”Mulla on nyt tällainen henkilökohtainen kriisi”, soitin eilen illalla ääni täristen Aleksanterinkadun Zaraan.
”Unohdin muutama tunti sitten luultavasti sinne teille mun sateenvarjon. Se on mulle ihan tosi-tosi tärkeä ja… …aika erikoinen”
”Minäpäs käyn katsomassa, olisiko se tuotu tuohon meidän kassalle. Millainen se on?”, ystävällinen myyjä kysyi.
”No se on sellainen oranssi-punakirjava. Siinä on… …ööh… aika paljon kuvioita. Niinku naisia ja…öööh… tissejä.”
Veikkaan, että tuollaisia tuntomerkkejä ei myyjä ollut varautunut kuulemaan.
Ja voi onnea – mun oma rakas tissisateenvarjo löytyi!
Enkä muuten yhtään liioitellut. Tämä esine on minulle tärkeä.
Olimme tunteneet Joelin kanssa ehkä noin vuoden. Oli sateinen syksy ja minulla sateenvarjo kroonisesti aina eri paikassa kuin minä itse: jos minä olin kotona, varjo oli työpaikalla. Jos minä olin työpaikalla, varjo oli Joelin luona. Jos minä olin Joelin luona, varjo oli omassa kodissani parin korttelin päässä.
Ja satoi.
Joel oli myös huomannut, että minä olin useampaan otteeseen ihastellut itävaltalaisen Gustav Klimtin töitä. Ahaa? Koko tyypin nimi oli minulle tuntematon, mutta kun kuvagooglasin hänet, niin kyllä, oi kyllä.
Niinpä Joel oli laskenut yhteen sateenvarjo plus Klimt ja saanut tulokseksi tämän ihanuuden. Sain sen ”ihan-muuten-vaan” -lahjaksi eräänä ihan tavallisena pimeänsateisena syysiltana viitisen vuotta sitten.
Täydellinen lahja. Tämän hukkaaminen olisi ollut iso henkilökohtainen tragedia – lähes yhtä suuri kuin se, kun hukkasin sen hemmetin vihkisormuksen noin kymmenen käyttökerran jälkeen. Kröhöm mutta ei siitä sitten sen enempää.
Sadat sydämet sille ihanalle ihmiselle, joka palautti tissivarjon Zaran kassalle!
7
Vierailija (Ei varmistettu)
1.7.2014 at 16:49Ehkä se vihkisormus vielä löytyy, mulla oli yo-lahjaksi saatu sormus kaksi vuotta kateissa. Kissa oli sen pelannut keittiön pöydän jalan aluskoloon ja kerran kun siirsin sitä pöytää normi siivousta enemmän tulikin sormus esiin.
TerhiF (Ei varmistettu)
1.7.2014 at 17:20Mä rakastan Gustav Klimtin teoksia! Olin vuosia sitten Tiimarissa töissä ja vastasin mm. korttiosastosta. Siellä oli Klimtin three ages of women-kortti mutta sellaisena lähikuvana, jossa näkyi se nainen lapsi sylissä. Ja se oli vaan niin ihana että etsin heti taiteilijan, joka oli silloin vielä mulle täysin tuntematon. Oih, niin ihania töitä!
Ja ihana toi sun sateenvarjo ja siihen liittyvä tarina ja muistot. Onneksi löytyi!
Titiomm (Ei varmistettu)
1.7.2014 at 18:04Mä en puolestani saa edes käyttää omaa vihkariani. Kuulemma naarmutan sen ja sitten Herra Kultaseppä ei saa otettua siitä hyvää kuvaa. Tästä syystä oon esitellyt sitä ihmisille minigrip-pussista! Kuinka herkkää ja romanttista ;) Syy miksi hän ei ota siitä kuvaa nyt, on että hän jahkailee oman sormuksensa tekemisen kanssa ja hän haluaa sormuksista yhteiskuvan. Ilmeisesti ideakin on vielä hukassa. Ollaan siis oltu naimisissa n. neljä kuukautta, että eihän sitä toki mikään kiire ole. Ehkä sitten ekana hääpäivänä hän muistaa minua oman sormuksensa tekemisellä.
Muitten korujen toteuttamisessa hän ei ole näin saamaton (todistan, minunkin sormuksen teki varsin nopeasti ja se on aivan ihana), joten voin lämmöllä suositella jos haluut tilata uuden vihkarin.
Katie
1.7.2014 at 20:05Mikä otsikko! :D Mun mielikuvitus lähti ihan toisille teille, ajattelin ennen lukemista, että kirjoitat tuskastuneena imetystissien koosta, että ne ovat niin isot, että heittävät varjon jonkin tärkeän päälle… kasvimaan?! :D Mutta että silti ovat tietysti rakkaat, kun tuottavat ravintoa vauvalle… No okei, mä en ehkä ajatellut tuota ajatustani ihan loppuun, mutta sateenvarjoa siihen ei kuitenkaan kuulunut..!
Klimt on kyllä mainio ja tuo sontsa ihan sunnäköisesi! Ihana tarinakin. :)
MM
1.7.2014 at 20:41Mä kiinnitin myös huomiota otsikointiin! Ja odotin samoin jotain rintoihin ja imetykseen liittyvää, mutten ehtinyt niinkään pitkälle ajatuksissani kuin Katie. :) Mainio otsikko, mainio tarina ja mainio sateenvarjo! Ihanaa, että pääsitte takaisin yhteen!
SP (Ei varmistettu)
1.7.2014 at 21:11Minulle taas tuli tissivarjosta mieleen sellainen tissiksi kuvioitu sateenvarjo, tiedäthän kun sateenvarjo on muutenkin kupera ja siinä on keskellä napa… Tämä varjo oli kyllä paljon ensimmäistä mielikuvaa hienompi. xD
Äiti itekin (Ei varmistettu)
1.7.2014 at 22:46Itellä kävi mielessä, että käytät imettäessäsi julkisella paikalla suojana sateenvarjoa. Pitkän mietin ja pohin, et mite se käytännössä onnistuu. Suurella mielenkiinnolla rupesin tekstiä lukemaan, koko ajan vahvistu ajatus että se on sellainen satikka mitä aattelinki- Tärkee ja kaikkee… Melkeen petyin ku en saanukkaa tietoa siitä miten imettää ja pitää sateenvarjoa suojana:D
Mutta hienoa, että sateenvarjo löyty.
Mahtava blogi sulla<3
Reissumamma (Ei varmistettu)
1.7.2014 at 23:15Hihi, taas tulee tissiosumia googlessa :D
Mutta mun piti siis kommentoida että mäkin RAKASTAN Gustav Klimtin töitä!! Niissä on vaan sitä jotain.. unelmana ois joskus tatuoida joku hänen teoksistaan käteen, pitää vaan löytää just oikea tatuoija, ettei tule pettymyksiä.. Ja ihana tarina sateenvarjosta <3
Annabella