Aikuisten käsitys huvittelusta: Ideaparkin uudessa Titi-nallen kodissa soi kaiuttimista tuttu nallelaulu:
”Ikaalisin tullaan…” (päälle uutistenlukijan äänellä: LEMPÄÄLÄÄN)
”Ikaalisiin mennään…” (päälle uutistenlukijan äänellä: LEMPÄÄLÄÄN)
”..nalletalo siellä odottaa.” (päälle uutistenlukijan äänellä: LEMPÄÄLÄSSÄ)
Ahhhahahahahaha. Tuohon biisiin tarvitaan kipeästi uutta miksausta, väittäisin.
Kuulin uutisen Ikaalisten nalletalon sulkemisesta viime talvena Espanjaan – teiltä. Heti, kun uutinen oli julkaistu Suomessa lehdissä, joku hihkaisi mulle blogikommenteissa: hei ootteko kuulleet…?
NO OHO, mikä yllätys!
Seuraava yllätys (eikä välttämättä ihan positiivinen sekään) tapahtui sitten myöhemmin keväällä, kun paljastui nalletalon uusi sijainti. Ideaparkissa. Whaaat? Sellaisessa massiivisessa ostoskeskuksessa? Eiiiih! Se ihana idyllinen keltainen hirsitalo! Miten se voi olla jossain… …ostarilla. Mitä ihmettä?
Mitä ne on oikein ajatelleet…?
Pähkäilimme nallefani-ystäväperheiden kanssa kuitenkin jo siinä vaiheessa, että kyllä niillä täytyy joku valtti takataskussa olla. Eihän nalletaloa noin vain voi siirtää ostarin hoplopiksi. Ja lähempänä avauspäivää (viime viikko) alkoikin sitten tihkua tietoa: kyseessä on talo talon sisällä, 1000-neliöinen hirsitalo!
Sitten alkoi löytyä jo positiivisia fiiliksiäkin. Niin, nalletalo on nyt sitten tuntia lähempänä meitä kuin ennen. Matkalla Tampereelle. Ja mehän ollaan menossa Tampereelle nyt viikonlopp…
No hitsi! Mennäänpä tsekkaamaan samalla se uusi nalletalo ihan tuoreeltaan!
Ja voi lapset sentään!
Heille oli näköjään ihan sama, että sijaitseeko nallekoti idyllisessä järvimaisemassa vai Ideaparkin kakkoskerroksessa. Kun kävelimme kiiltelevän ostarin käytävää kohti taloa, ja lapset näkivät siellä hirsiseinän, ja portin, ja sinipukuisen Titi-nallen vilkuttamassa ovella…
…ja kun koko tyttökolmikko säntäsi juoksuun ja kapsahti Titi-nallen syleilyyn.
Siinä taisi kahdella äiti-ihmisellä akuutisti silmäkulma kostua <3
Lapset nyt siis olivat (alle) sekunnissa täysin hullaantuneita paikkaan, mutta (hieman epäileväisille) aikuisillekin paikka toi monta positiivista yllätystä.
Ensinnäkin näin vanhan nalletalon vakkarikävijänä huomasi hyvin, miten vanhan talon elementtejä oltiin tosi hienosti saatu siirrettyä myös uuteen sijaintiin. Oli tuttua tarpeistoa, tuttuja huoneita, tuttuja tunnelmia. Esimerkiksi äiti-nallen taiteilijahuone…
…ja monta muuta ihan tuttua paikkaa:
Uusi ympäristö oli meidän makuun vielä liian valkoinen ja tyhjä, mutta talon sisustus on kuulemma vielä kesken ja sitä jatketaan jatkuvasti. Vaikka talo on ollut siis jo viikon auki, ”valmis” se ei vielä ole. Se tässä elää ja rakentuu matkan varrella. Varmasti syksyllä siellä näyttää jo ihan erilaiselta!
Ja esimerkiksi kauppaleikkipaikka oli jo nyt ihan valtavan viehättävä:
Myös vierailun kokonaisuus oli pysynyt tuttuna: tasatunnein oli tarjolla pieniä kivoja aktiviteetteja, kuten tanssia, laulua ja jopa nikkarointia:
…ja muutoin nalletalon tärkein ohjelmanumero lasten mielestä oli tietysti nallejen halailu. Ja kiireetön yhdessäolo nallejen kanssa.
Ja juuri tässä se nallejen erityislaatuisuus oli edelleen kohdallaan: heillä on lapsille aikaa. Nallet eivät ole vain ohivaeltavia hahmoja, joiden luo jonotetaan niin, että aikuinen saa räpsäistä kuvan. Vaan nallet ovat läsnä ja lasten kanssa. Ja kuin ihmeen kaupalla he osaavat hälinässäkin löytää aikaa huomioida jokaista lasta hetken ihan rauhassa erikseen.
Tätä olen ihastellut ennenkin! Mutta see on vaan niiiii-iiiin hieno juttu, josta nalletalolaiset voivat olla ylpeitä – terkut sinne kaikille nallepukujen sisään: juuri tuo on teidän vahvuus, jossa erotutte muista <3
Jotenkin mä vaan veikkaan, että ”nallevalmennuksissakin” tätä on painotettu.
Meidän makuun nalletalon ihanuuteen kuuluu myös se, että talon elementit ovat sellaisia suht rauhalliseen leikkiin ohjaavia. Tosi monessa muussa hoplopissa rymytään – ja sekin on tietysti mahtavaa ja lapsille superkivaa, sellaisessa sopivan pehmustetussa ympäristössä, heh.
Mutta täällä nämä rauhalliset leikkiympäristöt saavat aikaan myös sen, että vaikka lapsia olisi paljonkin (ja he olisivat superinnoissaan), meininki ei ole sesokiaikaankaan (meidän käynneillä ainakaan) koskaan mennyt sellaiseksi täydeksi kakofoniaksi.
Aikuisten hermo kiittää, heh.
Mutta väitän, että kivaa se on lapsillekin! Saa leikkiä rauhassa, virikkeisessä paikassa.
Me itse ehdimme käydä siellä Ikaalisten vanhassa nalletalossa niin monta kertaa ja saada sieltä niin ihanat muistot, että meille aikuisille se vanha sijainti tulee varmasti pitkään (aina?) olemaan se oikea nalletalo. Vaikka lapset nyt muutoksesta eivät olleet moksiskaan; kiva vaan, kun oli enemmän leikittävää.
Ja kun katson yli sen oman tunnepuolen, ymmärrän kyllä (mulla ei siis ole tietoa; arvailuja vaan) tämän ratkaisun. Pidemmällä aikavälillä, ohi omien lasten nalleiän ja myös tuleville nallesukupolville.
Niille seuraaville nallesukupolville tämä on ”se oikea” nalletalo. Se on vain se muutosvaihe, mikä kirpaisee. Ja lähinnä aikuista sekin.
Tässä ympäristössä on varmasti enemmän mahdollisuuksia kehittää toimintaa. Enemmän tilaa. Se on useammalta suunnalta tullessa parempien kulkuyhteyksien päässä, ja nyt se voi olla auki ympäri vuoden. Ennenhän nalletalo oli auki vain kesäisin ja viikonloppuina.
Veikkaan, että me tullaan käymään siellä jopa useammin kuin tähän asti. Tai ainakin nyt, kun lapset vielä nalleiässä ovat; niisk eihän sitä koskaan tiedä, milloin se loppuu. Iso niiiiiiiisk tähän, nallet ovat olleet meille niin tärkeä juttu.
Mutta vielä onneksi ovat!
…ja kuulin huhuja, että tuo koko Ideaparkin alue jatkuu vielä kehittymistään ja sinne on kai tulossa kylpylääkin…? Joten nalletalossa käynnin ja kylpylässä lillumisen yhdistäminen voi olla taas muutaman vuoden kuluttua mahdollista.
…joten tykkäys meidän perheeltä myös uudelle nalletalolle.
Se ei ole tietystikään sama kuin vanha, mutta (niisk): mä ymmärrän.
Ja uskon, että Riitalla&kumppaneilla on vielä lisääkin tulevia valtteja takataskussaan! 30 vutta nallehommia; en usko, että sieltä tulee mitään hätiköityjä päätöksiä, vaan siellä on taitoa takana.
…ja ehdottomasti tulemme toistekin!
PS: Ikaalisista myös näitä ihania lukijataamismuistoja. Mutta voisihan sitä synnyttää uusia muistojakin…?
18
Jenni
11.6.2018 at 15:19Ei hitsit oli kivaa että laitoit uuden nalletalon kuvia tänne. Itse siis olen sen ikäinen, että ti-ti nalle oli mulle lapsuudessa se lempi asia ikinä mitään, mutta omia lapsia ei vielä ole. Ja nalletaloa on koluttu siellä 2000- luvun alkupuolella PALJON. Tässä kun kohta pitäisi valita oma urasuuntaus, niin lastentarhanope ja muskariope on ollut paljon mielessä. Ja kun nämä alat kiinnostavat, niin enhän mä oo ikinä kokonaan päästänyt näistä nallehommista irti! :D tykkään edelleen varsinkin niiden musiikista ihan tosi paljon. Riitta on niin älyttömän hyvä siinä mitä tekee. Inspiroi muakin olemaan joku päivä yhtä hyvä omalla alallani. Käytiin äitini kanssa viime kesänä Ikaalisten kylpylässä Abba musikaalin perässä, ja tottakai mun oli ihan pakko päästä verestämään lapsuusmuistoja nalletaloon :DD tuli ihan tippa linssiin kun näki uudestaan ne kaikki ysärijulisteet ja jopa mainoksia ti-ti nallen tietokonepelistä korpulle!! :D ja ehkä liikuttavin oli vanha vanha fanikortti kehyksissä, jollaisen itsekin sain pienenä yhdeltä ostarikeikalta. Oman lapsuuden takia toi Ikaalinen on mulle varsinkin se niiiiiiiin ainoa oikea nalletalo. Mutta näyttää ne kyllä säilyttäneen sen oman ihanuutenaa tuollakin. Kiitos sulle kivasta postauksesta!! En oo ikinä ennen kommentoinut sulle mutta tyttöjen 3- ja 1- vuotissynttäreiden paikkeilta asti ollut vakkarilukija. Kaikkea hyvää teidän perheelle! :)
krista
11.6.2018 at 16:56Riitan ura on kyllä aivan hurjan inspiroiva, vaikka itse näin ihan eri alalla vieläpä. Mutta siinäpä mahtava nainen, joka on luonut jotain tosi hienoa ja sukupolvelta toiselle aikaa kestänyttä – ja jossa on aivan mahtava pedagoginen ote. Esimerkiksi meidän lapset jo hyvin pienenä oppi rytmittämään ja lukemaan nuoteista rytmejä (ei sentään säveliä) ja se oli kyllä ihan 100 % Riitta-tädin ansiota. Vilpittömästi ihailen! Ja sekin on huikeaa, että 30 vuoden jälkeen hän ei ole jäänyt vieläkään ”lepäilemään” ja vanhaa toistamaan, vaan koko nallehomma edelleen kehittyy ja löytää yhä uusista lapsista faneja. Ja sitten kun näkee, miten nämä omat lapset tosiaan nalleja rakastaa <3 <3 <3 Aivan huikeaa!
-
Kiitos kivasta kommentista, ja ihana kun oot mukana! :) Jo... (laskee...) kolme vuotta siis! Mä aina kuvittelen, että meidän lapset on edelleen 1 ja 3, ja sit aina välillä iskee, että KÄÄK ne on jo 4 ja 6. Voi isot tytöt <3
Miitu
11.6.2018 at 19:02Kiitos alkupaloista! Meillä 7-vuotias alkaa jo kotona olla sitä mieltä, että Ti-Ti ja kumppanit ei oikein enää kiinnostais, mutta kylläpä tuo kuitenkin hyppii konsertissa eturivissä tai kyselee kovaäänisemmin Nalletalovierailun perään :)
.
Samaa mieltä hahmoista ja tilojen toimivuudesta. Lisäksi valtavan iso plussa siitä, että kaikella saa tosian LEIKKIÄ! Tuohon kun on Nalletalossa tottunu, sieppaa kiitettävästi ne paikat, missä lavastuksia vain katsellaan köyden takaa. Sanoitukset (ja esimerkiksi nyt tuon juhlavuoden suuri satukirja) hyötyis editoinnista – esimerkiksi lauserakenteet lukijalle välissä aivan jäätäviä, mutta kokonaisuutena nallekonsepti on kyllä hyvin toimiva.
krista
12.6.2018 at 11:58Niin ihanaa, että noiden ”isojenkin” sydämistä löytyy vielä tuo nalleulottuvuus <3 Meilläkin on 6-vuotias selvästi alkanut kiinnostua sellaisista "teinimäisimmistä" videoista myös (sellaisista, jotka tekee aikuiselle kylmät väreet), mutta onneksi tällainen nallemeininki edelleen iskee täysillä. Välillä meillä on ollut taukoja nalleista, mutta silti kun uudestaan laittaa videon pyörimään, se jaksaa innostaa <3
-
Ja TOTTA, tuo havainto ois tosiaan pitänyt mainita tässä myös! Mähän viime kesänä varmasti kirjoitinkin, että mehän tykättiin tosi-tosi paljon Muumimaailmasta - mutta sit just ihmeteltiin, kun Muumitalossa oli keittiötkin nauhojen takana ja ne oli selvästi vain katseluun, ei leikkimiseen tarkoitettu. Nalletalossa on niin ihana, kun kaikella tosiaan saa leikkiä <3
Tilia
12.6.2018 at 09:56Auts, miten ottaa silmään nuo ilmastointipömpelit tuolta katosta! Ei ole kyllä oikein hirsitalotunnelmaa ja tuo seinäkin näyttää kuvissa muoviselta. Oikeasti kivojakin esimerkkejä lapsille tehdyistä perinnemiljöistä on, niin kuin vaikka Särkänniemen Koiramäki. Tosin en ole sielläkään moneen vuoteen käynyt, että toivottavasti se on säilynyt kunnollisena. Samaa mieltä kyllä olen siitä, että näitä rauhallisemmankin leikin paikkoja on kiva olla olemassa, ei pelkkää juostaan hulluna ympäri hoploppia.
krista
12.6.2018 at 11:52Joo kattoratkaisussa olisi tosiaan ollut toivomisen varaa! Mekin mietittiin, että rakennetaankohan tänne vielä madallettu katto (nyt se on siis se kauppakeskusympäristö katto), mutta sitten toisaalta pohdittiin, että olisiko jotkut rakentamis/paloturvallisuusmääräykset… En siis yhtään tiedä :) Mutta nuo on varmasti just niitä kompromisseja, jota tällaisisa ympäristöissä pitää miettiä – ja jotka aikuisten silmään osuu, mutta lapsia ei tuntunut paljon painavan :) Ja tosiaan en tiedä, miten tuo vielä tuolta muotoutuu, kun sistustaminen tosiaan on edelleen käynnissä!
–
Koiramäessäkin muuten käytiin Särkkis-käynnin yhteydessä :) Se on mun mielestä pysynyt suht samanlaisena, viimeksi käytiin siellä kolme vuotta sitten.
Tilia
13.6.2018 at 16:06Riippuu lapsista! Meidän on suht tarkalla silmässä varustettuja, jotka eivät hyväksy muovijäljitelmiä, mistähän johtuu? :)