Kappas, täällä taas!
No ei se nyt ihan kappas-teleporttaus ollut, kyllä tänne tietysti taas ajettiin se googlemapsin 6,5 tunnin matka. Eli meidän tapauksessa kymmenen tunnin matka.
Itse asiassa tällä kerralla ajettiin se kahdeksassa tunnissa, kiitos loppumatkan vesisateen (ei mitään kiittämistä oikeasti, oli aika kurja ajaa), jonka takia jätettiin parit pysähdykset väliin ja posoteltiin matka reippaasti yhdellä voileivän mittaisella pysähdyksellä Mikkelissä ja ”kylmät hodarit käteen” -pysähdyksellä jossain Nurmeksen vesisateisessa metsässä.
Mutta ihan sama, nyt ollaan täällä!
Leikitään hellettä, vaikka mittari näyttää viisitoista. Lomaa on vielä vähän vajaa kaksi viikkoa jäljellä, yritetään nauttia rennosti päivä kerrallaan eikä aloittaa mitään ”kohta se loppuu” -tuskailuja. Ainakaan ääneen.
Aikomukseni on ainakin lukea : mukana on Lucinda Rileyn 652-sivuinen Perhosten valtakunta ja Hanya Yanagiharan 937-sivuinen Pieni elämä. Että sivujen ei ainakaan pitäisi loppua kesken.
Matkalla tienpientareilla ei ollut enää villejä lupiineja. Nyt on jo horsmien vuoro.
”Miksiköhän kukaan ei ole kirjoittanut laulua horsmist…?”
Ai niin.
En myöskään voinut olla laulamatta, kun ylitettiin Pohjois-Karjalan raja. Joel totesi, että meidän perheessä farkut on kyllä vaihdettu verkkarihousuun jo aika pitkä aika sitten.
Omia farkkujani olen viimeksi käyttänyt joskus maalis-huhtikuussa.
Lokoisaa kesäviikonloppua kaikille!
26
Anomuumioriginaali
1.8.2020 at 12:29Mielipide Pienestä elämästä kiinnostaa suuresti, muista kirjoittaa!
krista
3.8.2020 at 10:39Joo kirjoitan! Nyt on lähtenyt vasta tosi hitaasti käyntiin, tässä varmaan sen verran härdelliä pyörii ympärillä, että ei ole vielä saanut kunnolla keskittyä ja kirjaa eteenpäin. Luotan, että ”lähtee” kyllä sitten!
* anonyymi *
3.8.2020 at 09:13”Saat multa horsman – se rentun ruusu on. Sen poimin tuolta maantien ojasta…”
krista
3.8.2020 at 10:40Kyllä, just se! Ehdin melkein koko lauseen ihmetellä, kun muistin, että AI NIIN :D
Heya
3.8.2020 at 17:42Tänä kesänä horsmat ovat kukkineet aivan hullun aikaisin – jo kesäkuussa. Mutta onneksi vielä niiden kukintaa riittää. Horsmat on kaunis!