja alamäkiä, välillä erokin. Mutta niin vaan tahtoa ja rakkautta riittää olla yhdessä.
Me ei karattu ihan kahdestaan alttarille (halusin nimenomaan kirkkovihkimisen), meillä oli huimat kahdeksan vierasta eli kaikkein lähimmät. Juuri sopivan kokoinen juhla meille, näin vanhana ei olisi isoja bileitä jaksanut. 😉 (Ollaan sua muutama vuosi vanhempia)
Kätevää, nyt voin aina täältä blogista lukea näihin aikoihin, kun te yleensä unohdatte hääpäivän ja muutaman päivän päästä muistatte, niin sitten viimeistään minäkin muistan. 😂
krista
20.9.2022 at 11:14Oi, onnea ihan valtavasti! <3 Ja hei mahtavaa, voidaan sitten muistutella toinen toisiamme tai unohtaa yhdessä :)
-
Mulla kans on sellainen olo, että en haluaisi isoja juhlia - siksi ne juhlat varmasti onkin jäänyt järjestämättä. En jotenkin tuntisi oloani luontevaksi isojen juhlien keskipisteenä, en ole viettänyt teini-iän jälkeen synttäreitäkään, en edes pyöreitä. Valmistujaisia ei ole ollut jne. Enkä todellakaan jaksaisi järjestää :D Ehkä joskus iskee joku into sellaiseen, mutta toistaiseksi ei ole tapahtunut :D Lastenjuhlia sen sijaan tykkään kyllä järjestää!
Paula
20.9.2022 at 17:39Onnea teille!
Meille tuli juuri tänä kesänä 10 vuotta yhteistä eloa täyteen, ystäviä taas olemme olleet jo 17 vuotta. Meille vuosipäivä, (eli se päivä jolloin pussasimme ensimmäisen kerran) on aina odotettu ja kahdestaan juhlittava. Emme kumpikaan ”usko avioliittoon”, jos sen niin voi sanoa. Joten jokin rakkauttamme juhlistava päivä on ihanaa kuitenkin olla. Mahtavaa, että meitä on niin moneen junaa. On hääpäivänsä unohtavat, niitä jotka eivät ikinä häitään juhli ja vaikkapa niitä kenellä on elämässä usempi hääpäivä. Rakkautta ja sen juhlaa ei voi koskaan olla liikaa maailmassa. <3
Wella
20.9.2022 at 18:37Onnea hääpäivästä! ❣
Olen myös ollut mieheni kanssa tänä vuonna 14 vuotta, joista 12 naimisissa. Esikoinen meillä täyttää pian 13.
Ruuhkavuodet ovat olleet meille paikoin kohtuuttomankin ankaria, perhe kun rakentui todella keskeneräiseen elämään. Ainahan toki jotain on kesken, siitä ei mihinkään pääse. Vuosi 2020 oli meillä 10v hääpäivä, ja samalla yhteiskunnalle katastrofi. Olin haaveillut vuosikausia häämatkasta juuri 10v hääpäivän tienoille, lastenhoitoapua olisi ehkä jopa järjestynyt, kun ovat jo omatoimisia. Se pettymyksen määrä oli ihan valtava, kun vuosien unelma tuhoutui maaliskuussa 2020. (Ja olen hyvin tietoinen, miten itsekästä sitä oli surra, mutta tunteet eivät aina ole synkässä globaalin edun kanssa).
On suuri ihme, että ollaan päästy tähän pisteeseen- toistakymmentä vuotta elämän aalloissa ja vielä yhdessä. Rakastuin aikanaan salamannopeasti, mikä olisi voinut johtaa myös nopeaan huuman taittumiseen. Mutta yhä vaan tuo mies saa perhoset vatsaan ❣