Tunnelmia gaalasta (ja ennen kaikkea kotoa)

Tulin, näin, voit… tulin kolmanneksi!

Iiiiiiso kiitos kaikille Puutalobabya äänestäneille – Reader’s Choice -kategoriassa Puutalobaby sijoittui siis kolmannelle sijalle! Ja se on hienoa se; ehdokkaita tässä kategoriassa kun taisi olla lähes sata. Voiton tänä vuonna vei Annika O ja toiseksi tuli But I’m a human not a sandwich.

…eli kiitos!

Puutalobabyhan oli ehdolla myös Aussome & Unique -kategoriassa. Siellä voitto (tuomariston valitsemana siis) puolestaan meni Mikko Puttoselle – 19-vuotiaalle kuvaajalahjakkuudelle. Ansaittu voitto varmasti!

…ja lilyläisistä voittokorokkeelle astui (tai itse asiassa siihen kompastui) ihana Saara Sarvas, joka oli kyllä niii-iiiin ehdoton ykkönen Best Beauty Blog -sarjassa. Hyvä ”meidän Saara”, onnea onnea onnea!

*******

Ja sitten tietysti tämä, että olin gaalailemassa viikkoa synnytyksen jälkeen, voi huh huh. Pakko sanoa, että ei se pelkkää sankaritarinaa ollut – vaikka päätinkin loppuviikosta, että haluan käydä tuolla edes pyörähtämässä.

Niin kuin kirjoitinkin, homman olin ajatellut niin, että olen kotoa poissa vain 2-3 tuntia ja ehdin vielä Silvan nukkumaanmenoon mennessä kotiin. Ei paha?

Mutta uh sentään, oli se kuitenkin jotenkin ponnistus… silleen ehkä eniten henkisesti tai jotain. Äh en tiedä.

Samanaikaisesti oli ihana olla siellä paikalla; ja sitten toisaalta pitkän kotonaoloputken jälkeen tuollaisessa väkijoukossa oleminen tuntui jotenkin kuumottavalta. Ihan kirjaimellisestikin (lue: imetyshiki). Hommaa ei yhtään helpottanut se, että kameroiden siellä kaikkialla räpsyessä tulin yllättäen jotenkin kiusallisen tietoiseksi niistä plus 20 kilostani; kyllä, just siitä, mistä olen aikaisemmin sanonut, että ei haittaa yhtään. Miksi se sitten yhtä äkkiä haittasikin? En tiedä. Kotoa lähtiessä kun oli vielä ihan hyvä olo.

Yhtä äkkiä tuossa porukassa aloin kuitenkin toivoa tuon Ivana Helsingin ihanan lainamekon lisäksi ylleni jonkinlaista näkymättömyysviittaa. Tuntui, että jokainen tuijotti mahaani – aaaaaaa pitikin mennä julkaisemaan se post-synnytys-mahakuva!

…ja sitten tosiaan samanaikaisesti oli ihanaa, kivaa ja mukavaa. Ja olin superiloinen, että tsemppasin ja lähdin! Hmmm. Ristiriitaista tosiaan.

*******

Niin joo ja gaalafiiliksiä! Instagrammiin yritin jo silloin illan aikana kuvia postatakin – tässä muutamia illan kulusta:

Klo 18.10: Apua, oisko tässä pitänyt alkaa jo jotenkin valmistautua; gaala alkaa seiskalta!

Klo 18.15: Onneksi meikki-inventaarion olin tehnyt jo ennalta ja todennut, että esimerkiksi meikkivoidetta ei ole. Onnistuin kuitenkin kaivamaan muuttolaatikoista (kyllä: 2,5 vuoden takaa) joitan vanhoja meikinjämiä. Juhlameikki (heh) syntyi siis purkinpohjista hyvin järjestelmällisesti ja siististi:

Klo 18.30: Asiat tärkeysjärjestykseen – maitotankkaus. Illan kotivitsailuteema kuului: ”tissit lähtee gaalaan”.

Silva muuten seurasi äidin laittautumista suurella mielenkiinnolla.

Silva: ”Mitä äiti tekee?” (kun suihkutin hiuslakkaa tukkaan)
Joel: ”Äiti suihkii myrkkyä tukkaan.”
Silva: ”Sivva haluu suihkii myrkkyä tukkaaaaaan!”

Silva: ”Minne äiti lähtee?”
Joel: ”Äiti lähtee bailaan ankarasti.”
Silva: ”Sivva haluu bailaa ankarasti!!!!”

Klo 18.50: Valmiina lähtöön – tirpalla on käynnissä tärkeä puhelu

klo 19.00: Mennään! 50 minuutissa aamutakista tähän (yhdellä imetyspysähdyksellä). Perhosmekko siis lainassa Ivana Helsingiltä – enkä edes sotannut sitä illan aikana, wohoo!

Lukijaäänestyksen voittajakolmikko:

Öööö ja poseerauksen ammattilaiset Krista & TommiK & Mindeka:
(puristin muuten maanisesti kädessäni tuota viinilasillista koko illan – että kun kerran tämän yhden lasin juon, kukaan ei vahingossakaan pääsisi kerämään lasia pois ennen kuin viimeinen tippakin on nuoltu lasinpohjalta pois)

Lilyläisten porukastakin otettiin kimppakuvaa gaalan kuvaajan kameralle; toivottavasti lisää (ja parempaa) kuvamateriaalia on vielä myöhemmin saatavilla!

*******

Olin sanonut Joelille, että lähden kohti kotia kymmeneltä. Kymmentä vaille kymmenen vilkaisin kelloa ja huomasin Joelilta puoli tuntia sitten tulleen tekstiviestin:
”Täällä kaikki hyvin! Seela itkeskeli ja annoin sille 20 ml vastiketta. Bla-bla-bla-bla-bla-bla-bla” (eli viesti jatkui jotenkin sen kertomisella, miten hyvin kaikki on sujunut, mutta minä näin vain tuon toisen lauseen).

Vastiketta! Itkeskeli!

Aaaaaaaaaargh mä oon kamala äiti ÄKKIÄ KOTIIN!!!!

”Mun täytyy lähteä! Mun täytyy lähteä!”, huikkasin äkkiä kaikille lähistöllä oleville ja rynnin narikalle. Takki! Takki! TAKKI! Miten hemmetissä voi kestää takin saaminen narikasta näin kauan! Taksi! Mun pitää tilata taksi! Ei ollut kaukana ettenkö olisi ollut itku kurkussa.

Aivan liioiteltua hysteriaa, tiedän. Mutta ei minulle mitään uutta – Silvan syntymän jälkeenhän eka kerran ”ulkoillessani” kävi näin. Ja silloin Silva sentään oli jo neljän kuukauden ikäinen. Kun taas Seela oli nyt vain viikon vanha.

*******

Kun noin 15 minuuttia (ikuisuus!!!!) myöhemmin aukaisin kotioven, näin silmissäni vaan isoja sydämen kuvia lentelemässä ympäriinsä. Pupurock raikasi ja Silva tuli vastaan eteiseen marakassia heilutellen ja tanssien. Seela nukkui.

Gaala oli bling bling ja kaikkea, mutta illan paras hetki oli tämä: tukka nutturalle ja aamutakki päälle. Vauva rinnalle ja Silvan kanssa teepusseja järjestelemään.

Taisin jopa käyttää sanoja ”mä en ikinä enää lähde kotoa mihinkään”.

Nojoo. Luultavasti en vain ollut ihan valmis. No mut hei: yritin kuitenkin. Pisteet mulle?

Kiitos kaikille mukana olleille kivasta illasta!
…ja anteeksi, jos olin kummallinen :D

0