Tirpalla oli tänään paljon kerrottavaa. Todella vaikea tietysti jäljitellä ihan tarkkaa puhetta (voi hitsi, kun olisi ollut jokin videontallennusväline käsillä!), ja toistoa oli paljon enemmän kuin tähän osaan kirjoittaa. Mutta tarina meni jokseenkin näin:
*******
”Muumipeikko oli nukkumassa. Nukkumassa omassa sängyssä aaa aaa. Kuului ääni! Ulkoa! Ulkoa kuului ääni. NUUSKAMUIKKUNEN! Muumipeikko heräsi.
Muumipeikko huusi: NUUSKAMUIKKUNEN! NUUSKAMUIKKUNEN! Muumipeikko huusi NUUSKAMUIKKUNEN. Sieltä ikkunasta. Ikkunasta huusi. KOVASTI Muumipeikko huusi. Katsoi ulos ikkunasta yläkerrasta.
Ei ollut Nuuskamuikkunen. Ei se ollut Nuuskamuikkunen. Haissuli. Se oli haissuli siellä, haissulin ääni. Haissuli on ruskea. Haissulilla valkoiset simmät.
Hemuli oli siellä, ulkona se oli. Tuli hattivatti. Oijoijoi monta. Yski-kaski-komme-nejjä-viisi-kuusi monta! Hemuli jäi hattivatin alle. Oi hemuli! Hemuli jäi siihen alle.
Muumipeikko huusi: VARO!!!!!”
VARO!!!!
VARO!!!!
*******
Ohhoh. Täytyy sanoa, että kertomuksen kuuntelijana oli täällä yksi aika ällistynyt äiti-ihminen. Tuo kuulostaa ihan Muumien jaksolta, mutta minä en kyllä ainakaan tirpan kanssa tuollaista jaksoa ole katsonut. Ehkä Joel on – täytyy vielä kysyä… Eihän alle 2-vuotias voi tuollaista tarinaa itse omasta mielikuvituksestaan keksiä? Vai voiko?
Tunnistaako kukaan? Onko tuo jostain muumien jaksosta?
*******
Mä en vaan pysy tässä lapsen kehityksessä perässä. En vaan pysy. Huhhuh.
*******
Tirpalla itsellään on tietysti sataprosenttinen luottamus omiin taitoihinsa tarinankertojana. Jos äiti joutuu välillä vähän kyselemään jotain kohtaa tai pyytämään toistoa, Silva iloisesti ilmoittaa:
”Äiti kuuli väärin.”
sannikkainen (Ei varmistettu)
19.3.2014 at 18:46Oho, toi kyllä kuulostaa aika muumifuusiolta – ei oo kyllä suoraan yhdestäkään jaksosta :D Hattivatit kyllä hätyytti Hemulia joskus ja joskus Muumipeikko heräsi ja luuli kuulevansa Nuuskamuikkusen ja lähti Haisulin kanssa sitten etsimään Nuuskamuikkusta, mutta…
Hannahi90
19.3.2014 at 19:05Kyllä siinä paljon on otteita muumijaksoista, Ehkä teidän pitäis kattoa Yle Areenalta Muumilaakson tarinoita :)
Kristaliina
19.3.2014 at 22:07Joo, tai siis Youtubesta me niitä kyllä katsotaan silloin tällöin! Itse en vaan muista tuollaista jaksoa nähneeni…
Vierailija (Ei varmistettu)
19.3.2014 at 19:05Aivan mieletön tarina, vau! Hei oletko koskaan kuullut sadutuksesta? Sen elementtejä eli arvostavaa kuuntelua ja hyvää vuorovaikutusta teillä tuntuu olevan rutkasti, mutta se voisi olla hieno tapa tallentaa Silvankin tarinoita. Sadutuksessa pähkinänkuoressa lapsi kertoo aivan omin sanoin mistä haluaa ja aikuinen kirjaa kaiken ylös sanasta sanaan mihinkään puuttumatta ja mitään muuttamatta. Lopuksi satu luetaan lapselle ääneen ja lapsi saa halutessaan vielä korjata sitä. Valmiin sadun voi vielä vaikka kuvittaa. Lisää tietoa http://www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat/Sadutus/sadutus_pikaoje.htm
Kristaliina
19.3.2014 at 22:13Aivan huisin hyvä idea, kiitos – ehdottomasti kokeillaan! Uuu ja Joel voisi niitä kuvittaa!
Tänään tuli muuten myös tarina laiskiaisvauvasta, jolle täti antoi maitoa, siltä ajeltiin karvat (?) ja laitettiin uusi pyjama (?) päälle. Sitten se meni kylpyyn ja loiskutteli kovasti ja kivaa kuulemma oli <3
Tässä tarinassa luultavasti yhdistyi se, että Silva ja Joel katselivat muutama päivä sitten jotain laiskiaisvideota (maidon antaminen ja karvojen ajelu tulivat sieltä; ilmeisesti se laiskiainen oli ollut jotenkin sairas ja sitä oltiin hoidettu). Ja sitten Silvalle itselleen laitettiin eilen kylvyn jälkeen uusi (tai no käytetty, mutta Silvalle uusi) pyjama :) Eli nämä kaksi juttua varmaan yhdistyivät siihen laiskiaistarinaan :)
Vierailija (Ei varmistettu)
20.3.2014 at 08:10Tai sitten laiskiaiselle laitettiin jotakin pyjamannäköistä päälle? :) (Hyvä Silva!)
ks. esim
rinkeli (Ei varmistettu)
19.3.2014 at 19:06Mulla tuli ekana mieleen se jakso jossa hattivattien ilmapuntari on viety. Ja se muistaakseni on Hemulilla.
Hämärä muistikuva ton tyyppisestä kyllä on :D
Jestanpoo (Ei varmistettu)
19.3.2014 at 19:20Kaksikin muumien jakso iha tässä lähiviikoilta :) nuuskamuikkunen ei ollut vielä palannu takaisin keväällä ja muumipeikko oli kuumeessa ja huusi nuuskamuikkusta. Ja toinen oli juurikin ilmapuntarijakso, missä niiskuneitin tukka kärventyi :)
Mindeka
19.3.2014 at 21:53Joo! Näistä yhdistelmä varmaankin ;) Meilläkin on katsottu Muumeja useasti, kunnes huomattiin, että aiheuttaa vähän liian jännittäviä hetkiä illalla ja unia vasten.
Tarinat meillä meni siis jokseenkin näin: (Katsoo ulos ikkunasta: ”Äiti katso! Mörkö tulee! Huiii! Pelottaa! Äiti auttaa!”)
Muistanko muuten nyt jotain ihan soopaa, vai onko jossain sanottu, ettei Muumeja suositella alle neljä vuotiaille? (Kröhöm, kunhan siis haluan syyttää painajaisiamme jostain konkreettisesta.Tsihhii. Kyllä meillä(kin) niitä katsotaan!)
Kristaliina
19.3.2014 at 22:19No hitsi mäkin oon jotain jaksoja Youtubesta skipannut, kun niissä on ollut mörköä tai noitaa tai jotain pelottavan tuntuista… Auts, ai alle 4-vuotiaille…?
Tirpan muumi-innostus alkoi tanssitunnilta, kun siellä oli muumi-teema, ja nyt meillä asuu kyllä aikamoinen muumifani… Mitään lastenohjelmaa ei kyllä meillä katsota ilman valvontaa; kun niitä katsotaan netistä, on helppo pitää tirppaa sylissä ja selittää, jos niissä on jotain.. …jännää tai erikoista.
Riiikka (Ei varmistettu)
19.3.2014 at 23:13Meillä on muumeja DVD:llä, lahjaksi ollaan taidettu saada. Osassa on suositusikänä 3, osassa S, eli on ihan jaksokohtaista. Kyllähän osa selkeästi pelottavia on. Joskus olen kelannut jonkun kohdan ohi, ja äänienkin poislaittaminen tuntuu joskus jo riittävän. Yleensähän vähän pelottava juttu kannattaa kai (vanhemman kanssa, tottakai) katsoa kuitenkin loppuun, niin lapsi näkee tilanteen kuitenkin loppuvan hyvin
Miitu (Ei varmistettu)
20.3.2014 at 08:40Meillä katottiin satunnaisesti Muumeja pienempänä, mutta sitten jätettiin tauolle, kun tuntuivat olevan liian pelottavia. Pelottavia ne oli aikanaan serkuillekin ja just tuossa n. 2-3 vuoden kieppeillä. Yhdistän tuon nyt jotenkin mielikuvituksen kehittymiseen, minkä ”ansioista” on alkanu tulla myös erilaisia kuviteltuja pelkoja. Muumeissa lähes joka jaksossa on jokin pienen kannalta pelottavampi kohta – vähintään jännittävä musiikki pimeässä metsässä – tai muuten askarruttava esim. joku hahmoista tekee jotain väärää. Muumimamma-jaksot on yleensä ok ;)
Kristaliina
19.3.2014 at 22:14Joo, tämä kahden jakson yhdistyminen kuulostaisi nyt loogisimmalta selitykseltä! Luultavasti ne on Joelin kanssa katsottuja, kun itse en noita muista :)
MirvaK
19.3.2014 at 19:22Kuulosta useamman jakson yhdistelmältä. Hattivattien saaren ja kiirehdi jo nuuskamuikkunen jaksojen.
Tässä tarvitsi tehdä kolme lasta, jotta sai lapsen joka innoissaan katselee mun kanssa näitä (japanilaisia) muumeja. Hiukan vaihtelua Tuttiritarille. :D
Nannannaa
19.3.2014 at 19:24Mullekin tuli mieleen juuri noi kaksi jo yllämainittua jaksoa. :) Niistä varmaan yhdistellyt!
Mutta en lakkaa minäkään ihmettelemästä Silvan verbaalista lahjakkuutta. Mielettömät puheenlahjat tuon ikäiselle! Ja tuossa kun joku ehdotti saduttamista, niin suosittelen kanssa! Me ollaan pari kertaa pojan kanssa sitä harrastettu (ja toki töissäkin oon), mutta nyt ei ollakaan pitkään aikaan, vois tulla jo aikamoisia tarinoita. :)
Kahvittelija
19.3.2014 at 19:27Vautsi mikä tarina! Huhhuh tosiaan :)
Mäkin olen tällä viikolla ällistellyt taaperon muistia, kun se loruttelee ja lauleskelee muskarissa oppimiaan juttuja ja musta on jotenkin niin hellyttävää, kun sillä menee toisinaan innostuksissaan alkukonsonantit sekaisin (esim. Pikku Myy = Mikku Pyy) ja se hokee sitä ”Aurinko, aurinko lettuja paistaa” -lorua ja lopettaa sen tyytyväisesti mahaansa taputtaen ”mikku passu puvvovvaan”.
Meilläkin tuli pari päivää sitten lupaavasti alkanutta Muumi-tarinaa, tosin siinä oli vain yksi lause ”Muumipappa lähti kauppaan ostamaan karkkia.” Jatkoa ei toivomuksestani huolimatta herunut :)
Iksu
20.3.2014 at 10:54Meilläkin on päiväkodin aloittamisen jälkeen kuultu satoja kertoja tuo ”aurinko lettuja paistaa”, ja se loppuu sanoihin ”missu pallo pullollaan” :D
Vaikka muumit on ulkomuodoltaan hellyyttäviä ja hassuja palleroita, on ne tarinat joskus aika hurjia. Ajatellen esim. kaksivuotiaita katsojia. Meillä ainakin pelätään mörköä, ja yleensä vähän valkkaan ja suodatan mitä jaksoja yhdessä katsotaan. Mutta Pikku Myy on paras :)
el E (Ei varmistettu)
19.3.2014 at 19:29Sitähän se mielikuvitus on, havaittujen asioitten yhdistelemistä uudella tavalla. Ei se kirjailijoittenkaan pääkoppa ole hermeettinen kupla jossa tarina vaan itsekseen syntyy – kyllä ne ovat havainnoineet maailmaa ja muitten tarinoita ihan urakalla, jotta omilla tarinoilla olisi kasvupohjaa ja materiaali mistä niitä rakentaa. Eli tirppa nimenomaan keksi ihan ite omasta mielikuvituksestaan!
Mary-Jane
19.3.2014 at 19:50Kyllä tuossa tosiaan on jotain Muumi-jaksoista poimittua, mutta en silti epäile sitä etteivätkö lapset osaisi itsekin keksiä tarinoita ja saada ”inspistä” vaikka juuri lastenohjelmista. :D Itse olin kuulemma pienenä aika kova satutäti!
Harakka (Ei varmistettu)
19.3.2014 at 20:00Täällä on semmonen muumiekspertti että terve. :D Tuo haisulikohtaus muistuttaa selkeästi jaksoa olisikohan ollut nimeltään ”Kiirehdi Nuuskamuikkunen”, kun Muumipeikko on talven rientojen jälkeen sairastunut. Hän näkee unta että on Nuuskiksen kanssa, ikkunaan koputetaan ja Muumi luulee siellä olevan Nuuskiksen mutta siellä onkin Haisuli. Hemulijuttu voisi johtaa jotenkin Hattivattien saaresta, jolloin hän varastaa hattivateilta ilmapuntarin ja jää loukkuun siihen mastoon jossa se on kiinni. Ei jää kuitenkaan hattivattien alle, toisin kuin Niiskuneiti myöhemmin ja ne polttavat sen hiukset. Monessakin jaksossa Muumi huutaa VARO. Joko tyttö on telepaatikko (jos ei ole katsonut muumeja) tai sitten vaan älyttömän hyvä tarinankertoja, jossa on samanlaisuuksia jaksojen kanssa. Muumifani kiittää ja kuittaa ;) <3 Lapselle terkkuja!
Kristaliina
19.3.2014 at 22:26Joo, nyt kun näitä kerrotte, niin tuntuu että ehdottomasti oli yhdistelmä just noista kahdesta :) Ja on siis meillä muumeja katsottu tietysti, ei ole sentään meedionlahjoja tuolla tirpalla – luultavasti nuo jaksot on katsottu Youtubesta isin kanssa, kun itse en niitä muista :)
piupali (Ei varmistettu)
19.3.2014 at 22:11Nyt menee aiheen vierestä, mutta. Tuntuuko susta, että uusi vauva on mini-Silva? Itse juuri plussasin (jeeeeeeeee!!!) ja naureskeltiin miehen kanssa, että ollaan kyllä tosi yllättyneitä jos uusi vauva on sitten ihan erilainen. Tietenkin-tietenkin me tiedetään että uusin on oma persoonansa ja varmasti erilainen, mutta on silti jotenkin hassu olo siitä, että tulee uudelleen tuo esikoinen. Okei, tää tais olla outo kommentti :D
Kristaliina
19.3.2014 at 22:21Ei yhtään outo – tuntuu! Tuntuu muutenkin siltä, että kaikki mukamas menisi samalla tavalla kuin Silvan kanssa, vaikka järjellä tietää, että ei tietenkään mene. Heh mähän olin siis tosi yllättynyt raskaudessa viikolla 34+0 aamulla, kun vedet ei olleetkaan menneet edellisenä yönä :)
Iiiiiisot onnittelut plussasta!
Cpop
19.3.2014 at 22:45Awwws. Ihana Silva! :3
Laskeeko Silva muuten kuudesta koskaan eteenpäin?
Tuli nimittäin mieleen kun tää meidän pari viikkoa sitten täyttäny kaks vee neiti näppärä laskee kanssa ”yksi kaksi komme neejä viisi kuusi” ja sen jälkeen aloittaa joko alusta tai sanoo ”hippajas, hippajas”(ei mitään hajua mistä se sen keksi)! Se on aina niin hauskaa kuunneltavaa! Tosin tänään olin erottavinani yhden ”hippajas”:n jälkeen ”aheksan”, mutta saatto olla kuuloharhakin! Oon ihan onnessani kun meilläkin alkaa tulla useamman sanan lauseita, on niin ihana ymmärtää ja kommunikoida lapsen kanssa!
Tilia
20.3.2014 at 10:07Minä en ole antanut alle 3-vuotiaiden muumeja katsoa ollenkaan, enkä kyllä tuossa vaiheessa juuri muutakaan telkkarista/tietokoneelta. Moni aikuinen jättää lapsen yksin muumien äärelle ajatellen, että niissä ei ole väkivaltaa tai pahoja juttuja. No ei olekaan väkivaltaa, mikä on ihanaa. Silti joka jaksossa on yleensä lapsen kannalta tosi pelottava kohta ja koska tempo on aika hidas, sen pelottavan jutun ratkeaminenkin kestää. Pieni ihminen ei sitä välttämättä osaa yhdistää järkeväksi kokonaisuudeksi, ja muumit on jossain tutkimukssakin aikanaan todettu ohjelmaksi, jota suomalaislapset pelkäävät eniten! Näkee selvästi, että meidän 7-vuotiastakin vielä pelottaa niissä kohdissa ja nuorempi ei yksin halua muumeja koskaan katsoa emmekä annakaan, vaikka muumeja rakastammekin koko perhe. Alle kolmevuotiaat voivat muumeihin tutustua myös kirjojen kautta, suositten lämpimästi. Erityisesti Toven omat kirjat ovat kauniita ja ihania (esim. Kuka lohduttaisi Nyytiä, Kuinkas sitten kävikään), uustuotannot ovat tylsiä näihin verrattuna.
MLL:n nettisivuilta löytyy tietoa eri-ikäisten mediankäytöstä, esim. 1-2-vuotiaat:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/1_2-vuotias/media/
Kahvittelija
20.3.2014 at 11:55Meilläkään ei juurikaan katsota Muumeja (sitä alkutunnaria lähinnä ollaan joskus Youtubesta katsottu), sillä ne pari jaksoa, jotka olen meinannut laittaa pyörimään, ovat olleet mielestäni kyllä aika pelottavia. Esim. yhdessä kaikenikäisille sallitussa jaksossa Hemuli joutui joidenkin ihmissyöjäkasvien hyökkäyksen kohteeksi. Taaperosta huomaa toisinaan myös Pikkukakkosta katsottaessa, että joku ohjelma (esim. Oktonautit) on liian jännä, eikä me enää katsota Pikkukakkostakaan kuin tiettyinä päivinä ja siitäkin vain tietyt ohjelmat.
Pitääkin käydä tutustumassa noihin MLL:n ohjeisiin. Olen nimittäin usein yrittänyt etsiä kattavaa tietoa taaperoikäisten TV:n katselusta, enkä ole oikein löytänyt. Meillä katsotaan Ukia ja Ti-Ti Nallea lähes päivittäin mutta vain hetken aikaa kerrallaan :)
Tilia
20.3.2014 at 13:51Ti-Ti-nalle voisi muuten iskeä Silvan musikaalisuuteen. Kannattaa kuitenkin ensin tsekata, kestääkö oma musiikkimaku tuota päivittäisessä käytössä ennen kuin lapsi ehtii jäädä siihen koukkuun. Meillä on lainattu näitä vain kirjastosta, niin ne on ”harmi juttu” pakko viedä välillä poiskin. :)
Fröbelin palikat voisi viihdyttää tirppaa myös äidin makoilujen ajan, niissä on myös ne iki-ihanat leikit mukana, niin että ei tarvitse vain istua ja tuijottaa paikallaan. Myyrästä ovat meidän lapset tykänneet kovasti myös, ja ne kirjat ovat ihania myös.
Kristaliina
20.3.2014 at 12:06Joo, meilläkään ei siis ikinä katsota ohjelmia yksin, eikä telkkariohjelmia ollenkaan (kun se telkkari ei edelleenkään ole kytkettynä hehe vaan seisoo yläkerrassa yksinään). Eläinvideoita Joel katsoo Silvan kanssa netistä, minä katsoin DVD:ltä Teletappeja Silvan kanssa pahimpaan raskauspahoinvointiaikaan, ja nyt Muumit on olleet pelastus sellaisessa tilanteessa, että Joelin pitää esim. käydä suihkussa ja täytyy saada tirppa pysymään sen 20 minuutin jakson ajan paikoillaan, kun minä en voi nousta sängystä leikkimään…
Meidän alkuperäinen ajatus on ollut, että lapsi ei välttämättä tv-kuvaa tarvitsekaan pariin ensimmäiseen vuoteen, mutta no: arkirealismi on tullut nyt kehiin, tämän raskauden myötä on ollut ns. pakko tehdä monenlaisia myönnytyksiä – tämä ei suinkaan edes isoin :)
Mutta joo, ehkä pitäisi vaihtaa muumit takaisin teletappeihin.
KL (Ei varmistettu)
28.3.2014 at 09:06Uskoisin että vanhemmat kyllä tietävät, miten pelottavia ohjelmia lapset voivat katsoa. Parivuotias ei samalla tavoin itse asiassa osaa pelätä kuin vähän vanhempi – meillä katsottiin pienenä isin kainalossa muumeja siihen pariin ikävuoteen, kunnes tarinanymmärrys kasvoi ja lasta alkoi pelottaa. Nyt ei olla katsottu muumeja aikoihin (vanhempi on viisi).
Ei televisiota kannata pelätä, pienemmän kanssa ei pääsisi ilman vessaankaan :) Nyt onneksi 3&5-vuotiaita ei tarvitse televisiolla rauhoitella, ja eläinvideot ja tietyt ohjelmat saavat katsoa ilman aikuisen vieressäoloa. Tosin meillä näytetään aika paljon ohjelmien sijaan snoukkavideoita noin niinkuin motivointimielessä ;)
Kristaliina
20.3.2014 at 12:48Olipa muuten kivat ohjeet!
(nyt vasta pääsin katsomaan, kun kännykkänetti ei linkkiä jaksanut avata)
riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)
20.3.2014 at 10:24Viidakkojaksossa on hattivatin oloisia lihansyöjakasveja joiden alle Hemuli melkein jää, mutta Nuuskis pelastaa viime hetkellä.
Liisa A
20.3.2014 at 11:03Ihana tarinankertoja teillä<3
en malta odottaa, että meidänkin pikkuinen (nyt 8,5kk) alkaa joku päivä puhumaan. Juttua tulee kyllä kovasti sanavarastolla bä-bä, tä-tä, ää-tä. :-)
HelloAochi
20.3.2014 at 11:59Kain rakastaa Muumeja eikä ne ole sen mielestä kyllä ollenkaan pelottavia, se itse asiassa tykkää eniten just Möröstä ja Haisulista ja aina kun se näkee Mörön kuvankin jossain, niin se tekee sen äänen ’rrääääää!’.
murina
20.3.2014 at 12:31Mä olen sen verran nuori äiti, että olen oman lapsuuteni viettänyt muumien parissa. Eikä ole yhden yhtä traumaa jäänyt, joten kyllä meillä katsellaan muumeja mitenkään sensuroimatta. Eipä tuo pienempi vielä muutenkaan kovin pitkiä aikoja jaksa istua katsomassa, vaan välillä häipyy leikkeihinsä kun isompi jotain ohjelmaa katselee.
Aamuruuhka (Ei varmistettu)
22.3.2014 at 12:20No harvemmin lapsuudenpeloista mitään traumoja jää, mutta ei ne silti ole lapselle kivoja! Ei kaksivuotias luultavasti myöhemmin edes muista jotain pelkojaan, mutta ne on voineet silti olla sen ikäisenä ahdistavia. Eikä kannata ikinä lapsen kanssa yleistää ja verrata siihen, minkälainen olit itse samanikäisenä. Kyllä mäkin voisin Silvankin ikäisen kanssa katsoa hyvinkin joitain muumijaksoja, mutta en tosiaankaan kaikkia ”mitenkään sensuroimatta” enkä varsinkaan niin, että lapsi katsoisi yksin.
murina
22.3.2014 at 19:36No en nyt mielestäni sanonutkaan, että kaikkien pitäisi katsoa muumeja, kunhan vaan sanoin, että meillä kyllä katsotaa :) Ja varmasti olisin huomannut, jos jompikumpi lapsistani (ihan iästä riippumatta) olisi niiden katsomisen kokenut ahdistavaksi tai pelottavaksi ;)
EevaE (Ei varmistettu)
22.3.2014 at 15:16Vau! Mikäköhän nobelisti teidän Silvasta tulee?!? Huikeaa, sanon minä :)