Tulin, näin, voit… tulin kolmanneksi!
Iiiiiiso kiitos kaikille Puutalobabya äänestäneille – Reader’s Choice -kategoriassa Puutalobaby sijoittui siis kolmannelle sijalle! Ja se on hienoa se; ehdokkaita tässä kategoriassa kun taisi olla lähes sata. Voiton tänä vuonna vei Annika O ja toiseksi tuli But I’m a human not a sandwich.
…eli kiitos!
Puutalobabyhan oli ehdolla myös Aussome & Unique -kategoriassa. Siellä voitto (tuomariston valitsemana siis) puolestaan meni Mikko Puttoselle – 19-vuotiaalle kuvaajalahjakkuudelle. Ansaittu voitto varmasti!
…ja lilyläisistä voittokorokkeelle astui (tai itse asiassa siihen kompastui) ihana Saara Sarvas, joka oli kyllä niii-iiiin ehdoton ykkönen Best Beauty Blog -sarjassa. Hyvä ”meidän Saara”, onnea onnea onnea!
*******
Ja sitten tietysti tämä, että olin gaalailemassa viikkoa synnytyksen jälkeen, voi huh huh. Pakko sanoa, että ei se pelkkää sankaritarinaa ollut – vaikka päätinkin loppuviikosta, että haluan käydä tuolla edes pyörähtämässä.
Niin kuin kirjoitinkin, homman olin ajatellut niin, että olen kotoa poissa vain 2-3 tuntia ja ehdin vielä Silvan nukkumaanmenoon mennessä kotiin. Ei paha?
Mutta uh sentään, oli se kuitenkin jotenkin ponnistus… silleen ehkä eniten henkisesti tai jotain. Äh en tiedä.
Samanaikaisesti oli ihana olla siellä paikalla; ja sitten toisaalta pitkän kotonaoloputken jälkeen tuollaisessa väkijoukossa oleminen tuntui jotenkin kuumottavalta. Ihan kirjaimellisestikin (lue: imetyshiki). Hommaa ei yhtään helpottanut se, että kameroiden siellä kaikkialla räpsyessä tulin yllättäen jotenkin kiusallisen tietoiseksi niistä plus 20 kilostani; kyllä, just siitä, mistä olen aikaisemmin sanonut, että ei haittaa yhtään. Miksi se sitten yhtä äkkiä haittasikin? En tiedä. Kotoa lähtiessä kun oli vielä ihan hyvä olo.
Yhtä äkkiä tuossa porukassa aloin kuitenkin toivoa tuon Ivana Helsingin ihanan lainamekon lisäksi ylleni jonkinlaista näkymättömyysviittaa. Tuntui, että jokainen tuijotti mahaani – aaaaaaa pitikin mennä julkaisemaan se post-synnytys-mahakuva!
…ja sitten tosiaan samanaikaisesti oli ihanaa, kivaa ja mukavaa. Ja olin superiloinen, että tsemppasin ja lähdin! Hmmm. Ristiriitaista tosiaan.
*******
Niin joo ja gaalafiiliksiä! Instagrammiin yritin jo silloin illan aikana kuvia postatakin – tässä muutamia illan kulusta:
Klo 18.10: Apua, oisko tässä pitänyt alkaa jo jotenkin valmistautua; gaala alkaa seiskalta!
Klo 18.15: Onneksi meikki-inventaarion olin tehnyt jo ennalta ja todennut, että esimerkiksi meikkivoidetta ei ole. Onnistuin kuitenkin kaivamaan muuttolaatikoista (kyllä: 2,5 vuoden takaa) joitan vanhoja meikinjämiä. Juhlameikki (heh) syntyi siis purkinpohjista hyvin järjestelmällisesti ja siististi:
Klo 18.30: Asiat tärkeysjärjestykseen – maitotankkaus. Illan kotivitsailuteema kuului: ”tissit lähtee gaalaan”.
Silva muuten seurasi äidin laittautumista suurella mielenkiinnolla.
Silva: ”Mitä äiti tekee?” (kun suihkutin hiuslakkaa tukkaan)
Joel: ”Äiti suihkii myrkkyä tukkaan.”
Silva: ”Sivva haluu suihkii myrkkyä tukkaaaaaan!”
Silva: ”Minne äiti lähtee?”
Joel: ”Äiti lähtee bailaan ankarasti.”
Silva: ”Sivva haluu bailaa ankarasti!!!!”
Klo 18.50: Valmiina lähtöön – tirpalla on käynnissä tärkeä puhelu
klo 19.00: Mennään! 50 minuutissa aamutakista tähän (yhdellä imetyspysähdyksellä). Perhosmekko siis lainassa Ivana Helsingiltä – enkä edes sotannut sitä illan aikana, wohoo!
Lukijaäänestyksen voittajakolmikko:
Öööö ja poseerauksen ammattilaiset Krista & TommiK & Mindeka:
(puristin muuten maanisesti kädessäni tuota viinilasillista koko illan – että kun kerran tämän yhden lasin juon, kukaan ei vahingossakaan pääsisi kerämään lasia pois ennen kuin viimeinen tippakin on nuoltu lasinpohjalta pois)
Lilyläisten porukastakin otettiin kimppakuvaa gaalan kuvaajan kameralle; toivottavasti lisää (ja parempaa) kuvamateriaalia on vielä myöhemmin saatavilla!
*******
Olin sanonut Joelille, että lähden kohti kotia kymmeneltä. Kymmentä vaille kymmenen vilkaisin kelloa ja huomasin Joelilta puoli tuntia sitten tulleen tekstiviestin:
”Täällä kaikki hyvin! Seela itkeskeli ja annoin sille 20 ml vastiketta. Bla-bla-bla-bla-bla-bla-bla” (eli viesti jatkui jotenkin sen kertomisella, miten hyvin kaikki on sujunut, mutta minä näin vain tuon toisen lauseen).
Vastiketta! Itkeskeli!
Aaaaaaaaaargh mä oon kamala äiti ÄKKIÄ KOTIIN!!!!
”Mun täytyy lähteä! Mun täytyy lähteä!”, huikkasin äkkiä kaikille lähistöllä oleville ja rynnin narikalle. Takki! Takki! TAKKI! Miten hemmetissä voi kestää takin saaminen narikasta näin kauan! Taksi! Mun pitää tilata taksi! Ei ollut kaukana ettenkö olisi ollut itku kurkussa.
Aivan liioiteltua hysteriaa, tiedän. Mutta ei minulle mitään uutta – Silvan syntymän jälkeenhän eka kerran ”ulkoillessani” kävi näin. Ja silloin Silva sentään oli jo neljän kuukauden ikäinen. Kun taas Seela oli nyt vain viikon vanha.
*******
Kun noin 15 minuuttia (ikuisuus!!!!) myöhemmin aukaisin kotioven, näin silmissäni vaan isoja sydämen kuvia lentelemässä ympäriinsä. Pupurock raikasi ja Silva tuli vastaan eteiseen marakassia heilutellen ja tanssien. Seela nukkui.
Gaala oli bling bling ja kaikkea, mutta illan paras hetki oli tämä: tukka nutturalle ja aamutakki päälle. Vauva rinnalle ja Silvan kanssa teepusseja järjestelemään.
Taisin jopa käyttää sanoja ”mä en ikinä enää lähde kotoa mihinkään”.
Nojoo. Luultavasti en vain ollut ihan valmis. No mut hei: yritin kuitenkin. Pisteet mulle?
Kiitos kaikille mukana olleille kivasta illasta!
…ja anteeksi, jos olin kummallinen :D
Mary-Jane
12.4.2014 at 16:14Sähän näytit upeelta tossa mekossa! :) Sen takia kaikki tuijotti sua. ;)
Kristaliina
12.4.2014 at 16:22Ihana, kiitos! <3
(oikeasti mun oman kameran kuvissa oon onnistunut kääntymään aina vähän parempaan kuvakulmaan, kun tiesin että kohta räpsähtää – mutta joistain muiden paparazzaamista kuvista näin jotain sellaisia heimäalanitkemään-otoksia… mutta joo: mä oon synnyttänyt viikko sitten, pitäisi vaan olla itselle armeliaampi…)
Hosuli
12.4.2014 at 17:14Niinpä, se oli vain se täydellinen mekko! Sopii sulle tosi kauniisti. Mutta tuo kotiin palaaminen on aika usein juhlissa se paras osa, vaikka ois kuinka hauskaa. :)
Pire (Ei varmistettu)
12.4.2014 at 17:02Ihana tuo loppu <3 mutta olit tosi rohkea kun uskalsit lähteä isoon juhlaan VIIKKO synnytyksen jälkeen! Pointsit siittä, itse en varmasti uskaltaisi ja ressaisin ihan liikaa sitä miltä näytän VIIKKO synnytyksen jälkeen :D
Kristaliina
12.4.2014 at 20:31Kiitos! Tajusin juuri blogiarkistoa kaivaessani, että Silvan kanssa tähän aikaan oltiin vielä laitoksella. Ei siis puhettakaan mistään gaalailuista. Tietysti tilannekin oli silloin eri, mutta silti. Silloin eka ”ulkokeikka” muuten mulla oli Prismaan, sekin tuntui aika hurjalta :)
Liisa A
12.4.2014 at 17:04Super rispektit kun jaksoit lähtee gaalailemaan! Ihanalta näytät sekä juhla-, että kotilookissa.
Margeli (Ei varmistettu)
12.4.2014 at 17:14Ihana :) Itse olisin varmaan käyttäytynyt samoin :D Näytit upealta, mutta pystyn niin samaistumaan noihin fiiliksiin; epävarmuuteen ja koti-ikävään. Nämä sun postaukset on niin ihania ja elämänmakuisia, olen laiska kommentoimaan, mutta vakkarilukijasi ;)
Kat-1
12.4.2014 at 17:23Toi Ivanan mekko on upee! Näytit oikein kauniille, et siis synnyttäneelle vaan oikeasti kauniille :) Onnea kärkikahinoihin pääsystä!
Kahvittelija
12.4.2014 at 17:36Onnea upeasta sijoituksesta! Kuten aiemmatkin kommentoijat sanoivat, näytit tosi upealta gaalakuvissa! :)
P.s. Järjestelläänkö teilläkin tosiaan teepusseja? Meidän taapero tykkää ko. touhusta älyttömästi ja luulin, että se on ainoa lapsi maailmassa, joka on keksinyt noin oudon leikin :D
Kristaliina
12.4.2014 at 20:29Joo, meillä järjestellään kaikkea :) Jonoon tai riviin tai pöydänkulmalle tai laatikkooon tai kassiin tai tai tai… Oikea organisoija tuo tirppa – ei ole siihen mallia ainakaan meiltä ottanut :D
…ja kiitos! :)
MiiaK (Ei varmistettu)
12.4.2014 at 21:06Tästä tuli mieleen asia, jonka olin ihan kokonaan unohtanut! Itse järjestelin mininä jopa ruokakaupassa rusinapaketteja tiukkaan suoraan riviin (ei ihme, että olen päätynyt kaupanalalle) ja kotona muun muassa oijoin mattojen hapsuja tikkusuoraksi.
Järjestelmällisyys taitaa olla oinaiden juttu…
Anu [vähänpä tiesin] (Ei varmistettu)
12.4.2014 at 18:11Ihana teksti! Mä olin niin samanlainen juuri synnyttäneenä! Samaistuin täällä ihan kympillä. Mutta respect – uskalsit lähteä ja onnittelut kolmannesta sijasta. Hieno suoritus!
littleB (Ei varmistettu)
12.4.2014 at 18:26Ihana oot! <3 Todellakin pisteet sulle ja papukaijamerkkikin :) Oot kyllä huikee mama! Ja superpaljon onnea kolmossijasta!
Hmh (Ei varmistettu)
12.4.2014 at 19:11Reagointisi vasikkeeseen on vähän särähtävä. :/ Ei se mitään myrkkyä ole, eikä se kenestäkään huonoa äitiä tee jos lapsi sitä saa syystä tai toisesta.
Kristaliina
12.4.2014 at 19:30Ei todella olekaan! Reaktio olisi siis ollut sama pumpatun oman maidon kanssa – yhyy sillä on ollut nälkä ja huonoäiti ollut pois kotoa yyyyy. Eli ei mitään järjellistä vaan omaa hormonihysteriaa vaan :)
Eikä sitä vastiketta meilläkään kaapissa olisi jos se olisi ihan mörkö meille :) Itse asiassa Seelan imetysalku on ollut aika takkuinen ja vaikea; siitä varmaan lisää myöhemmin…
Vierailija (Ei varmistettu)
14.4.2014 at 14:38Hienoa että vauva huolii pulloa ja hyvä että sai masun täyteen isän hyvässä hoivassa! Ymmärään kyllä reaktiosi vaikkei mitään hätää ollut ;)
Meillä vauva ei viiteen kuukauteen huolinut pulloa niin se oikeasti huusi (raivosi) jos äiti oli poissa kun nälkä tuli –>eli äiti ei voinut lähteä ilman vauvaa mihinkään edes pariksi tunniksi 5 kk mikä oli kyllä tälle äidille henkisesti vähän raskasta! :P No siitäkin selvittiin ja aika on kulunut :)
Oot kaunis!
Kristaliina
15.4.2014 at 13:31Oho, mä en edes tajunnut, että tuokin ongelma siinä ois voinut olla – että tosiaan vauva ei olisi huolinut pulloa ollenkaan… Sehän on ilmeisesti aika yleistä. Hassua, tosiaan itse en tullut koko juttua ajatelleeksikaan, kun Silvalle pullo aina kelpasi (johtui varmaan siitä, että alussahan Silva joi pullosta/nenämahaletkun kautta, kun ei jaksanut vielä imeä). Eli joo, todella, täytyy olla tyytyväinen! Toivottavasti menee näin jatkossakin!
…ja kiitos :)
Erka (Ei varmistettu)
12.4.2014 at 19:27Moikka!
En ole koskaan sulle kommentoinut, mutta pitkään jo blogia säännöllisesti seurannut. Ehkä vuoden, kaksikin? Mihinkään muuhun blogiin en ole näin koukkuun jäänyt! Tapasi kirjoittaa on mahtava! Hyvältä näytät kuvissa, ja tunnistan tuon tunteen karmeasta koti-ikävästä jo pari tuntia sieltä lähdön jälkeen. Lopuksi vielä pakko mainita, että ”vastike” ei ole kovin imetysystävällinen termi korvikkeelle, sillä voi toki korvata rintamaidon, mutta se eivastaa sitä ;) Kuten varmasti hyvin kaikki tietävätkin, olen vaan supersuper imetysintoilija ja sen puolesta puhuja :)
Kristaliina
12.4.2014 at 19:36Mä oonkin joskus ohimennen ajatellut, että kumpikohan termi on oikea. Mutta sanojen ”makusteluhan” tosiaan sen eeon kertookin. Hmm onko näistä jompi kumpi silleen ”imetyspoliitisesti korrekti”…? :)
Kristaliina
12.4.2014 at 19:37eeon = eron :)
Emmi Nuorgam
12.4.2014 at 20:54Mulle ainakin korvikeäitinä on ihan sama, että sanooko vastike vai korvike. Siis vastauksena kysymykseen imetyspoliittisesti korrektista. Sitä sen sijaan en ymmärrä, että joku (äiti) viitsii nähdä vaivaa ja huomautella jollekin toiselle (äidille) siitä, ettei vastike tai korvike ole sama kuin äidinmaito. Se musta menee ton em. politiikan harmaalle alueelle ja vahvasti.
Vierailija (Ei varmistettu)
13.4.2014 at 02:02Ihan näin ammattini puolesta, olen siis kätilö, voin kertoa, että oikea termi on korvike. Se kun ei täysin vastaa rintamaitoa vaan korvaa sitä. Onnitelut kolmannesta sijasta ja näytit upealta kuvissa! :)
Ahtoliini
14.4.2014 at 19:24Mielenkiintoista keskustelua täällä! Oli ihan pakko googlata ja Kotimaisten kielten keskus ainakin suosittelee termin äidinmaidonkorvike käyttöä:
” Äidinmaidonkorvike tarkoittaa äidinmaitoa korvaamaan käytettävää ja sitä muistuttavaa teollista maitoseosta. Kielitoimiston sanakirjassa on tähän asti mainittu sen synonyymina äidinmaidonvastike. Koska kuitenkin lainsäädännössä ja monissa muissa virallisissa yhteyksissä on mainittu yksinomaisena terminä äidinmaidonkorvike, sanojen kuvausta on muutettu myös Kielitoimiston sanakirjan tulevia versioita varten. Äidinmaidonkorvike-termi esitetään tästä lähtien suositettavana terminä, ja äidinmaidonvastike-sanan kohdalle merkitään ”paremmin: äidinmaidonkorvike”.”
Täytyy sanoa, että minustakin tuo korvike tuntuu paremmalta termiltä kuin vastike, mutta ”imetyspoliittisesti korrekteista” termeistä en osaa sanoa! :D
Kristaliina
15.4.2014 at 13:33Oi vau, tuohon on ihan Kielitoimisto ottanut kantaa! Aikamoista :) Täytyypä muistaa (heh jos muistaa) jatkossa käyttää mieluummin tuota ”korvike”-sanaa kuin vastiketta…
Morsio
12.4.2014 at 19:37Hyvältä näytit ja oma tuijotus johtui ainakin siitä ällistyksestä, että olit paikalla! Viikko synnytyksen jälkeen!! You rock!
Kristaliina
12.4.2014 at 20:24Kiitos! Heh ja just niinhän sitä voi käydä: joku voi vaikka katsoa, että ”hei toi on se Krista” ja itsetuntokriisiin notkahtanut bloggaaja ajatella, että ”apua toi katsoo mua, kun oon niin paksu” :D :D :D Jännä, mulla ei ole ollut tavallisesti tapana ulkonäkökriiseillä tuolla tavalla; omat fiilikset tuli itsellekin vähän yllätyksenä. Mutta siellä varmaan oli niin upeaa ja kaunista porukkaa, että oma kriisi nousi sitten jotenkin siitä – kun tosiaan kotona olin vielä ihan ok ja mielestäni ”henkisesti valmis” mukamas lähtemään.
Mutta joo, kiitos! :)
-jenni-
12.4.2014 at 19:41Onnea voitosta! Sä olet paras :)
Voiko tästä päätellä, että toisen kanssa kaikki on helpompaa?
Mä ainakin jumituin niin kovin kotiin ekan kanssa, että vieläkin hirvittää käykö toisen kanssa samoin…
Kristaliina
12.4.2014 at 20:27Kiitos!
Joo, täytyy allekirjoittaa, että ainakin meidän tapauksessa Seelan kanssa on helpompaa. Mutta isolta osin se johtuu tietty siitä, että Silva oli keskonen ja päällä jatkuva huoli, kun taas Seela on täysiaikainen ns. normaali vauva.
Mutta muutenkin vauvantulon osaa kyllä ottaa nyt rennommin eikä ihan joka tuhinasta säikähdä ja vie lasta lääkäriin :)
Toisaalta sitten taas nykytilassa selkeästi vaikeampaa on tietysti se, että mukana kuviossa on myös tuo napero – silloin kun pystyi keskittymään vaan siihen vauvaan. Tästä aiheesta (sisarusten yhteiselosta) tulossa pian bloggausta!
LauraEm.
12.4.2014 at 20:58Onnea kolmannesta sijasta!
Mä hei just tänään mietin tätä sun gaalaan lähtöö ja tota madonna-kirjotusta, mietin että pitääkin mainita siitä :D mut että se kuvastaa musta hyvin sitä miten toisaalta oot nyt varmaan rennompi äiti (siis en tarkota et oisit ollut jotenkin tiukkis aiemmin, mut ”vähemmän mahdollisista turhista asioista huolehtiva”) ja myös itsevarmempi äiti :) tiedät että voit lähtee ”nyt jo” pois vauvan luota ja kaikki menee ihan mallillaan. Hormonipaniikkia lukuunottamatta <3
Kristaliina
15.4.2014 at 13:34Hih eli mä oon tavallaan parantanut tätä suoritusta. Tsihihihi ei ehkä tuon perjantain hysteriakiirekohtauksen perusteella uskoisi :D
Aa (Ei varmistettu)
12.4.2014 at 21:54Krista. Sinä olet ihana. Ei mulla nyt muuta.
Kath
12.4.2014 at 21:56Onnea! :)
ihana tuo loppu :D muistan kyllä kuinka se alkuun oli tärkeetä, et pieni saa vaan rintamaitoo. Missään nimessä ei korviketta :D ensimäisen kerran taidettiin antaa korviketta pojan ollessa pari kuukautta vanha, ja sillonkin taisin mennä toiseen huoneeseen tirauttamaan pari kyyneltä. Tuli ihan huono äiti-fiilis. Jälkeenpäin tuo vaan naurattaa, olisko hormooneilla jotain tekemistä asian kanssa :D
T-100
12.4.2014 at 22:33Sinä rohkea ja kaunis nainen ja äiti!
-Aam (Ei varmistettu)
12.4.2014 at 22:35Mua ei nää kilpailut niin kiinnosta, tiedän vain että Puutalobaby(t) on paras :) Itsekin olin toisen lapsen jälkeen kanssa het’kohta liikkeellä, pakko kun ei voinut jäädä vain ihanasti kuplailemaan. Mutta että juhliin, huh huh, respect vaan! Ihana oot!
MarjaH (Ei varmistettu)
12.4.2014 at 23:46Ihana asu ja ihana tukka! Pakko kysyä, laitatko jotain mömmöä tukkaan ennen sykerölle vääntämistä? Ja mahtavaa, että pääsit lähtemään!
Huonosta omatunnosta, mulla on sellainen kun joudun parin viikon päästä olemaan viikon poissa kotoa. Varmasti nuo pärjäävät keskenään, mutta silti
RM (Ei varmistettu)
12.4.2014 at 23:57Onnea kolmannesta sijasta! Ja olit muuten kaunis tuossa mekossa, täysin menee noiden hormonien piikkiin nuo tunteet. Itse en olisi näyttänyt viikko synnytyksen jälkeen vuosi sitten tuolta! Ja niin menee tuo äidinmaidon korvikekin hormonien piikkiin myös… itselläni kirjaimellisesti loppui oman maidon tuotanto vuosi sitten kun pienempi tuhisija oli kahden kuukauden ikäinen ja voi taivas sitä oman itkun määrää että yhyy nyt olen huono äiti kun en saa tuotettua maitoa ja nyt ”joutuu” antamaan äidinmaidon korviketta.. kerrottakoon siis että sitä oli juuri niiden hetkien varoille kaapissa jo valmiina, jos isäntä oli yksin pienemmän tuhisijan kanssa kun itse kävin jossain ”tuulettumassa” (lukekaa rivien välistä.. maksimissaan tunti ja äkkiä kotiin tekniikka…)
Tiedän siis tunteen mitä koit ja se on normaalia, eli kanssa eläjiä on meitä muitakin jotka ovat kokeneet nuo samat tunteet. Vieläkin omia raskauskiloja (vihdoin viimein..) karistamassa pois mutta uskoisin että olet jo kesällä omissa mitoissasi, anna itsellesi vain aikaa. =)
Miitu (Ei varmistettu)
13.4.2014 at 07:21Hyvältä näytti :) Ja ne ei-niin-mairittelevat otokset (jos sellaisia oikeasti löytyy) voi just laittaa mappiin Ö. Hyödyntää vaan syyn, kun sellainen todellakin on.
Mun tarttis pitää toistaiseksi elämäni haastavin esitelmä kolmisen viikkoa lasketun ajan jälkeen. In English. Tota joo. Muutama kuukausi sitten tuntui vielä ihan ok ajatukselta, kun ajatteli, että ”No lapsi on kuitenkin jo vähintään parikuinen siinä kohdin; Jos sairaalaan joudutaan, niin tarvin jotain, mikä pitää mut mukana tässä elämässä, kun uuden tulokkaan ”hoitaminen” typistyy huonolla muovituolilla istumiseen ja rintapumpun kanssa tappelemiseen ja esikoisen kanssa oleminenkin (kuitenkin sektion jälkeen) on liikaa muiden varassa; Ei se imetys kuitenkaan onnistu tälläkään kertaa ainakaan siinä määrin, että elettäisiin pelkästään tissien varassa; Jos oon antanut/joutunut antamaan toisten hoitaa lastani viikkokaupalla, niin eiköhän se yks päivä mee siihen päälle – varsinkin, kun hoitajana olisi tällä kertaa isä; jne.”.
Tosi positiivinen lähtökohta monilta osin ja silleen. Varmaan vielä lisäksi kaikkivoipuuskuvitelmia tuossa päällä ja haluttomuutta antaa toisille kunniaa omasta työstä (+esittelevätkö asian niin kuin olin ajatellut), mutta kyllä täs huomaa myös muutoksen omissa ajatuksissaan raskauden edetessä. Entä jos oikeasti-oikeasti saadaankin täysiaikainen vauva – vieläpä niin, että saadaan ihan odotella. Nyt on tehohoitoraja jo ylitetty (jee!) ja toistaiseksi tämä raskaus on menny paremmin kuin tuo ensimmäinen. Ensimmäistä imetystä (tai sen pieleen menemistä) on ehtiny analysoida tässä jo ehkä enemmän kuin laki sallii, ja toivottavasti tullu keksittyä edes pari kolme kohtaa, joissa olisi itsekin voinut toimia toisin. JA nyt on jopa papereihin kirjattu, että ”toivoo imetysopastusta synnytyksen jälkeen”. Olishan tuo ollu ihan paikallaan jo kolme vuotta sitten, mutta mahtavaa, että tajuttiin tarjota nyt. Ihan pyytämäti.
Oli näköjään ajankohtainen tuo sun tekstisi, kun kirvoitti taas henkilökohtaisen romaanin tähän :P Ja aika jännä muuten tämä jonkinlainen ajatusmallin keikahtaminen: Jos ennen tekstejä luki välissä ”been there” -moodissa huikaisevalla vuotta pidemmällä äitiyskokemuksella, niin nyt nämä tekstit on enemmän ”upcoming” -osastoa :)